TOKO-kurssilla 11.5.2011

Olen ilmoittanut Janen nyt kevääksi oman seuran tokokurssille. Kurssi alkoi jo viime viikolla, mutta silloin emme päässeet osallistumaan, joten eilen oli meille eka kerta. Tokoa ei olla tehty kunnolla aikoihin, joten ihan kiva taas muistutella asioita meidän molempien mieliin. Aluksi tehtiin luoksepäästävyys- ja "kehäänmenoharjoitus". Luoksepäästävyys sujui Janelta oikein hyvin. Kehään mennessä se vähän hötkyili. Sitten tehtiin erilaisia paikallaanoloharjoituksia. Vähän oli malttamattomuutta maassa pysymisessä, kun palasin vierelle. Palkkasinkin sitten paljon vähän etuajassa jo siinä vaiheessa, kun siirryin sivulle. Eiköhän se siitä taas ala muistumaan mieleen. Otettiin pari vauhdikasta luoksetuloakin koirakujan läpi. Jane on joskus vähän jänskäillyt vastaavassa tilanteessa muita koiria. Mutta nyt homma sujui oikein vauhdikkaasti, kun kouluttaja käski vaan kutsua koiraa lelun kanssa (ikään kuin peräänlähtötyyliin). Se olikin hyvä motivaattori Janelle. Toisen kerran pidin lelun piilossa ja kutsuin enemmän liikemäisesti, mutta kuitenkin tosi iloisesti. Enkä vaatinut mitään sivulle tuloa vaan palkkasin vaan lelulla. Se oli Janesta oikein kivaa :)

Tokoon otin nyt käyttöön vähän vähemmän kuumottavan lelun, nimittäin semmoisen vähän hiljempaa vinkuvan paloletkupatukan. Janella on alkanut vähän haukkumista ilmenemään tokossakin, kun agilityssä olen haukuttanut sitä. Mutta patukan kanssa haukkumista ei ilmene onneksi ihan niin paljon kuin "karvareuhkan" kanssa. Tunnin lopussa Jane sai kyllä retuuttaa reuhkaakin ;)

Uutena juttuna alettiin harjoittelemaan merkille menemistä. Jane hoksasi sen tosi nopeeta! Kouluttaja kehotti piirtämään maahan ns. sektorin, mille koiran pitäisi pysähtyä ja ihan namilla houkuttelemaan koiraa oikealle paikalle. Käsiavut sai Janen vähän kiihtymään, joten uskon, että parempaan tulokseen pääsisimme ihan vaan pelkän naksuttimen avulla. Naksutin meillä oli kyllä nytkin apuna ja se auttoi selvästi Janea hoksaamaan asiaa nopeammin. Se vaan luuli, että merkiksi laitettua kartiota pitäisi tökkiä nenällä. Kuitenkin, kun palkkasin vaan paikallaan tökkimättä olemisesta, se taisi pikkuhiljaa alkaa tajuamaan, että pitää olla tökkimättä. Oikea paikka sille ainakin alkoi hahmottua hyvin, kun se meni jo sinne ihan itsenäisesti :) Hienoa!

Kouluttaja opetti meille myös toisen uuden jutun. Hän kertoi, että tokossa voisi olla hyödyksi myös, että koira osaa kiertää jonkun esineen. Sillä tavalla voisi harjoitella esimerkiksi luoksetulon pysähdystä. Lähettää koiran kiertämään ja sitten takaisin päin tullessa pyytää pysähtymään. Silloin ei tarvitsisi joka kerta jättää koiraa tylsästi paikoilleen ja kävellä pois, vaan vauhti säilyisi harjoituksessa :) Pitääpä kokeilla. Janehan kyllä osaa jo kiertää asioita, kun ollaan sitä agilityä varten harjoiteltu.

Oikein kiva oli tokoryhmä. Taitavia, hallinnassa olevia koiria ja osaavia ohjaajia :)

Noutokurssi

Kävimme pienimuotoisen noutokurssin parina torstaina. Janen kanssa sinne oli tarkoitus mennä, mutta juoksujen takia Jasu tuurasi ekan kerran. Onneksi sain kuitenkin ottaa toiselle harjoituskerralle itse harjoituskappaleen mukaan.

Jasun treenistä ei nyt ole erityisempää kerrottavaa. Kierroksia oli paikoin ihan liikaa, mutta jaksoi se ihan välillä keskittyäkin. Jasuhan periaatteessa kyllä osaa noutaa, mutta vähän tilanteesta ja keskittymisestä riippuu, mitä sen kanssa milloinkin voi tehdä. Nyt opeteltiin vaan kapulan nostamista ja kantamista. Välillä tuli vähän turhautumista ja Jasu alkoi vaan viskelemään kapulaa. Mutta niin kuin sanottu, sitten kun keskittyminen oli kohdillaan, Jasu kantoi kapulaa mukana jo oikein pitkiä matkoja. Mitään irttottamisjuttuja ei vielä harjoiteltu, vaikka ne ehkä olisi se oleellisin treenattava asia.

Jane sen sijaan ei alun perin automaattisesti ole osannut esineitä kanniskella, mutta se on opetettu naksuttimen avulla noutamaan kapulaa. Liike on jo oikeastaan kisavalmis avoimeen luokkaan, mutta heittoa kauemmas ja sen aikana paikallaan pysymistä pitäisi vielä harjoitella. Nyt kouluttaja ehdotti kokeilemaan erilaisia kapuloita. Niinpä ensin kokeilin noutaisiko Jane vierasta puista kapulaa. Homma toimi ihan yhtä hyvin kuin omallakin kapulalla. Jee! Jane nouti myös yllätyksekseni oikein innolla vähän painavamman puisen kapulan. Sitten rohkeasti kokeilin metallikapulaa. Mutta sitä Jane ei halunnut ottaa suuhun. Kyllä se sentään tajusi, että jotain sillekin olisi pitänyt tehdä. Kouluttaja neuvoi, että kannattaa ensin harjoitella pienemmällä metallisella esineellä. Siispä harjoittelimme noutamaan kosketuskeppiä. Janen oli vähän vaikea vaan ottaa se suuhun betonilattialta, mutta tajusi kyllä hienosti homman jujun ja kantoi lopulta kosketuskeppiä suussaan pitkiäkin matkoja :) Sitten kokeilin taas metallikapulalla. Nyt Jane jopa otti sen suuhun ja lopuksi nostikin maasta muutamia senttejä. Hienoa! Uskomatonta sinänsä, koska joskus en uskonut, että Jane oppisi ikinä noutamaan mitään :D

Lopuksi kokeilin vielä noutoja puukapulalla. Jane taisi olla jo aika tööt, kun into ei ollut enää yhtä kova. Puukapulastakin tuli nyt vähän yök. Piti sitten vähän leikkiä ja tehdä jotain muuta kivaa. Noutokurssin anti taisi olla se, että nyt me aletaan harjoittelemaan metalliesineiden noutamista. Aloitetaan vaikka lusikasta. Ja puukapulaakin pitää muistaa harjoitella, ettei siitä tule Janelle ällötys. Tunnin treenisessio yhtä asiaa oli aika puuduttava, joten huomattavasti lyhemmät treenit olisi paikallaan.

pm-toko

Jäipä vähän tympeä fiilis piirinmestaruustokosta. Paikkamakuussa nousi Janen vierestä ylös kolme koiraa, joista kaksi lähti juoksemaan hullua rallia. Onneksi ei kuitenkaan ihan Janen lähelle! Toinen koirista treenaa samassa treeniryhmässä meidän kanssa. Kyllä pisti vähän mietityttämään koko meidän tokokoulutuksen perusta, jossa koiraa pyritään kouluttamaan vain ja ainoastaan positiivisesti. Ei-toivottuun käytökseen ei minusta puututa tarpeeksi. Tai yleenä ottaen se, että kukaan ei sano, milloin on oikea aika mennä kokeeseen ja milloin jättää menemättä. Onneksi meillä alkaa nyt pian uusi tokokurssi taas Doggiella. Pistän kyllä nyt vakavaan harkintaan, että mitä kerhoa tulevaisuudessa edustan. Jos tästä nyt yleensä ottaen uskaltaa taas koiransa kokeeseen muiden koirien syötiksi viedä. Vähän tympii, kun kolmesta kokeestamme kahdessa on paikkamakuu ollut suorastaan kaoottista.

Kyllä se agility vaan on mukava ja mieltä rauhoittava laji, jossa ei tarvitse pelätä, että oma koira tulee syödyksi!

Tässä nyt kuitenkin sepostusta ja videoita kokeesta:

Luoksepäästävyys 10

Luoksepäästävyys meni ihan mukavasti. Janella on vaan vähän vaikeuksia pysyä pitkään sivulla. Tätä pitää harjoitella, kun homma on odotellessa vähän hösöttämistä.

Paikkamakuu 0

Tässä se kaaos sitten. Ei ehkä videolla ihan näy, että minkälainen show kentällä olikaan. Olen ihan ylpeä Janesta, kun se ei lähde riekkumiseen mukaan eikä pelkääkään. Mutta tietenkin asia voisi olla toisin, jos koirat tulisivat ihan "iholle".

Seuraaminen kytkettynä 9

Ihan hienoa seuraamista jälleen. Jotain kökköä Jane jäi vähän ihmettelemään ensimmäisessä täyskäännöksessä. Itse pitäisi kyllä liikuttaa käsiä enemmän ja olla muutenkin vähän rennompi ;)

Seuraaminen taluttimetta 10

Tämän Jane osaa :) Eipä tuosta oikein moitteen sanaa keksi. Kädetkin liikkuu paremmin ilman hihnaa.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7

Jotain kiinnostavaa kentässä kyllä oli, kun Jane lähti edistämään seuraamisessa. Muuten liike sujui ihan ok. Maahanmeno tietenkin saisi olla vähän nopeampi, mutta noin se Jane nopeimmillaan sen tekee.

Luoksetulo 0

No voihan.. Se sama haju ilmeisesti kiinnosti tässäkin, kun Jane lähti hiippailemaan. Onpas outoa. Istumaan jäämistä on kyllä kovasti harjoiteltu ja se sujuu kyllä oikein mallikkaasti. Mutta onpas kumma, kun kokeessa Jane lähti nyt jo toisen kerran hiippailemaan. Treeneissä se ei ole tehnyt sitä koskaan. Ongelmana on vaan ollut se, että Jane menee makaamaan.

Liikkeestä seisominen 0

Hitsi kun en tajunnut sanoa Jerelle ennen kehään menoa, että menisi vähän kauemmas kuvaamaan :D Tässä vaiheessa Jane tajusi, että Jere oli kentän vierellä (näkyy videolta) ja sillä meni pasmat sekaisin. Sillä taisi olla Jere vaan mielessä silloin, kun annoin sille seiso-käskyn. Vähän aikaa se miettii selvästi, että mitähän tässä pitikään tehdä, mutta valitsi sitten (yllättäen) sen maahan menemisen. Että näin taas!

Estehyppy 10, kokonaisvaikutus 8,5

Hyppy meni ihan ok, tosin aika sivuun Jane hyppäsi. Ja oli muutenkin tosi vaikea saada se pysymään taas esteen takana. Meinasi jo kerran hypätä omia aikojaan ennen suoritusta. Tuomari oli aika vähäpuheinen. Kovasti kuitenkin kehui, että koirassa on potentiaalia.

Yhteispisteet 110,5, 3-tulos, sijoitus 6/10

Mistä näitä tuloksia oikein tulee?

Jopas nyt jotakin.. Saavutimme Janen kanssa eilen Keuruulla 1-tuloksen toisessa virallisessa tokokokeessamme :) Ja olisiko pisteet ja sijoutus voinut olla enää upeampi: 193/200, KP ja LUOKKAVOITTO! Kokeeseen osallistui 11 koiraa. Olosuhteet eivät todellakaan olleet ihanteelliset. Alkoi juuri sataa vettä, kun kehään menimme. Lisäksi Keuruun armeijalla oli käynnissä kovemman luokan sotaharjoitukset. Jane ei paljoa ampumisesta välittänyt, lähinnä vaan sitä potutti muiden koirien levoton käytös. Paikkamakuusta selvittiin kuitenkin kunnialla ja sitten sainkin pitää Janen kaukana muista koirista. Seuraamisista tuli vähän moitteita. Jane edisti vähän juostessa ja sivusuuntaista liikettä tapahtui jonkin verran. Mutta muun muassa täyskäännökset oli kuulemma upeita ja tuomari (=Salme Mujunen) piti kovasti koiran innokkaasta olemuksesta. Jäämisliikkeissä seuraaminen oli minusta aika huonoa, kontakti hävisi paikoin ja seisomaan jäänti olisi voinut olla nopeampi.. No, jos nyt siis jotain olisi voinut vielä parantaa :D Mutta muuten kyllä suoritukset oli kuulemma ihan lähes täydellisiä :) Tässä vielä pistesaldo kokonaisuudessaan:

1. Luoksepäästävyys 10
2. Paikalla makaaminen 10
3. Seuraaminen kytkettynä 9
4. Seuraaminen taluttimetta 9,5
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9,5
6. Luoksetulo 10
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 9
8. Estehyppy 10
9. Kokonaisvaikutus 10

Kyllä täytyy olla jälleen ylpeä Janesta, joka jaksoi tsempata vaikeissa olosuhteissa. Viime aikojen treenit eivät ole todellakaan antaneet odottaa mitään tämän kaltaista. Hirveästi ollaan tahkottu jäämisliikkeiden kanssa. Välillä on tuntunut siltä, että tuo koira vaan näyttää mulle keskisormea ;) Mutta kai sitä koirakin toimii, kun itsekin jaksaa tsempata kisoihin. Alla kuva meidän pikku toko-otuksesta ja minusta upeiden palkintojen kanssa:

Tokoa, tokoa..

Olen ilmoittanut Janen tokokokeeseen 23.pvä Keuruulle. Tämä on ehkä saanut meissä jonkinlaista treeni-intoa aikaan ;) Viime viikolla ei ollut agilityä, joten treenattiin aika paljon sitten tokoa. Kovasti ollaan vedetty alokasluokan liikkeitä läpi. Tässä niistä vähän huomioita:

Paikkamakuu on ottanut nyt aimo harppauksen parempaan suuntaan :) Jane ei ole nyt noussut kertaakaan ylös! Ollaan tehty pidempää aikaa ja lisätty häiriötäkin, mutta Jane makaa oikein nätisti paikoillaan. Jes! Nyt on kova kutina, että tällä kertaa se onnistuu kokeessa. Ainut vaan, että välillä se nousee vasta toisella käskyllä lopuksi istumaan. Mutta se ei nyt haittaa, tärkeintä, että tyttö malttaisi maata sen 2 minuuttia. Mutta luoksetulon istumaanjääntiongelman takia, olen nyt vaihtanut paikkamakuun paikallaan istumiseen. Vielä torstaina Jane meni joka kerta maahan, kun erkanin siitä muutamaa metriä kauemmas. Hiottiin sitten ihan kunnolla, niin että jätin sen istumaan ja etenin vaan ihan muutamien senttien päähän koirasta ja palkkasin. Sen illan ahkeran treenaamisen tuloksena paikallaan muutaman minuutin istuminen onnistui eilen treeneissä täydellisesti! :) Vielä muuten luoksetulosta sen verran, että nopeutta itse luoksetuloon pitäisi saada vielä roimasti lisää. Lentävää lelupalkkaa vaan enemmän.

Seuraamiset menee ihan lupaavasti. Ilman hihnaa paremmin, hihnan kanssa kun tulee vähän ylimääräistä säätöä välillä. Nyt sain neuvon pitää hihnaa kiinni molemmilla käsillä. Niin se toimii parhaiten. Juoksuosuudet on vaikeimpia seuraamisisissa, Jane erkanee silloin minusta. Niissä palkkaaminenkin on aika vaikeaa. Mutta pitää nyt vaan yrittää juosta ja palkata, juosta ja palkata.. Sain myös ohjeeksi, että yleisesti tekemiseen pitäisi saada iloisuutta. Olen kuulemma liian vakava, jolloin koirakin näyttää siltä, että se olisi ihan maansa myynyt :/

Liikkeestä pysähtymiset alkaa jo sujua paremmin. Vielä pari viikkoa sitten maahanmeno ei meinannut millään ottaa onnistuakseen. Otettiin paljon maahanmenoja ja nyt sujuu jo molemmat, mutta maahanmeno saisi olla vielä nopeampi. Seisominen on hyvä :)

Hyppyäkin otettiin eilen vähäsen. Ensin Jane koski esteeseen tassuilla ja jäi aika lähelle. Sitten otin kosketusalustan mukaan, ja liike sujui heti paremmin. Eli kosketusalusta nyt vaan mukana.

Nyt on mieli aika luottavainen jo koiraan :) Toivotaan, että tällä kertaa se 3-tulos vähän paranisi. Lokakuussa osallistumme myös näillä näkymin tokokerhon joukkueessa piirinmestaruustokoon. Aika jännää :) Meillä on tulossa oikein hyvä joukkue, joten odotukset on korkealla.

Doggie-tokon vika kerta

Heti eilisen tokokokeen perään sitten vedettiin kaikki kisaliikkeet Doggien vikoissa treeneissä. Kunpa tää kerta olisi ollut jo viikko sitten ;) Sen verran hyviä vinkkejä nimittäin saatiin taas paikallaolon harjoitteluun.

Ensin tehtiin alkuhässäkät ihan niin kuin oikeassa kokeessa, eli juoksujen tarkistus, kehään tulo, luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Kaikki meni muuten ok, mutta paikkamakuussa Jane nousi ylös melkein heti. Voihan #¤&%! No, ei siinä auttanut kuin palauttaa tyttö takaisin asemiinsa ja palkata sitä urakalla loppuajan. Hanna-kouluttaja sanoi, että minun tulisi tehdä Janelle selkeämmäksi, että mikä käytös on sallittua ja mikä ei. Jos se tekee väärin, minun pitää puuttua siihen heti. Ei kuitenkaan komentamalla vaan napakasti kieltämällä ja opastamalla se oikeaan suoritukseen.

Seuraamisessa oli vähän haparointia pienestä tilasta johtuen. Kun lähestyimme seinää, Jane alkoi hidastella. Siihen saimme neuvoksi harjoitella seuraamista paljon erilaisissa paikoissa. Niinkin, että menen ihan kiinni seinään ja Janen tulee silti seurata koko ajan. Se ei saa päättää, että seuraako se vai ei. Koko ajan on vaan seurattava, oli paikka mikä hyvänsä.

Liikkeestä seisomiset ja maahanmenot meni aika lailla nappiin. Maahanmenokin oli kuulemma nopea. Ja luoksetulo onnistui nyt sitten aivan täydellisesti! Voi, kun Jane olisi sen eilen tehnyt tuolla tavalla! Ei edes jäänyt yhtään vinoon. No, ei mahda mitään. Treenattavaa riittää edelleen.

Hypyssä Jane pääsi taas luistamaan hyppimään omia aikojaan ennen varsinaista suoritusta. Tähän Hanna sanoi myös neuvoksi, että minun tulee puuttua Janen tekemisiin. Ihan hyvin ehdin käskeä sen takaisin hypyltä. Mitä kummaa minä seison vaan kuin sahapukki ja sallin tuollaista käytöstä!?!

Lopuksi vielä harjoittelimme paikallaan oloa ja paikalleen jäämistä luoksetuloliikkeessä. Teimme kokonaisen 3 minuutin paikkamakuun, jossa minun tuli sillon tällöin käydä palkkaamassa Janea. Eikä ollut tarkoitus seistä koko ajan paikoillaan vaan liikuskella vähän Janen edessä. Nyt tyttö pysyi koko ajan tosi hyvin paikoillaan! Selvästi sillä riittää mielenkiinto paikalla pysymiseen, kun liikuskelen vähän. Nyt ei häntäkään vispannut nousemisen merkiksi ollenkaan. Eli siis läksynä pidentää paikallaanoloaikaa ja liikuskella vähäsen. Siitä sitten pikku hiljaa vähentää sitä liikkumista.

Paikalleen istumaan jäämisessäkään ei ollut ongelmaa. Jätin Janen istumaan ja palasin pari metriä käveltyäni takaisin palkkaamaan. Tätä meidän oikeasti pitää myös harjoitella, siksi se luoksetulo eilen kokeessa kosahtikin.

Mutta olipa kyllä ihan huippuhyvä kurssi! Täytyy varmaan ensi syksyksi/talveksi ilmottautua taas uudelleen.

Eka virallinen tokokoe

Käytiin tänään Janezkin kanssa ekassa virallisessa tokokokeessamme. Tässäpä pisteet sekä lyhyt ja yrimekäs selostus kokeesta:

ALO - tuomari Mauri Pehkonen

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 0
Seuraaminen kytkettynä 9
Seuraaminen taluttimetta 10
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8
Luoksetulo 0
Seisominen seuraamisen yhteydessä 8
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 9

Yhteispisteet 129, 3-tulos

Meidän kopastuskivi, paikkamakuu, meni aika lailla niin kuin olin pelännytkin. Eli Jane lähti hiippailemaan minuutin jälkeen luokseni. Muut liikkeet menikin sitten aika mainiosti, varsinkin seuraamisia tuomari kehui kovasti :) Jäämisliikkeissä oli jotain pientä hiomista: vähän hitautta ja piti uudelleen pyytää lopussa perusasentoon. Mutta tosi harmi, kun luoksetulo meni nollille :( Jane lähti hiippailemaan perääni! Sitä se ei ole kyllä aiemmin tehnyt. Taisi olla niin täpinöissään seuraamisista ;)

Mutta ihan hyvä mieli jäi kokeesta. Me jatketaan reenaamista :)

Noutoja ja vähän muutakin

Viikonloppuna oltiin Hollolassa Jeren kotona käymässä. Tuli käytettyä kaikki ylimääräinen aika melko tehokkaasti takapihalla temppuiluun. Janen kanssa harjoiteltiin lähinnä noutoa ja Jasukin pääsi esittelemään omia sirkustemppujaan.

Tässä pari videota Janen noudoista. Harjoittelimme ihan vaan kapulan pitämistä suussa perusasennossa, kapulan kuljettamista minua kohti ja lopuksi kokeilin jo vähän heittääkin kapulaa.





Tänään oli toiseksi viimeiset Doggien treenit. Aluksi teimme paikkamakuuta. Ensin 1 min ilman palkkausta. Ei mennyt kovinkaan mahtavasti. Jane nousi ylös, mutta meni nopeasti oma-aloitteisesti takaisin makaamaan. Mutta nollille se olisi kokeessa mennyt. Kamalasti vispasi häntä koko ajan.. puuh. Normaalin paikkamakuun jälkeen kokeilimme ekaa kertaa niin, että ohjaaja meni piiloon. Se taas sujui yllättäen tosi hyvin! Jane katsoi vaan tarkkaavaisena, että mihin se Jonna nyt katosi :D Häntä ei heilunut yhtään ja mamma makasi koko ajan paikoillaan oikein kauniisti :)

Sitten teimme pitkästä aikaa taas hyppyä. Muuten meni ihan hyvin, mutta seisomaan jääminen oli aika hataraa. Kun kokeilin seisomista ihan vaan itsessään, sekin meni tosi huonosti. Jane on selvästi unohtanut koko homman! Meidän pitäisi pitää oikein kunnon istu-maahan-seiso -sulkeiset. Saimmekin kotiläksyksi harjoitella seisomista, niin että ohjaaja käy välillä vieressä palkkaamassa, mutta koiran pitäisi seistä vaan paikoillaan.

Seuraamistakin teimme oikein kunnon kaaviot. Aluksi hommassa oli vähän herpaantumista, mutta toinen kaavio meni jo paremmin. Ulkona Jane kyllä toimii paremmin kuin hallissa. Siellä on niin kauheasti kaikkea muuta kiintoisaa. Sinänsä hassua, mutta kun ollaan totuttu ulkona hommia paiskimaan. Molemmat ;) Saatiin kotiläksyksi seuraamiseenkin miettiä uusia palkkaamiskeinoja. Hanna suositteli käyttämään esim. namikuppia kentän reunalla odottamassa. Sitä pitää kyllä harjoitella. Että voisi sitten joskus käyttää ihan kokeessakin hyödyksi.

Lopuksi tehtiin vielä noutoa. Sain nyt ohjeeksi alkaa työstämään palasia ihan kokonaiseksi liikkeeksi. Tietenkin silti harvoin tulisi tehdä kokonaista liikettä kerrallaan. Periaatteessa siis samaa harjoitusta kuin tuossa videolla viimeisenä. Mutta ei ihan heti vielä kapulan heittämistä kuitenkaan. Voin pyytää Janea ihan rohkeasti tulemaan sivulle "sivu"-käskyllä. Mutta käsky pitäisi sitten pikku hiljaa häivyttää pois. Kyllä se varmaan oppii tarjoamaan palautusta pikku hiljaa sivulle, kuhan vaan toistoja tulee tarpeeksi. Edelleen olen niin onnellinen, kun nouto ei ollutkaan tämän vaikeampi juttu! :)

Sunnuntaina olisi sitten suuri koitos, meidän ekat viralliset kokeet.. Vähän on työskentelyssä vielä epävarmuutta, joten aikamoinen saavutus se olisi, jos ykköstulos saataisiin. Mutta mennään nyt rohkeasti kuitenkin kokeilemaan :) Sittenhän sen näkee.

Se noutaa ihan kohta!

Voi kun olen onnellinen :) Olen saanut niin hyviä neuvoja Doggien treeneissä Janen noudon opetteluun, ettei mene enää kauaakaan kun tyttö osaa jo koko noutoliikkeen! Nyt se osaa jo kulkea kapula suussaan mukanani, leikkiä kapulalla vetoleikkiä ja nostaa sen maasta. Eilen treeneissä harjoiteltiin jo käskyä. Jätin Janen istumaan ja laitoin kapulan sen eteen väliimme. Siitä sitten sanoin "nouda" ja Jane lähti liikkeelle, otti kapulan suuhun ja lähti tulemaan luokseni. Siitä sitten naksaus ja palkka. Vähän se jäi aluksi hölmistelemään käskyä, mutta aika nopeasti tajusi, että mistä on kyse. Harjoittelimme myös kapulan pitämistä suussa perusasennossa. Se sujuu muuten hyvin, mutta kun sain ohjeeksi koskettaa kevyesti kapulaa samalla, Jane tuppaa lähteä usein peruuttamaan. Se kun haluaisi leikkiä sitä vetoleikkiä ;) Mutta pitää vaan olla tarkkana, että naksauttaa silloin, kun Jane ei ole peruuttamassa. Ja muutenkin koskettaa tosi nopeasti ja kevyesti aluksi.

Mutta saatiin oikein kehuja, että noudon osa-alueet näyttää sujuvan jo oikein hyvin :) Ihmeellistä, kun vielä muutama viikko sitten olin ihan sitä mieltä, ettei Jane opi ikinä noutamaan. Mutta nyt, kun olen saanut koirakohtaiset ohjeet miten toimia, hommahan alkaa sujua :) Kun ei minulla oikeasti ollut mitään hajua, miten nouto tulisi opettaa. Täytyy kyllä sanoa, että olen saanut kurssilla todellakin vastinetta rahoilleni :) Suosittelen kyllä kaikille. Toivottavasti pääsisimme vaikka ensi talvena vielä kurssille mukaan.

Harjoittelimme eilen myös aluksi luoksepäästävyyttä ja paikkamakuuta. Makuussa teimme myös häiriötä koirille, niin että jokainen laittoi koiran makaamaan vuorotellen. Jane otti vähän kyllä nyt liikaa häiriötä muiden käskyistä. Teimme myös paikallaan istumista. Se oli vaikeampi, kun ei olla sellaista oikeastaan aiemmin tehty.

Lopuksi teimme myös seuraamista. Sain edelleen kommenttia, että Jane edistää seuraamisessa. Palkan pitäisi tulla aina housun sivusauman kohdalta. Ja koiran pitäisi itse tavoitella se sieltä, en saisi helpottaa työntämällä kättä sen suuhun ;) Pitää nyt tosiaan olla tarkkana. Lopuksi kouluttajamme Oona näytti vähän liikkeitä omalla koirallaan, joka oli bordercollie. Oli mahtava nähdä, kuinka koira työskenteli ihan intopiukeana :) Yleisö esitti kysymyksen, että miten motivoida koiraa, joka on vähän aran oloinen, tekee hitaasti ja koko ajan olemuksellaan kysyy, että "onko näin hyvä.. vai näin..?" Janehan on vähän samanlainen. Oona siihen sanoi, että hänen koiransa on myös ollut sellainen ainakin noudon alkeisopettelussa. Mutta oikea-aikaisella kehumisella ja palkitsemisella se on saatu tekemään innokkaasti ja täysillä hommia. Tämän kurssin aikana olenkin oppinut kehumaan koiraa enemmän. Mutta vielä toki paljon parannettavaa löytyy. Kun oma tekeminen rentoutuu, ehtii paremmin keskittyä koiraankin.

Tokojuttuja

Ollaan me tokoiltukin ahkerasti, vaikka viime viikonloppu menikin aika tiiviisti agilityn parissa. Maanantaina oli taas Doggien tokokurssi ja meillä oli nyt ekan kerran noutoa. Olen tosi iloinen kun sain paljon uusia neuvoja noudon opettamiseen Janelle :) Kerroin ongelmastamme kouluttaja-Hannalle, että Jane kyllä osaa tuoda kapulan minulle lyhyen matkan päästä, mutta se murisee samalla. Hanna katsoi meidän touhuja ja sanoi, ettei murina ole yhtään huono asia. Jane kuulemma vaan yrittää haastaa minua leikkiin kapulan kanssa, mikä siis tarkoittaa, että se tykkää kapulasta :) Enpä ole moista itse tajunnut! Nyt ei ole Hannan mielestä niinkään oleellista itse kapulan tuominen, vaan sen kunnolla pitämistä pitää vahvistaa. Eli nyt naksaus ja palkka siitä, kun kapula on tukevasti Janen suussa eikä alaleuka väpätä ollenkaan. Ja kapulalla voi ihan leikkiä vetoleikkiä ja kun ote on hyvä -> naksu & palkka. Ja tämä harjoitus toimi jo treeneissä tosi hyvin :) Jane totta tosissaan piti kapulasta kunnon otetta, vaikka pidin siitä kiinni! Me kun ollaan aikaisemmin harjoiteltu niin, että Jane suorastaan sylkäisee kapulan käteeni, kun nimen omaan sen pitäisi pitää siitä kunnolla kiinni, kunnes sanon irroitussanan.

Saimme nyt kotiläksyksi harjoitella kapulan kuljettamista ihan liikkuessa mukana. Eilen illalla siis harjoittelimme takapihalla. Aluksi meni tosi nätisti ja Jane kulki kapula suussaan. Pyysin sitä jopa kokeeksi sivulle ja niinhän se tuli! :) Oikein nätisti. Lopuksi taisi keskittyminen jo vähän alkaa herpaantumaan, nimittäin Jane yritti muutaman kerran poispäin minusta kapulan kanssa. Hihnassa kun oli, niin eipä se kauaksi pötkinyt. Mutta pyrin aina naksauttamaan siitä, kun Jane oli minuun kontaktissa kapula suussaan ja vielä mielellään niin ettei murissut. Mutta hei! Tästähän tulee vielä joskus jotain! Ehkä me joskus päästään avoimeen luokkaan! Jiihaa!

Tänään otettiin muutamia seuraamiskuvia takapihan kentällä. Nyt ollaan aika paljon harjoiteltu myös seuraamista. Se alkaa jo sujua mammaloman taantuman jälkeen taas paremmin :) Sivulle tulot vaan ovat välillä tosi hitaita. Pitää nyt vaan palkata niistä nopeista.


Yksi sekopäärusseli valmiina hommiin! :D


Ohjaajalla katse tiukasti maassa :D


..ja käsiähän tietysti piti heiluttaa samaan tahtiin.. ;)


Tässä on jo ihan taidokkaan näköistä touhua


Tiukka ote jalasta :D


Mikä lie huojuva torni

Leikkimisestä

Jane on vähän huono leikkimään. Jos siis puhutaan leikkimisestä sellaisessa muodossa, kun sitä koulutuksessa käytetään. Leikkimisharjoituksia olisi pitänyt tehdä sen kanssa paljon jo pentuiällä. Jane repii lelua aika huonosti. Siis tarttuu siihen huonosti ja lelun saa varastettua siltä helposti. Se ei juurikaan tarjoa leikkimistä itse, vaan se pitäisi houkutella leikkiin. Se ei myöskään osaa tuoda lelua minulle ja pyytää leikkimään kanssaan. Nyt olenkin päättänyt opettaa Janen leikkimään ja opetella asiaa myös itse. Olen saanut neuvoja leikkimiseen sekä tokokerholla että Doggien treeneissä. Leikkimisohjeet poikkeavat ehkä hieman toisistaan. Olenkin nyt pikkaisen soveltanut asioita ja ottanut oppia molemmista. Olen saanut aikaan pienen rautalankamallin, millä Janen leikkiminen näyttää jo parantuneen parissa päivässä.

- Leikkiin ryhtyminen: kun Jane osoittaa kiinnostuksensa leluun
- Lelun vetäminen: pyritään vahvistamaan kunnon otetta ja vetämistä antamalla Janen voittaa leikki, kun veto on kovimmillaan. Jos ote on huono, lelu varastetaan ja pistetään vähäksi aikaa piiloon selän taa.
- Lelun saaminen: Annetaan Janen ottaa kiinni lelusta, kun se on kiinnostunut ja tavoittelee lelua. Lelua ei koskaan suoraan suuhun, vaan se saa sen "saalistamalla".
- Lelun tuominen: Lelun voittamisen jälkeen Janen olisi tarkoitus tuoda lelu takaisin. Odotetaan ihan rauhassa, että näin tapahtuu. Mutta ENSIN Janen on täytynyt oppia, että leikki on mukava palkkio (nyt se alkaa jo hoksata sen).
- Rankaisu: Lelu menee heti piiloon, jos Jane alkaa pureskelemaan sitä, poistuu paikalta lelun kanssa tai muuten vaan epäkiinnostuu leikkimisestä.
- Kehuminen: Jokaisesta onnistuneesta suorituksesta reilusti kehumista, jotta Jane rentoutuisi ja uskaltaisi enemmän.

Olemme nyt kahden päivän aikana leikkineet muutaman leikkihetken päivässä. Tulokset näkyvät jo: Jane osaa jo tarjota minulle lelua ja pyytää leikkiin. Vähän vielä varovaisesti, mutta aiemmin se ei ole tehnyt sitä koskaan! Se jopa murisee nyt repiessään lelua :) Niin tavoitteenahan tässä on se, että Jane oppisi tuomaan lelua ja leikkimään sillä vetoleikkiä. Silloin lelua voisi paremmin hyödyntää treeneissä palkkiona. Tämä yllä esitetty rautalankamalli tulee varmasti jonkin verran muuttumaan, kuhan Janen edistyy. Pitää muistaa raportoida tilannetta.

Pääsiäisen ruututreenit

Pääsiäisenä aloitettiin treenaamaan Janen kanssa ihan uutta juttua, nimittäin ruutua. Perusperiaatteena tokokerhon ajatusmaailman mukaisesti, että treenaamme ruudun kosketusalustan avulla. Aloitimme torstai-iltana sillä, että laitoimme noin 15x15 cm kokoisen muoviläpyskämme ruudun keskelle ja sitten vaan odottelemaan kosketuksia. Naksautin kosketuksesta alustaan ja sitten nopea spurttaus palkkaamaan koiraa ja yhtä nopealla spurttauksella koira mukaan ruudusta ja odottelemaan uutta kosketusta.

Tältä homma näytti perjantaina aamulla:



Alusta on ensinnäkin tosi huono. Se liukui lumella.. Jane koski alustaan ihan innokkaasti, mutta naksauksen jälkeen se lähti mielellään tulemaan vastaan hakemaan palkkiota. Tässä vaiheessa en vielä sanonut mitään käskyä. Käytöksen pitää tulla ensin.

Sunnuntaina taisimme sitten keksiä sen, että jätin naksuttimen kokonaan pois. Silloin Jane jäi odottamaan palkkiota nätimmin paikoilleen. Huomasimme myös, että palkkaamisen piti tapahtua rauhallisemmin. Kävellen palkkaamaan ja juosten pois koira mukana. Aloin myös sanoa "ruutu"-käskyä silloin kun Jane koski alustaan.

Maanantaina pidimme kahdetkin treenit. Vähän oli taantumista ilmassa välillä, mutta hyviä oivalluksiakin tuli. Nyt pienensimme alustan minimaaliseksi, noin 4x4 cm kokoiseksi. Niin se pysyikin ihan hyvin paikoillaan. Aamulla teimme niin, että otin muutaman toiston alustan kanssa ja sitten otin sen salaa pois. Ihan hyvin Jane löysi tiensä silti ruudun keskelle :) Mutta käskytyksessä oli ongelmia. Välillä Jane jäi himmailemaan ja ikään kuin odottamaan lupaa mennä ruutuun. Kokeilin sitten jo sanoa käskyä aikaisemmin. Se ei vielä toiminut. Jane jotenkin luuli, että käsky tarkoittaa sen löytäneen oikean kohdan ruudusta, mihin jäädä seisomaan ja mihin nami tulee. Eli siinä vähän takapakkia ja käskyä edelleen vasta Janen ollessa ruudun keskellä.

Mutta alla video, miltä ruutu näytti nyt illalla. Vähän ehkä vaikea huomata videosta, mutta välillä otin kosketusalustan pois ja välillä se oli ruudussa.



Mutta olipa kiva tehdä vaihteeksi jotain muuta :) Tästä on hyvä jatkaa ruututreeniä ja muutakin touhuilua.

Sunnuntain agi ja maanantain toko

Janen sunnuntain agi

Viime viikon tokottelut jäi raportoimatta. Yritän tässä muistaa vielä niistä jotain.. Mutta kuitenkin nyt sunnuntain agi ensin. Tässä ratapiirros:



Tällä kertaa Jane oli ihan hyvin kuulolla. Oma ohjaamiseni on vaan ihan kamalan varovaista! En tajua, että mitä oikein jännitän..? Jane kun on mulle vähän semmoinen "suloinen pikku waavi..tuitui.." niin ohjaankin sitä radalla ihan samalla lepertelytyylillä. Samanlaista aggressiota pitäisi saada peliin, kuin Jasunkin kanssa. No, mutta kuitenkin. Alkupätkä meni ihan hyvin. Otin Janen pakkovalssilla toiselle hypylle. Valssi 7. aidan jälkeen tuotti vähän vaikeuksia. Ja myös vienti 9.aidalle. Hyvin Jane sen haki, mutta oma käskytys oli myöhässä, joten se jäi vähän epäröimään. Pussiin meno onnistui ihan hyvin, kuhan vaan muistin pitää ohjaavan käden mukana. Jane ohittaa heti esteitä, jos en pidä ohjausta päällä. Loppupätkäkin meni ihan ok. Ennen A:ta tein takaaleikkauksen. Se oli Janelle ihan uusi juttu, joten se jäi vähän hidastelemaan ja katselemaan, että minne oikein hävisin. Mutta toisella kerralla se meni jo hienosti. Kontaktit onnistui upeasti :) Lopun neljää aitaa jäimme sitten hiomaan oikein kunnolla. Ongelmana oli lähinnä viimeisen aidan ohittaminen. Vaikka kuinka näytin Janelle kädellä, niin se vaan tuijotti minua. Ilmeisesti itse olin jo vähän sillä asenteella, että rata oli jo ohi.. No, namitädin avulla Jane saatiin hyvin irtoamaan. Suoraharjoituksia pitäisi kuulemma tehdä sen kanssa paljon.

Itsenäisenä treeni, joka näkyy kuvassa radan vieressä. Otin vaan toisinpäin, eli aita 2 oli 1 ja 1 oli 2. Niin mentiin sitten helpommasta kulmasta kepeille. Ihan hyviäkin suorituksia tuli, mutta välillä oli epävarmuutta ekaan väliin menossa. Oma ohjaaminen oli taas vähän epäselvää paikoin.. Mutta hienosti Jane pujottelee jo vauhdilla kun oikein vauhtiin pääsee :)

Keinu meni tällä kertaa oikein hyvin :) Jane ei yrittänyt hypätä alas. Jee :)

Ilmoitin nyt Janen kesäjaksolle 1-luokan ryhmään. Vähän jänskättää, että onko se jo liian pian. Mutta jos kisaamaan aikoo, niin kai sitä pitää.. Eiköhän me reippaat tytöt pärjätä :D

Janen maanantain toko

Maanantaina taas Doggien tokotreeneissä. Viikko sitten tehtiin taas aika paljon hyppyä, myös tokokerhon treeneissä. Nyt on ainakin malttia odottamisessa hyvin. Vähän Jane jäi lähelle hyppyä, jos ei ollut mitään "houkutinta" maassa. Kokeiltiin kosketusalustankin kanssa. Se meni itse asiassa aika hyvin :) Viime viikolla Jane vähä jänskäili Doggien treeneissä yhtä hallin nurkkaa. Siellä oli vähän liukas lattia ja portaat. Nyt menimmekin sitten suosiolla lähelle sitä nurkkaa "oleilemaan". No, eipä sitten enää juuri tarvinnut jänskäillä.

Aluksi tehtiin luoksepäästävyyttä. Jane ei oikein tykännyt, kun sen hampaita katsottiin. Sillä on tainnut olla vähän hammaskipua, kun epäilen, että se sai tappelussa vähän osumaa Jasun hampaasta. Paikka näyttää kyllä jo parantuneen, mutta taisi silti olla vähän inhottava kokemus.. Mutta muuten tyttö oli kyllä ihan nätisti paikoillaan.

Sitten tehtiin paikkamakuuta. Ensin ilman häiriötä ja sitten häiriöllä. Janella heilui häntä niin iloisesti, että varmuudella palkkasin sitä aika paljon. Nimittäin olen huomannut, että silloin se nousee helposti ylös, kun häntä alkaa heilumaan. Mutta kyllä se pysyi sen 2 minuuttia ihan nätisti paikoillaan. Hyvä :) Seuraavaksi teimme semmoisen häiriötreenin, että aina yksi koira kutsuttiin rivistä luokse vuorotellen. Jane ei ottanut häiriötä juurikaan muista. Vilkaisi vaan vähän silloin, kun eka koira lähti. Hienosti meni :)

Sitten otimme vähän liikkeestä maahanmenoja. Palkkasin välillä lelulla. Lopussa Jane ehkä kiihtyi vähän liikaa lelusta, se ei malttanut enää oikein keskittyä. Piti vähän rauhoittaa menoa. Sitten teimme ihan kokonaisen liikkeestä maahanmeno -liikeen. Janen seuraaminen oli aivan surkeaa! Maahanmeno kyllä onnistui ihan hyvin. Nyt saimmekin erinomaiset neuvot meidän seuraamiseen lähtemisngelmaan. Nimittäin Jane on oppinut lähtemään käskystä, ei liikkeestä. Joka on siis väärin (no, eipä minulle ole kukaan neuvonutkaan, että mistä koiran pitäisi lähteä). Nyt sitten aloin harjoitella niin, että jos Jane varastaa, en lähde liikkeelle ollenkaan. Sain neuvon, että voin ihan kieltääkin sitä, jos se tekee väärin. Ja oikeasta suorituksesta sitten reilusti kehumista. Minusta tuntuu, että olen tokossa ihan sahapukki! En puhu enkä pukahda koiralle mitään ja liikun kankeasti! Heti sain kommenttia, että Jane teki paljon reippaammin, kun se sai vähän kehuja seuraamisessa. Vähän semmoista rentoutta pitäisi saada tekemiseen. Se pätee myös agilityssä. Niin tosiaan.. mitä ihmettä mä oikein jännitän?? Vaikka koira on nykyään tosi kuuliainen, eikä edes tarvitse jännätä, että se karkaisi jonnekin tms.. Voi minua..

Janen treenailuja

Tässä sitten vastavuoroisesti Janen treenailuja viime päiviltä. Sunnuntaina oli mölliryhmän treenit (ratapiirros alla). Tällä kertaa meno oli varsinaista säätöä. Jane tuijotti koko ajan kättäni ja itsekään en oikein keskittynyt oleelliseen. Ehkä johtui osittain siitäkin, että meillä oli tuuraaja kouluttaja, jonka neuvoja en sitten ilmeisesti osannut oikein ottaa tosissaan.. Vaikein juttu Janelle oli ehkä A:n ali menevä putki. Semmoista meillä ei ole koskaan aiemmin tainnut treeneissä ollakaan. Silloin kun piti mennä putkeen, Jane näki vaan A:n ja silloin kun olisi pitänyt mennä A:lle, niin se näki vaan putken.. Voi voi.. Mutta täytyy sanoa, että aika vaikea oli ohjauskin molemmissa tilanteissa. Ekan kerran putkeen mentäessä oli ainakin melkein pakko ohjata A:n puolelta. Joten houkutus silloin mennä A:lle tuli suuremmaksi. Tosi vaikea!

No, muuten me sitten päästiin rata suht koht kunnialla läpi. Kontaktit sujui aika hyvin kuitenkin. Kepitkin ohjasin nyt siltä vaikeammalta vasemmalta puolelta. Mentiin ihan peruuttaen ja käsiohjauksella. Ihan hyvin se niin sujui.



Maanantaina oli sitten taas Doggien tokotreenit. Aluksi tehtiin paikkamakuuta. Jane oli aika täpinöissään taas alussa, joten se ei malttanut oikein jäädä makaamaan. Mutta pikku hiljaa se vähän rauhottui. Seuraamistakin tehtiin ihan pikku pätkissä. Samoja ohjeita tuli kuin viimeksi, että paljon vaan käännöksiä ja niissä voi vähän käyttää namiakin apuna, jotta seuraamispaikka tulee varmemmaksi. Minun pitäisi myös liikkua vähän reippaammin. Ei välttämättä nopeammmin, mutta reippaammin ;)

Liikkeestä maahan menoon sain hyvän ohjeen palkata koiraa etutassujen väliin. Se selvästi vähän pidätteli Janea maassa kauemmin. Myös liikkeestä seisomiseen sain hyviä neuvoja. Ei pidä yhtään antaa koiran tulla vastaan ottamaan namia. Itse voi vaikka vähän kääntyä vierelle antamaan namin, niin koira ei ala kurottelemaan. Se toimi hyvin :) Ja välillä voi myös heittää namin koiralle. Mutta se kyllä sinkosi usein vähän väärään suuntaan..

Sitten tehtiin aika paljon hyppyä. Ihan niin, että nami oli maassa odottamassa. Eli nyt tuli taas semmoista malttamisharjoitusta Janelle. Kokeiltiin myös seiso-käskyä, mutta olin itse vähän liian hidas taas palkkaamaan. Pitäisi ehtiä nopeasti Janen luo, että se ei ehdi ottaa yhtään askelia vastaan. Mutta maassa olevalla namilla on kyllä selvästi ollut vaikutusta, että Jane hyppää nyt kauemmaksi esteestä eikä jää seisomaan ihan kiinni siihen. Hyvä :)

Uuden tokokurssin eka kerta

Ilmoitin Janen koirakeskus Doggien järjestämälle tokon alo/avo-kurssille. Se alkoi jo viime viikolla, mutta me tultiin vähän mattimyöhäisinä nyt mukaan. Kovasti olen kyllä innoissani ekasta kerrasta. Taidan saada hyvin vastinetta rahoilleni :) Meininki on vähän erilaista kuin tokokerholla. Ensinnäkin treenaamme pienessä lämpimässä hallissa, joka tietenkin aiheutti vähän totuttelua. Jane oli aika innoissaan ja itsellenikin oli vaikeaa sovittaa askeleet pienempään tilaan. Toiseksi teemme hommia tehokkaasti koko tunnin ajan niin, että kaikki koirat ovat samaan aikaan hallissa. Nuorelle ja kokemattomalle koiralle se voisi olla jo liikaa, mutta onneksi Jane jaksaa keskittyä jo niinkin pitkän ajan eikä ota häiriötä muista. Tietenkin sille pitää muistaa antaa välillä pieniä lepotaukoja.

Teimme aluksi luoksepäästävyys- ja sivullaoloharjoituksia. Malttamattomuutta oli ilmassa vähän koko ajan, ja itsekin toimin varmaan vähän erilailla kuin ulkosalla tokokerhon treeneissä. Luoksepäästävyys meni aluksi aivan käsille ja Jane myös luisti sivullaolosta.. Hmm.. sainkin ohjeeksi, että minun pitäisi oikeasti käyttää jotain vapautussanaa Janelle. Se kun ei oikein tunnu tietävän, että milloin liike loppuu. Ihan hyvä pointti, vaikka minulle onkin aikaisemmin sanottu, että liike loppuu siihen, kun koira palkataan. Pitää miettiä tätä asiaa ihan tosissaan.

Sitten teimme lyhyitä seuraamisia. Jane edisti kamalasti, joten saimme ohjeeksi alkaa harjoittelemaan tiukkoja 90-asteen käännöksiä ihan paikaltaan. Näin koira oppii käyttämään takapäätään. Aluksi voi jopa käyttää namia apuna. Mutta siinä kun asiaa sompailimme, Jane hoksasikin jo homman ja pystyin jo jättämään kättä vähän pois. Hienoa :) Mutta huomaa kyllä miten seuraamisemme on tosiaan huonoa.. Mutta hyvä kun nyt kiinnitetään huomiota tärkeisiin pieniin juttuihin :)

Sitten teimme myös 2min paikkamakuun. Palkkasin Janea kyllä muutaman kerran ja ihan hienolta se näytti.. kunnes lopussa mamma nousi seisomaan. No, käskyllä sain sen kuitenkin alas. Lopussakin se yritti vähän luistaa istumaan nousussa. Treeniä nyt vaan kovasti. Onneksi hallissa ei sentään tarvitse jäädyttää mahaansa. Saatiin myös hyvä neuvo jättää namipala odottamaan koiran eteen ja antaa sitten vapautus namille. Kun sanoin, että Jane ei halua mennä mielellään makaamaan märälle, sain ohjeeksi palkata sitä saalistusleikillä. Ensin vähän kiihdyttää sitä lelulla, sitten lelu piiloon ja käsky maahan. Kun Jane menee vähänkin alas, se saa palkkioksi mukavan saalistusleikin. Pikku hiljaa siitä sitten vaan vaatia mahaa lähemmäs maata ja kestoa. Näitä pitää kokeilla.

Lopuksi tehtiin vielä hyppyä. Aluksi vain kun laitoimme namin odottamaan maahan, Jane ei malttanut oikein olla sivulla ja odottaa lupaa. Seisomiselle ei ollut tarkoitus vielä vaatia kestoa, joten palkkasin Janen heti. Olin vaan vähän hidas.

Kaikin puolin oli oikein kivat ja tehokkaat treenit :) Odotan kovasti jo ensi kertaa.

Turhautumista puolin ja toisin

Tänään pääsin pitkästä aikaa torstain tokotreeneihin. Tosi antoisaa oli, vaikka mun noutoharjoitukset suorastaan tyrmättiin heti kättelyssä ;) No, ei vaan. Hienosti kuulemma olen edennyt noudossa Janen kanssa, mutta neidin kurina pitäisi saada loppumaan nyt heti alkuun. Jane kun harrastaa mitä kummallisimpia kurina- ja vinkumisääniä, silloin kun se ei ymmärrä jotain asiaa tai ei muuten vain pidä siitä. Noudossa kuriseminen on jäänyt jo päälle. Se kurisee välittömästi, kun koskee kapulaan. Tai jopa kun se tuodaan näkyville. Niin kuin edellisen postauksen videosta ilmeneekin.

Vaikka onkin tosi turhauttavaa, nyt on vaan mentävä takapakkia. Parempi tuo kurina on tässä vaiheessa saada loppumaan kuin joskus pidemmällä. Kisoissahan tuommoinen ääntely varmaankin vähentäisi pisteitä. Nyt olenkin päättänyt ottaa järeät keinot käyttöön. Kurinasta en huomioi Janea ollenkaan. Aluksi naksautin ja palkkasin sitä ihan siitä, että se odotti kapulaa hiljaa paikoillaan. Sitten kun odotti hiljaa, sai kapulan eteensä. Siitä sitten, jos oli hiljaa, sai palkkion. Jos kurina alkoi, kapula meni piiiloon ja olin huomioimatta Janea niin kauan kuin se oli taas hiljaa. Tietysti sitten, jos se sattuu nostamaan kapulaa hiljaa, saa superpalkkion. Ulkona se toi sen minulle jopa pari kertaa hiljaa, mutta sisällä kurina on kahta kauheampi. Nyt aionkin sitkeästi harjoitella tätä joka päivä pienissä pätkissä tosi monta kertaa. Tärkeää nyt olisi saada "lamppu syttymään" siihen, että kapulan kanssa ollaan ihan hiljaa. Oli se sitten suussa, maassa tai minun kädessä. Iltaruuankin Jane sai äsken vasta sitten, kun koski nenällä kapulaan ja oli hiljaa. No, siihenkin meni ehkä reilu 5 minuuttia.. Huh huh.. Kyllä mä oon sitten super tyytyväinen kun saan tuon noudon joskus näyttämään kilpailusuoritukselta ;)

Videoita

Tässä kootusti muutama video menneiltä viikoilta ja tältä päivältä:

Jasu agilitynäytöksessä KV-näyttelyissä 23.11.



Eka rata sujui hyvin, pieniä liukasteluja lukuun ottamatta. Tokalla radalla sitten Jasu vähän tapansa mukaan hauskuutti yleisöä lähtemällä suorittamaan viereisen koiran rataa ;)



Noutoa Janen kanssa

Eilen kun saatiin treeneissä jotain edistystä noudon kanssa aikaiseksi, niin pitihän sitä tietysti sitten vielä treenailla kovasti kotonakin. Neiti on kyllä ihan mahdoton kurisija ;) Seuraava vaihe onkin sitten saada naksun avulla vähän enemmän kestoa pitämiseen. Ettei se luovuta kapulaa heti, kun käteni tulee lähettyville. Mietin vaan, että mitkäköhän käskyt tuohon nyt sitten liittäisi.. Pitää kysyä neuvoa viisaammilta ;)

Illan tokot

Päästiin pitkästä aikaa Janen kanssa tokotreeneihin. Porukkaa oli paikalla tosi vähän, mutta oikein onnistuneet treenit saatiin aikaiseksi. Aluksi siinä vähän itseksemme odotellessa harjoiteltiin seuraamista ja liikkeestä seisomisia ja maahan menoja. Jane oli innokas ja toimi tosi hyvin! Ekassa maahanmenossa vaan piti sanoa käsky kahdesti, mutta toisella se meni heti ekasta oikein nätisti makaamaan.

Sitten otettiin luoksepäästävyyttä ja 2min paikkamakuu. Luoksepäästävyydessä se malttoi istua nyt ihan paikoillaan. Palkkasin kyllä silloin, kun ihminen tuli ihan lähelle. Paikkamakuun se myös malttoi olla nätisti paikoillaan. Kävin kyllä palkkaamassa pari kertaa. Mutta nyt alkaa vaikuttaa taas ihan lupaavalta, että voin varmaan pikku hiljaa alkaa vähentämään palkkaamista. Olen myös kävellyt nyt ensin aina vähän Janen taakse ja sitten vasta vierelle.

Lopuksi otettiin sitten niitä noutoharjoituksia. Aluksi koitin vähän leikittää Janea kapulan kanssa ja juosta sitä karkuun. Toimi muuten ihan hyvin, mutta aina, kun käännyin ikään kuin odottamaan kapulaa, se pudotti sen suusta. No, tehtiin sitten perinteisen kaavan mukaan, eli olin kyykyssä maassa ja vähän leikitin ja jäin odottamaan, josko kapula palautuisi mahdollisimman lähelle minua. Vähän tulin kädellä vastaan ja sitten, kun kapula osui Janen toimesta käteeni, se sai namin. Homma edistyi nyt tosi hyvin. Lopulta palkkasin enää siitä, että Jane toi kapulan ihan kunnolla käteeni. Pudotuksista ei tullut enää namia. Nyt se on tainnut unohtaa meidän käsikosketusharjoitukset, eikä enää aina pudottanut kapulaa suustaan, kun laitoin kämmenen sen eteen. Oli vähän virhe opettaa sille niitä nenällä käteen koskemisia. Se ei toiminut meidän neidin kanssa. Mutta hienoa! Nyt Jane on oikeasti tainnut hoksata jotain kapulan kanssa toimimisesta :) Se osaa nyt tuoda sen käteen. Kaikki muut suoritukset jätetään nyt noteeraamatta. Vielä kun saisi liikkeen vähän ripeämmäksi ja kurinat pois.

Pikatokoilua omassa pihassa

Tänään tokoiltiin pitkästä aikaa lenkin jälkeen tuossa takapihan kentällä. Nyt kun Janella alkaa olla juoksut ohi, keskittymiskyky on huomattavasti parempi. Tehtiin aluksi ihan vaan pieniä seuraamispätkiä, joissa keskityin erityisesti lähtöihin. Vähän se taas yritti kiihdytellä aluksi, mutta mentiin tosi hiljaa ja tehtiin käännöksiä, joten alkoihan se neidin tahtikin hidastua ja seuraamispaikka tuli tiiviimmäksi. Hienoa! Tehtiin myös lyhyt paikkamakuu ja sekin sujui upeasti. Vaikka maa oli märkää ja lumista, Jane makasi tosi nätisti paikoillaan, eikä yhtään yrittänyt nousta ylös :)

Jasu teki omia temppujaan välissä. Vähän kokeiltiin seuraamistakin, mutta se meni taas siihen, että tehtiin kaikenlaisia sirkustemppuja: peruuttamista, jalkojen välissä pujottelua.. jne.. Jasu oli ihan liekeissä ja hyppi koko ajan :D Hassu koira. Pitäisi opettaa sille uusi temppu, ympäri pyörähtäminen. Siis ympäri, ei selän kautta (sen se jo osaa). Kun se pyörii tosi usein innoissaan itsekseen. Pitäisi nyt vaan naksutella sille sitä liikettä, niin uusi temppu olisi siinä.

Lopuksi tehtiin vielä pidempi seuraamispätkä Janen kanssa. Kokeilin nyt oikeastaan ekaa kertaa semmoista palkkausta, että jätin namipussin kentän reunalle valmiiksi odottamaan. Aluksi neiti oli ihan liekeissä namipussukasta, mutta lähti seuraamaan tosi nätisti kuitenkin. Namipussi oli sen verran kiinnostava, että Jane seurasi ihan älyttömän innokkaasti ja tuijotti minua herkeämättä :) Lopuksi käännyttiin kohti nameja ja annoin sen luvan mennä syömään pussin tyhjäksi. Vautsi, kun olin ylpeä tytöstä, kun se tajusi heti homman jujun, vaikka ei olla aiemmin vastaavaa varsinaisesti kokeiltukaan!

Hitaasti etenee..

..nimittäin Janen noutoharjoitukset. Kun en ole sitä aiemmin tajunnut opettaa.. ja tuolle kun noutaminen ei tunnu olevan mitenkään luontaista toimintaa.. Nyt olen kovasti harjoitellut lähes päivittäin käteen kosketuksia. Se sujuu jo oikein tarmokkaasti ja hyvällä tahdilla. En ole ajatellutkaan juuri pidentää koskemisaikaa. Kuhan se koskee ja nopeasti. Aina kun käsi ilmestyy kämmenpuoli ylöspäin Janen eteen, siihen tulee koskea. Hyvin se on jo sen hoksannut.

Myös kapulan nostamista ollaan harjoiteltu. Sekin sujuu entiseen malliin hassun kurinan säestämänä :D Janelle kun jos joku on vaikeaa tai vähän epämiellyttävää, se alkaa usein kurisemaan. Ilmeisesti kapulan nostaminen ei siis ole sen mielestä maailman kivoin asia, mutta tekee sen kyllä ihan kuuliaisesti. Vähän vielä nopeutta hommaan kaipaisin.

En kyllä tiedä olenko tehnyt oikein, mutta olen nyt pikku hiljaa alkanut sulauttaa "temppuja" yhteen. Ensin tehdään noin 10 namin toistot käteen koskemista. Sitten pieni tauko, jonka jälkeen kymmenen kapulan nostamista maasta. Ja sitten taas käteen koskemisia ja sitten kapulan nostamisia.. Muutama sarja peräkkäin, mutta aina pienet tauot välissä. Sitten teimme yhden sarjankin niin, että vuorotellen pyysin Janea nostamaan kapulaa ja koskemaan käteen. Tietty silloin kun piti koskea käteen, kapula oli kainalossani piilossa ja sitten kun piti nostaa kapulaa käsi oli nyrkissä. Mutta kokeilin pari kertaa jo, että hoksaisiko se tökätä kättäni kapula suussa. Eipä hoksannut. Vähän liikaa tuijottelee namipurkin suuntaan.. Hmm.. Tuolle katseelle pitäisi kyllä tehdä jotain.. Sitä ahaa-elämystä odotellessa ;)