Vähän muuta temppuilua välillä

Maanantain tokoharkoissa katsastimme ensinnäkin edellisen viikkotehtävän tulokset. Silloinhan meillä oli aiheena luoksetulo. Varsinaiseksi luoksetuloliikkeeksi emme vielä Janen kanssa liikettä saaneet hiottua, mutta paikallaan olo lyhyen välimatkan päästä (n. 1 metri) onnistui jo ihan hyvin. Kotona sain Janen pyydettyä paikaltaan istumasta uudelleen sivulle, mutta kentällä hajut olivat niin kiinnostavia, että harjoiteltiin pelkästään paikallaan pysymistä. Joten siis palasin palkkaamaan koiraa sen viereen, jotta paikallaan olo vahvistuisi. Hyvä Jane! Kehitystä viime viikosta oli siis nähtävissä :)

Tämän viikon viikkotehtävä olikin sitten ihan muu kuin tokoliike. Saimme tehtäväksi harjoitella sellaista liikettä, että koira oppii laittamaan päänsä ihmisen kämmenen alle. Tavallaan niin, että peitetään kädellä koiran silmät. Siitä liikettä on sitten helppo jatkaa sellaiseksi, että pystyy kädellä nostamaan koiran huulia ja katsomaan hampaat ja muutenkin liike voi toimia koiran rauhoittimena. Mitään käskyä ei siis tarvita. Kämmen vaan suoraksi koiran nenän eteen ja odottamaan jonkinlaista liikehdintää tai katseen kääntymistä kättä kohti. Heti sitten palkka kämmenen alta, kun koira tekee eleen kättä kohti. Tehtävää taas vaikeutetaan pikku hiljaa niin, että koira lopulta laittaa itse pään käden alle, josta namipala tulee suuhun. Helppoako?

Itse asiassa Jere oli tällä kertaa seuraamassa meidän tokoharkkoja ja ihan innostui touhusta! Jee :) (Siellä kun on kaikki muut miehiä minun ja Annan lisäksi) Jere jopa lupautui tulemaan tästä lähtien (jos vaan ryhmään vielä mahtuu) tokoilemaan Jasun kanssa. Jerellä kestääkin paremmin hermot Jasun kanssa temppuilemista. Jasu myös kuuntelee Jereä (=lauman johtajaa) paremmin kuin minua. Jerehän on itse asiassa opettanut Jasun istumaankin jo 9 viikon ikäisenä naksuttimen avulla :) Joten viikkotehtävää ollaan nyt harjoiteltu molemmat. Minä Janen kanssa ja Jere Jasun kanssa.

Jasu hoksasikin homman heti (yllätys, yllätys). Se osaa jo tehdä liikkeen tosi hyvin ja työntää nätisti päänsä kämmenen alle. Hyvä Jasu! Hauskasti se nuuskuttaa siinä ja odottaa josko se nami jo suuhun tupsahtaisi ;) Janella on kestänyt hommassa vähän kauemmin. Hermotkaan sillä ei nyt tunnu oikein riittävän, vaan usein alkaa sellainen turhautumismurina, kun ei oikein tiedä, että mitä pitäisi tehdä. Usein se myös vaan tuijottaa sitä paikkaa, missä namit on, eikä tajua, että toista kättä pitäisi tuijottaa. Janelle voi olla liike muutenkin vähän haastava, kun se ei tykkää alistamisesta. Liikehän on koiralle aika alistava, kun käsi laitetaan sen pään päälle. Mutta eilen illalla Jane kuitenkin tuntui jotain hoksaavan. Katsotaan nyt, josko tämä tästä edistyisi maanantaihin mennessä.

Keston lisäystä ja luoksetulon alkeet

Voi kun se Janen hieno maahan meno pääsi nyt vähän kärsimään, kun harjoiteltiin seisomaan nousua viime viikko. Maassa ei siis nyt malteta enää juuri pysyä. No, nyt alan palkkaamaan vasta käskystä seisomaan noususta ja pidentämään maassa olon kestoa. Keston lisäyksen tarve tulikin juuri, kun alettiin harjoitella jo luokse tuloa. Luoksetuloliikkeeseenhän kuuluu itse asiassa kolme osaa: perusasento, paikalleen jääminen ja uudestaan perusasentoon tuleminen. Meidän paikalleen jäämisestä ei vielä harkoissa tullut yhtään mitään, koska Janella ei ole vielä kestoa perusasennossa olemisessa. Eli nyt aloitamme siitä. Pyydän Janen perusasentoon. Sanon sille "paikka" ja liikahdan hieman sen etupuolelle. Liikkeeni on vielä tässä alkuvaiheessa niin pieni, ettei Jane ehdi liikkua. Vaadin sen näin olemaan paikoillaan. Pikku hiljaa sitten alan lisäämään liikkeen kestoa ja etäisyyttä koiraan. Jane kyllä osaa paikka-sanan esimerkiksi ovella ja autossa poistuttaessa, mutta se ei nyt näköjään hoksaa yhdistää sitä tähän tilanteeseen. Mutta kehitystä tapahtui jo tänään kun harjoiteltiin takapihalla: liikuin koirasta kauemmas ehkä 30cm :D Viikon päästä ollaan jo pitkällä :D

Itse asiassa nyt teki mieli alkaa treenata tokoa enemmän myös Jasun kanssa. Jätkä tuntuu osaavan liikkeet ihan yllättävän hyvin (oppinut ihan vahingossa vaan agilityn ja muun touhuamisen kautta ilmeisesti). Pientä hienosäätöä liikkeissä kyllä vielä tarvitaan ja esim. oikeanlaista seuraamista Jasu ei osaa vielä ollenkaan. Mutta tänään kokeilin tätä samaa luoksetuloharjoitusta Jasun kanssa ja se meni ihan suorastaan täydellisesti! :) Jätin Jasun perusasennosta paikoilleen ja kävelin noin viiden metrin päähän. Sitten kutsuin jätkää sivulle ja iloisesti se seltä porskutti lumihangessa kierähtäen oikein vasemmalle puolelleni. Wau! Kyllä Jasu taas osaa yllättää. Eli tästä lähtien blogissa tokoilee myöskin Herra Sasu :D

Paluu maan pinnalle..

Tiistaina olimme jälleen Jasun kanssa agilityä treenaamassa. Nämä oli viimeiset harkat ennen kuukauden joulutaukoa. Ehkä hyvä niin, koska harkat ei nyt menneet ihan putkeen. Viikonloppukurssin jälkeen tulin tietysti innokkaana uusia oppeja soveltamaan, mutta paluu maan pinnalle kävi kyllä aika nopeasti ;) Kurssilla oltiin neuvottu, että harkoissakin suoritus tehdään aina rataan kunnolla tutustuen ja kilpailunomaisesti. Ihanne olisi, että rata siis päästäisiin kerralla läpi ilman toistoa ja hinkkausta. Joo, eipä nyt ihan tässä onnistuttu.



Rata oli kohtuu lyhty (kuten kuvasta näkyy). Ja ihan helppokin se oli, mutta onnistuin silti kämmimään Jasun ohjauksen aika totaalisesti. Ensimmäinen vaikea paikka oli neljännellä esteellä, jonka takana minun tuli tehdä valssi, että pääsisin viidennen esteen vasemmalle puolen. Yritin ohjata Jasua kurvissa kahdella kädellä, niin kuin kuuluukin, mutta en varmaan sitten saattanut sitä tarpeeksi hyvin aidalle. Siitä Jasu sitten luiskahti parikin kertaa ohi aidan oikealta puolelta. Toinen paha paikka oli putken suulla. Kouluttaja Kati oli opettanut meille uuden ohjaustaktiikan, jota nyt yritin soveltaa. Vähän vaikea selittää, mutta siinä tavallaan oli tarkoitus juosta koiran kanssa putken suulle ja tehdä juuri ennen putkea käännös, niin että houkutteleva aita (nro 7) jäi selkäni taa. Huhhhuh. Jasu kun on niin nopea, minulla oli vaikeuksia ehtiä. Ja hyvä etten taas tallonut sen varpaille. Noh.. Kyllä sekin mutka saatiin lopulta kuntoon. Ja viimeiselle esteelle onnistuin vielä saamaan ongelman aikaiseksi. Siinä oli sama syy kuin neljännellä esteellä, eli liian huono ohjaukseni aidalle. Välillä Jasu irtoaa mutkissa jo todella hyvin, mutta silti saan olla todella tarkka miten itse liikun ja huidon käsilläni. Helposti se luiskahtaa esteen ohi, jos itse en ole tarkkana. Mutta minustahan ne virheet aina johtuu. Sehän on ihan selvä.

Itsenäisesti sitten taas tänään harjoittelimme pujottelua ja keinua. Niin ja olihan meillä pieni aitasarjakin, jossa harjoiteltiin juurikin niitä vaikeita mutkaohjauksia. Siinä kyllä Jasu meni ihan ongelmitta. Kepit meni taas ihan hyvin, mutta olen alkanut miettiä, miten Jasun vauhtia saisi nopeammaksi ja menoa vähemmän pomppivaksi. No, pitää joskus kysyä joltain asiantuntijalta asiaa. Joku kiva laakassa lentävä lelupalkka voisi esim. olla ihan hyvä, mutta se ei saisi toisaalta innostaa Jasua liikaakaan ainakaan pujottelun aikana. Keinu oli sitten taas yhtä matelua. Homma ei tunnu etenevän yhtään mihinkään. Edes kiva lelukaan ei nyt Jasua innostanut keinulla, kun joku oli tietysti taas mennyt tyhjentämään koko namipussinsa sisällön hiekan sekaan. Puuh. Sama juttu se oli tänään radallakin. Jasu ei ole pitkään aikaan tehnyt sitä, että kesken radan lähtisi jotain haiselemaan. Taisi siis olla vähän kyllästymistä sen viikonloppukurssin jälkeen ilmassa. No, ensi vuonna taas uudestaan uudella innolla :)

Maahan-ylös -sulkeiset

Tämä viikko ollaan harjoiteltu Janen kanssa maahan menoa ja seisomista. Siis nimenomaan tokoliikkeinä, eikä siis mitään näyttelyseisomista. Sen takia käskykin on meillä "ylös" eikä "seiso". Oleellista on, että koira siis nousee makaamasta seisomaan. Se on homman nimi. Asiaa olemme tällä viikolla harjoitelleet tokokouluttaja Samin neuvojen avulla seuraavalla tavalla. Koiraa käsketään menemään maahan (koska se osaa sen nyt). Koira palkataan maahan menosta. Odotetaan, että se nousee uudelleen seisoma-asentoon ja samanaikaisesti sanon "ylös" ja palkkaan koiran. Myöhemmin "ylös"-käskyä aletaan sanoa aikaisemmin, niin että koira nousee käskystä ylös eikä silloin kuin sitä itseään huvittaa.

Meillä homma on nyt jotakuinkin siinä vaiheessa, että Jane nousee itse ylös ja sanon samalla käskyn. Se ei siis vielä osaa yhdistää liikettä ylös nousemiseen. Maahanmeno on kehittynyt valtavasti siitä, mitä se oli pari viikkoa sitten, kun neitiä ei saanut millään pysymään maassa kuin ihan millisekunnin. Nyt ongelmana on enemmänkin se, että vaikka olen jo antanut maahan menosta palkan, Jane jää makoilemaan ja miettii saako nousta ylös. Mutta eiköhän se kuitenkin joskus äkkää sen, että kun nami on tullut liike on ohi ja on aika siirtyä kuuntelemaan seuraavaa käskyä.

Sami neuvoi myös kokeilemaan semmoista koiran kanssa, että odottaa itse vaan paikallaan, että koira tarjoaa jotain temppua. Sitten palkitsee koiran ensimmäisestä tempusta, jota se tarjoaa. Koiraa palkitaan vähän aikaa tästä tempusta, kunnes odotetaan sen tekevän jonkun muun tempun, joka on sen jälkeen se "oikea" temppu, eikä vanhasta enää palkita. Ohjaajan ei siis tarvitse tässä harjoituksessa sanoa koiralle yhtään käskyä. Odotetaan vain koiran tarjoavan temppuja itse. Tämä on todella hyvä treeni, jossa koiraa opetetaan tarjoamaan toimintaa. Vähän yllätyin, että Jane tarjosi ensin istumista, vaikka ollaankin nyt lähinnä harjoiteltu maahan menoa. Palkkasin sitä siis aluksi istumisesta. Sitten hetken päästä, kun Jane tarjosi maahan menoa, palkkasin sitä vain siitä liikkeestä. Ihan hienosti Jane malttoi tarjota toimintaa, mutta välillä oli pientä turhautumiskurinaa ilmassa ;)