Agility MM

Viikonloppuna oltiin Helsingissä katselemassa agilityn MM-kisoja. Ei voi muuta sanoa, kun kerta kaikkiaan upeita, hauskoja ja iloisia suorituksia toisensa perään! Agilitykansa tuntui olevan erityisen rentoa porukkaa, voittajia juhlittiin oikein kunnolla ja pistettiin oikein tanssiksikin. Erityisesti yllätyin, että miten kisakoirien kohtelu tuntui olevan samanlaista ympäri maailman. Koiria kohdeltiin todella positiivisesti eikä niitä syytelty tehdyistä virheistä. Oli mielenkiintoista huomata, että kilpailijat olivat ihan tavallisia tyyppejä. Ei siis mitään yli-ihmisiä tai -koiria. Mutta tietenkin todella taitavia ja huippuunsa treenattuja. Toki tämä sai minussa aikaan valtavan innon taas treenata. Ties vaikka jonain päivänä voisi päästä kilpailemaan SM-tasolle tai jopa maajoukkuekarsintoihin. Suomessa tietenkin on lajissa hurjan kova taso. Tiedän monia koirakkoja, joilla voisi olla olla hyvinkin mahdollisuudet pärjätä arvokisoissa ja vaikka voittaa MM-kultaa. Kaikki pitää vaan saada osumaan nappiin niin monessa eri kisassa, että sinne korkeimpaan kärkeen voisi päästä. Hatunnosto siis kaikille, jotka tiensä MM-kisoihin raivasivat. Mahtoi olla aivan huikea kokemus :)

Suomalaisittain kisat sujuivat mallikkaasti ja viimeisenä päivänä saatiin ihan mitalikin. Minit suoriutuivat hienosti yksilökisassa. Janne Karstunen ja borderterrieri Toffe sijoittuivat kuudensiksi ja Anna Ström ja sheltti Elli seitsemänsiksi. Maxien yksilökisan pronssia toivat kotiin Jouni Orenius ja bordercollie Yoko. Jaakko Suoknuutti ja Zen lähtivät johdossa viimeiselle radalle, mutta harmillisesti koira luki väärän esteen ja siitä hylky. Alla olevasta kuvasarjasta käy ilmi Jaakon kova pettymys. Mutta upealta näytti meno ja katsomo oli ihan hipihiljaa aina hylkyyn asti. Erityisesti bordercollieiden ylivoima lajissa oli häikäisevää, mutta oli moni muukin rotu hirmu nopea. Kunpa joskus vielä saisin omatkin koirani samanlaiseen hurmokseen. Katselin eilen Jasun ja minun kisavideoita, oltiin me vielä aika kaukana siitä vauhdista, mitä arvokisoissa nähtiin. Mutta kylläpä kasvoi into treenata ja testata kaikenlaisia ohjauskuvioita, mitä kisoissa näin :)

Tässä vielä suosikkejani Jeren ottamista kuvista kisoissa:



















..ja näitähän löytyy lisää täältä

Viherlandian 2lk-treenit

Ehdittiinpä vielä viime torstain tokokokeiden jälkeen Jasun kanssa treenaamaan. Jätkä olikin aika liekeissä, kun pääsi mukaan ja Jane jäi vuorostaan kotiin. Yllättävän hyvin kyllä syksyn ekat hallitreenit meiltä sujui. Jasun nenä ei ollut nyt ylitarkalla tuulella. Ollaan kyllä mietitty, että olisi hyvä, jos siihen voisi asentaa jonkun venttiilin tai suodattimen ;)





Meillä oli mukava pikku rata, jossa oli tarkoitus harjoitella takaaleikkauksia. Tai ennemminkin ns. sylikäännön kautta tehtäviä takaaleikkauksia. Jasu meni tosi vauhdilla ja rata onnistui meiltä ihan mallikkaasti. Ennen neljättä hyppyä piti tehdä ensimmäinen takaaleikkaus. Se oli ihan semmoinen perinteinen leikkaus, eli kun tulin 3. esteeltä vasenta puolta, jatkoin ohjaamista oikealla kädellä ja leikkasin takaa. Meille aika uusi juttu taisi olla lähetys ihan pimeästä kulmasta putkeen. Tässä ohjaajan tuli liikkua vähän putken suulta takaisinpäin, ikäänkuin huijaten koiraa, että lähden mukaan juoksemaan. Se onnistui meiltä ihan hyvin. Sitten kun koira tuli ulos putkesta, olin jo 6. esteen luona sitä ohjaamassa. Tässä tehtiin siis sellainen takaaleikkaus sylikäännön kautta. Ensin koira haltuun oikealla kädellä ja vaihdetaan samalla vasempaan käteen, joka heittää koiran aidan yli. Onnistui.

Radan ehkä vaikein kohta oli sitten lähetys sarjaesteelle. Tässäkin oli tarkoitus tehdä saman tyyppinen sylikääntö-takaaleikkaus. Sillä ohjaaja sai minimoitua oman juoksulinjansa ja ehkä vähän hidastettuakin koiran vauhtia sarjaesteelle. Tätä otimme pari kertaa uudestaan, jotta saimme käännöksen sujuvammaksi. Eka yritys oli hieman epävarmempi, mutta sain Jasun kuitenkin kääntymään sarjalle. Itse sarjaestekin meni hyvin. Jasulla on siinä oikein sopiva tempo, ei liian kova eikä liian hidaskaan. Yksi loikka aina jokaiseen väliin.

Yksittäisinä harjoittelimme pujottelua ja samaa puomi-putkiharjoitusta, mitä tehtiin muutama viikko sitten Tanjan treeneissä. Eli putken suut molemmin puolin puomia ja lähetyksiä puomille korkealla kädellä. Se meni ihan hyvin. Kokeilin jopa laittaa putken suut ihan kiinni puomia. Se ei ihan vielä onnistunut. Mutta kun putket oli noin 30 cm päässä puomista, Jasu osasi jo hakea puomille ihan oikein.

Saimme vielä treenien lopuksi Maijulta privaattiopetusta keinulla. Nyt sain taottua päähäni semmoisen liikeradan, miten minun tulisi Jasua keinulla ohjata. Tärkeää on, että jään lopussa pystyyn, enkä kumaraan. Ja ohjaan Jasun puoleisella kädellä koko ajan, ihan kuin siinä olisi nami. Loppuun sitten kunnon pysäytys, hetken hengenveto ja sitten jatketaan matkaa. Kaikki pitää oikeasti takoa päähän liike kerrallaan, että sitten tositilanteessa ehkä muistaisin miten toimia. Maijukin kokeili ohjata Jasua keinulla. Hienolta ja helpolta se näytti, kun joku osaa! :)

Tokokerhon epikset

Eilen järjestettiin kauan odotetut tokokerhon epäviralliset kokeet. Janen kanssa osallistuimme alokasluokkaan. Suorituksissamme oli paljon hyvää, mutta huonoakin. Neiti oli taas aika innoissaan ja kentän ympäristön hälinä selvästi haittasi keskittymistä. Mutta tuomari kehui kovasti Janen innokkuutta. Malttamattomuus ei kuulemma tässä vaiheessa ole ollenkaan huono juttu. Parempi niin kuin että koiraa pitäisi maanitella tekemään. Ehkä malttia tulee iän myötä enemmän. Niin, kokeessa tuomarina toimi Mauri Pehkonen, joka on ihan oikea tokotuomari. Koe meni ihan oikean kaavan mukaan ja pisteetkin annettiin niin kuin ne oltaisiin oikeassa kokeessa annettu.

Luoksepäästävyys 9

Tietenkin taas Janen mielestä lähestyvä henkilö oli maailman ihanin asia ja pylly alkoi vispata vallan kamalasti. Syliin se varmaan yritti kiivetä, joten ei ihan nappiin menny tämä osio. Mutta hampaat Jane antoi katsoa oikein nätisti paikoillaan. Tuomari sanoi, että tässä liikkeessä ei ole väliä missä asennossa koira on. Hän naureskeli, ettei ainakaan missään tapauksessa ollut aggressiivinen koira kyseessä. Päinvastoin :D

Paikalla makaaminen 0

Kuten viime aikoina useinkin, Jane ei malttanut pysyä kahta minuuttia paikoillaan. Itsekin sohlasin jo koiran hihnan irroittamisvaiheessa, kun heitin hihnan vahingossa maahan. Vaikeaa muistaa, että se laitetaan taskuun, kun agilityssä se aina heitetään vain maahan ;) Ennen suoritusta takanamme pusikossa leikkivät lapsetkin häiritsivät Janen keskittymistä. Se yritti murista kummallisille metsän möröille. No, itse liikkeessä Jane pysyi ehkä noin minuutin paikoillaan. Sitten se nousi seisomaan, meni taas maahan, meni istumaan, lähti hiippailemaan minua kohti... jne. Siinä vaiheessa kun Jane tuli kohti, käänsin sille selän. Se toimi ja Jane meni taas makaamaan ja makasikin loppuun asti. Arvattavasti pisteet menivät nollille.

Seuraamien kytkettynä 9

Tuomari kehui kovasti Janen seuraamista. Liikkeelle lähdössä hihna hieman kiristyi ja lopussa paketti vähän hajosi, mutta muuten liike sujui oikein mallikkaasti.

Seuraaminen taluttimetta 8

Samalla tavalla kuin hihnan kanssa seuraamisessa, alussa ja lopussa oli vähän vaikeuksia. Jane seurasi vähän liian väljästi. Myös pysähdyksien hitaudesta tuomari taisi mainita. Muuten ihan ok.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10

Tämä liike onnistui täydellisesti. Nyt Jane malttoi jopa odottaa istumiskäskyä lopussa. Hienoa!

Luoksetulo 9

Yllätyin ihan miten hyvät pisteet Janen luoksetulolla sai. Muuta vikaa siinä tuomarin mielestä ei ollut, kuin että Jane tuli vähän vinoon taas sivulle. Eli sen kun saa kuntoon, voisi kymppikin olla mahdollinen. Olen nimittäin luullut, että vähän laajasta kaarroksesta rokotettaisiin pisteitä (Jane kun tulee suoraan sivulle eikä eteeni). Vauhtikaan ei ole ihan paras mahdollinen, mutta laukassa Jane kuitenkin tulee ihan iloisesti.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 0

Voi harmi, kun tämä ei nyt onnistunut! Koko kesän liike on sujunut niin hyvin. Jane teki siis toisen täydellisen maahanmenon tässä kohtaa.

Estehyppy 10

Tämä liike yllätti minut ihan täysin. Ei olla nimittäin harjoiteltu yhtään. Itse asiassa kyllä taisimme vähän huijata, kun Jane aluksi taisi lähteä hyppäämään "juu" käskyllä, kun kysyttiin, että onko ohjaaja valmis. Tuomari ei kuitenkaan tätä käskyä kuullut ja tulkitsi, ettei ohjaaja ollut vielä valmis. No, saatiin sitten yrittää uudelleen ja Janehan teki sitten täydellisen hypyn. Nyt se jopa meni ihan sopivan matkan päähän esteestä. No, vaikka saimmekin armahdusta tuomarilta, olen todella tyytyväinen.

Kokonaisvaikutus 8,5

Kokonaisvaikutelmasta saimme ihan hyvät pisteet. Malttia vaan peliin, niin kaikki on mahdollista.

Kokonaispisteet 134,5, tulos ALO3, sijoitus 1.

Pisteet riittivät tällä kertaa kolmostulokseen. Sijoituimme kuitenkin ensimmäisiksi. Kyllä Jane oli tärkeänä palkinnoistaan. Kotonakin piti vähän Jasulle murista, ettei se mene pöllimään voitettuja palkintoja. Hassu tyttö :D

Ratatreeniä Janen kanssa

Tänään päästiin taas treenailemaan Janen kanssa. Jasu ei taida päästä huomenna treeneihin, koska aion mennä sinne tokokerhon epävirallisiin skaboihin. No, ihan hyvääkin pitää vähän taukoa Jasun kanssa. Nyt agitreenit ovat siirtyneet taas sisätiloihin. Eli paikkana on molemmille koirille jo ennestään tuttu Viherlandian kasvihuone. Huh, kyllä siellä olikin kuuma alkuillan treeneissä, kun syysaurinko oli porottanut koko päivän. Ihan t-paidassa sai juoksennella.



Tehtiin nyt eka ihan kunnon rata jatko2-ryhmässä. Ehkä meille vielä aika haastava, mutta tehtiin ihan pätkissä. Ohjasin kolmannelle aidalle vasenta puolta ja sitten oli tarkoitus tehdä valssi. Kiirehän siinä toki tuli, mutta Jane jäi oikein nätisti odottamaan kontaktille. Mutta se on vaan niin hirmuisen nopea, että meinaan heti jäädä jälkeen. Mutta mikä mahtavinta, Jane ei mennyt kertaakaan väärään päähän putkea, niin kuin pelkäsin! Pari kertaa se kyllä sujahti selkäni takaa putkeen, kun valssi oli myöhässä, eikä se siinä putki-innostuksessaan lähtenyt seuraamaan ohjaavaa kättä. Aika haastavaa. Tätä pitää vielä harjoitella.

Putken jälkeen sitten tuli tehdä vekki, jolla koira lähtisi oikealle linjalle kohti putken suuta ja takaaleikkaus ennen putkea. Tämä kuvio onnistui ihan suht hyvin. Ainakaan Jane ei lukenut puomia. Mutta loppusuora oli sitten se haastavin juttu. Janea kun ei aidat oikein vielä vedä puoleensa, joten ennalta käskyn huutaminen ei oikein auttanut. No, ekaksi kyllä kämmäilinkin ihan turhia, kun otin Janea haltuun putkesta tullessa. Namitätikään ei oikein auttanut, paitsi silloin, kun annoin hänelle vinkulelun. Tämmöisiinkin harjoittelua. Vaikka laittamalla selkeä namialusta loppuun. Nyt ei lähtenyt semmoista mukaan.

Itsenäisinä juttuina harjoittelin Janen kanssa aidalta lähetystä ensimmäiseen keppiväliin. Aika paljon tuli vielä mokia ensin ihan pelkillä kahdella kepillä. Nyt olisi ollut naksuttimelle käyttöä, mutta tämä neropatti unohti senkin kotiin.. Mutta aika monta hyvääkin toistoa saatiin ihan aidan takaa kahdelle kepille. Tätäkin harjoitellaan toki lisää ja vaikeammista kulmistakin. Tämä oli kuitenkin eka kerta, kun otin aidan mukaan harjoitukseen.

Sitten otimme rengasta, keinua ja lopuksi vielä pituus-aita yhdistelmää. Renkaalla ei ole minkäänlaisia ongelmia. Pystyn jo lähettämään eri kulmista ja antamaan Janen mennä edeltä. Hienoa :) Yhtään ohihyppyä ei tullut. Keinu menee myös oikein hienosti. Ihanaa, kun Jane ei pelkää sitä ollenkaan. Vähän se jää keinun laskeutuessa katselemaan taakse, jos annan sen mennä edeltä. Pitää siis mennä mukana tai vähän edellä. Pituudella ja aidalla oli vauhtia, kun laitoin super vinkulelun palkkioksi maahan odottamaan ja lähetin Janen edelle. Nyt ei ainakaan ollut irtoamisongelmaa ;) Jane teki aivan valtavia hyppyjä lelun luokse, kuten viimeisestä kuvasta näkyy.

Niin, alla siis Jeren ottamia kuvia treeneistä. Kyllä neidillä on hauskaa ;)


Vauhdilla mennään putkeen. Jonna taitaa olla jo liian nopea.


Keinullakin on kivaa.


Ainakin toinen tassu osuu alustaan, riittääkö?


Ihana vauhtineiti


Hehee :D Kepeilläkin on kivaa.


Kurkistus kepin takaa.


Renkaasta sujahdetaan jo hienosti läpi.


Hiemuinen loikka vinkulelun luokse.

Myöhäisillan tokot

Torstaina meillä on tokokerhon epäviralliset kisat. Olen nyt ilmoittanut Janen alokasluokkaan. Tänään sitten toki piti treeneissä vetää kaikki liikkeet läpi, että onpa nyt sitten jotain harjoiteltu. Tosin estettä en taaskaan jaksanut kaivaa pimeydessä esiin. Pitää valoisalla sitä vielä kotona harjoitella vähän. Mutta nyt Jane suorastaan loisti treeneissä! Turha innokkuus oli poissa ja neiti keskittyi todella hyvin tekemisiin :) Seuraamiset meni oikein hyvin. Ilman hihnaa Jane meni välillä vähän turhan kauas minusta, mutta muuten käännökset, juoksut ja pysähdykset sujuivat ongelmitta. Myös liikkeestä seisominen ja maahanmeno sujuivat entiseen malliin oikein hyvin. Nyt olen jopa alkanut pyytää neitiä taas lopussa istumaan, eikä se ole nyt ennakoinut. Paikkamakuussa palkkasin nyt pari kertaa, mutta Jane malttoi kyllä taas pitkästä aikaa maata koko 2 min. Siitä tiedänkin nyt, että se saattaa nousta seisomaan, kun häntä alkaa heilua. Nyt ei heilunut. Luoksepäästävyydessä vielä joudun antamaan sille namin, mutta pylly pysyi kyllä nyt paikoillaan. Koska Janen mielestähän kaikki ihmiset ovat aivan syötävän ihania ;) Lopuksi otettiin vielä mukava luoksetulo. Se meni myös ihan entiseen malliin. Aika vauhdikkaasti, vähän turhan isolla kaarroksella suoraan sivulle ja ihan pikkiriikkisen vinoon. No, ihan ok.

Näin kun menisi suoritukset torstainakin, olisin tosi tyytyväinen. Ja sitä hyppyä pitää kyllä vähän treenata vielä ennen kisaa. Ettei se ihan nollille vetäisi. Torstaita odotellessa siis :)

Pieksämäen hallikisat

Ekat viralliset hallikisat Jasun kanssa tuottivat juuri niitä ongelmia, mitä ajattelinkin. Hallissa hajut tiivistyy vai miten pitäisikään sanoa. Eli kovasti maan hajut Jasua kiinnostivat, joka teki ohjaamisen todella vaikeaksi. Ollaan ehkä siinä pisteessä, että Jasu alkaa taas vähän kyllästyä hommaan, joka sitten ilmenee maan haisteluna ja komentamisena. Olisi ehkä aihetta pitää kisoista vähän luovaa taukoa.

Mini-1 A-agilityrata: ratavirhe 10, aikavirhe 25,63, tulos 35,63, sijoitus 5



Omaan toimintaani olen lähes täysin tyytyväinen radalla. En vaan oikein tiedä, mitä olisi ollut tehtävissä, kun Jasu lähti haistelemaan. Kutsuminen on silloin aika toivotonta. Kepeillä olin ehkä vähän löysä, joten päätin seuraavalle radalle tsempata ja ohjata vähän napakammin. Mutta ne kontaktit onnistuivat nyt mielestäni oikein hienosti! Oli suurta apua vähän ennen rataa muistutella ulkona harjoitusradalla vähän Jasulle, että kontakteilla pysähdytään. A:lla vauhtia on vaikeaa saada kokonaan pois ilman namia, mutta hidastamaan sain sen nyt ihan hyvin. Täytyypä alkaa ottaa harjoitusradalla käynti tulevaisuudessa mukaan lämmittelyihin. En ole sitä oikein aikaisemmin harrastanut, ettei Jasu bongaisi palkintoja tms.

Mini-1 B-agilityrata: HYL



Toinen rata meni sitten hylyksi. Napakammin ohjaaminen ei oikein onnistunut, kun tyhmänä sitten alkaa hosua ja kiihdyttää vauhtia samalla. Jasu haisteli taas, mutta sain sen nyt kuitenkin mukaan. Mutta ongelmaksi muodostui taas (ylläriylläri) keinu. Ekalla radalla Jasu ilmeisesti taas päätti, että tänään keinu oli kamala, joten toista kertaa se ei suostunut keinulle tulemaan. Jälkiviisaana voin nyt sanoa, että olisi pitänyt lopettaa rata siihen. Jasu ei saisi nyt oppia, että keinua ei ole pakko suorittaa ja hauskanpito silti jatkuu. Seuraavan kerran kyllä nappaan kaverin kainaloon ja kävelen radalta pois, jos tämmöistä kieltäytymistä tapahtuu. Se olisi hyvä opetus Jasulle. No, loppurata menikin sitten ihan ok. Nyt kepit onnistui ihan hienosti, koska olin tosi napakka.

Ulkokauden viimeiset liidot

Eilen oli vikat ulkokauden treenit Jasun kanssa. Maiju laittoi meidät oikein kunnon kieputushyppyradalle. Varsinaista liitoa homma nyt olikin ja allekirjoittanut sääti ihan urakalla. Mutta tulipa opittua ihan kädestäpitäen, että miten työnnöt ja vedot tehdään. Taas semmoisia juttuja, jotka olisi varmaan pitänyt osata jo ajat sitten ;) Tässä ratapiirros jotenkin sinnepäin:



Kokeilin nyt taas vähän semmoisiakin juttuja, mitä ollaan nyt viime aikoina harjoiteltu. Ensinnäkin tein mäkelän ennen rengasta, jolla vaihdoin puolta vasemmalle. Se onnistui ihan hyvin. Mutta taas ekaan putkeen meno tuotti vaikeuksia. Jasu vaati vielä tarkasti vientiä putkelle asti, vaikka olin suunnitellut vain heittäväni Jasun kauempaa ja pysyväni aitojen toisella puolen. Tämän takia ohjaukseni herpaantui tässä kohdassa aika totaalisesti. Menin sitten ihan sekaisin, että kummalta puolelta 6. esteelle olisi pitänyt mennä. No vasen puoli oli se oikea ja löytyihän se lopulta parin yrittämisen jälkeen :D Sitten oli aitakieputusta, se sujui ihan ok. Osasin tehdä ihan hienon pakkovalssinkin (?) 9. esteellä, jolla vaihdoin puolta ja ohjasin sitten Jasun vasemmalla kädellä toiseen putkeen.

Mutta lopussa välistä veto tuotti eniten vaikeuksia. Niinkin helppo asia. Ensinnäkin 11. este piti ohjata ajoissa valssilla kääntyen jo kohti seuraavaa aitaa. Sitten se välistäveto esteillä 13 ja 14. Voi minua, kun ohjasin koko ajan väärällä kädellä! Lopulta kuitenkin Maiju sai taottua päähäni, että ensin oikea käsi heittää koiran aidan yli. Sitten vasen käsi vetää koiran aitojen välistä. Kun koira on tullut tarpeeksi kohti, sitten taas oikea käsi heittää seuraavan aidan yli. Niin helppoa, mutta niin vaikeaa. Väärä rintamasuunta kertoo koiralle ihan mitä sattuu. Nytkkisääntönä voidaan pitää varmaan sitä, että koira katsoo aina tissien osottamaan suuntaan ;) Eiköhän se nyt lopulta päähäni uponnut ja pääsimme hienosti maaliin asti.

Alkoi selvästi tuo kamala tahkoaminen vähän ärsyttää Jasua. Se komensi minua aika paljon. Mutta onneksi se ei enää juuri ala haistelemaan turhautuessaan. Sitten Maiju sanoi huomion, jota en ollutkaan itse ollenkaa huomannut. Jasu kuulemma varastaa lähdössä joka kerta! Ihan huomaamattani sanon käskyn vasta sen jälkeen, kun olen jo nytkähtänyt liikkeelle. Ja Jasukin lähtee nytkähdyksestä. Nyt se on siis oppinut, että nytkähdyksestä lähdetään eikä käskystä. Voi voi.. Eli nyt vaan sitten tehotreeniä paikalla pysymiseen. Ja pitää alkaa pitää huoli, että itsekin lähden vasta käskyn jälkeen.

Kokonaisfiiliksenä viimeisistä ulkotreeneistä jäi jotenkin sellainen ilmassa leijumisen tunne :D Ei siis se, että menisi niin hyvin. Vaan se, että juoksin vaan radalla, ikäänkuin leijuen ilman sen kummempia ajatuksia. Johan oli kumma tunne. Toisaalta se voi olla sitäkin, että alkaa sujua, mutta toisaalta vähän mitäänsanomatonta. Hassua.

Myös keppejä ja puomia otimme yksittäisinä. Otimme ihan vaan kahdella kepillä lähetyksiä ekaan väliin. Se meni tosi hyvin! Mutta kuudella kepillä tuli vähän säätöä. Puomikin meni älyttömän hienosti :) Jasu juoksi edeltä kontaktille ja jäi odottamaan ihan itse! Kunpa kontaktit onnistuisivat noin kisoissakin. Pitäisi vaan itse osata ohjata koiraa samalla lailla kuin treeneissäkin. Muka palkaten. Nyt taas Jasulla on yksi lepopäivä, sitten lauantaina taas Pieksämäelle kisailemaan.

Ajatuksia Janen agista

Tänäänkään meillä ei ollut treenejä, koska kouluttaja ei päässyt tulemaan koiranastutusmatkaltaan. Mutta ei se mitään, tänään tein sitten mielikuvaharjoituksia :D Tai siis lähinnä mietin, että miten tuon neidin kanssa voisi agilityssä edetä. Ensinnäkin kontaktit. Hyvällä mallilla ovat. Ainakin puomi. A:lla tulee usein vielä vauhtia vähän liikaa. Mietin, että nyt voisin edetä niin, että alkaisin pikku hiljaa häivyttää kosketusalustaa pois. Myös palkan poistamista kontaktilta voisin kokeilla. Luulen, että Jane on sellainen, että sille riittää palkaksi sekin, että saa jatkaa matkaa. Eli palkkiona nätistä pysähtymisestä voisi toimia seuraava este ja sen jälkeinen mukava palkkaus. Putki varmaan itsessään voisi toimia palkkana, tosin silloin pysähtyminen voisi olla jo vaikeampaa. Pikku hiljaa varsinaista palkkaa voisi siirtää kauemmaksi, että itse asiassa palkaksi jäisi todellakin se, että saa jatkaa matkaa pysähdyttyä. Näin olen nyt asiaa pähkäillyt. En halua, että Janesta tulee samanlainen kontakteilta luistaja kuin Jasusta. Tosin Jasu on erilainen. Sille ei riitä palkkioksi seuraava este, vaan itsessään se nami. Ja sen pitää tulla juuri siinä hetkessä. Vaikeaa selittää miksi on näin, mutta sen verran tunnen koiriani.

Sitten todellakin tuon möllikisasuorituksen perusteella, Janesta on äärimmäisen mukavaa mennä erityisesti putkeen. Se luulee, että putkeen pitää mennä aina, kun sellainen sattuu näköpiiriin. Ongelmana on se, että putkeen meno on niin kivaa, että Jane tavallaan palkkaa itse itseään menemällä putkeen. Miten sitten sille voi kertoa, että putkeen ei pitänyt mennä?? Vaikeaa. Aidoista pitäisi siis ainakin tehdä mukavampia. Ehkä se mahtis repimislelu pitää ottaa käyttöön enemmän, vaikka se sekoittaakin neidin päätä. Jos lelua ei saakkaan palkaksi väärästä putkeen menosta, ehkä Janella alkaa raksuttaa jotain. Tai mistä sitä tietää..

Nyt toivottavasti saan pian avaimen, että voin alkaa treenaamaan koirien kanssa itsenäisestikin. Ihan vaan kontaktiharjoituksia ja muita pikku juttuja. Jane kun jää sitten talveksi tauolle agista mammaloman takia, haluaisin nyt treenata ennen joulua kovasti, kun vielä voi. Sitten varmaan keväällä kilpailemaan kurssille, että päästäisiin vielä ensi kesänä vähän kisailemaankin. Että tämmöisiä ajatuksia.

Seuramestaruusmöllit

Sunnuntaina meillä oli ohjelmassa JAT:in seuramestaruusmöllikisat. Päätin nyt rohkeasti lähteä kisailemaa Janenkin kanssa, toiveena yhtä helppo ja mukava möllirata kuin viime mölleissä olisi ollut tarjolla. No, totuus paljastui rataantutustumisessa. Harvoin on virallisissa kisoissakaan tarvinnut pähkäillä niin pitkään miten koiraa ohjaisi. Saati sitten kun ei olla Janen kanssa pitkiä ratoja tehty, niin ei ole oikein mitään hajua miten neiti toimii radalla. Mutta siis. Mehän tultiin vaan mölleihin pitämään hauskaa ja hakemaan mukavaa kisafiilistä. Tuloksista viis :D

Jane möllimestaruuskisa: tulos HYL



Kaikki meni muuten ihan hienosti, mutta Janen mielestä putket ja kontaktiesteet ovat aivan mahtavia. Se ei nyt taas ymmärtänyt, että kaikki aidat pitää suorittaa ennen putkeen menoa. Putkeen pitää siis sen mielestä mennä aina, kun sellainen näköpiiriin sattuu :D Kilpailimme siis ehkä todellisuudessa "päivän hauskin suoritus" -sarjassa ;) Ja myös minulla ja Janella oli hauskaa. No, siis tuolla neidillähän on aina hauskaa ja mikä olisikaan parempi kisafiiliksen kohotus, kuin käydä Janen kanssa radalla. Ei neidin toilailuja voi katsoa kuin hymyssä suin (huomatkaa vielä hieno karkaaminenkin radan lopussa) :D No, siis mihin olen iloisen suorituksen lisäksi tyytyväinen, on Janen upeasti onnistunut puomin kontakti ja vauhti. Kontaktilla käytin apuna kosketusalustaa, mutta todella lupaavalta alkaa jo pysähtyminen näyttää.

Jasu seuramestaruuskisa: tulos HYL



Jasun kanssa lähdettiin sitten iloisella mielellä seuramestaruusradalle. Rata oli aika vaikea meille ykkösluokkalaisille, koska se oli kaikille luokille sama. Heti alussa oli vaikea vienti aidalta putken vaikeampaan päähän. Tähän minun oli tarkoitus tehdä hieno kääntö ennen aitaa, mutta koska Jasu lähti ensin tsekkaamaan jotain keinulta, ohjaukseni herpaantui ja Jasu sujahti putken väärään päähän. No, tuli siinä hylkykin samassa hötäkässä, kun Jasu hyppäsi toisen aidan kahteen kertaan. No, jatkettiin iloisesti matkaa ja ihan hyvin muuten menikin. Ennen rengasta Jasu vaan kävi puomilla, koska en ollut suunnitellut kohtaa oikein rataan tutustumisessa. Ei silloin vaan käynyt mielessä, että puomi oli lähellä. Lopussa sitten kokeilin tehdä parit takaaleikkauksetkin, ne onnistui ihan hyvin. Ennen kepeille menoa ja viimeisillä aidoilla. Kepeille ohjaus siis onnistui hienosti ja keinukin meni, vaikkakin aika hitaasti. Kontaktit olisi tietty voineet olla paremmat, mutta en oikein ehtinyt palkata, kun namit oli ties missä taskun pohjalla. Mutta kokonaisuutena ihan hieno rata ja sekä oma että Jasun liike oli hyvä.

Viime viikon treenailut

Nyt on ollut vähän kiirettä, niin en ole oikein ehtinyt raportoida treeneistä. Tosin Janen jatko2-ryhmäkin oli peruttu. Mutta apukouluttamassa kävin tiistaina ja torstaina oli Jasun treenit.

Apukoulutus tiistai 9.9.

Tällä kertaa minun tehtäväni oli pitää pieni rataharjoitus. Ihan koiran ohjaamista aidoilla. Ajattelin vaan laittaa radanpätkän muistiin, että sitä voi kenties joskus tulevaisuudessa hyödyntää. Rata tehtiin ensin aidalle numero 5 asti. Sitten otettiin aidat 5-9. Koiraa oli koko ajan tarkoitus ohjata aitojen keskellä, ei siis menty ollenkaan ulkoraunalle. Aidoilla 5-6 piti tehdä valssi, muuten ei tarvittu sen kummempia puolen vaihtoja. Ihan hyvin ryhmäläiset edistyvät. Nyt sekin pari, joka mielestäni oli kurssin alussa vähän muista jäljessä, onnistui rataharjoituksesta ehkä parhaiten. Hienoa!



Toinen harjoitus ryhmäläisillä oli koiran kääntäminen pois suoralta aidalle sivuun pitkän suoran putken jälkeen. Saman tyyppinen kuin mitä tehtiin 2-luokan ryhmässä muutama viikko sitten. En nyt erityisesti nähnyt miten ryhmäläiset siitä selvisivät. Mutta samaa harjoitusta voisi joskus kokeilla myös Janenkin kanssa.

Jasun 2-luokan treenit 11.9.

Taas tehtiin Tanjan treeneissä muutamia pikku ohjauspätkiä. Taas otimme pujotteluun lähetyksiä eri kulmista aitojen takaa. Alkaa sujua jo oikein hyvin. Enää ei tarvitse mennä edes näyttämään sitä ekaa väliä Jasulle vaikeammaltakaan puolelta, vaikka kulmakin olisi hankala. Hyvä niin.

Sitten harjoittelimme oikeastaan varmaan ekaa kertaa sarjaestettä. Tarkoitus oli myös kokeilla kääntää koiraa jonnekin päin sarjaesteen jälkeen. Itse sarja meni oikein hienosti hyvässä tahdissa. Vauhtia oli, mutta ei liikaa. Jasu otti yhden hyppyaskeleen jokaisessa välissä, juuri niin kuin kuuluukin. Mutta se sarjan jälkeen kääntäminen oli vielä aika haastavaa. No, tulipa nyt edes harjoiteltua sarjaesteen perussuoritustapa.

Tarja neuvoi meille uuden jutun miten opettaa koira hakemaan kontaktiesteelle, jos sen vieressä tai ympärillä menee putki. Tämä on ihan harjoittelukysymys. Koiran voi opettaa hakemaan kontaktille korkealla käsimerkillä. Taas jos haluaa koiran menemään putkeen, käsi ohjaa alempaa. Tanjalla on mielenkiintoinen tyyli ottaa heti alkuun aina se kaikkein vaikein harjoitus ja todeta, ettei se onnistu, joten helpotetaan. Eli ihan heti kokeilimme puomille menoa niin, että putkenpäät oli ihan kiinni nousukontaktissa molemmin puolin. No, eihän se puomille meno tietenkään onnistunut. Jasu meni tietenkin putkeen. No, sitten aloitettiin ihan helposta. Eli putken päät laitettiin todella kauas puomista. Nyt sain toki Jasun menemään puomille ihan oikein ja alastulokontaktinkin se teki ihan nätisti. Tätä harjoittelimme muutaman kerran ja eri kulmista. Hyvin Jasu haki puomille, mutta sain silti ohjeen, että ohjaava käteni saisi olla vielä ylempänä. Mutta tämähän on ihan semmoinen juttu, että pitää harjoitella itsekseen omalla ajalla ja nähdä vaivaa. Nyt varmaan piakkoin saan sen avaimenkin, että voin alkaa treenailemaan omalla ajalla.

Tuota samaa ohjaustekniikkaa harjoittelimme sitten vielä itsekseen A-esteellä, jonka molemmin puolin oli putki. A:lle mentiin vielä vähän vinosta kulmasta, joten putki oli houkuttelevampi. Tämä onnistui meiltä hyvin, eikä Jasu mennyt kertaakaan putkeen. No, ollaan me tätä jo vähän harjoiteltukin, tosin ei varsinaisesti korkealla käsimerkillä. Mutta jos haluaisin Jasun putkeen, ohjaan sen valmiiksi kaarella ja alempaa. On se jo oppinut sen ihan hyvin :)

HARMITTAA!!!

Tässä pika-analyysit viikonlopun kisoista:

Jyväskylä 6.9.2008

Mini-1 A-agilityrata: tulos HYL



Kaikki meni, vähän kökköä pujotteluun vientiä lukuunottamatta, ihan hyvin keinulle asti. Tulimme keinulle varmaan vähän liian kovaa, koska Jasun jalka lipesi ja se tippui alas. Olisi vaan pitänyt jatkaa matkaa, mutta otin asiaa sen kummemmin ajattelematta keinun uudelleen. Siitä sitten hylkäys. Jasu ei yrityksistä huolimatta suostunut menemään keinua, joten hinkkaaminen jäi kovasti harmittamaan.

Mini-1 B-agilityrata: tulos 5, aikavirhe -9,32, sijoitus 3

Tästä ei saatu videota, koska kamera teki tenän, mutta eipä tässä paljon kerrottavaa olekaan. Tosi helppo ja mukava rata, jolla ei ollut edes keinua eikä rengasta. Melkein arvattavasti menin sitten kämmäämään jotain ihan täysin typerää. Eli taas kepeille menon, kun menin sohlaamaan väliin enkä antanut Jasun mennä edeltä. Eli tästä saatiin sentään tulos 5vp, -9,32 ja sijoituimme kolmansiksi. Ihan kiva lohdutuspalkinto sentään. Mutta kyllä täytyy sanoa, että harmittaa ihan vietävästi, kun se nolla oli lähempänä kuin koskaan!


Herra Sasu esittelee palkintojaan

Laukaa 7.9.2008

Mini-1 A-agilityrata: tulos HYL



Ihan kunnioitettavasti selvittiin radasta A-esteelle asti. Keinunkin Jasu jopa meni tällä kertaa :) A:lla sitten Jasu tuli aika ylhäältä alas, eikä meinannut mennä seuraavaan putkeen. Hmm.. en oikein tiedä mitä tein väärin. Varmaan aloin jo leikata takaa liian aikaisin. Sitten tuli ihan älytön kämmäys kepeillä. Lähetys kepeille onnistui ihan hyvin, mutta sanoin ihan uskomattoman käskyn kun Jasu oli jo pujottelemassa. Sainoin sille, että "hae". Mitä ihmettä?? Mikä käsky se oikein on? Sitä Jasukin jäi ihmettelemään ja katsoi minua ihan hölmönä. Otettiin sitten uudestaan ja pujottelu sujui ihan hyvin, mutta Jasu jätti viimeisen kepin välistä. En sitä siinä hötökässä ehtinyt korjata, joten jatkettiin matkaa ja tulos oli hylky. Että näin.

Mini-1 B-agilityrata: tulos HYL



Nyt meno oli taas ihan sujuvaa, paitsi kepeillä Jasu skippasi taas viimeisen välin. Olin varmaan taas liian hätäinen ja menossa jo seuraavalle esteelle. Mutta sain korjattua sen nyt kumminkin. Sitten matka jatkui ihan hyvin keinulle asti, missä Jasu teki taas tenän. No, otettiin uudestaan, mutta pidätin Jasua niin paljon, että rintamasuuntani kääntyi taas väärälle esteelle. Joten Jasu luki aitaa, vaikka sen olisi pitänyt mennä putkeen. Eli siitä hylky. Jasu ei tajunnut tehneensä väärin, joten tyhmänä sitten lopetin ohjaamisen lopussa. Ääh.

Jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt ohjata keinulle oikeaa puolta, mutta sielläkin puolella oli kyllä yksi aita houkuttelemassa. Vaikeaa! Pitäisi vaan saada nyt nuo kontaktit ihan oikeasti kuntoon. Mutta sen ainakin nyt taas muistin, että Jasua pitää kannustaa enemmän keinulla ja möreällä äänellä. Jos lirkutan sille vaan jotain, niin se ei kyllä varmasti tule alas asti. Tämänhän hoksasin jo talvella treeneissä, kun keinu oli vielä suuri ongelma. Nyt kyllä tuntuukin, että ollaan menty sen verran takapakkia, että vanhat ongelmat ovat taas palanneet: keinukammo ja viimeisen kepin unohtaminen pujottelussa. No, alamäkiä ja ylämäkiähän tulee. Ja nollatuloksen metsästys jatkuu..

Laukaan kisojen jälkeen käytiin vähän rentoutumassa koirien kanssa paikallisella hiekkamontulla. Mukana oli parsonit Arttu ja Ulpu sekä meidän russet. Kyllä oli koirilla kivaa juosta oikein sydämen kyllyydestä. Alla kuva, johon mahtui jopa kaikki koiruudet. Henna ja Arttu starttasivat Laukaassa muuten ekaa kertaa. Hienosti parivaljakko suoriutui radoista, vaikka Arttu aika kuumana kävikin. Tuloksena heillekin kaksi hylkyä, mutta Henna oli oikein innoissaan ja tyytyväinen. Hyvähyvä :) Siitä on hyvä jatkaa.

Vauhdin hurmaa

Eilen meillä oli 2-luokan treeneissä taas kouluttajana Tanja. Tehtiin taas kaikenlaisia pikku pätkiä, semmoisethan sopii meille Jasun kanssa oikein hyvin. Malttaa tuo jätkä keskittyä itse tekemiseen. Kovasti olen täällä blogissa hehkuttanut Janen treenejä, mutta ei pidä unohtaa Jasua, joka suorastaan loistaa nykyään! (Liekkö sitten ohjaajallakin tapahtunut jonkinlaista kehitystä.. ;)) Pikku treenipätkät ovat ilmeisesti tuottaneet tulosta, koska Jasu ei juuri enää haistele maata harjoituksen aikana. Muutenkin vauhtia ja intoa tuolla pikku Duracelpupulla tuntuu olevan vaikka muille jakaa. Olen todella onnellinen, kun olen saanut noin ihanat agilitykoirat! Täytyy nyt ihan kehua. Omilla tavoillaan vähän erilaisia, mutta toisaalta samanlaisiakin: nopeita, jänteviä, innokkaita, pelkäämättömiä.. taistelutahtoisia terrierejä! :)

Sitten taas asiaan.. ;) 2-luokan treeneissä meillä oli teemana mäkelät. Lyhyesti selitettynä mäkelässähän ohjaaja menee koiran edelle ja koira vaihtaa puolta ohjaajan takana. Nyt tulikin taas ihan uusia juttuja, missä mäkelöitä voisi käyttää. Aika usein olen tehnyt mäkelöitä kisoissakin Jasun tullessa putkesta, mutta nyt tuli opastusta miten mäkelöitä voi tehdä oikeastaan missä vaan radalla. Sillä tavoin ohjaten saa kyllä kovasti lisää vauhtia suoritukseen, kun omat juoksulinjat suoristuvat. Huonosti tehdyllä valssillahan saa vauhdin todella helposti pysähtymään. Alla on ratapiirros kahdesta eri radasta, joita teimme. Mäkelä oli tarkoitus tehdä melkein jokaisen esteen jälkeen. Kohta tarkemmin, miten ohjasin Jasua.



Punaisella radalla oma juoksulinjani kulkee jotakuinkin viivaa pitkin. Jasun taas oli tarkoitus suorittaa esteet numerojärjestyksessä. Mäkelät oli tarkoitus tehdä ennen putkeen menoa, kolmannen aidan jälkeen ja ennen A-estettä. Tanja painotti, ettei oman vauhdin tarvitse yhtään hiljentyä. Koira kyllä tulee perässä, sitä ei tarvinnut yhtään odotella. Silti ekalla yrittämällä jäin odottelemaan jonkin verran Jasua putkesta. Toisella sitten otin ihan uuden draivin päälle. Juoksin minkä jaloistani pääsin :D Tarkoitus oli olla jo neljännen esteen takana, kun Jasu tuli putkesta. Olin myöhässä silti monta kertaa, mutta lopulta saimme radan kuntoon ihan kunnialla. Tosin meinasin kaatua ennen A:ta, kun siinä piti tehdä jyrkempi käännös ja jalat menivät solmuun ;) Mutta vähänkö oli jännää juosta radalla noin kovaa! Jasukin oli ihan liekeissä tämmöisestä harjoituksesta. Kerrankin minä en ollut hidas ja jumittanut sen edessä :D

Sininen harjoitus onnistui meiltä ihan kiitettävästi ekalla yrittämällä. Putken suun edessä tehdävä mäkelä oli meille jo ennestään tuttu juttu. Mäkelä tehtiin myös kolmannen aidan jälkeen ja ennen keinua. Ainut ongelma oli oikeastaan vaan keinulle meno. Taas meinasin kaatua! Onkohan mun 10 euron nappiksissa jotain vikaa..? :D Muutenkin oli tosi vaikea hidastaa Jasun vauhti pois keinun kontaktilla. Piti ihan ottaa käsillä vastaan.. Tanja sanoi myös, että oli ihan pikkuriikkisen myöhässä neljännen esteen luona. Jasu oli mennä siksi kolmannen esteen ohi. Mutta kaikinpuolin tosi jännä ja uusi treeni. Ehkä pitäisi kisoissakin kokeilla..

Yksittäisinä juttuina harjoittelimme myös erilaisia mäkelöitä kahdella aidalla. Ihan hyvin onnistuivat. Sitten oli lähetyksiä aidoilta erilaisista kulmista kepeille. Nekin sujuivat ihan ok. Ohjasin tarkoituksella nyt koko ajan siltä vaikeammalta, eli vasemmalta, puolelta.

Keinua ollaan itse asiassa päästy harjoittelemaa tällä viikolla useaan otteeseen. Vähän salakavalasti olen käyttänyt muita treenivuorojani hyödyksi Jasun keinusuorituksen parantamiseen. Tiistaina tehtiin keinua jatko1-apukoulutuksen jälkeen, keskiviikkona Janen ryhmän lopussa ja eilen omissa treeneissä. Varmaan toistoja on kertynyt jo reilu kymmenkunta. Ihan hyvältä keinu nyt vaikuttaakin, vaikka mäkeläharjoituksessa todella kovassa vauhdissa se vähän persiilleen menikin. Jasu vähän himmailee keinun keskiosalla, mutta siihen saa kyllä vauhtia sanomalla reippaasti "tule vaan, tule vaan." Lopussa se pysähtyy nyt ihan ok, kun tietää saavansa tosi paljon namia. Saa nähdä miten sitten kisoissa, mutta ainakin varmaan tulee nyt ihan mieluusti alas asti. Toivotaan niin.

Nyt Jasulla on tankkaus- ja lepopäivä, kun lauantaina olisi vuorossa Jatin omat kisat täällä Jyväskylässä ja sunnuntaina Laukaassa. Neljä rataa olisi tarjolla. Toivotaan parasta :) Hyvät on nyt ainakin fiilikset, tosin jännittää jo. Ainut oikeastaan mitä jännitän on se, pysyykö Jasu paikoillaan lähdössä. Se varasti nyt treeneissäkin pari kertaa.. Pitää nyt olla tarkkana ja välttää kaikkia yllättäviä liikkeitä.

Kurassa valssaten

Oikein oli taas kivat "jatkokakkosten" treenit keskiviikkona, vaikka paikoin vähän hermo neitiin menikin. Niin harvinaista kun se tuon pikku ilopillerin kanssa onkin! Oli nyt vaan vähän vaikeuksia saada neiti Prinsessa pysymään paikoillaan lähdössä odottamassa. Kun kuraiseen maahanhan ei voi mitenkään mennä istumaan, saati sitten makaamaan.. Kävipä se tekemässä jo pikku hiljaa perinteeksi muodostuvan kunniakierroksenkin kentällä. Tällä kertaa oli ihan pakko juosta täysiä kesken pujotteluharjoituksen moikkaamaan kentän toisella laidalla harjoittelevaa kaveriamme Vieno-russelia. Se oli semmoinen pikatervehdys, "Moi, mä oon tuolla, oo sä täällä! Heippa!". Että joo.. Kieltämättä kaikessa ärsyttävyydessään aika huvittavaa :D

Mutta itse asiaan.. Tällä kertaa teemana oli erilaiset valssit. Onhan näitä tullut vastaan treeneissä ja kisoissakin tehtyä, mutta hyvä taas oli muistutella mieliin, että mikä olikaan minkä niminen ja milloin mitäkin kannattaa käyttää. Piirsin treenistä taas oikein kuvankin. Kuvassa EV tarkoittaa ennakoivaa valssia, JV juoksuvalssia ja PV pakkovalssia. Kuten kouluttajamme Susanna oli blogiinsa kirjoittanut, valssin määritelmä kuuluu näin: VALSSI = vastainen käännös = Edessä leikkaus. Käännös missä ohjaaja suorittaa käännöksen koiraa kohti (vastainen) sekä etenemissuuntaa vasten (käännös). Liikkeen tarkoituksena on koiran suunnan muuttaminen. Eli kaikissa valsseissa periaate on sama, mutta pienillä variaatioilla valssia voi käyttää erilaisissa paikoissa.



Ensin harjoittelimme ennakoivaa valssia. Oma linjani on piirretty kuvaan punaisella. Tässä oli ideana, että jos koira irtoaa, sitä ei tarvitse viedä ollenkaan toisen aidan taakse, vaan valssin voi tehdä kääntämällä koiralle vähän jo selkää siivekkeen kulmalla. Näin koiran tekemä kaarros aidan takana pienenee. Oikean käden sai ottaa avuksi ohjaamiseen jo ennen aitaa. Koira otetaan sitten vastaan siivekkeen takaa myös oikealla kädellä. Meiltä tämä valssi sujui heti oikein hyvin. Hyvin Jane alkaa jo irrota aidoille. Ei onkelmia.

Seuraavaksi oli vuorossa juoksuvalssi. Tässä oli ideana, että juoksulinja kolmannelle aidalle olisi aika suora, pientä valssipyörähdystä lukuunottamatta. Noh, otin asian ehkä vähän liian kirjaimellisesti ja yritin pitää linjan mahdollisimman suorana. Kunnes sitten annoin itselleni luvan viedä Janea lähemmäs toista aitaa, homma onnistui ihan hyvin. Kokeilimme tätä ohjausta myös toiselta puolen. Sekin lopulta onnistui. Onneksi Jane kestää toistoja oikein hyvin ja sillä on aina mukavaa :)

Viimeisenä harjoittelimme pakkovalssia. Susanna käski ensin ihan huvikseen kokeilemaan, osaisiko Jane hakea putken pimeään kulmaan. Lähetin sen siis ihan vaan kokeeksi aidalta edelläni putkeen. Vautsi miten hieno tyttö! Putki on niin kiva, että sinne voi mennä myös vaikeasta kulmasta. Mahtavaa! Mutta sitten se pakkovalssi. Tässä oli tarkoitus mennä odottamaan koiraa selkä aidalle päin. Kun koira lähti liikkeelle, piti kääntyä rintamasuunta kohti putkea ja ohjata koira oikealla kädellä putkeen. Tämä onnistui heti ekalla yrittämällä. Kun putki on niiiin kiva :D

Yksittäisinä esteinä harjoittelimme muuria, keinua ja pujottelua. Keinua kokeilimme nyt ekaa kertaa ilman hihnaa. Yhtä suoritusta lukuunottamatta harjoitus sujui oikein hyvin. Kerran siis Jane juoksi keinun päähän asti ja pomppasi alas. Kun vaan muistan ja Jane muistaa himmata ennen loppua, homma menee ihan hyvin. Pujottelu meni edelleen entiseen malliin. Vasemmalta puolelta ohjattuna vielä aikamoista säätöä, mutta eiköhän sekin siitä pikku hiljaa.

Muurin kanssa oli aluksi vähän ongelmia. Meillä ei taidakaan olla ollut muuria vähään aikaan. Jane ei ponnistanut kunnolla ja otti vauhtia palikoista. Kokeiltiin sitten niin, että laitoin aidan muurin taa. Johan neiti sitten oikein lennähti muurin yli. Lopuksi kokeilin vielä ilman aitaa. Sitten Jane ei enää koskenut palikoihin, mutta ponnistus oli silti vähän huonompi kuin aidan kanssa. No, kyllä se sitten varmaan radalla vauhdissa menee paremmin.

Teho-toko

Koska tokotreeneihin ei eilen ilmestynyt muita, saatiin oikein kunnon tehovalmennusta ekoja kisoja ajatellen :D Sellaista olenkin jo jonkin aikaa toivonut. Otettiin ensin 2min paikkamakuu ja luoksepäästävyys. Niissä liikkeissä oli mukana kaksi muutakin. Edellisen ryhmän kouluttajien koiria. Paikkamakuussa Jane nousi taas ylös, grr.. Mutta koska Killerillä oli ravit, tilanne oli suorastaan kaoottinen. Autoja ajeli ohi vähän väliä. Joten pistetään nyt tämä ihan sen piikkiin ;) Luoksepäästävyys meni nyt ihan hyvin. Tosin palkkasin Janea silloin kun sitä rapsuteltiin. Kyllä olisin neidillä niin kova hinku mennä tervehtimään. No, eipä ole aggressiivinen ainakaan..

Sitten otettiin seuraamiskaavio hihnassa. Kerroin Sami-kouluttajalle ongelmani, että seuraaminen sujuu ihan hyvin kun teen sitä itsekseni. Mutta heti kun on liikkeenohjaaja käskyttämässä, alan säätämään. Sittenpä tehtiin ensin seuraamista ilman koiraa :D Huomattiin, että minun pitäisi käskyn jälkeen pitää pieni ajatustauko ja sitten vasta kääntyä. Käännyn usein liian nopeasti ja sen takia alan jännittää. Ei siinä niin kiire ole. Seuraaminen meni ihan hyvin ilman koiraa, joten otin sitten Janen autosta mukaan harjoitukseen. Janenkin kanssa kaavio meni nyt ihan hyvin, kun maltoin tehdä käännökset ja pysähdykset rauhallisemmin. Onneksi liikkeenohjaajakin oli nyt rauhallinen. Eipä sitä kyllä tiedä millainen ohjaaja sitä kokeeseen sattuu, mutta hyvä nyt ainakin olla vielä harjoituksissa rauhallinen ohjaaja näin alkuvaiheessa kun ollaan.

Otettiin vielä liikkeestä maahan meno ja seisominen. Maahanmenossa koiran luo palatessani, Sami sanoikin, että palaa koiran taakse. Lähes huomaamatta suoritimmekin avoimen luokan liikkeen! Ihan nätisti siis Jane malttoi maata paikoillaan, vaikka kävelin sen taakse. Tämänhän voi jo harjoitella kuntoon saman tien. Seisomisessa Jane meni pitkästä aikaa maahan seiso-käskyllä. Sekin varmaa johtui ihan äärimmäisestä häiriötilanteesta, joka Killerillä vallitsi. Toisella yrittämällä seisominen jo onnistui. Saminkin mielestä Jane ei enää tee niin pahaa sivuttaisliikettä seisomisessa. Hyvähyvä :)

Siinäpä oli meidän treenit sen päivän osalta. Hyppyä pitäisi varmaan taas alkaa harjoittelemaan. Kun vaan keksisin jonkun järkevän systeemin siihen. Lopuksi sain vielä kokeilla seuraamista Samin rottweilerin, Aidan, kanssa. Se oli tosi jännää! Aida seurasi kuin kone! Muutenkin oli todella erilaista työskennellä ison koiran kanssa. Vähänkö oli palkkaaminenkin helpompaa kun suu oli huomattavasti lähempänä ;)