Ehdinkin jo kotisivuille kuulumisiin hehkuttaa miten hienosti Janelta sujuu estehyppy :) Kouluttaja jopa sanoi, että siitä kiltti tuomari olisi voinut antaa 10 pistettä ja vähän ankarampi 9. Moitteet tuli omasta liikkeen korjaamisesta perusasennossa ja Janen liikahtamisesta seisomisessa. Mutta kyllä tuntui upealta, kun Jane osasi liikkeen jo niin hienosti. Seisominen on jo sillä tosi vahva ja myös hyppääminen. Perusasentoon tuloon kaipaisin vielä vähän tarkkuutta ja istumiseen liikkeen lopussa. Janehan ei oikeastaan vielä edes osaa kunnolla istua istu-käskyllä :D Pitää sitäkin treenailla.
No, mutta ei se hyppy vielä oikeastaan kovin hyvin sujunutkaan. Tai siis sinä päivänä sujui, mutta viikko eteenpäin homma kääntyi ihan päälaelleen. En saanut liikkeeseen tiheää palkkaamista, koska Jane ei nyt jäänyt seisomaan kunnolla ja odotutin sitä liian kauan. Kun namia ei tullut, neiti ehti turhautua. Sitten se alkoi hyppiä esteen yli ja meni murahtaen turhautuneesti maahan (kokeili sitten maahanmenoa, kun seisomisesta ei palkattu). Ja juuri oltiin vielä harjoiteltu häiriötreenissä muutama minuutti aikaisemmin istu-maahan-seiso -sulkeisia, joten sekin varmaan sekoitti neidin päätä. Joten eikun koira autoon ja miettimään uusia treenikuvioita. Nyt pitää palata asiassa taaksepäin ja palkata neitiä jonkin verran ihan vaan hyppäämisestä. No, nyt ollaan kyllä oltu aika laiskoja treenaamaan hyppyä. Pitää kokeilla miten se huomenna treeneissä sujuu. Aloitetaan helposta ainakin aluksi.
Mitä me sitten ollaan treenailtu.. Oikeastaan vähän kaikenlaista, vaikka niin ei pitäisi tehdä. Janen kanssa olen nyt harjoitellut seuraamista. Kokeilin sitä välillä kosketuskepinkin kanssa, mutta kepillä ei ilmeisesti ole vielä tarpeeksi kestoa. Hermo vaan meinasi mennä, kun homma ei ottanut sujuakseen. No, olen nyt vaan pyrkinyt sitten palkkaamaan Janea kun se liikkuu oikeassa paikassa vasemmalla puolellani katsekontaktissa. Olen myös kiinnittänyt huomiota omaan liikkumiseeni, että kävelen suoraan enkä vinoon (niin kuin minulla on usein tapana tehdä). Mielestäni seuraaminen on nyt parantunut. Palkkaan Janea edelleen välillä vasemmalla ja välillä oikealla kädellä. Niin se ei ala edistää tai jätättää. Ja nyt neiti on oppinut istumaan kun pysähdyn. Välillä kyllä palkkaan sen suoraan liikkeestä, ettei se ala jätättämään istumista odottaen.
Myös istu-maahan-seiso -sulkeisia ollaan jatkettu Janen kanssa. Nyt se alkaa jo oppia nousemaan maasta istumaan. Seisominen on tässä yhdistelmässä vielä vähän vaikeampi. Välillä se unohtaa, että mikä sana mihinkin liikkeeseen liittyi ja tekee väärin. Se on vähän huono homma, kun kokeilemalla saa sitten namin lopulta kun oikea liike sattuu kohdalle. Pitääpä huomenna kysellä neuvoja miten semmoisessa tilanteessa palkkaamisen kanssa pitäisi toimia. Pääsääntöisesti Jane kuitenkin muistaa oikein ja silloinkin kun se erehtyy, usein huomaan että se miettii: "ai hitsi, nyt mä tein väärin" :D Mutta jos tekee liian pitkää sarjaa, niin keskittyminen usein myös herpaantuu. Eli lyhyitä toistoja vaan.
Eilen opetin molemmat koirat myös koskemaan kosketusalustaan. Otan sen käyttöön agilityssä ainakin Janen kanssa heti kun päästään aloittamaan treenit. Kosketuskeppi ja vaaputin eivät agiradalla oikein toimineet. Tarvitsen siis alustan, joka pysäyttää tehokkaasti koiran liikkeen. Molemmat koirat oppivat koskemaan etutassuilla kosketusalustaan todella nopeasti naksuttimen avulla. Siihen meni ehkä pari minuuttia. Nyt pitää vaan lisätä kosketukselle kestoa.
Harjoiteltiin Muuramessa vanhempieni pihalla eilen myös pujottelua. Tökin neljä laskettelusauvaa nurmikkoon peräkkäin pujottelukepeiksi. Jasu pujotteli aluksi oikein hienosti, mutta sitten se lähti jonkun hajun perään. No, sain jätkän pyydystettyä ja kannoin sen rangaistukseksi eteiseen odottamaan siksi aikaa kun treenasin Janen kanssa. Taisi Jasu ottaa opikseen, kun oikein ulisi ja vaikersi yksin eteisessä :D Sitten se pujottelikin ihan nätisti taas, kun sai uuden yrityksen. Vastoin aikaisempia kotitreenejäni, nyt otin "tehokäsiohjauksen" käyttöön kepeille lähetyksessä. Tein kuivaharjoitteluja, että miten vedän oikean käden ensimmäisten keppien välistä, kun olen itse keppien oikealla puolella. Sitten taas kun olin keppien vasemmalla puolella vedin Jasun vasemmalla kädellä keppien välistä. Tosi vaikeaa selittää taas tähän kirjoittamalla, mutta nyt ainakin sain päähäni loogiset liikeradat taottua :D Ja Jasukin pujotteli hienosti! Ja niin, että minä menin "väärälläkin" puolella! Tarkoitus ei siis ole ohjata koiraa koko ajan kädellä pujottelussa, vaan vain ohjeistaa se menemään eka väli oikein. Lopun pujottelun se jo osaakin ihan itse. Kisoissa pitää ottaa tämä taktiikka ehdottomasti käyttöön. Se helpottaa vaikeista kulmista pujotteluun tuloa.
Janekin treenasi pujottelua. Palkinnoksi se sai aina pallon ja se riitti oikein hyvin :) Neiti osaa jo aika hyvin hakea ensimmäisen välin (Janelle en näytä vielä mitään käsimerkkiä, se saa oivaltaa asian itse ensin). Ihan pari kertaa se vaan yritti mennä kepin väärältä puolen. Mutta nyt edistystä tapahtui toisen pujotteluvälin kanssa. En heittänytkään nyt Janelle palkinnoksi palloa vielä ensimmäisestä välistä vaan vasta sitten, kun se meni toisenkin välin. Vähän se jäi minua vielä katselemaan, että missäs se pallo nyt viipyy, mutta päätti sitten kuitenkin kokeilla toistakin väliä. Hienoa! Neljä keppiä siis jo Janellakin plakkarissa. Tosin odottelun kun saisi vielä pois, niin olisi oikein hyvä :)
sunnuntai 27. huhtikuuta 2008
torstai 24. huhtikuuta 2008
Agilitypäivitystä viimein
En ole oikein jaksanut nyt piirrellä agilityratoja muistiin. Pitäisi alkaa kantamaan jotain vihkoa mukana, johon piirtää ratoja. Alkaa nimittäin radat olemaan niin pitkiä, että ne helposti unohtuu, jos päivitysväli on pitkä. Nyt kyllä on tulossa vähän helpotusta huonomuistiselle. Tilasimme nimittäin videokameran! Jee! Se tulee varmaan parin viikon sisällä. Sitten alkaa tänne sivuillekin ilmestyä varmaan enemmän videoita. Jos nyt saan Jeren tai jonkun muun houkuteltua avuksi kuvaamaan..
Mutta tässä nyt kuitenkin yhden sunnuntaipäivän ykkösluokan treenirata. Huisin pitkä, mutta ei kuitenkaan kamalan vaikea. Pari pahaa paikkaa siinä kuitenkin oli, että hylky olisi kyllä kisaratana tullut. Ja muutenkin Jasu on ollut maneesissa niin hajujen ihmeellisessä maailmassa, että ei olla oikein päästy kunnon suorituksiin. Kun koko ajan pitää olla vahtaamassa, että meinaako se lähteä haahuilemaan hajujen perässä. Siinä sitten oma keskittyminen herpaantuu ja homma menee vähän säheltämiseksi.
Koko radan vaikein kohta sattui heti ensimmäisen suoran loppuun. Ohjaaminen okserilta putken vaikeampaan päähän koitui todella monen kohtaloksi. Niin Jasukin näki putkesta pitkän hypyn jälkeen tietenkin sen väärän pään ja sujahti monta kertaa sinne. Otin sitten lelun avuksi ja palkkasin Jasun heti okserin jälkeen, jotta sain sen kääntymään oikeaan suuntaan. Saatiinhan me sitten hankala kohta lopulta kuntoon. Putken jälkeen minulle tulikin kiire juosta viidennelle esteelle (aita). Otin Jasun haltuun ja juoksin aitan ja muurin vasenta puolta. Ihan suht hyvin pääsimme tekemään kurvin aina 13. esteelle saakka. Sielläkin aidat 13. ja 14. meni nyt ihan hyvin, koska menin itse aitojen välistä ja tein valssin 15. aidalle. Siinä vaiheessa vaan jäin Jasusta jälkeen, joten piti palkata. Kouluttaja pyysi vielä ottamaan uudestaan renkaalta, jotta saisin valssini sujuvammaksi. Valssi onnistui paremmin ja pääsimme sitten jotakuinkin radan loppuun asti, mutta kepeillä piti korjata.
Lopuksi vielä hinkkasimme kepeille lähetystä niin, että Jasu tuli putkesta. Kouluttaja neuvoi palkkaamaan Jasun joka kerta ensimmäisen välin yhteydessä. Minulla oli hyvin aikaa tulla odottelemaan Jasua kepeille, niin että pidin kättä ja namia ensimmäisessä välissä. Kun Jasu onnistui menemään ensimmäisen välin oikein, annoin sille luvan jatkaa pujottelua. Homma meni ihan ok ja Jasu jatkoikin hienosti palkkaamisen jälkeen. Ekaa väliä vaan hinkkasimme aika monta kertaa, kun olin itse aika hukassa. Tämän tyyppinen "käsi vetää koiran ekasta välistä, niin että varmasti menee oikein" -ohjaaminen on minulle vielä aika uutta. Samaa harjoittelimme nyt viime sunnuntaina ihan vaan yhdellä keppivälillä. Koira voi tulla kepeille ihan mistä kulmasta vaan. Tärkeää on, ettei itse käännä missään välissä koiralle selkää ja "vetää" sen käsiliikkeellä ensimmäisten keppien välistä. Pujottelussa on oikeastaan kaksi erillistä estettä, mitä koiralle täytyy opettaa: se että ensimmäisten keppien välistä mennään tietyltä puolelta oli kulma mikä tahansa ja sitten itse pujotteluliike, joka jatkuu ensimmäisen välin jälkeen. Helppoa, mutta niin vaikeeta :D
Nyt muuten molemmat koirat pääsivät kesätreeniryhmiin. Jane pääsi jatko1-ryhmään ja Jasu jatkaa 1-luokan koukeroiden opettelua. Ehkä se haistelukin vähän vähenee, kun pääsemme ulos treenaamaan. Kiva päästä aloittelemaan hommaa Janenkin kanssa nyt kunnolla. En malta melkein odottaa ;) Treenit alkaa vapun jälkeen.
Mutta tässä nyt kuitenkin yhden sunnuntaipäivän ykkösluokan treenirata. Huisin pitkä, mutta ei kuitenkaan kamalan vaikea. Pari pahaa paikkaa siinä kuitenkin oli, että hylky olisi kyllä kisaratana tullut. Ja muutenkin Jasu on ollut maneesissa niin hajujen ihmeellisessä maailmassa, että ei olla oikein päästy kunnon suorituksiin. Kun koko ajan pitää olla vahtaamassa, että meinaako se lähteä haahuilemaan hajujen perässä. Siinä sitten oma keskittyminen herpaantuu ja homma menee vähän säheltämiseksi.
Koko radan vaikein kohta sattui heti ensimmäisen suoran loppuun. Ohjaaminen okserilta putken vaikeampaan päähän koitui todella monen kohtaloksi. Niin Jasukin näki putkesta pitkän hypyn jälkeen tietenkin sen väärän pään ja sujahti monta kertaa sinne. Otin sitten lelun avuksi ja palkkasin Jasun heti okserin jälkeen, jotta sain sen kääntymään oikeaan suuntaan. Saatiinhan me sitten hankala kohta lopulta kuntoon. Putken jälkeen minulle tulikin kiire juosta viidennelle esteelle (aita). Otin Jasun haltuun ja juoksin aitan ja muurin vasenta puolta. Ihan suht hyvin pääsimme tekemään kurvin aina 13. esteelle saakka. Sielläkin aidat 13. ja 14. meni nyt ihan hyvin, koska menin itse aitojen välistä ja tein valssin 15. aidalle. Siinä vaiheessa vaan jäin Jasusta jälkeen, joten piti palkata. Kouluttaja pyysi vielä ottamaan uudestaan renkaalta, jotta saisin valssini sujuvammaksi. Valssi onnistui paremmin ja pääsimme sitten jotakuinkin radan loppuun asti, mutta kepeillä piti korjata.
Lopuksi vielä hinkkasimme kepeille lähetystä niin, että Jasu tuli putkesta. Kouluttaja neuvoi palkkaamaan Jasun joka kerta ensimmäisen välin yhteydessä. Minulla oli hyvin aikaa tulla odottelemaan Jasua kepeille, niin että pidin kättä ja namia ensimmäisessä välissä. Kun Jasu onnistui menemään ensimmäisen välin oikein, annoin sille luvan jatkaa pujottelua. Homma meni ihan ok ja Jasu jatkoikin hienosti palkkaamisen jälkeen. Ekaa väliä vaan hinkkasimme aika monta kertaa, kun olin itse aika hukassa. Tämän tyyppinen "käsi vetää koiran ekasta välistä, niin että varmasti menee oikein" -ohjaaminen on minulle vielä aika uutta. Samaa harjoittelimme nyt viime sunnuntaina ihan vaan yhdellä keppivälillä. Koira voi tulla kepeille ihan mistä kulmasta vaan. Tärkeää on, ettei itse käännä missään välissä koiralle selkää ja "vetää" sen käsiliikkeellä ensimmäisten keppien välistä. Pujottelussa on oikeastaan kaksi erillistä estettä, mitä koiralle täytyy opettaa: se että ensimmäisten keppien välistä mennään tietyltä puolelta oli kulma mikä tahansa ja sitten itse pujotteluliike, joka jatkuu ensimmäisen välin jälkeen. Helppoa, mutta niin vaikeeta :D
Nyt muuten molemmat koirat pääsivät kesätreeniryhmiin. Jane pääsi jatko1-ryhmään ja Jasu jatkaa 1-luokan koukeroiden opettelua. Ehkä se haistelukin vähän vähenee, kun pääsemme ulos treenaamaan. Kiva päästä aloittelemaan hommaa Janenkin kanssa nyt kunnolla. En malta melkein odottaa ;) Treenit alkaa vapun jälkeen.
tiistai 15. huhtikuuta 2008
Vieläkin liikkeestä seisomista + hyppyä
Vieläkin ollaan hinkattu liikkeestä seisomista Janen kanssa. Toistoja alkaakin jo olla sen verran paljon, että liike alkaa näyttää jo hyvältä. Sami-kouluttaja jopa uskalsi sanoa, että liike on meillä valmis, mutta en ole itse ihan niinkään varma ;) Nyt on nimittäin ongelmana lähinnä se, ettei Jane osaa vielä kunnolla seurata, jotta voisin yhdistää seisomisen seuraamisliikkeeseen. Olenkin nyt sitten päättänyt alkaa treenaamaan seuraamista, vaikka uudeksi viikkotehtäväksi meillä tuli hyppy.
Mutta hypyn kanssa meillä ei juuri olekaan ongelmia. Kiiton agilityn alkeiskurssin ja pienten hyppyestetreenien silloin sun tällöin, Jane osaa jo lähestulkoon täydellisen alokasluokan hypyn :) Alokasluokassahan liike on seuraavanlainen: koira perusasentoon, hyppy-käsky (joko pelkästään käsimerkillä tai äänellä, ei molemmilla yhtä aikaa), seiso-käsky, ohjaaja kävelee koiran luo ja pyytää sen takaisin perusasentoon. Ei siis ollenkaan vaikea asia hyppäämisestä hurjasti tykkäävälle Janelle. Ongelmana nyt vaan oikeastaan on, että saisin sen odottamaan nätisti perusasennossa ennen hyppyä ja tulemaan perusasentoon hypyn jälkeen. Seisomaankin se osaa toki jo jäädä, koska ollaanhan me sitä viime viikot ahkerasti treenattu.
Tässä yksi hyppykuva viime lauantailta (tässä vielä annoin sen hyppiä aidan yli ilman, että aluksi tarvitsi tulla perusasentoon):
Nyt kun hyppy sujuu Janelta niin hyvin, olen päättänyt treenailla tällä viikolla myös seuraamista. Otan aina muutaman pätkän seuraamista ja sitten lopuksi pyydän sitä jäämään seisomaan kesken seuraamisen. En voi ottaa liikaa seuraamisesta seisomista, koska Jane alkaa muuten halposti ennakoida pysähtymistä ja hidastaa liikkumistaan. Ennen kaikkea olisi nyt tärkeintä vahvistaa seuraamisliikettä. Meillä kun on kuulemma toukokuun lopussa epäviralliset toko-kilpailut tokokerholla, joihin meidänkin alottelijoiden pitää kuulemma osallistua. Tavoite olisi, että Janen seuraaminen paranisi siihen mennessä. Myös se paikkamakuun tavoite pätee edelleen, että 2min pitäisi pysyä ilman palkkaamista. Asia ei ole kyllä nyt viime aikoina kovin edistynyt. Välillä neiti ei halua maata märässä maassa ja välillä taas havunneulaset pistelee ärsyttävästi. No.. ehkä se siitä kuitenkin ;)
Nyt muuten löydettiin Mustista & Mirristä aivan mahtavan hienot namipussukat! Ne on tällaiset (nimeltänsä: Gentle Leader Ttreat Pouch by Terry Ryan):
Namipussukka on tosi mahtava, kun siinä on semmoinen metallinen saranasysteemi, jolla pussukan saa jäämään auki tai napsautettua kiinni. Pussi on sisältä juuri sen kokoinen, että sinne sai viritettyä tyhjän kahvipussin. Namit vaan sisälle kahvipussiin ja kylläpä saa nopeasti palkittua koiraa :) Modasimme vielä Jeren kanssa pussukoita sen verran, että laitoimme pohjaan ja kahvipussiin teipattavaa tarranauhaa, jotta kahvipussi ei irtoa vauhdikkaimmassakaan palkkaamisessa. Onpa kätevä!
Huomasin vielä käytössä senkin hyvän jutun, että kun pussukan laittaa vyöllä kiinni vyötärölle, sen paikkaa voi siirrellä kätevästi. Janella kun on tapana vähän ennakoida namin suuntaa. Jos esim. palkkaan sitä perusasennossa oikealla kädellä, se alkaa siirtyä koko ajan vähän enemmän eteeni. Mutta laitoinkin nyt uuden namipussukan ihan napani kohdalle, keskelle mahaa :D Sitten kiersin hihnan pään takaa, niin ettei siitä tarvinnut pitää kiinni. Näin molemmat kädet jäivät vapaaksi palkkaamiselle. Palkkasin siis Janea seuraamisharjoituksessa välillä vasemmalla kädellä ja välillä taas oikealla. Näin se ei ala ennakoida, että mistä se nami tulee.
Ps. Pahoittelen, kun en ole nyt ehtinyt piirtää viime viikkojen agilityratoja muistiin. Täytyy vielä myöntää, että olen päässyt unohtamaan osan niistä.. Treenit ovat menneet Jasun kanssa vähän surkeasti edelleen, kun hevosenkakat kiinnostavat niin kovasti. Että ei niissä oikein kamalasti edes kertomista olisi ;)
Mutta hypyn kanssa meillä ei juuri olekaan ongelmia. Kiiton agilityn alkeiskurssin ja pienten hyppyestetreenien silloin sun tällöin, Jane osaa jo lähestulkoon täydellisen alokasluokan hypyn :) Alokasluokassahan liike on seuraavanlainen: koira perusasentoon, hyppy-käsky (joko pelkästään käsimerkillä tai äänellä, ei molemmilla yhtä aikaa), seiso-käsky, ohjaaja kävelee koiran luo ja pyytää sen takaisin perusasentoon. Ei siis ollenkaan vaikea asia hyppäämisestä hurjasti tykkäävälle Janelle. Ongelmana nyt vaan oikeastaan on, että saisin sen odottamaan nätisti perusasennossa ennen hyppyä ja tulemaan perusasentoon hypyn jälkeen. Seisomaankin se osaa toki jo jäädä, koska ollaanhan me sitä viime viikot ahkerasti treenattu.
Tässä yksi hyppykuva viime lauantailta (tässä vielä annoin sen hyppiä aidan yli ilman, että aluksi tarvitsi tulla perusasentoon):
Nyt kun hyppy sujuu Janelta niin hyvin, olen päättänyt treenailla tällä viikolla myös seuraamista. Otan aina muutaman pätkän seuraamista ja sitten lopuksi pyydän sitä jäämään seisomaan kesken seuraamisen. En voi ottaa liikaa seuraamisesta seisomista, koska Jane alkaa muuten halposti ennakoida pysähtymistä ja hidastaa liikkumistaan. Ennen kaikkea olisi nyt tärkeintä vahvistaa seuraamisliikettä. Meillä kun on kuulemma toukokuun lopussa epäviralliset toko-kilpailut tokokerholla, joihin meidänkin alottelijoiden pitää kuulemma osallistua. Tavoite olisi, että Janen seuraaminen paranisi siihen mennessä. Myös se paikkamakuun tavoite pätee edelleen, että 2min pitäisi pysyä ilman palkkaamista. Asia ei ole kyllä nyt viime aikoina kovin edistynyt. Välillä neiti ei halua maata märässä maassa ja välillä taas havunneulaset pistelee ärsyttävästi. No.. ehkä se siitä kuitenkin ;)
Nyt muuten löydettiin Mustista & Mirristä aivan mahtavan hienot namipussukat! Ne on tällaiset (nimeltänsä: Gentle Leader Ttreat Pouch by Terry Ryan):
Namipussukka on tosi mahtava, kun siinä on semmoinen metallinen saranasysteemi, jolla pussukan saa jäämään auki tai napsautettua kiinni. Pussi on sisältä juuri sen kokoinen, että sinne sai viritettyä tyhjän kahvipussin. Namit vaan sisälle kahvipussiin ja kylläpä saa nopeasti palkittua koiraa :) Modasimme vielä Jeren kanssa pussukoita sen verran, että laitoimme pohjaan ja kahvipussiin teipattavaa tarranauhaa, jotta kahvipussi ei irtoa vauhdikkaimmassakaan palkkaamisessa. Onpa kätevä!
Huomasin vielä käytössä senkin hyvän jutun, että kun pussukan laittaa vyöllä kiinni vyötärölle, sen paikkaa voi siirrellä kätevästi. Janella kun on tapana vähän ennakoida namin suuntaa. Jos esim. palkkaan sitä perusasennossa oikealla kädellä, se alkaa siirtyä koko ajan vähän enemmän eteeni. Mutta laitoinkin nyt uuden namipussukan ihan napani kohdalle, keskelle mahaa :D Sitten kiersin hihnan pään takaa, niin ettei siitä tarvinnut pitää kiinni. Näin molemmat kädet jäivät vapaaksi palkkaamiselle. Palkkasin siis Janea seuraamisharjoituksessa välillä vasemmalla kädellä ja välillä taas oikealla. Näin se ei ala ennakoida, että mistä se nami tulee.
Ps. Pahoittelen, kun en ole nyt ehtinyt piirtää viime viikkojen agilityratoja muistiin. Täytyy vielä myöntää, että olen päässyt unohtamaan osan niistä.. Treenit ovat menneet Jasun kanssa vähän surkeasti edelleen, kun hevosenkakat kiinnostavat niin kovasti. Että ei niissä oikein kamalasti edes kertomista olisi ;)
perjantai 4. huhtikuuta 2008
Seisomista ja pujottelua
Tällä viikolla ollaan harjoiteltu edelleen liikkeestä seisomista. Janen kanssa ollaan nyt semmoisessa vaiheessa, että pyrin opettamaan sitä seisomaan olin minä siihen nähden missä kohtaa vaan. Kävelen sinne sun tänne ja koira seuraa perässä. Sitten kun sanon sille "seiso" niin Jane pysähtyy, naksautan ja heitän sille namin. Maanantain treeneissä homma meni ihan hienosti. Torstaina ei niinkään hienosti. Silloin mulla oli käytössä flexi ja juoksuvyö, jotta Jane pystyi olemaan vähän niinkuin irrallaan. Mutta kenttä oli märkä ja lätäkköinen, joten neiti hienohelma ei ollut oikein innokkaalla tuulella. Oli vaikea naksauttaa seisomisesta, kun toinen vaan pomppii lätäköitten välissä ;)
Eilen päästiinkin sitten treenailemaan uuteen paikkaan. Meidän lähellä on jääkiekkokaukalo, josta nyt on jää lähestulkoon sulanut. Mentiin siis sinne Hennan, Artun ja Ulpun kanssa treenailemaan. Siellä kun voi pitää turvallisesti koiria irti. Janen kanssa treenattiin aluksi taas seisomista. Ja nythän se meni tosi hyvin, kun ei tarvinnut olla hihnassa. Kestoa vaan pitäisi pikku hiljaa alkaa lisäämään naksauttamalla vähän myöhemmin. Muutaman kerran jo sitä kokeilinkin ja Jane pysyi ihan nätisti paikoillaan. Jee. Seisomisesta tulee vielä tosi hyvä :)
Jasukin on treenannut seisomista Jeren kanssa ja edistynytkin siinä. Aluksi kun hommasta ei meinannut tulla mitään, kun jätkä vaan haisteli maata. Nyt Jasu keskittyy koko ajan tekemiseen. Jerellä on vaan vähän ollut koordinaatiovaikeuksia (niin kuin minullakin) naksuttimen, käskyn ja namin kanssa. Naksaus tulee vähän myöhässä, mutta eiköhän se siitä ala sujua pikku hiljaa. Homma kuitenkin edistyy koko ajan :)
Eilen treenattiin kaukalossa myös pujottelua. Jasu olisi tarkoitus saada nyt menemään kepeille ilman erityistä näyttämistä. Ja treenata pujottelua myös "väärältä puolelta". Nyt otettiin hommaan vielä vauhtia pallon kanssa. Aluksi pallo kiinnosti niin paljon, ettei voinut katsoa eteensä. Vielä jouduin vähän näyttämään ensimmäistä keppiväliä, mutta sen jälkeen Jasu suoritti hienosti itsenäisesti. En edes kulkenut koko ajan vierellä, vaan jäin keppien alkuun odottelemaan ja heitin sille pallon sieltä perään. Pallo toimi palkkana tosi hyvin ja onnistuin heittämään sen oikea-aikaisesti, kun pidin sitä melkein koko ajan valmiina kädessä. Vähän Jasun pujottelu on semmoista pompottamista. Aluksi se pomppi välien ohi, kun oli niin innoissaan. Mutta sitten kun se ymmärsi, miten pallon saa lentämään, homma meni tosi hyvin. En nyt varsinaisesti vielä voinut itse mennä "väärää puolta" (eli keppien vasenta puolta). Mutta pystyin tekemään takaaleikkauksen kuitenkin.
Janekin harjoitteli pujottelua. Aluksi mulla oli käytössä kosketuskeppi, mutta jätin sen hyvin pian pois. Janella kun on tapana koskea pujotellessa keppiin hampaillaan. Muuten se kyllä koskee ihan nätisti oikein. En tajua, mikä siinä mättää. Neiti vaan on niin innoissaan. Sitten siis naksauttelin vaan. Nyt Jane väläyttelee jo upeita irtoamisia kepeille ilman näyttöä :) Mutta sitten se taas menee ihan lukkoon ja jää tuijottamaan minua. Kahta väliä se ei vielä osaa mennä peräjälkeen. Naksautin sille aina kun se meni yhden välin ja odotin josko se menisi seuraavan.
Nyt kun treenailtiin sillein, että Jane oli irti, homma toimi vähän erilailla kuin alkeiskurssilla. Siellä kun koira oli aina hihnassa ja joku hihnan päässä pitelemässä, koiralle ei tavallaan edes annettu mahdollisuutta tehdä väärin. Mutta sehän on pakottamista! Nyt kun Jane oli irti, annoin sen itse oivaltaa mitä ollaan tekemässä. Jos se meni kepin väärältä puolen, kävelin vaan takaisin alkuun ja tehtiin uudestaan. Namin sai vain oikeasta tekemisestä. Uskon, että tällä tavalla pääsemme nopeammin tuloksiin kuin pakottamalla. Nyt vaan on haasteena saada Jane menemään kaksi väliä peräkkäin. Jos se joskus tekisi sen vahingossa, tulisi ihan ruhtinaallinen palkinto. Niin sen saisi kai toimimaan.
Nyt meillä on kyllä niin hieno treenipaikka, että pitää varmaan alkaa käydä siellä joka ilta :)
Eilen päästiinkin sitten treenailemaan uuteen paikkaan. Meidän lähellä on jääkiekkokaukalo, josta nyt on jää lähestulkoon sulanut. Mentiin siis sinne Hennan, Artun ja Ulpun kanssa treenailemaan. Siellä kun voi pitää turvallisesti koiria irti. Janen kanssa treenattiin aluksi taas seisomista. Ja nythän se meni tosi hyvin, kun ei tarvinnut olla hihnassa. Kestoa vaan pitäisi pikku hiljaa alkaa lisäämään naksauttamalla vähän myöhemmin. Muutaman kerran jo sitä kokeilinkin ja Jane pysyi ihan nätisti paikoillaan. Jee. Seisomisesta tulee vielä tosi hyvä :)
Jasukin on treenannut seisomista Jeren kanssa ja edistynytkin siinä. Aluksi kun hommasta ei meinannut tulla mitään, kun jätkä vaan haisteli maata. Nyt Jasu keskittyy koko ajan tekemiseen. Jerellä on vaan vähän ollut koordinaatiovaikeuksia (niin kuin minullakin) naksuttimen, käskyn ja namin kanssa. Naksaus tulee vähän myöhässä, mutta eiköhän se siitä ala sujua pikku hiljaa. Homma kuitenkin edistyy koko ajan :)
Eilen treenattiin kaukalossa myös pujottelua. Jasu olisi tarkoitus saada nyt menemään kepeille ilman erityistä näyttämistä. Ja treenata pujottelua myös "väärältä puolelta". Nyt otettiin hommaan vielä vauhtia pallon kanssa. Aluksi pallo kiinnosti niin paljon, ettei voinut katsoa eteensä. Vielä jouduin vähän näyttämään ensimmäistä keppiväliä, mutta sen jälkeen Jasu suoritti hienosti itsenäisesti. En edes kulkenut koko ajan vierellä, vaan jäin keppien alkuun odottelemaan ja heitin sille pallon sieltä perään. Pallo toimi palkkana tosi hyvin ja onnistuin heittämään sen oikea-aikaisesti, kun pidin sitä melkein koko ajan valmiina kädessä. Vähän Jasun pujottelu on semmoista pompottamista. Aluksi se pomppi välien ohi, kun oli niin innoissaan. Mutta sitten kun se ymmärsi, miten pallon saa lentämään, homma meni tosi hyvin. En nyt varsinaisesti vielä voinut itse mennä "väärää puolta" (eli keppien vasenta puolta). Mutta pystyin tekemään takaaleikkauksen kuitenkin.
Janekin harjoitteli pujottelua. Aluksi mulla oli käytössä kosketuskeppi, mutta jätin sen hyvin pian pois. Janella kun on tapana koskea pujotellessa keppiin hampaillaan. Muuten se kyllä koskee ihan nätisti oikein. En tajua, mikä siinä mättää. Neiti vaan on niin innoissaan. Sitten siis naksauttelin vaan. Nyt Jane väläyttelee jo upeita irtoamisia kepeille ilman näyttöä :) Mutta sitten se taas menee ihan lukkoon ja jää tuijottamaan minua. Kahta väliä se ei vielä osaa mennä peräjälkeen. Naksautin sille aina kun se meni yhden välin ja odotin josko se menisi seuraavan.
Nyt kun treenailtiin sillein, että Jane oli irti, homma toimi vähän erilailla kuin alkeiskurssilla. Siellä kun koira oli aina hihnassa ja joku hihnan päässä pitelemässä, koiralle ei tavallaan edes annettu mahdollisuutta tehdä väärin. Mutta sehän on pakottamista! Nyt kun Jane oli irti, annoin sen itse oivaltaa mitä ollaan tekemässä. Jos se meni kepin väärältä puolen, kävelin vaan takaisin alkuun ja tehtiin uudestaan. Namin sai vain oikeasta tekemisestä. Uskon, että tällä tavalla pääsemme nopeammin tuloksiin kuin pakottamalla. Nyt vaan on haasteena saada Jane menemään kaksi väliä peräkkäin. Jos se joskus tekisi sen vahingossa, tulisi ihan ruhtinaallinen palkinto. Niin sen saisi kai toimimaan.
Nyt meillä on kyllä niin hieno treenipaikka, että pitää varmaan alkaa käydä siellä joka ilta :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
