Vähän muuta temppuilua välillä

Maanantain tokoharkoissa katsastimme ensinnäkin edellisen viikkotehtävän tulokset. Silloinhan meillä oli aiheena luoksetulo. Varsinaiseksi luoksetuloliikkeeksi emme vielä Janen kanssa liikettä saaneet hiottua, mutta paikallaan olo lyhyen välimatkan päästä (n. 1 metri) onnistui jo ihan hyvin. Kotona sain Janen pyydettyä paikaltaan istumasta uudelleen sivulle, mutta kentällä hajut olivat niin kiinnostavia, että harjoiteltiin pelkästään paikallaan pysymistä. Joten siis palasin palkkaamaan koiraa sen viereen, jotta paikallaan olo vahvistuisi. Hyvä Jane! Kehitystä viime viikosta oli siis nähtävissä :)

Tämän viikon viikkotehtävä olikin sitten ihan muu kuin tokoliike. Saimme tehtäväksi harjoitella sellaista liikettä, että koira oppii laittamaan päänsä ihmisen kämmenen alle. Tavallaan niin, että peitetään kädellä koiran silmät. Siitä liikettä on sitten helppo jatkaa sellaiseksi, että pystyy kädellä nostamaan koiran huulia ja katsomaan hampaat ja muutenkin liike voi toimia koiran rauhoittimena. Mitään käskyä ei siis tarvita. Kämmen vaan suoraksi koiran nenän eteen ja odottamaan jonkinlaista liikehdintää tai katseen kääntymistä kättä kohti. Heti sitten palkka kämmenen alta, kun koira tekee eleen kättä kohti. Tehtävää taas vaikeutetaan pikku hiljaa niin, että koira lopulta laittaa itse pään käden alle, josta namipala tulee suuhun. Helppoako?

Itse asiassa Jere oli tällä kertaa seuraamassa meidän tokoharkkoja ja ihan innostui touhusta! Jee :) (Siellä kun on kaikki muut miehiä minun ja Annan lisäksi) Jere jopa lupautui tulemaan tästä lähtien (jos vaan ryhmään vielä mahtuu) tokoilemaan Jasun kanssa. Jerellä kestääkin paremmin hermot Jasun kanssa temppuilemista. Jasu myös kuuntelee Jereä (=lauman johtajaa) paremmin kuin minua. Jerehän on itse asiassa opettanut Jasun istumaankin jo 9 viikon ikäisenä naksuttimen avulla :) Joten viikkotehtävää ollaan nyt harjoiteltu molemmat. Minä Janen kanssa ja Jere Jasun kanssa.

Jasu hoksasikin homman heti (yllätys, yllätys). Se osaa jo tehdä liikkeen tosi hyvin ja työntää nätisti päänsä kämmenen alle. Hyvä Jasu! Hauskasti se nuuskuttaa siinä ja odottaa josko se nami jo suuhun tupsahtaisi ;) Janella on kestänyt hommassa vähän kauemmin. Hermotkaan sillä ei nyt tunnu oikein riittävän, vaan usein alkaa sellainen turhautumismurina, kun ei oikein tiedä, että mitä pitäisi tehdä. Usein se myös vaan tuijottaa sitä paikkaa, missä namit on, eikä tajua, että toista kättä pitäisi tuijottaa. Janelle voi olla liike muutenkin vähän haastava, kun se ei tykkää alistamisesta. Liikehän on koiralle aika alistava, kun käsi laitetaan sen pään päälle. Mutta eilen illalla Jane kuitenkin tuntui jotain hoksaavan. Katsotaan nyt, josko tämä tästä edistyisi maanantaihin mennessä.

Keston lisäystä ja luoksetulon alkeet

Voi kun se Janen hieno maahan meno pääsi nyt vähän kärsimään, kun harjoiteltiin seisomaan nousua viime viikko. Maassa ei siis nyt malteta enää juuri pysyä. No, nyt alan palkkaamaan vasta käskystä seisomaan noususta ja pidentämään maassa olon kestoa. Keston lisäyksen tarve tulikin juuri, kun alettiin harjoitella jo luokse tuloa. Luoksetuloliikkeeseenhän kuuluu itse asiassa kolme osaa: perusasento, paikalleen jääminen ja uudestaan perusasentoon tuleminen. Meidän paikalleen jäämisestä ei vielä harkoissa tullut yhtään mitään, koska Janella ei ole vielä kestoa perusasennossa olemisessa. Eli nyt aloitamme siitä. Pyydän Janen perusasentoon. Sanon sille "paikka" ja liikahdan hieman sen etupuolelle. Liikkeeni on vielä tässä alkuvaiheessa niin pieni, ettei Jane ehdi liikkua. Vaadin sen näin olemaan paikoillaan. Pikku hiljaa sitten alan lisäämään liikkeen kestoa ja etäisyyttä koiraan. Jane kyllä osaa paikka-sanan esimerkiksi ovella ja autossa poistuttaessa, mutta se ei nyt näköjään hoksaa yhdistää sitä tähän tilanteeseen. Mutta kehitystä tapahtui jo tänään kun harjoiteltiin takapihalla: liikuin koirasta kauemmas ehkä 30cm :D Viikon päästä ollaan jo pitkällä :D

Itse asiassa nyt teki mieli alkaa treenata tokoa enemmän myös Jasun kanssa. Jätkä tuntuu osaavan liikkeet ihan yllättävän hyvin (oppinut ihan vahingossa vaan agilityn ja muun touhuamisen kautta ilmeisesti). Pientä hienosäätöä liikkeissä kyllä vielä tarvitaan ja esim. oikeanlaista seuraamista Jasu ei osaa vielä ollenkaan. Mutta tänään kokeilin tätä samaa luoksetuloharjoitusta Jasun kanssa ja se meni ihan suorastaan täydellisesti! :) Jätin Jasun perusasennosta paikoilleen ja kävelin noin viiden metrin päähän. Sitten kutsuin jätkää sivulle ja iloisesti se seltä porskutti lumihangessa kierähtäen oikein vasemmalle puolelleni. Wau! Kyllä Jasu taas osaa yllättää. Eli tästä lähtien blogissa tokoilee myöskin Herra Sasu :D

Paluu maan pinnalle..

Tiistaina olimme jälleen Jasun kanssa agilityä treenaamassa. Nämä oli viimeiset harkat ennen kuukauden joulutaukoa. Ehkä hyvä niin, koska harkat ei nyt menneet ihan putkeen. Viikonloppukurssin jälkeen tulin tietysti innokkaana uusia oppeja soveltamaan, mutta paluu maan pinnalle kävi kyllä aika nopeasti ;) Kurssilla oltiin neuvottu, että harkoissakin suoritus tehdään aina rataan kunnolla tutustuen ja kilpailunomaisesti. Ihanne olisi, että rata siis päästäisiin kerralla läpi ilman toistoa ja hinkkausta. Joo, eipä nyt ihan tässä onnistuttu.



Rata oli kohtuu lyhty (kuten kuvasta näkyy). Ja ihan helppokin se oli, mutta onnistuin silti kämmimään Jasun ohjauksen aika totaalisesti. Ensimmäinen vaikea paikka oli neljännellä esteellä, jonka takana minun tuli tehdä valssi, että pääsisin viidennen esteen vasemmalle puolen. Yritin ohjata Jasua kurvissa kahdella kädellä, niin kuin kuuluukin, mutta en varmaan sitten saattanut sitä tarpeeksi hyvin aidalle. Siitä Jasu sitten luiskahti parikin kertaa ohi aidan oikealta puolelta. Toinen paha paikka oli putken suulla. Kouluttaja Kati oli opettanut meille uuden ohjaustaktiikan, jota nyt yritin soveltaa. Vähän vaikea selittää, mutta siinä tavallaan oli tarkoitus juosta koiran kanssa putken suulle ja tehdä juuri ennen putkea käännös, niin että houkutteleva aita (nro 7) jäi selkäni taa. Huhhhuh. Jasu kun on niin nopea, minulla oli vaikeuksia ehtiä. Ja hyvä etten taas tallonut sen varpaille. Noh.. Kyllä sekin mutka saatiin lopulta kuntoon. Ja viimeiselle esteelle onnistuin vielä saamaan ongelman aikaiseksi. Siinä oli sama syy kuin neljännellä esteellä, eli liian huono ohjaukseni aidalle. Välillä Jasu irtoaa mutkissa jo todella hyvin, mutta silti saan olla todella tarkka miten itse liikun ja huidon käsilläni. Helposti se luiskahtaa esteen ohi, jos itse en ole tarkkana. Mutta minustahan ne virheet aina johtuu. Sehän on ihan selvä.

Itsenäisesti sitten taas tänään harjoittelimme pujottelua ja keinua. Niin ja olihan meillä pieni aitasarjakin, jossa harjoiteltiin juurikin niitä vaikeita mutkaohjauksia. Siinä kyllä Jasu meni ihan ongelmitta. Kepit meni taas ihan hyvin, mutta olen alkanut miettiä, miten Jasun vauhtia saisi nopeammaksi ja menoa vähemmän pomppivaksi. No, pitää joskus kysyä joltain asiantuntijalta asiaa. Joku kiva laakassa lentävä lelupalkka voisi esim. olla ihan hyvä, mutta se ei saisi toisaalta innostaa Jasua liikaakaan ainakaan pujottelun aikana. Keinu oli sitten taas yhtä matelua. Homma ei tunnu etenevän yhtään mihinkään. Edes kiva lelukaan ei nyt Jasua innostanut keinulla, kun joku oli tietysti taas mennyt tyhjentämään koko namipussinsa sisällön hiekan sekaan. Puuh. Sama juttu se oli tänään radallakin. Jasu ei ole pitkään aikaan tehnyt sitä, että kesken radan lähtisi jotain haiselemaan. Taisi siis olla vähän kyllästymistä sen viikonloppukurssin jälkeen ilmassa. No, ensi vuonna taas uudestaan uudella innolla :)

Maahan-ylös -sulkeiset

Tämä viikko ollaan harjoiteltu Janen kanssa maahan menoa ja seisomista. Siis nimenomaan tokoliikkeinä, eikä siis mitään näyttelyseisomista. Sen takia käskykin on meillä "ylös" eikä "seiso". Oleellista on, että koira siis nousee makaamasta seisomaan. Se on homman nimi. Asiaa olemme tällä viikolla harjoitelleet tokokouluttaja Samin neuvojen avulla seuraavalla tavalla. Koiraa käsketään menemään maahan (koska se osaa sen nyt). Koira palkataan maahan menosta. Odotetaan, että se nousee uudelleen seisoma-asentoon ja samanaikaisesti sanon "ylös" ja palkkaan koiran. Myöhemmin "ylös"-käskyä aletaan sanoa aikaisemmin, niin että koira nousee käskystä ylös eikä silloin kuin sitä itseään huvittaa.

Meillä homma on nyt jotakuinkin siinä vaiheessa, että Jane nousee itse ylös ja sanon samalla käskyn. Se ei siis vielä osaa yhdistää liikettä ylös nousemiseen. Maahanmeno on kehittynyt valtavasti siitä, mitä se oli pari viikkoa sitten, kun neitiä ei saanut millään pysymään maassa kuin ihan millisekunnin. Nyt ongelmana on enemmänkin se, että vaikka olen jo antanut maahan menosta palkan, Jane jää makoilemaan ja miettii saako nousta ylös. Mutta eiköhän se kuitenkin joskus äkkää sen, että kun nami on tullut liike on ohi ja on aika siirtyä kuuntelemaan seuraavaa käskyä.

Sami neuvoi myös kokeilemaan semmoista koiran kanssa, että odottaa itse vaan paikallaan, että koira tarjoaa jotain temppua. Sitten palkitsee koiran ensimmäisestä tempusta, jota se tarjoaa. Koiraa palkitaan vähän aikaa tästä tempusta, kunnes odotetaan sen tekevän jonkun muun tempun, joka on sen jälkeen se "oikea" temppu, eikä vanhasta enää palkita. Ohjaajan ei siis tarvitse tässä harjoituksessa sanoa koiralle yhtään käskyä. Odotetaan vain koiran tarjoavan temppuja itse. Tämä on todella hyvä treeni, jossa koiraa opetetaan tarjoamaan toimintaa. Vähän yllätyin, että Jane tarjosi ensin istumista, vaikka ollaankin nyt lähinnä harjoiteltu maahan menoa. Palkkasin sitä siis aluksi istumisesta. Sitten hetken päästä, kun Jane tarjosi maahan menoa, palkkasin sitä vain siitä liikkeestä. Ihan hienosti Jane malttoi tarjota toimintaa, mutta välillä oli pientä turhautumiskurinaa ilmassa ;)

Viikonloppukurssi kilpailemaan aikoville 2.päivä

Tänään oli sitten viikonloppukurssin toinen päivä. Samalla lailla kuin eilen, rakensimme kaksi rataa. Jasun tassun turvotus oli yön aikana lähestulkoon laskenut eikä se enää tuntunut juuri sitä aristavan :) Mutta silti mentii tämä päivä vielä tossun kanssa.



Päivän ensimmäinen rata oli vähän saman tyylinen kuin se, jossa eilen meillä oli suurimmat ongelmat. Aluksi tarkoitukseni oli juosta puomin (4.este) vasenta puolta, mutta en aivan ennättänyt. Tästä sitten johtui, että jouduinkin ohjaamaan Jasun puomin jälkeiselle aidalle (5.este) kaksin käsin aitakäännöksen ulkokaarteesta. Kouluttaja Kaisan mielestä se oli oikein hyvä tapa ohjata, tosin meille vielä aika vaikea. Joten kokeiltiin nyt sellaista ohjaamistapaa. Liikkeen piti olla sujuva ja sitä on tässä kirjallisesta aika vaikea selittää. Saimme aitakäännöksen kuitenkin lopulta ihan hyvin menemään. Peruutin seitsemännelle aidalle ja tein siitä suoran ohjauksen kepeille. Siis niin, että Jasulle kepeille meno tuli mahdollisimman suoraan. Se onnistui aika hyvin :) Aita pujottelun jälkeen (9.este) tuotti taas sitten päänvaivaa ja jouduimme ottamaan sen uudestaan muutamaan kertaan. Tein aidalla valssin ja Jasu pääsi pariinkin kertaan luiskahtamaan selkäni takaa puomia kohti. Oma liike piti vain saada nopeammaksi ja pitää katse tiukasti koirassa. Loppuun sitten pääsimmekin menemään ihan hienosti. Puomin kontaktikin jopa tällä kertaa onnistui, vaikka eilisellä radalla hinkkasimme moneen kertaan vastaavanlaista kohtaa. Käännös 11. esteellä vaan oli aika laaja ja Kaisa pyysi meitä menemään loppupätkän 13. esteeltä vielä uudestaan. Valssin 11. esteellä tuli liikkua ja käsien ohjata koiraa tarkemmin. Vähän sähellystä, mutta menihän se lopulta :)



Toinen rata (kuva yllä) oli lähes symmetrinen. Tällä radalla opimme todella paljon :) Varmaankin tässä viimeistään tuli kiteytettyä kaikki se oppi, mitä tältä kurssilta saimme. Jos ei muuten kaaliin mene, niin väännetään sitten rautalangasta ;) Kiti toimi tällä radalla kouluttajana. Käytimme paljon aikaa taas rataan tutustumiseen. Aluksi rata tuntui kaikessa yksinkertaisuudessaan todella sekavalta, kun siinä saman lailla aseteltuja esteitä mentiin kuitenkin aika lailla eri tavalla. Kiti neuvoi heti meille koiran kannalta helpoimman tavan suorittaa vierekkäin olevat aidat. Aitojen väliin tuli tehdä pitkä liukuva valssi, jolla ohjaaja pääsee vaihtamaan puolta sujuvasti. Ohjaajan siis tuli juosta käytännössä katsoen 6.aidan ja 13. aidan edestä takaperin. Huh, kun se tuntui aluksi vaikealta!

Aloitimme siis radan alusta "kilpailusuorituksen omaisesti" niin kuin Kiti painotti. Jätin koiran renkaan taakse ja jäin odottamaan sitä 1. ja 2. esteen väliin. Sitten juostiin yhdessä putkelle ja siinä meinasi tulla törmäys! Kahden käden töksähtävä ohjaukseni ei toiminut ollenkaan, vaan Kiti vihelsi pelin poikki. Huonolla ohjauksellani sain melkein aikaan vaaratilanteen. Se säikäytti minut todella. Kiti opetti erilaisen ohjaustaktiikan. Hän käski minun jäädä odottamaan Jasua 2. esteen jälkeen ja ottaa suora kutsuhyppynä. Olin ajatellutkin, että niin voisi tehdä, mutta en luottanut vielä Jasun pysyvän niin kaukana minusta paikoillaan. Päätin kuitenkin kokeilla. Jasuhan pysyi paikallaan ihan loistavasti! Näytin sille käsimerkkiä ja sanoin: "rengas". Jätkä ei hievahtanutkaan. Sitten liikahdin ja sanoin "tule! rengas!" ja Jasu lähti liikkeelle. Minun siis OLISI pitänyt lähteä peruuttamaan eikä ohjata paikoiltani.. No, päästiin sitten ihan hyvin etenemään. Itse asiassa päästiin ihan radan päätyyn pöydälle asti ihan hienosti! Kiti oli neuvonut rauhoittamaan Jasun kunnolla ennen pöytää, koska sanoin, että sillä on ollut ongelmana liukua yli. Sanoin sille siis edellisellä aidalla käskyn: "aita, Jasu!" Nimen sanominen sai sen kuuliaisemmaksi ja vähän hidastamaan vauhtia. Jasu malttoi olla pöydällä ihan nätisti 5 sekuntia ja jatkoimme matkaa. Putken suulla tyssäsi, koska ohjaukseni oli huono, mutta palkkasin Jasun siihen, koska se oli tehnyt hienon suorituksen :) Jatkoimme uudestaan putkelta (10.este). Tein putken jälkeen mäkelän. Aluksi oli pari kertaa ongelmana, että menin itse liian nopeasti ja Jasu jäi jälkeen ajautuen A-esteen ohi. Otimme A:lle tuloa pari kertaa uudestaan, jotta opin odottamaan koiraa. Lopuksi vielä hioimme loppusuoraa. Kiti käski minun vielä kuivaharjoitella sitä. Käteni jäivät usein liian korkealle ja en peruuttanut 13. aidalla tarpeeksi ajoissa. Tai sitten liian ajoissa. Kiti käski kuvitella ilman koiraa harjoitellessa näkymättömän koiran silmien eteen. Se toimi! Koiraa ei saisi jättää koskaan silmistä (poikkeuksena hyvin pieni hetki mäkelää tehdessä). Se oli hyvä sääntö. Tällä kertaa otettiin kontakti ihan rauhassa. En tajua mikä ihmeen kiire minulla aina on. Käskin Jasun odottaa, jotta ehdin hakea itse parempaa paikkaa. Ja ihan nätistihän se Jasu odotti! Ei mitään kontaktiongelmaa, kun vain käsken koiraa! Loppusuoraa tosiaan hinkattiin aika moneen otteeseen ja saatiin se lopulta menemään. Tein siis valssin 12. ja 13. esteillä ja juoksin sitten viimeisten esteiden oikeaa puolta. Oli aika huikea tunne, kun sain homman lopulta toimimaan :)

Kiti antoi kullanarvoisia neuvoja. Hän neuvoi saattamaan joka kerta koiran putkeen ja hakemaan sen sieltä. Oltiin sitten ihan millä kilpailutasolla tahansa. Suoritus tulisi aina tehdä sillä meiningillä, että oltaisiin kisoissa. Luovuttaa ei saa! Ja rataan tutustuminen on ehdottoman tärkeää. Se tulisi vielä tehdä niin, että ajattelee näkymättömän koiran olevan mukana. Koiraa ei siis saisi koskaan jättää pois silmistä.

Kiitos paljon mahtaville kouluttajille, jotka opastivat meitä viikonlopun aikana! Luulen, että tämä kurssi opetti meille todella paljon :) Jasu sai vielä kehuja kouluttajilta innokkaasta luonteestaan ja hurjasta suoritusvauhdista. Jasussa on kuulemma potentiaalia todella hyväksi agilitykoiraksi :) Se oli todella mukava kuulla. Jere ja Janekin oli tänään aluksi mukana katsomassa harjoituksia. Jere otti muutaman kuvankin. Tässä yksi niistä:

Viikonloppukurssi kilpailemaan aikoville 1.päivä

Nyt olikin oikein toiminnallinen viikonloppu, kun olimme Jasun kanssa agilitykurssilla. Kurssi oli suunnattu kilpailemaan aikoville koirakoille. Yksikään ei siis ollut vielä virallisissa kisoissa käynyt. Kurssilla oli yhteensä 6 koirakkoa ja molempina päivinä kaksi kouluttajaa. Rakennettiin kaksi rataa ja jaettiin porukka kahteen osaan. Ensin tutustuttiin kouluttajan avustuksella 3 hengen porukassa toiseen rataan ja suoritettiin se koirien kanssa. Sitten vaihdettiin rataa ja kouluttajaa. Eli yhteensä suoritimme kaksi rataa, eli neljä rataa koko viikonlopun aikana.

Jasun tassu vähän oireili perjantai-iltana, joten meiltä jäi melkein menemättä koko kurssille. Löysin Jasun varpaan välistä ikävän kipeän pahkuran, joka oli hieman tulehtunut. Kenties joku pieni kivi oli jäänyt anturan väliin ja hangannut. Lauantai-aamuna menimme kuitenkin hallille ja katsoin Jasun liikkumista. Se ei näyttänyt liikkuvan mitenkään oudosti, joten meidän ei onneksi tarvinnut jättää kurssia väliin. Jasu suoritti radat kuitenkin tossu jalassa varmuuden vuoksi, mutta se ei kyllä tuntunut yhtään haittaavan menoa :)



Ensimmäinen rata oli oikein vauhtirata (kuva yllä). Heti rataan tutustumisessa mietin, että tämä rata tulee tuottamaan meille ongelmia. Kepit kahteen kertaan ja keinu.. Se sai radan tuntumaan aika vaikealta. Kouluttajana tällä radalla oli "russelikonkari" Kiti. Parempaa agilityasiantuntijaa ja varsinkin russelimielessä saa varmasti hakea :) Kävimme radan vaihe vaiheelta kunnolla läpi ennen kuin otimme koirat kehiin. Kun näytin, miten ohjaisin Jasun putkelta (4.este) pujotteluun (5.este), Kiti korjasi heti ohjauskulmaani. Jos yrittäisin liian tiukkaa kurvia, vaikeuttaisin vaan Jasun kulmaa pujotteluun mennessä. Eli laaja käännös radan "päädyssä" ja kunnon rauhallinen suora ohjaus kepeille. Pitkä suora putken jälkeen toi mukanaan myös omanlaisiaan vaikeuksia. Renkaan jälkeen (11.este) ohjaaminen aidalle eikä pussiin tulisi olemaan ongelma. Samoin kahden aidan jälkeen toistamiseen kepeille. Koira täytyisi ottaa noissa paikoissa peruuttamalla haltuun.

No, miten tämä rata meiltä sitten sujui. Ihan yllättävän hyvin! Vauhdin piti olla hurja ja hiki kyllä virtasi. Keinulla myös tarvitsimme vielä edelleen apukallistajaa. Pieniä ongelmia tuli ensin kepeille viennissä, mutta niistä kyllä selvittiin kun otettiin rauhallisemmin uudestaan. Siis keinustakin selvittiin aika lailla matelemalla. Ongelmia tuotti sitten se putken jälkeinen suora, kun en saanut Jasua aluksi vedettyä mukaani aidoille (esteet 12 ja 13) ja pujotteluun (este 14). Sitten vaan suoraa hinkattiin uudestaan ja uudestaan, niin onnistuihan se. Liikkeen täytyi olla lähestulkoon sivusuuntaista peruuttamista, jotta koira tuli oikein mukana. Mutta hyvä! Pujottelu meni melkein aina täydellisesti! Pujottelun jälkeen sitten yritin ehtiä juosta putken toiselle puolelle radan reunalle. Kokeilin sitä pari kertaa, mutta en ehtinyt. Siispä menin putken vasemmalta puolen. Myös loppuun asti juoksin esteiden vasenta puolta, koska takaaleikkaus suoralla meillä ei vielä oikein onnistu. se tuntui vähän liian peruuttamalla kohti keinun puoleista sivua.



Toinen rata oli (kuva yllä) tuntui rataan tutustumisessa vähän helpommalta kuin edellinen rata. Mutta tällä radalla meillä oli kuitenkin aika suuria ongelmia. Sanoin kouluttajalle aluksi, ettei meillä ole ollut vaikeuksia kontakteilla, mutta olinkin väärässä. Kontaktiongelmat koituivat juuri kohtaloksemme tällä radalla. Heti ensimmäinen ongelma tuli nimittäin puomin alastulossa. Olen päästänyt Jasua liikaa luisumaan pois kontaktilta. Palkkaan sen kyllä siihen, mutta en jätä sitä sen jälkeen vielä odottamaan. Vaan kun nousen ylös palkkaamasta, niin Jasukin pomppaa samalla pystyyn, kun en vaadi sitä pysymään pidempään kontaktilla. Joten meno seuraavalle aidalle (4.este) oli aika vaikeaa, koska Jasu ehti liikaa edelleni. Jasu olisi pitänyt ohjata aidalle kahdella kädellä, jotta rintamasuunta pysyi oikeana, mutta vasen käteni jäi usein liian näkymättömäksi. Hinkkasimme kohtaa aika monta kertaa ja sain lopulta Jasun menemään suoraan esteelle, mutta kontakti oli edelleen aika hätäinen. Seuraava ongelma oli saada Jasu menemään putkeen. En tiedä oikein miksi se oli tällä kertaa niin vaikeaa, koska putkien kanssa meillä ei ole juuri ongelmia ollut. Nyt siis vaan piti kiinnittää rintamasuuntaan huomiota ja todella käskeä Jasu menemään putkeen. Kun putkikohta saatiin kuntoon seuraava ongelmakohta oli A-esteellä. Koetin vetää Jasun A:lle samaan tyyliin, kuin tein edellisellä radalla vedon pujottelulle. Mutta ohjaukseni oli aika hätäinen ja ajauduimme liian lähelle A:ta.. Voivoi.. kun oli niin vaikeaa. Tämänkin kohdan saimme lopulta kuntoon, mutta olipas se kovan työn takana.. Kun vaan itse lopettaisin hätäilyn ja alkaisin ohjata sitä koiraa..

Janen ekat agiharkat: pituus, aita, pujottelu, A-este ja putki

Perjantaina päästiin Janen kanssa vihdoin aloittamaan agilityn alkeiskurssilla, kun raukka joutui heti kurssin alussa juoksutauolle. Nyt sitten alkoi heti kuukauden joulutauko :D Mutta jos näistä harkoista jäi nyt kuitenkin jotain muhimaan pääkoppaan tauon ajaksi. Tällä kertaa harjoiteltiin aitaa, pituutta, pujottelua, A-estettä ja putkea. Vähän me ollaankin jo Janen kanssa kesällä kokeiltu omatekoisia hyppyjä ja putkea, joten ne tuntuivatkin nyt menevän neidiltä kuin vettä vaan. Pystyin jo aika pian kokeilemaan sen kanssa samalta viivalta lähtöä esteelle. Myös pituuden yli Jane ponnisti oikein kauniisti. Ihan kuin se olisi tehnyt niin jo tosi monta kertaa :) Pujottelu oli vähän semmoista vielä omaa rävellystä, kun mietin, että mistä se käsi nyt taaskin meni ja missä pitikään palkata jne.. Neljä keppiä päästiin nyt ekalla kerralla menemään. Otin sellaisen peruutustaktiikan itse nyt Janen kanssa harjoitteluun. Olen kuullut, että se on kuulemma hyvä keino opettaa pujottelemaan. Katsotaan miten nopeasti neiti oppii. Vauhtia ainakin tuntuu olevan aivan kamalasti :D

A-este oli sitten ainut kompastuskivi vielä tässä vaiheessa. Janehan pelkää kulkea myös liukkaissa portaissa, joten A:lle kiipeäminenkin tuntui aluksi aika kamalalta. Pari ensimmäistä nousua piti oikein työntää neiti takapuolesta esteen harjalle. Alas tullessa oli sitten vauhti kova. Mutta ihan nätisti Jane malttoi kuitenkin pysähtyä kontaktille. Oman takapuolen hallinta vaan ei oikein vielä pelaa tässä vaiheessa ja pylly tuntui aina liusuvan sivuun. Viimeisen toiston Jane sitten päättikin ottaa ihan eri meiningillä. Se päätti suorittaa esteen mahdollisimman nopeasti, jotta ikävä tilanne olisi pian ohitse.. No, ihan hyvä sekin. Tärkeintä että Jane rohkaisi mielensä ja päätti suorittaa esteen oma-aloitteisesti. Hyvä siitä vielä tulee :)

Sivulle... ja seuraa

Onhan siitä maanantaista jo muutama päivä vierähtänyt, kun oltiin tokoharkoissa Janen kanssa. Viikon teemana meillä on nyt seuraamisen alkeet. Ei oikeastaan saatu juuri uutta oppia seuraamisen harjoitteluun. Kouluttaja-Samin mielestä olimme harjoitelleet ihan hyvällä tavalla. Eli palkkaan koiraa siitä, kun se kävellessään katsoo minua silmiin. Jane kävelee jo ihan nätisti kontaktissa vierellä, mutta välimatka on usein liian suuri. Myös liikkeelle lähtö tuottaa vaikeuksia. Yksi tyyli opettaa tiivistä seuraamista olisi käyttää pitkää namipalaa (esim. ohutta makkarasoiroa tai juustoa), jota ujutetaan koiran suuhun vasemman polven kohdalta. Ajattelin, että sitäkin taktiikkaa voisi kokeilla vähän väliä, jotta saisi Janen liikkumaan herkemmin. Seuraaminen vaatii ennen kaikkea vaan kovasti toistoja ja aluksi lyhyitä sellaisia.

Emme kyllä ole hirveästi vielä tällä viikolla seuraamista harjoitelleet. Olen vielä lähinnä keskittynyt perusasentoon tulemiseen. Kun perusasento on hyvä, voi alkaa seuraava liike, eli seuraaminen. Nyt Jane alkaa jo tulla itse ilman käsimerkkiä perusasentoon. Tai se ainakin tietää mihin suuntaan pitää liikkua, mutta loppusilaus, eli kauniisti sivulle istuminen, jää usein vielä pois. Olen kuitenkin antanut palkan Janelle, vaikka asento jäisi vielä aika väljäksi. Tärkeintä nyt on, että se ymmärtää mitä "sivu"-käskyn kuullessaan pitää tehdä. Asennon hienosäätöä ehtii hioa myöhemminkin. Tehtävää vaan pitää alkaa vaikeuttaa asteittain ja vaatia Janelta enemmän.

Tänään meillä oli itse asiassa viikon toiset tokoharkat. Torstaisin Jytke järjestää jäsenilleen ylimääräisen koulutuskerran, jonne ovat kaikki tervetulleita koiran tasosta huolimatta. Siellä saa sitten hioa haluamaansa liikettä, jota muut sitten kommentoi ja antaa vinkkejä. Tosi hieno juttu siis. Paikalla oli muutama koira, jotka olivat jo kilpailleet tai kilpailutasolla. Koirien suoritusten katsominen oli tosi opettavaista, koska toko on minulle lajina aika uusi. Vähän suorastaan nolotti niiden hyvien koirien rinnalla esittää meidän alkeellisia sivulletuloja, mutta hyvin kannustavaa palautetta sain porukalta :) Muutkin olivat sitä mieltä, että ollaan tässä parin viikon aikana edistytty, kun Jane tulee lähestulkoon oikein sivulle ilman käsimerkkiä. Märkä kenttä oli Janen mielestä vaan tosi ällöttävä, eikä siihen olisi halunnut pyllyä laskea. Muutenkin ilma oli aika inhottava, joten neiti ei ollut tänään ihan parhaalla treenituulella. Mutta pikkuhiljaa pikkuhiljaa..

Komennusta, hammastusta ja varvastusta

Jasu ei tainnut olla ihan parhaalla tuulella eilen mölliharkoissa. Huomasin, että se on alkanut komentaa minua kepeillä, kun niitä itsenäisesti harjoiteltiin. Jätkä ei oikein jaksanut keskittyä itse suorittamiseen, vaan kaipasi lisää äksöniä ja yritti saada sitä haukkumalla.. Nyt olisi varmaan siis paikka pitää vähän taukoa pujottelusta.. Se on alkanut mennä hyvin, joten ollaan ehkä taas vähän ahnehdittu. No, viikon päästä alkaa kuukauden joulutauko agista, joten siinähän ehtii hyvin ajatukset muhia ensi vuotta varten.



Yllä on meidän illan ensimmäinen treeni. Muuten varsin helppo, mutta lopussa oli kunnon putkihässäkkä, josta ei meinannut ottaa selvää edes rataan tutustumisessa. Kuvaan olen piirtänyt radan alkupätkän vihreällä värillä ja loppupätkän punaisella. Siis Jasun liikeradan. Niin kuin ajattelinkin, rata meni ihan hyvin kuudennelle esteelle asti, paitsi neljännellä esteellä Jasu meinasi ajautua huonon ohjaukseni takia ohi. Tallasin sitten siinä häsellyksessä sen varpaillekin.. Mutta jatkettiin rataa. Tein valssin aidan jälkeen, mutta olin armottomasti myöhässä, joten Jasu ehti jo melkein luiskahtaa väärään putkeen. Sain sen kuitenkin karjaistua takaisin ja päästiin jatkamaan loppuun asti. "Putkihässäkkä" meni jotenkuten oikein, mutta vähän laajoja oli Jasun kurvit.. Eli uudestaan vaan pussin suulta. Pipsa neuvoi tekemään valssin aidan jälkeen paaaaljon aikaisemmin, niin että Jasu ei vain ehtisi ajautua liian lähelle väärää putkea. Seuraavaksi valssi menikin jo paremmin, paitsi Jasu komensi minua taas hitaudestani ja siinä samalla nappasi minua vahingossa sormeenkin (kosti varmaan varpaille astumisesta). Auts. Mutta kokeiltiin vielä kerran ja sain lopulta Jasun tekemään tiukemmen kurvin ensimmäiselle putkelle. Minulla on ongelmana joko "ei käsimerkkiä ollenkaan" tai sitten "liian lentävät kädet". Usein tiukissa kurveissa Jasu ajautuu liian kauas, koska näytän sille liian laajaa kurvia käsilläni. Eli minun täytyisi nyt muistaa kaksi asiaa: kädet ja aikaiset käskyt. Mutta kun kahden asian muistaminen on niiiiin vaikeaa.. ;)




Sitten se toinen treeni (kuva yllä). Tässä ei ollut meille oikeastaan muuta vaikeutta, kuin pitkä käännös pussin jälkeen puomille. Aluksi koitin niin, että tein valssin pituuden (6. este) jälkeen. Tarkoitus oli siis ohjata Jasu pussiin vasemmalla kädellä ja juosta puomille pussin oikealta puolela. En ehtinyt. Jasu joutui siis odottelemaan minua vähän pussin jälkeen. Pääsimme kuitenkin jatkamaan radan loppuun asti. Seuraavaksi koitettiin uudestaan niin, että koetin olla nopeampi. Onnistuihan se sitten jo paremmin. Seuraavaksi Pipsa neuvoi kokeilemaan niin, että en menekään ollenkaan pituuden toiselle puolelle, vaan ohjaan Jasun ensin pituudelle, peruutan pussin suulle ja vaihdan siinä puolta. Jasu alkaa irrota mutkissa (lentävien käsieni ansiosta ;)) jo ihan hyvin, joten se kyllä onnistui. Nyt minulla oli hyvin aikaa ehtiä puomille.

Itsenäisenä harjoituksena kokeilimme vielä sellaista rataa, jossa oli viisi aitaa laitettuna ympyrän muotoon. Tarkoitus oli suorittaa radalla kaksi kierrosta niin, että koira hyppää vain joka toisen aidan. Käskyin "aita-täällä-aita-täällä" Jasu kyllä meni pari kierrosta rataa ihan mallikkaasti. Myös keinua kokeiltiin taas. Voihan tuska. Keinu oli nimittäin asennettu matalammalle, jotta tärähdys ei edes ollut yhtään kova. Jasu meni ensimmäisen kerran ihan mallikkaasti, mutta sitten seuraavat suorastaan krokotiilityylillä madellen.. Voi kun olisi taas pitänyt jättää homma kokonaan siihen ensimmäiseen onnistuneeseen kertaan.. Oli aika huvittavan näköistä, kun keinu oli ehkä 25cm korkeudella maasta, eikä Jasu uskaltanut siltikään kävellä sen yli. Pois se ei kuitenkaan keinulta yritä ja namien avulla sen saa jotakuinkin kävelemään, mutta tosi hidasta se kyllä on. Voivoi..

Maaa....han

Maanantaina harjoittelimme Janen kanssa tokoharkoissa maahan menoa. Harjoitus oli oikeastaan koiran kannalta erittäin lyhyt ja ytimekäs: koira ulos autosta, n. 10 m liikettä jonkinlaisessa kontaktissa kentälle, 5 maahan menoa ja koira takaisin autoon. Muut katselivat ja kommentoivat suorituksia. Maahanmeno on alkanut sujua meillä kotona ihan hyvin, joten oletin, että Jane osaa mennä maahan käskystä. Luminen kenttä ei ollutkaan niin mukava paikka heittää mahalleen ja muutenkin neiti vaikutti siltä, ettei olisi käskyä ikinä kuullutkaan. Se hivuttautui hieman matalammaksi, mutta ei halunnut koskea lumista maata. Palkan saatuaan se pomppasi heti pystyyn kuin jousi.. Nojoo.. ei sen ihan näin pitänyt mennä. Kouluttaja Sami kehotti vähän madaltamaan tasoa ja vetämään vielä koiran namilla maahan. Kyllähän Jane sitten maahan meni, mutta pomppasi taas heti namin saatuaan pystyyn. Eikun vaan iso kasa nameja kouraan ja niitä jakamaan niin pitkään kunnes maasta saa nousta ylös.

Saatiin kotiläksyksi harjoitella tätä maahanmenoliikettä. Nimenomaan niin, että koira menee suoraan seisoma-asennosta maahan. Myös perusasentoa (=sivulle tuloa) saadaan nyt viikon aikana harjoitella. Muuten kurssilla on se idea, että harjoitellaan aina vaan yhtä liikettä yhden viikon ajan. Perusasento vaan on niin tärkeä harjoituksissa muutenkin, että sen harjoittelun saa pitää mukana koko ajan. Nyt ollaan siis harjoiteltu muutaman päivän ajan maahan menoa ja perusasentoa. Molemmat ovat alkaneetkin sujua ihan hyvin :) Pari kertaa alussa vedin Janen namin avulla maahan ja kyllähän se sitten muisti, että mitä käskyllä haen. Nyt olenki yrittänyt pidentää maassaoloaikaa jakamalla ahkerasti nameja. Maahanmeno taitaa nyt Janen mielestä olla ihan kivaa :) Perusasentoakin Jane alkaa jo tarjota ihan mukavasti ilman oman käden liikettä. Se vaan on alkanut ennakoida. Jos minulla on nami vasemmassa kädessä, Jane usein tarjoaa sivulle tuloa. Kun taas, jos nami on oikeassa kädessä, Jane menee maahan.. Pitäisi kyllä äkkiä päästä eroon siitä, että namit on valmiiksi kädessä. Mutta kun palkan pitäisi tulla älyttömän nopeesti, niin olen usein jo armottomasti liian myöhässä, jos alan kaivella nameja pussista vasta sitten, kun Jane on halutussa asennossa..

Nyt meillä on parin päivän luova tauko näistä harjoitteista. Lauantaina on Jyväskylän KV-näyttely ja nyt alamme harjoitella Janen kanssa pelkästään seisomista. En nimittäin halua, että Jane sitten kehässä tarjoaa jotain maahan menoa tai perusasentoa.. Myös pöydällä seisomista pitää harjoitella, sillä Lahden näyttelyissä Jane meni pöydällä ihan kankeaksi..

Hullua pyörimistä

Alla on kuva meidän tiistai-illan möllitreeneistä. Kouluttajana oli tällä kertaa Kati. Rata oli varsin mielenkiintoinen, kun sitä kävimme ensin ilman koiria läpi. En tuohonkaan kuvaan viitsinyt edes yrittää piirtää omia liikeratojani. Sen verran monimutkaiset olivat koukerot, kuten voitte varmasti kuvitella :D



Kun menimme radalle, en oikeastaan siinäkään vaiheessa vielä osannut päättää, että miten ohjaisin Jasun alun ja lopun aitakoukeroiden läpi. Vähän epäurheilijamaisesti vielä menin toteamaan, että tämä ei tule varmasti meiltä onnistumaan.. Mutta olin sittenkin väärässä. Radan alkupätkän olen merkannut kuvaan sinisellä viivalla. Aloitimme ensin niin, että menin odottamaan Jasua nenä menosuuntaan ensimmäisen aidan taakse. Sitten kutsuin Jasun aidan yli ja siirryin seuraavien aitojen väliin. Ohjasin Jasua mutkan vasemmalla kädellä ja jatkoin pyörähtäen pitäen koiran koko ajan vasemmalla puolella. Kuinkas ollakaan Jasu tuli aitojen välistä kohti A:ta, vaikka olin ihan varma, että se menee kolmannen aidan jälkeen aidalle, eikä A:lle. Pääsimme siis kuin pääsimmekin jatkamaan rataa ja oikein mukavastihan se menikin (radan loppu on merkattu punaisella viivalla). Pujottelun alkua jouduimme vähän korjaamaan, mutta Jasu pujotteli kaikki 12 keppiä loppuun asti. Lopun aitahässäkkäkin meni ihan ekalla yrittämällä. Otin Jasun aitojen välistä sylikäännöksellä. Kumma juttu. Hyvin se meni, vaikka en olisi uskonut :)

Katilla löytyi kyllä huomautettavaa radastamme. Hän kehotti ottamaan alun aidat vähän toisella tavalla. Menin siis odottamaan Jasua toisen ja kolmannen aidan väliin ja kutsuin sitä selkä menosuuntaan päin. Mutkan ensimmäisen aidan (koko radan 2. aita) ohjasin oikealla kädellä selkä menosuuntaan päin ja toisen aidan (radan 3. aita) vasemmalla kädellä. Jasu kiersikin oikein nätisti selkäni takaa, kun ensimmäisellä kerralla se oli tehnyt vähän turhan laajan käännöksen. Tällä kertaa myös Jasu meni kepeille suoraan ihan oikein, viimeinen keppi jäin vaan harmittavasti väliin. Annoin sen kuitenkin jatkaa rataa, kun kepeille meno sujui niin hyvin. Lopussa sekosin itse sylikäännöksessä, joten otimme aidat uudestaan. Kati neuvoi kokeilemaan huvikseen, että menisikö käännös valssaten. Siinä sitä sitten vähän ensin kuivaharjoiteltiin koira kainalossa. Aluksi valssit eivät onnistuneet, mutta toisella yrittämällä Jasu meni oikein mallikkaasti aidat valssejani seuraten. Upeaa! Kyllä Jasu taas tänään yllätti minut osaamisellaan. Kun vaan alkaisin luottaa siihen, että kyllä se jätkä osaa ja lopettaisin turhan murehtimisen. Aikaisemmin meillä on ollut ongelmia aitojen välistä vetojen kanssa, mutta tänään Jasu keskittyi todella hyvin ja tuli oikein nätisti aitojen välistä. Vai kumpihan tässä on kehittynyt.. Koira vai ohjaaja..? ;)

Yksittäisinä esteinä harjoittelimme vielä Jasun kanssa puomia ja pöytää. Pöydän kanssa otimme myös pari aitaa. Tarkoitus oli saada kaveriin vähän vauhtia ennen pöytää, mutta vauhti ajoissa pois ennen pöydälle menoa. Pitää vaan olla itse skarppina ja sanoa "Jasu!" juuri ennen kuin se hyppää pöydälle. Muuten vauhti on liian kova ja herra valuu pöydältä alas. Puomi alkaa mennä aika loistavasti. Jasu malttaa odottaa palkkaa nätisti lopussa. Voimme juosta jo aika vauhdilla puomin läpi.

Möllikisoissa

Oltiin eilen Jasun kanssa JATin möllikisoissa Viherlandialla. Jasulla tuntui intoa riittävän heti siitä hetkestä, kun päästiin kisapaikalle :) Rata oli aika helpon oloinen, mutta siinä sai juosta ihan kunnolla. Radalla oli 18 estettä. Tässä taas itse piirrettynä noin suunnilleen kuva radasta:



Ensimmäinen kämmi meillä tuli kolmannella esteellä, jolle tultiin A:lta. Sekosin sanoissani ja ehdin sanoa käskyksi vaan, että "aaa", vaikka piti sanoa "aita". Jasu sitten oli vähän kummissaan, kuittasi haukkumalla virheestäni ja tuijotti, että "sano nyt mihin pitää mennä". Siinä häsellyksessä sitten ajauduttiin kolmannen esteen ohi. Eli siitä tuli kielto ja 5 virhepistettä. Otettiin aita uudestaan ja jatkettiin rataa normaalisti. Seuraava virhe tuli sitten muurilla, eli kahdeksannella esteellä. Syy oli lähsetulkoon sama, eli käsky oli myöhässä ja Jasu meinasi ajautua muurin ohi. Sain kuitenkin ohjattua Jasun muurille, mutta se tuli vähän kummallisesta kulmasta. Palikat lentelivät maahan. Loppuun sitten kokosin itseni ja säästyimme virhepisteiltä.

Vähän harmittaa nuo pienet kämmit, mitä radalla tuli. Muuten meillä meni ihan mukavasti, ja Jasu teki ihan kovan ajan: yli 9 sekkaa ihanneajan ali. Sijoituimme neljänsiksi ja Jasu sai valita palkinnoksi luun laatikosta. Vaikka se olisi kyllä halunnut jonkun "ihan oikeista" palkinnoista. Niin innoissaan se palkintopöytää katseli :D

Kisan jälkeen harjoittelimme vielä vähän pujottalua, kun kepit oli laitettu sitä varten sivummalle. Jerekin näki nyt, että miten Jasu on kehittynyt pujottelussa. Hienosti Jasu meni kaikki 12 keppiä lähes jokaisella yrityksellä. Otettiin siitä vähän kuviakin:

Sivulle tuloa

Maanantaina aloitettiin viikottaiset tokoharkat Janen kanssa Jyväskylän tokokerhon ryhmässä. "Jytke" on ihan vasta perustettu tokoon keskittynyt seura. Kivaa, että päästiin ihan alusta asti kerhon toimintaan mukaan :) Jäsenmaksukaan ei ollut kova, vaikka koulutus tuntuu olevan tosi laadukasta ja tehokasta. Tätä me juuri kaipasimme :) Sain houkuteltua harkkakavereiksemme Annan ja pikku russelin Vienon. Vienolla on ikää vasta puoli vuotta, mutta se sai silti tulla mukaan ryhmään. Ryhmämme olikin varsin tehokas siinäkin mielessä, että siinä oli vain neljä koirakkoa. Eli tosi intensiivisiä harjoituksia on tiedossa :) Harjoittelemme sellaisella tavalla, että koirat laitetaan aina pienen harjoittelutuokion jälkeen autoon "kokoamaan ajatuksia". Kun koirat on autossa, me ohjaajat käymme läpi kuivaharjoitteluna seuraavaa harjoitusta ja käymme yhdessä läpi tärkeitä juttuja. Sitten koirat haetaan taas autosta ja ne ovat entistä motivoituneempia ottamaan vastaan uusia oppeja.

Ensimmäisellä kerralla harjoittelimme sivulle tuloa. Me ollaankin jo sitä Janen kanssa harjoiteltu, mutta emme ole oikeastaan edenneet vielä minnekään. Saan kyllä namin avulla Janen houkuteltua sivulle, mutta nyt pitäisi alkaa vaikeuttamaan tehtävää asteittain, että voisin jättää käden ja namin pois. Nyt opimme aivan uuden tyylin opettaa sivulle tuloa. Kun koira on ohjaajan edessä, hän houkuttelee namin avulla koiran pyörähtämään sivulle. Pienen koiran kanssa on se ongelma, että ohjaaja joutuu aina kyykistymään, jotta namilla houkuttelu onnistuisi. Nyt oli ideana tehdä itse liike niin, että "kumartaminen" kävisi mahdollisimman nopeasti. Eli kun koira on sivulla, oikaistaan selkä ja seistään asennossa hetki. Sitten meitä opetettiin ottamaan askel taakse sivuun ja pyytämään koira uudelleen tulemaan ohjaajan sivulle.

Meille kouluttaja Sami antoi ohjeen, että alkaisin sanoa käskyn aikaisemmin, niin että Jane alkaisi jo yhdistää sanan "sivu" tulevaan liikerataan. Nyt olen sanonut "sivu" vasta kun Jane on sivulla. Olen myös liikkeen jälkeen sanonut Janelle "vapaa". Tämä oli Samin mielestä täysin turhaa ja käski miettiä mitä vapaa-sana oikeasti meillä tarkoittaa. Ei hän kuitenkaan suoranaisesti kieltänyt sanan käyttöä. Oikeastaanhan vapaa-sana tarkoittaa, että koira on vapaa tekemään ihan mitä vaan. Tuossa tilanteessa ei ehkä juuri sen takia ollut oikein käyttää vapaa-sanaa. Janen piti kuitenkin olla valmis seuraavalle käskylle, eikä se saanut lähteä huitelemaan kauemmas. Eli palkka kuulemma riitti koiralle tiedoksi, että tehtävä on suoritettu ja on aika siirtyä kuuntelemaan seuraavaa käskyä. Eli meinaan nyt jättää vapaa-sanan käytön pois tuollaisista tilanteista, vaikka meille on aikaisemmin puhuttu asiasta toisin.

Eli varsin mielenkiintoisia keskusteluja harkoissa kävimme ja oikein innolla odotan taas seuraavaa kertaa. Saimme kotiläksyksi harjoitella sivulle menoa ja olemmekin sitä nyt joka päivä treenanneet pienen tuokion verran. Jane ei vieläkään osaa yhdistää liikettä käskyyn, mutta minun ei enää tarvitse kumartua sitä namilla houkuttelemaan. Käden liike ainoastaan riittää. Eli kyllä se varmaan tästä..

Valsseja, mäkelöitä ja takaaleikkauksia..

Eilen oltiin Jasun kanssa möllitreeneissä. Puolentoista tunnin harkkojen aikana ehdimme nipin napin mennä kaksi sarjaa. Yksittäisinä esteinä harjoittelimme taas keinua ja keppejä. Radoilla oli tarkoitus harjoitella valssia, takaaleikkausta ja mäkelää. Lyhyesti selitettynä jokainen noista tehdään paikkoihin, joissa ohjaaja vaihtaa ohjauskättä ja liikkuu esteen toiselle puolelle. Valssissa otetaan koira pyörähtäen ikään kuin vastaan esteen takana niin, että ollaan hetken aikaa naamat vastatusten. Mäkelässä juostaan koiran edelle niin, että ehditään vaihtaa puolta. Siinä taas ollaan hetken aikaa koira selän takana. Takaaleikkaus, meidän kulmakivi, on sitten sellainen, että koira menee edellä ja ohjaaja vaihtaa puolta koiran takana.

Piirsin oikein radoista hienot kuvatkin (jotakuinkin, niin kuin esteiden paikkojen muistelin olleen) :D Punainen viiva kuvaa minun juoksurataani ja vihreä viiva Jasun. Siinä kohtaa, mihin kohtaan merkkasin pallon sisään M-kirjaimen, tehtiin mäkelä. V-kirjaimen kohdalla taas oli tarkoitus valssata ja T:n kohdalla tehdä takaaleikkaus. Niin, mites me tästä sopasta selvittiin.. :D



Ensimmäinen treeni näytti siis jotakuinkin tältä. Kolme ensimmäistä aitaa meillä meni ekalla yrittämällä ihan mallikkaasti, mutta valssin jälkeen sekosin itse suunnassa ja meinasin törmätä seuraavaan esteeseen.. Uudestaan alusta siis.. Seuraavalla kerralla taisimme päästä ihan loppuun asti, mutta tiukka aitamutka tuotti vähän vaikeuksia, koska Jasu meinasi mennä kuudennen esteen ohi. Kouluttaja-Pipsa neuvoi, että voisin koittaa ohjata Jasua mutkan vastakkaisella kädellä. Aloitimme neljänneltä aidalta, jonka jälkeen vaihdoin oikean käden ohjauskädeksi. Jasu meni sitten kuudennen aidan ohi, koska ohjasin liian löysästi enkä saattanut sitä tarpeeksi esteelle. Otettiin uudestaan ja saatiin mutka vihdoin mentyä ihan mallikkaasti.



Toinen treeni oli tämän näköinen. Tässä oli siis sama jännittävä aitakäännös kuin edellisessä. Tällä kertaa muistin saattaa Jasun kunnolla kolmannelle ja neljännelle aidalle. Vaikka mutkassa ei itse tarvitse paljoa liikkua, täytyy muistaa kuitenkin, ettei liike saa pysähtyä. Jos oma liike pysähtyy, niin Jasukin alkaa helposti oikomaan. Koirahan joutuu tuon tyyppisessä juoksemaan hurjan paljon pidemmän matkan kuin ohjaaja. Ongelmaksi meille tässä radassa koitui takaaleikkaus, kuten arvasinkin. Jasu kyllä alkaa mutkissa irrota jo ihan mukavasti ohjaajasta, mutta tuon kaltainen suoralle tehtävä takaaleikkaus ei oikein vielä onnistu. Jonkun muun pitäisi vähintään olla edessäpäin vilauttamassa jätkälle jotain lelua, että se kokisi tuollaisessa tilanteessa hyödylliseksi irrota minusta :D Mutta otettiin sitten lopulta tuo puolen vaihdos valssilla, kun se takaaleikkaus ei vielä oikein sujunut.

Sitten ne yksittäiset esteet, keinu ja kepit. Kepit menee vaan kerta kerran jälkeen paremmin :) Nyt uskalsin jopa kokeilla 12-kepin sarjaa niin, että kuljen itse keppien vasemmalla puolella. Jasu pujotteli ne ihan nätisti moneen kertaan niinkin päin :) Tosin vaan vähän hitaammin kuin, jos olisin keppien oikealla puolella. Se hakee jo tosi kivasti välejä itse. Voin jo jättäytyä vähän taaemmaksi ja laittaa käden kokonaan alas. Hyvä Jasu! Keinu sitten meni edelleen samaan tyyliin kuin viikko sitten. Hitaasti mutta varmasti. Mutta sen verran kehitystä on asiaan tullut, että annoin keinun jo mennä itsestään alas pari kertaa. Jasu menee vaan ihan krokotiilityylillä, mutta ei sentään yritä hypätä pois, jos keinu liikahtaa.

Lauantaina on möllikisat kasvihuoneella. Jännää. Tosin ei paljoo kyllä voi odottaa, että siellä jätkä jaksaisi samaan tyyliin keskittyä, kuin Laukaan kisoissa. Kukkis on niin jännä paikka ja siellä on niiiin ihania hajuja.