Rauniopäiväkirja 14.6.2011

Kyllä me ollaan raunioita treenailtu, mutta päiväkirjan pitäminen on vähän katkonaista.. :D Eilen tuli koettua taas ahaa-elämyksiä, joten kirjataanpa ne tänne ylös.

Janea on nyt alettu opettaa ilmaisemaan. Oikein hyvältä näyttää, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin! Luulin, ettei tuosta koirasta lähtisi ikinä ääntä (muuta kuin huomiohaukkua metsän möröille), mutta taisin olla väärässä. Haukkua irtoaa kyllä ja todella helposti :) Viikko sitten Janelle kävi vähän haveri treeneissä. Se satutti jalkansa johonkin. Aluksi pelkäsin, että siihen puri kyy, mutta ei kuitenkaan. Hyvin alkanut haukuttaminen koki treenissä pienen kolauksen, kun koira ei käyttäytynyt piiloilla normaalisti. Tajusimme sitten, että jokin oli vialla, kun Jane meni kolmella jalalla. Vaiva meni onneksi ihan yhdessä illassa ohi. Mutta viime kerran jälkeen en siis oikein uskaltanut odottaa paljoa tämän kerran ilmaisulta.

Mutta toisin kävi ja russeli näytti taas älykkyytensä! Pari ihmistä haukutti sitä lähtöpaikalla ennen etsintää ja palkaksi sai sen ihanan vinkupatukan, mitä Janella käytetään piiloillakin. Ongelmana nyt tuppaa vaan olemaan se, että Jane yrittää tunkea syliin hakemaan patukkaa. Kouluttaja antoikin vinkiksi, että palkinnon saa vaan, kun haukkuu nätisti jalat maassa. Palkka heitetään koiran taakse silloin kun Jane vähän perääntyy ja ei leikitä repimisleikkiä. Tämä toimi tosi hyvin! Nyt kyllä piilotkin oli semmoisia, että niihin oli vaikea tunkea maalimiehen syliin ;) Uskomatonta, mutta totta, Jane haukkui jokaisella kolmella piilolla tosi upeasti! Voi että olin ylpeä pikku koirastani :)

Tällä kertaa tuuli oli lähes olematonta ja oli juuri satanut paljon, joten kaikki hajut painuivat aika lailla maahan. Jasulle kouluttaja teki tosi vaikean etsinnän ihan kokeillakseen Jasun motivaatiota. Ensimmäinen piilo oli ihan radan lähtöpaikan tuntumassa, sitten oli piiiiitkä tyhjä alue. Yksi piilo oli ihan perällä nurkassa ja vika piilo taas ihan lähtöalueen tuntumassa. Lähdettiin kiertämään rataa kasa kasalta vastapäivään, koska tuulta ei tosiaan ollut nimeksikään. Ekan piilon sen haistoi heti, koska se oli ihan nenän edessä, kun lähetin Jasun matkaan. Sen jälkeen Jasu tsekkaili paikkoja aika rauhalliseen tahtiin. Välillä se selvästi sai hajua vähän vikasta piilosta, mutta tuli nätisti takaisin, kun kutsuttiin. Pitkä tyhjä väli tuntui jo vähän turhauttavalta (ainakin minusta), mutta sitten vihdoin näin, kuinka Jasu haistoi radan reunalta roskiksen. Sinne se lähti päättäväisesti ja tiesin heti, että piilo oli siellä. Ja ei mennyt aikaakaan, kun haukkua alkoi kuulumaan :D Tokan piilon löytämisen jälkeen Jasu vähän väsähti, eikä selvästi tehnyt hommia ihan kunnolla. Kouluttaja käski pysäyttämään etsinnän vähäksi aikaa ja rauhoittelemaan Jasua. Sitten lähetin sen uudestaan matkaan ja lähtihän se paljon innokkaammin taas. Vika piilo olikin haastava. Se oli taas roskisrivistössä, mutta tällä kertaa ihan vasemmanpuolimmaisessa roskiksessa. Jasu kun menee tsekkaamaan aina niitä oikean reunimmaisia. Se olikin selvästi vähän ihmeissään, eikä osannut paikantaa sitä oikeaa pönttöä. Sitten kouluttaja neuvoi viemään Jasun roskiksien taakse ja haistelemaan jokaista pöntössä olevaa reikää. Reiät oli pikkukoiralle vähän korkealla, mutta kyllä niistä hajun sai. Vikan roskiksen kohdalla Jasu vähän katsoi minua ja alkoi sitten haukkumaan. Nyt oli haju paikannettu. Sieltä tuli sitten nakkia reiästä :D Voi kun Jasu oli taitava pieni märkä karvapallo :D