Olen ilmoittanut Janen nyt kevääksi oman seuran tokokurssille. Kurssi alkoi jo viime viikolla, mutta silloin emme päässeet osallistumaan, joten eilen oli meille eka kerta. Tokoa ei olla tehty kunnolla aikoihin, joten ihan kiva taas muistutella asioita meidän molempien mieliin. Aluksi tehtiin luoksepäästävyys- ja "kehäänmenoharjoitus". Luoksepäästävyys sujui Janelta oikein hyvin. Kehään mennessä se vähän hötkyili. Sitten tehtiin erilaisia paikallaanoloharjoituksia. Vähän oli malttamattomuutta maassa pysymisessä, kun palasin vierelle. Palkkasinkin sitten paljon vähän etuajassa jo siinä vaiheessa, kun siirryin sivulle. Eiköhän se siitä taas ala muistumaan mieleen. Otettiin pari vauhdikasta luoksetuloakin koirakujan läpi. Jane on joskus vähän jänskäillyt vastaavassa tilanteessa muita koiria. Mutta nyt homma sujui oikein vauhdikkaasti, kun kouluttaja käski vaan kutsua koiraa lelun kanssa (ikään kuin peräänlähtötyyliin). Se olikin hyvä motivaattori Janelle. Toisen kerran pidin lelun piilossa ja kutsuin enemmän liikemäisesti, mutta kuitenkin tosi iloisesti. Enkä vaatinut mitään sivulle tuloa vaan palkkasin vaan lelulla. Se oli Janesta oikein kivaa :)
Tokoon otin nyt käyttöön vähän vähemmän kuumottavan lelun, nimittäin semmoisen vähän hiljempaa vinkuvan paloletkupatukan. Janella on alkanut vähän haukkumista ilmenemään tokossakin, kun agilityssä olen haukuttanut sitä. Mutta patukan kanssa haukkumista ei ilmene onneksi ihan niin paljon kuin "karvareuhkan" kanssa. Tunnin lopussa Jane sai kyllä retuuttaa reuhkaakin ;)
Uutena juttuna alettiin harjoittelemaan merkille menemistä. Jane hoksasi sen tosi nopeeta! Kouluttaja kehotti piirtämään maahan ns. sektorin, mille koiran pitäisi pysähtyä ja ihan namilla houkuttelemaan koiraa oikealle paikalle. Käsiavut sai Janen vähän kiihtymään, joten uskon, että parempaan tulokseen pääsisimme ihan vaan pelkän naksuttimen avulla. Naksutin meillä oli kyllä nytkin apuna ja se auttoi selvästi Janea hoksaamaan asiaa nopeammin. Se vaan luuli, että merkiksi laitettua kartiota pitäisi tökkiä nenällä. Kuitenkin, kun palkkasin vaan paikallaan tökkimättä olemisesta, se taisi pikkuhiljaa alkaa tajuamaan, että pitää olla tökkimättä. Oikea paikka sille ainakin alkoi hahmottua hyvin, kun se meni jo sinne ihan itsenäisesti :) Hienoa!
Kouluttaja opetti meille myös toisen uuden jutun. Hän kertoi, että tokossa voisi olla hyödyksi myös, että koira osaa kiertää jonkun esineen. Sillä tavalla voisi harjoitella esimerkiksi luoksetulon pysähdystä. Lähettää koiran kiertämään ja sitten takaisin päin tullessa pyytää pysähtymään. Silloin ei tarvitsisi joka kerta jättää koiraa tylsästi paikoilleen ja kävellä pois, vaan vauhti säilyisi harjoituksessa :) Pitääpä kokeilla. Janehan kyllä osaa jo kiertää asioita, kun ollaan sitä agilityä varten harjoiteltu.
Oikein kiva oli tokoryhmä. Taitavia, hallinnassa olevia koiria ja osaavia ohjaajia :)
torstai 12. toukokuuta 2011
maanantai 9. toukokuuta 2011
Rauniopäiväkirja 9.5.2011
"Rauniokoutsi" käski alkaa pitämään raunioista päiväkirjaa, että oppisin ohjaamista tehokkaammin. Olenhan jotain tänne jo kirjoitellutkin, mutta ehkä tarkempi asioiden tarkastelu voisi olla paikallaan. Molemmat koirat ovat hommassa ihan ällistyttävänkin loistavia ja itse olen kovasti innostunut touhusta myös. Että ei tässä oikein vielä tiedä, että mihin asti tämä innostuksemme vielä tämän harrastuksen osalta viekään :) Eniten kyllä oma työskentely kaipaa hiomista. Kaikki on minulle vielä niin uutta. Toki myös koirista löytyy koko ajan lisää kehitettävää. Jane pitäisi myös opettaa ilmaisemaan ja Jasulle taas enemmän niitä tottisjuttuja. Tekemistä varmasti riittää vielä pitkäksi aikaa, kun pääse paremmin sisälle lajiin. Älyttömän mielenkiintoista hommaa!
En nyt oikein vielä tiedä, miten noita treenejä olisi hyvä raportoida. Mutta pistin nyt alkuun ainakin paperille ylös, minkälainen oli rata ja miten ohjasin. Iso ympyrä kuvaa koko aluetta ja piilot on merkitty rastilla kohtiin, missä ne suurin piirtein olivat. Oma liikkumissuunnitelma on merkitty katkoviivalla. Tietty "koutsi" mua vielä tosi paljon ohjeistaa, kun eilenkin katsoin tuulen suunnankin ihan väärin alkuun ;)
Kun Jane meni radalle, tuuli oli vielä aika voimakas. Kouluttaja kehotti pilkkomaan alueen osiin ja lähteä sitten haravoimaan. Oma liikkuminen painottui radan oikeaan puoleen, sillä tuuli toi hajut vasemmalta reunalta ja päädystä. Lähetin Janen etsimään alueen reunaa ja itse kävelemään keskiosaa kohti. Jane nappasikin ensimmäisen piilon heti ja eteni tosi nopeasti oikealle kasalle ja ilmaisi eleillään, että piilo on siellä. Pikkaisen minun piti varmistaa ja kiertää kasaa, että oikea paikka löytyi. Jane oli tosi taitava! Sitten lähdettiin kartamaan alueen perälle. Siinä vaiheessa kouluttaja huomautti, ettei ihan perälle asti kannata mennä, sillä haju tulee sieltä voimakkaasti, jos semmoista on. Jane haistoi alueen nopeasti ja totesi, ettei siellä ole mitään. Sitten sain ohjeen edetä kohti aidan reunaa. Jane nappaisi sitten hajut, jotka tulee väliin jääneeltä alueelta. Vähän muiden perässämme kulkevien ihmisten haju blokkasi piilojen hajua, joten Jane ei edennyt nyt niin vauhdikkaasti. Mutta heti, kun mökissä piilossa olevan ihmisen haju tarttui sen nenään aidan vieressä, tyttö pinkaisi suoraan möksälle. Sieltä alkoi kuulua vinkulelun vingutusta, joten piilo selvästi löytyi :) Kävin kehumassa koiraa ja jatkettiin aidan viertä. Viimeinen piilo löytyi myös ongelmitta viimeiseltä kasalta. Tosi taitava koira! Kouluttaja sanoi, että Janella on ihan "pirun hyvä nenä". Se oli mahtavaa kuulla, sillä koko ajan olen luullut, että Jasu on se meidän nenätyöskentelijä. Mutta ei Jane kyllä yhtään huonompi taida olla :) Ihanaa!
Jasun vuorolla tuuli oli lähes jo tyyntynyt. Meinasin, että otan ihan saman liikkumissuunnitelman kuin Janella, mutta kouluttaja taisi olla vähän sitä mieltä, ettei se ollut niin hyvä idea ;) Ja selväähän se on, että jos tuuli on tyytynyt, niin haju ei tule niin voimakkaasti koiran nenään. Heti alussa tein kuulemma mokan, kun en laittanut Jasua etsimään ihan alueen reunasta. Ihmettelin, miksi sen oli niin vaikea rauhoittua lähtöön. Kouluttaja sanoi, että Jasu oli saanut jo hajun ensimmäisestä piilosta siinä vaiheessa, siksi se oli niin levoton. Hyvä, ettei ohitettu sitä piiloa, kun laitoin Jasun etsimään väärästä kohtaa. Mutta onneksi kaveri oli tosiaan spotannut jo hajun ja osasi mennä sinne itse tumpelosta ohjaajasta huolimatta ;)
Eka ukko oli piilossa roskisrivistössä. Jasulla on kerran aiemminkin ollut siellä tyyppi piilossa, joten nyt se osasi jo selvittää ongelman. Nenällään se tökkäsi yhden roskiksen auki (roskikset on siis kumollaan) ja totesi sen olevan tyhjä. Sitten se siirtyi tosi topakkana haukkumaan oikean reunimmaista roskista. Ja sieltähän se ukko makkaroineen löytyi! Hieno Jasu! Sitten jatkettiin matkaa. Päätin vähän muuttaa suunnitelmaa ja kulkeakin vähän lähempää vasenta reunaa ja koukata perällekin enemmän, koska tuuli oli niin olematonta. Jasu tsekkasi kasoja järjestelmällisesti ja löysikin sitten yhden piilon radan reunasta. Loppupätkälle sein ohjeeksi edetäkin nyt enemmän keskilinjaa, kuin mennä reunaan tuulen heikkouden takia. Sieltähän se vika piilokin sitten löytyi samalta kasalta kuin Janen vika piilo. Jasu kävi siinä välissä kyllä tsekkaamassa meidän reput ja sun muut kamppeet lähtöpaikalla ;)
Mutta taitavat oli koirat ei voi muuta sanoa. Innolla odotan jo seuraavia treenejä :)
Yyyyh, nähtiin muuten radalla kyy! Onneksi ei ollut yhtään koiraa silloin siinä lähettyvillä.
En nyt oikein vielä tiedä, miten noita treenejä olisi hyvä raportoida. Mutta pistin nyt alkuun ainakin paperille ylös, minkälainen oli rata ja miten ohjasin. Iso ympyrä kuvaa koko aluetta ja piilot on merkitty rastilla kohtiin, missä ne suurin piirtein olivat. Oma liikkumissuunnitelma on merkitty katkoviivalla. Tietty "koutsi" mua vielä tosi paljon ohjeistaa, kun eilenkin katsoin tuulen suunnankin ihan väärin alkuun ;)
Kun Jane meni radalle, tuuli oli vielä aika voimakas. Kouluttaja kehotti pilkkomaan alueen osiin ja lähteä sitten haravoimaan. Oma liikkuminen painottui radan oikeaan puoleen, sillä tuuli toi hajut vasemmalta reunalta ja päädystä. Lähetin Janen etsimään alueen reunaa ja itse kävelemään keskiosaa kohti. Jane nappasikin ensimmäisen piilon heti ja eteni tosi nopeasti oikealle kasalle ja ilmaisi eleillään, että piilo on siellä. Pikkaisen minun piti varmistaa ja kiertää kasaa, että oikea paikka löytyi. Jane oli tosi taitava! Sitten lähdettiin kartamaan alueen perälle. Siinä vaiheessa kouluttaja huomautti, ettei ihan perälle asti kannata mennä, sillä haju tulee sieltä voimakkaasti, jos semmoista on. Jane haistoi alueen nopeasti ja totesi, ettei siellä ole mitään. Sitten sain ohjeen edetä kohti aidan reunaa. Jane nappaisi sitten hajut, jotka tulee väliin jääneeltä alueelta. Vähän muiden perässämme kulkevien ihmisten haju blokkasi piilojen hajua, joten Jane ei edennyt nyt niin vauhdikkaasti. Mutta heti, kun mökissä piilossa olevan ihmisen haju tarttui sen nenään aidan vieressä, tyttö pinkaisi suoraan möksälle. Sieltä alkoi kuulua vinkulelun vingutusta, joten piilo selvästi löytyi :) Kävin kehumassa koiraa ja jatkettiin aidan viertä. Viimeinen piilo löytyi myös ongelmitta viimeiseltä kasalta. Tosi taitava koira! Kouluttaja sanoi, että Janella on ihan "pirun hyvä nenä". Se oli mahtavaa kuulla, sillä koko ajan olen luullut, että Jasu on se meidän nenätyöskentelijä. Mutta ei Jane kyllä yhtään huonompi taida olla :) Ihanaa!
Jasun vuorolla tuuli oli lähes jo tyyntynyt. Meinasin, että otan ihan saman liikkumissuunnitelman kuin Janella, mutta kouluttaja taisi olla vähän sitä mieltä, ettei se ollut niin hyvä idea ;) Ja selväähän se on, että jos tuuli on tyytynyt, niin haju ei tule niin voimakkaasti koiran nenään. Heti alussa tein kuulemma mokan, kun en laittanut Jasua etsimään ihan alueen reunasta. Ihmettelin, miksi sen oli niin vaikea rauhoittua lähtöön. Kouluttaja sanoi, että Jasu oli saanut jo hajun ensimmäisestä piilosta siinä vaiheessa, siksi se oli niin levoton. Hyvä, ettei ohitettu sitä piiloa, kun laitoin Jasun etsimään väärästä kohtaa. Mutta onneksi kaveri oli tosiaan spotannut jo hajun ja osasi mennä sinne itse tumpelosta ohjaajasta huolimatta ;)
Eka ukko oli piilossa roskisrivistössä. Jasulla on kerran aiemminkin ollut siellä tyyppi piilossa, joten nyt se osasi jo selvittää ongelman. Nenällään se tökkäsi yhden roskiksen auki (roskikset on siis kumollaan) ja totesi sen olevan tyhjä. Sitten se siirtyi tosi topakkana haukkumaan oikean reunimmaista roskista. Ja sieltähän se ukko makkaroineen löytyi! Hieno Jasu! Sitten jatkettiin matkaa. Päätin vähän muuttaa suunnitelmaa ja kulkeakin vähän lähempää vasenta reunaa ja koukata perällekin enemmän, koska tuuli oli niin olematonta. Jasu tsekkasi kasoja järjestelmällisesti ja löysikin sitten yhden piilon radan reunasta. Loppupätkälle sein ohjeeksi edetäkin nyt enemmän keskilinjaa, kuin mennä reunaan tuulen heikkouden takia. Sieltähän se vika piilokin sitten löytyi samalta kasalta kuin Janen vika piilo. Jasu kävi siinä välissä kyllä tsekkaamassa meidän reput ja sun muut kamppeet lähtöpaikalla ;)
Mutta taitavat oli koirat ei voi muuta sanoa. Innolla odotan jo seuraavia treenejä :)
Yyyyh, nähtiin muuten radalla kyy! Onneksi ei ollut yhtään koiraa silloin siinä lähettyvillä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
