Nyt on pari viimeistä viikkoa treenattu tokossa liikkeestä seisomaan jäämistä. Eli siis opetettu koiria seisomaan. Niin yksinkertaiselta kun se kuulostaakin, täydellisen seisomisen opettaminen on paljon vaikeampaa kuin esimerkiksi maahan meno tai istuminen. Tärkeää olisi saada koira tajuamaan, että seisominen tarkoittaa tosiaan tietyssä (halutussa) asennossa seisomista. Jos koira pääsee harjoitteluvaiheessa useasti ottamaan askelia eteenpäin, seisomisesta tulee helposti sille hieman liukuva käsite. Siis kouluttajan pitäisi olla super tarkkana ja refleksit viritettynä, että palkkio tulee tasan tarkkaan siitä oikeasta seisomisesta.
Niin.. Kuinkas hyvin me nyt ollaan tässä asiassa onnistuttu. Aluksi lähdettiin harjoittelemaan seisomista sillä tavalla, että itse liikun aika rivakkaastikin taaksepäin. Koira seuraa perässä, koska se ei kiinni ollessa voi muutakaan tehdä ;) Sitten alan hidastaa omaa likkettäni pikku hiljaa, jolloin koira alkaa hidastaa myös. Kun sen liike hidastuu niin, että se ihan pysähtyy, äkkiä naksuttimella naksaus ja palkka. Idea olisi, että oma liikkeeni säilyisi kuitenkin.
Se vasta onkin ollut vaikeaa! Joten kuten olen saanut jo Janen tajuamaan, että mitä se "seiso"-sana tarkoittaa, kun olen alkanyt yhdistää jo sanaa käytökseen. Mutta eilen meinasi kyllä palaa käämit, kun tajusin, että Jane pääsee hiippailemaan hakemaan minulta namia. Se osaa kyllä pysähtyä käskystä, mutta heti naksauksen jälkeen, kun tilanne tavallaan loppuu, se ottaa askelia minua kohti. Eihän tässä sinänsä ole tehty vielä mitään väärin, mutta haluaisin poistaa kokonaan minua kohti kohdistuvan liikkeen. Eilen sitten tulikin hyvä neuvo treenikaverilta. Hän neuvoi heittämään palkkion Janen jalkoihin. Ja hommahan alkoi toimia. Samaan tapaan opetin Janen peruuttamaankin, niin miksei heittopalkkaa voisi käyttää tässäkin poistamaan eteenpäin suuntautuvaa liikettä. Miksen minä tätä ennemmin hoksannut?? ;) 2min mittainen harjoitus meni sitten uudella palkkaustekniikalla ihan hyvin. Janella oli vaan vähän vaikeuksia löytää nameja lumen seasta ja minulla vähän koordinaatio-ongelmia jalkojen, käsien, hihnan, namien ja naksuttimen kanssa ;) Mutta eiköhän se tästä, kun päästään rauhassa kotona treenailemaan.
Nyt vaan pitäisi sitten pikku hiljaa alkaa pidentämään seisomisen kestoa ja opettaa Jane seisomaan niin, että minä voin olla ihan missä kulmassa siihen nähden vaan. Kouluttaja-Samilta tuli vielä maanantaina treeneissä hyvä neuvo sanoa seisomisen jatkoksi peruutuskäsky. Niin eteenpäin suuntautuva liike vähenisi vielä entisestään. Meidän koirat kun osaa jo niin hienosti peruuttaa, että ne varmasti oikein ilahtuisivat semmoisesta tempusta :D Mutta ensin pitää saada se seisominen erillään tosi varmaksi, ettei ne ala sekoittaa sitä käskyä peruuttamiseen.
Sitten pitää vielä vähän hehkuttaa ;) Jane nimittäin onnistui viime maanantain treeneissä oikein hyvin paikkamakuussa. Se makasi koko vaaditun 2 min ajan nätisti paikoillaan monen koiran rivistössä! Kävin kyllä sitä välillä palkkaamassa muutaman kerran. Ei mene enää kovin kauaa siihen, ettei sitä tarvitse käydä palkkaamassa 2 min aikana kertaakaan. Hyvä Jane! Nyt vaan pikku hiljaa vähemmän ja vähemmän palkkausta, niin siitä se lähtee. (Tosin eilen homma ei mennyt treeneissä ihan yhtä hyvin. Minulta nimittäin putosi nami maahan ja Jane lähti etsimään sitä. Sitten sen keskittyminen herpaantuikin sen verran pahasti, että pylly pääsi nousemaan maasta pari kertaa itsestään. Mutta ei me lannistuta! ;))
Kotona olen nyt extratreeninä harjoitellut molempien koirien kanssa vaaputtimen päässä olevaan kosketuskeppiin koskemista. Niille jotka eivät tiedä, niin vaaputin on semmoinen kapistus, jolla kosketuskepin saa seisomaan pystyssä maassa. Idea on opettaa koira koskemaan keppiin, oli vaaputin sitten ihan missä paikassa vaan. Haaveena olisi nimittäin opettaa koirille agilitykontaktit uudestaan kosketuskepin ja vaaputtimen avulla.
Hyvin molemmilta koirilta on keppiin koskeminen alkanut sujua. Jane on oikein superinnokas asiasta. Jasulla tulee välillä pieniä ajatuskatkoksia ;) Pitäisi nyt vaan saada kosketukseen paljon lisää kestoa, ennen kuin vaaputinta voi oikeasti käyttää hyödyksi. Sunnuntaina kyllä meinasin raahata kapistukset mukaan agilitytreeneihin. Katsotaan sitten, että osaako Jasu koskea keppiin maneesissa.
perjantai 28. maaliskuuta 2008
torstai 20. maaliskuuta 2008
Leikkipalkkoja ja kontaktihimoja
Tässä muutama rata männäviikkojen 1-luokan treeneistä:
9.3. oli treeneissä taas vaudikas hyppyrata. Meinasi kyllä meikäläiseltä kunto loppua kesken ;) Tällä radalla pääsi nyt kyllä harjoittelemaan oikein hyvin niitä vastakkaisen käden ohjauksia, missä on ollut parantamisen varaa. Jasu vaan ei meinannut oikein malttaa keskittyä itse hommaan, kun ihanien hevosen kakkaroiden hajut veivät sitä mukanaan. Ensimmäinen rata meni kyllä minun osalta ihan hyvin. Vastakkaisen käden ohjaukset onnistuivat ihan ok. Niitä tuli tehtyä ainakin 6, 9 ja 11. esteellä. Nyt Jasu kääntyi paljon tiukemmin näissä kurveissa. Hyvähyvä! Kouluttaja vaan antoi kommenttia, että nyt Jasu pitäisi saada keskittymään hommaan paremmin. Otettiin rata uusiksi niin, että minulla oli lelu koko ajan piilossa toisessa kädessä. En siis ohjannut Jasua lelulla, vaan palkkasin sen tasaisin väliajoin kesken radan kunnon repimisleikillä. Nyt Jasu ei lähtenyt hajujen perään vaan jaksoi keskittyä hienosti koko radan ajan :) Leikkipalkka siis toimi oikein hyvin innostajana. Ja ihan hyvä, että sain itsekin pidettyä vähän taukoa välillä, niin koville rata otti ;)
16.3. oli vuorossa kontaktitreeniä. Minulla olisi haaveena opettaa Jasulle kontaktit ihan kokonaan uudestaan. Se on tottunut, että olen aina vieressä palkkaamassa. Haluaisin pystyä irtaantumaan esteestä ilman, että Jasu luisuu kontaktilta. Siis Jasun pitäisi oppia pysähtymään kontaktille ilman mitään erillistä käskyä tai ohjausta. Niin, se on kova haave, jonka eteen pitäisi jaksaa tehdä hulluna töitä. Tiedän jo ratkaisunkin, miten asian voisi opettaa: kosketuskepin ja vaaputtimen avulla (eli kosketuskeppiä täällä olenkin jo aikaisemmin esitellyt. Vaaputin on kapistus, johon kosketuskepin saa kiinni, niin että se pysyy maassa eikä kaadu, vaikka koira tökkisi keppiä nenällä). Nyt meillä on vaputin ja keppi. Jasu osaa koskea keppiin ihan hyvin, mutta sitä pitää vielä vahvistaa eri paikoissa. Ja harjoitella vaaputtimen kanssa.
En siis ollut vielä valmis aloittamaan näissä treeneissä vaaputinharjoittelua, koska Jasulla ei ole vielä tarpeeksi toistoja. Siispä otimme käyttöön namin ja alustan ja käskin ohjaajan laittaa sen A-esteen kontaktin jälkeen. Emme ole tällaista namialustaa aikaisemmin juurikaan käyttäneet, mutta päätin nyt kumminkin kokeilla. Homma ei kuitenkaan oikein toiminut Jasun kanssa, koska Jasu suorastaan sekoaa muualta kuin minulta tulevien palkkioiden kanssa. Nyt kun se hoksasi, että A-esteen jälkeen saa aina namin, se juoksi koko ajan suin päin A-esteelle, vaikka se ei ollut edes vuorossa. Ääh! Viime kerran mahtis lelupalkkakaan ei ollut enää yhtä kiinnostava, koska ihana namitäti jakeli nameja A-esteellä. Ei siis käytetä mitään namialustoja enää. Piste! Me aletaan treenaamaan vaaputtimen kanssa kotona.
Tässä vielä 16.3. lyhyet treeniradat:
9.3. oli treeneissä taas vaudikas hyppyrata. Meinasi kyllä meikäläiseltä kunto loppua kesken ;) Tällä radalla pääsi nyt kyllä harjoittelemaan oikein hyvin niitä vastakkaisen käden ohjauksia, missä on ollut parantamisen varaa. Jasu vaan ei meinannut oikein malttaa keskittyä itse hommaan, kun ihanien hevosen kakkaroiden hajut veivät sitä mukanaan. Ensimmäinen rata meni kyllä minun osalta ihan hyvin. Vastakkaisen käden ohjaukset onnistuivat ihan ok. Niitä tuli tehtyä ainakin 6, 9 ja 11. esteellä. Nyt Jasu kääntyi paljon tiukemmin näissä kurveissa. Hyvähyvä! Kouluttaja vaan antoi kommenttia, että nyt Jasu pitäisi saada keskittymään hommaan paremmin. Otettiin rata uusiksi niin, että minulla oli lelu koko ajan piilossa toisessa kädessä. En siis ohjannut Jasua lelulla, vaan palkkasin sen tasaisin väliajoin kesken radan kunnon repimisleikillä. Nyt Jasu ei lähtenyt hajujen perään vaan jaksoi keskittyä hienosti koko radan ajan :) Leikkipalkka siis toimi oikein hyvin innostajana. Ja ihan hyvä, että sain itsekin pidettyä vähän taukoa välillä, niin koville rata otti ;)
16.3. oli vuorossa kontaktitreeniä. Minulla olisi haaveena opettaa Jasulle kontaktit ihan kokonaan uudestaan. Se on tottunut, että olen aina vieressä palkkaamassa. Haluaisin pystyä irtaantumaan esteestä ilman, että Jasu luisuu kontaktilta. Siis Jasun pitäisi oppia pysähtymään kontaktille ilman mitään erillistä käskyä tai ohjausta. Niin, se on kova haave, jonka eteen pitäisi jaksaa tehdä hulluna töitä. Tiedän jo ratkaisunkin, miten asian voisi opettaa: kosketuskepin ja vaaputtimen avulla (eli kosketuskeppiä täällä olenkin jo aikaisemmin esitellyt. Vaaputin on kapistus, johon kosketuskepin saa kiinni, niin että se pysyy maassa eikä kaadu, vaikka koira tökkisi keppiä nenällä). Nyt meillä on vaputin ja keppi. Jasu osaa koskea keppiin ihan hyvin, mutta sitä pitää vielä vahvistaa eri paikoissa. Ja harjoitella vaaputtimen kanssa.
En siis ollut vielä valmis aloittamaan näissä treeneissä vaaputinharjoittelua, koska Jasulla ei ole vielä tarpeeksi toistoja. Siispä otimme käyttöön namin ja alustan ja käskin ohjaajan laittaa sen A-esteen kontaktin jälkeen. Emme ole tällaista namialustaa aikaisemmin juurikaan käyttäneet, mutta päätin nyt kumminkin kokeilla. Homma ei kuitenkaan oikein toiminut Jasun kanssa, koska Jasu suorastaan sekoaa muualta kuin minulta tulevien palkkioiden kanssa. Nyt kun se hoksasi, että A-esteen jälkeen saa aina namin, se juoksi koko ajan suin päin A-esteelle, vaikka se ei ollut edes vuorossa. Ääh! Viime kerran mahtis lelupalkkakaan ei ollut enää yhtä kiinnostava, koska ihana namitäti jakeli nameja A-esteellä. Ei siis käytetä mitään namialustoja enää. Piste! Me aletaan treenaamaan vaaputtimen kanssa kotona.
Tässä vielä 16.3. lyhyet treeniradat:
keskiviikko 12. maaliskuuta 2008
Luoksetuloa ja edistystä paikkamakuussa
Viikko sitten maanantaina saimme tokossa kotitehtäväksi harjoitella luoksetuloa. Taas lähdimme Janen kanssa ihan perusasioista, eli perusasennosta paikoilleen jäämisestä. Se tuntui sujuvan Janelta oikein hyvin. Istuma-asennossa Janen tuntui pysyvän mieluummin paikoillaan, kuin makaamassa (vaikka paikkamakuukin on nyt alkanut sujua neidiltä paremmin). Kun paikoilleen jäämisessä ei ollut Janella ongelmaa, pystyin heti siirtymään seuraavaan vaiheeseen, eli itse luoksetuloliikkeeseen kutsumalla Janen uudelleen sivulle. Harjoittelimme hommaa aluksi ihan vaan jäällä, kun neiti viipotti irrallaan. Pyysin sitä tulemaan aina välillä sivulle. Ja namin toivossa Jane tulikin oikein nätisti. Takapihallakin harjoittelimme hommaa hihnassa. Hihnan mitan päästä luoksetulo onnistui oikein hyvin ja innokkaasti.
Torstaina sitten suuntasimme tokokerhon uuteen treenipaikkaan Taulumäelle. Mutta uusi paikka olikin Janesta niin kiinnostava, että se vaikutti vähän välinpitämättömältä minua kohtaan. Luoksetulo ei ollut siis kovinkaan reipas ja innokas. Lisäksi satoi aika kovasti lunta ja se tuntui häiritsevän meidän neiti hienohelmaa. Siispä päätin seuraavan kerran kokeilla palkita Janea silloin tällöin lelulla. Jospa niin suoritukeen tulisi vähän intoa.
Lauantaina sitten treenasimme taas vanhassa tutussa paikassa. Nyt oli jopa tilaa parkkipaikalla eikä kamalasti hälinää, joten uskalsin päästää Janen irralleen. Aluksi otimme pari luoksetuloa hihnassa, sitten laskin neidin irti. Teimme pari seuraavanlaista sarjaa: 4 luoksetuloa + yksi luoksetulo palkiten lelulla. Etäisyys oli noin 3-5 m. Homma toimi oikein hienosti! Viimeisen lelupalkan annoin Janelle vasta sitten kun se oli nätisti vierelläni perusasennossa. Vauhtia ja intoa tuntui neidillä nyt olevan ihan mukavasti.
Toisen sarjan ensimmäinen harjoitus meni kyllä vähän mönkään, kun Jane lähti haahuilemaan läheiseen metsään. Mutta ilmeisesti sillä oli vaan pissahätä ;) Muuten kyllä lelu tuntui innostavan ihan kivasti tekemiseen. Tässä muutama kuva lauantain treeneistä:
Maanantaina vielä esittelimme viikkotehtävän tulokset omissa treeneissämme. Monilla oli vaikeuksia kentän hajujen kanssa, mutta Janea ne eivät tuntuneet kovin paljoa haittaavan. En nyt uskaltanut päästää neitiä irti, mutta hihna perässään se köpötteli viereeni perusasentoon oikein nätisti. Ei siis ongelmia. Oikein hieno tyttö!
Nyt ryhmämme sai viikkotehtäväksi saada lisää säpäkkyyttä luoksetuloon. Mielestäni meillä ei ole siis juuri tämän asian kanssa ongelmaa. Mutta jatkan samoja harjoituksia kuin olemme tehneet ja lelulla palkkaamista.
Ainiin. Paikkamakuusta piti vielä kirjoittaa. Joka tokokerran aluksi otamme aina porukalla luoksepäästävyyttä ja paikkamakuuta. Molemmat ovat alkaneet mennä Janelta nyt ihan mukavasti, mutta viimeisen viikon aikana paikkamakuu on kyllä parantunut huomattavasti. Homma tuntui nimittäin välillä jo tosi toivottomalta, kun tuntui etten päässyt menemään kuin ehkä metrin päähän Janesta. Nyt pystyn kävelemään neidistä jo parin hihnan mitan päähän ja laskemaan päässäni kymmeneen :) Tuntuu, ettei olla enää kaukana siitä, että voisin mennä jo kentän toiseen päähän ja Jane pysyisi paikoillaan tarvittavat 2 minuuttia. Niin, jos kehitysvauhti on tämä, teemme sen jo tämän kevään aikana!! TAVOITE ON ASETETTU!
Lisäksi olemme nyt harjoitelleet molempien koirien kanssa kotona agilitypujottelua. Sain nimittäin yhdeltä treenikaverilta semmoiset helposti sisätiloihin asennettavat kepit lainaan. Käytän harjoittelussa nyt ihan samoja positiivisia menetelmiä, kun tokossakin. Eli tarkoitus on saada koira itse hoksaamaan, että mitä pitää tehdä. Jasu on harjoitellut parin kepin pujottelua ilman käsiohjausta. Olen vaan seissyt paikoillani vieressä, odottanut oikeaa liikettä ja heitellyt nameja palkkioksi :D Jane taas on opetellut pujottelua kosketuskepin avulla. Tavoite on opettaa Janekin pujottelemaan ilman minkäännäköistä käsimerkkiä. Fiksu tyttö oppii nopeasti, mutta koska en ole itse niin fiksu, olen saanut Janen koskemaan keppiin välillä hampaillaan.. Pitäisi olla vaan niin älyttömän tarkka ja nopea naksuttimen käytössä.. Nyt pidetään taas pujottelusta hieman taukoa ja keskitytään pelkästään kosketuskeppiin.
Torstaina sitten suuntasimme tokokerhon uuteen treenipaikkaan Taulumäelle. Mutta uusi paikka olikin Janesta niin kiinnostava, että se vaikutti vähän välinpitämättömältä minua kohtaan. Luoksetulo ei ollut siis kovinkaan reipas ja innokas. Lisäksi satoi aika kovasti lunta ja se tuntui häiritsevän meidän neiti hienohelmaa. Siispä päätin seuraavan kerran kokeilla palkita Janea silloin tällöin lelulla. Jospa niin suoritukeen tulisi vähän intoa.
Lauantaina sitten treenasimme taas vanhassa tutussa paikassa. Nyt oli jopa tilaa parkkipaikalla eikä kamalasti hälinää, joten uskalsin päästää Janen irralleen. Aluksi otimme pari luoksetuloa hihnassa, sitten laskin neidin irti. Teimme pari seuraavanlaista sarjaa: 4 luoksetuloa + yksi luoksetulo palkiten lelulla. Etäisyys oli noin 3-5 m. Homma toimi oikein hienosti! Viimeisen lelupalkan annoin Janelle vasta sitten kun se oli nätisti vierelläni perusasennossa. Vauhtia ja intoa tuntui neidillä nyt olevan ihan mukavasti.
Toisen sarjan ensimmäinen harjoitus meni kyllä vähän mönkään, kun Jane lähti haahuilemaan läheiseen metsään. Mutta ilmeisesti sillä oli vaan pissahätä ;) Muuten kyllä lelu tuntui innostavan ihan kivasti tekemiseen. Tässä muutama kuva lauantain treeneistä:
Maanantaina vielä esittelimme viikkotehtävän tulokset omissa treeneissämme. Monilla oli vaikeuksia kentän hajujen kanssa, mutta Janea ne eivät tuntuneet kovin paljoa haittaavan. En nyt uskaltanut päästää neitiä irti, mutta hihna perässään se köpötteli viereeni perusasentoon oikein nätisti. Ei siis ongelmia. Oikein hieno tyttö!
Nyt ryhmämme sai viikkotehtäväksi saada lisää säpäkkyyttä luoksetuloon. Mielestäni meillä ei ole siis juuri tämän asian kanssa ongelmaa. Mutta jatkan samoja harjoituksia kuin olemme tehneet ja lelulla palkkaamista.
Ainiin. Paikkamakuusta piti vielä kirjoittaa. Joka tokokerran aluksi otamme aina porukalla luoksepäästävyyttä ja paikkamakuuta. Molemmat ovat alkaneet mennä Janelta nyt ihan mukavasti, mutta viimeisen viikon aikana paikkamakuu on kyllä parantunut huomattavasti. Homma tuntui nimittäin välillä jo tosi toivottomalta, kun tuntui etten päässyt menemään kuin ehkä metrin päähän Janesta. Nyt pystyn kävelemään neidistä jo parin hihnan mitan päähän ja laskemaan päässäni kymmeneen :) Tuntuu, ettei olla enää kaukana siitä, että voisin mennä jo kentän toiseen päähän ja Jane pysyisi paikoillaan tarvittavat 2 minuuttia. Niin, jos kehitysvauhti on tämä, teemme sen jo tämän kevään aikana!! TAVOITE ON ASETETTU!
Lisäksi olemme nyt harjoitelleet molempien koirien kanssa kotona agilitypujottelua. Sain nimittäin yhdeltä treenikaverilta semmoiset helposti sisätiloihin asennettavat kepit lainaan. Käytän harjoittelussa nyt ihan samoja positiivisia menetelmiä, kun tokossakin. Eli tarkoitus on saada koira itse hoksaamaan, että mitä pitää tehdä. Jasu on harjoitellut parin kepin pujottelua ilman käsiohjausta. Olen vaan seissyt paikoillani vieressä, odottanut oikeaa liikettä ja heitellyt nameja palkkioksi :D Jane taas on opetellut pujottelua kosketuskepin avulla. Tavoite on opettaa Janekin pujottelemaan ilman minkäännäköistä käsimerkkiä. Fiksu tyttö oppii nopeasti, mutta koska en ole itse niin fiksu, olen saanut Janen koskemaan keppiin välillä hampaillaan.. Pitäisi olla vaan niin älyttömän tarkka ja nopea naksuttimen käytössä.. Nyt pidetään taas pujottelusta hieman taukoa ja keskitytään pelkästään kosketuskeppiin.
Kylmän illan viileät hylyt
Noin viikko sitten oltiin Jasun kanssa Laukaassa iltamöllikisoissa. Paikkana oli viileä maneesi ja iltakin oli kylmä. Menin sitten vielä ilmoittamaan Jasun sekä mölli- että kilpailevien radalle, joten jouduttiin kannattajajoukkoinemme kärvistelemään paikan päällä melkein loppuun asti. Jos nyt vielä pitää lisää surkutella, niin varsinkin möllirata oli varsin kinkkinen eikä kovinkaan moni saanut kisoista tulosta. Eipä saatu mekään. A-esteen ja puomin alla kulkevat putket oli aika hankalia.
Tässä video mölliradasta ja ratapiirros:
Mitähän järkevää tuosta radasta nyt voisi kommentoida.. No, yleisesti ainakin tarkkuutta pitäisi saada ohjaamiseen. Jasun virheet johtuivat ihan yksinkertaisesti liian hosuvista käsiliikkeistä ja epäselvistä käskyistä. Varsinkin vaikeissa paikoissa niin kuin A-esteelle mennessä kädellä olisi pitänyt osoittaa rauhallisesti lähestulkoon maata viistäen tietä Jasulle kohti estettä.. Nojoo.. helpommin sanottu kuin tehty.
Myös omaa liikkumista tulisi saada sujuvammaksi. Valssi viidennen esteen jälkeen oli suorastaan kammottava :D Kontakteja pitäisi nyt treenata myös ahkerasti. Nyt ollaan käyty kaksissa mölleissä lähes peräkkäin ja niidenkin välissä oli vain yhdet hyppytreenit. Että Jasu on tainnut unohtaa, että kontaktin lopussa pysähdytään.. Laukaassa tuntui kyllä olevan ihan kummallisen jyrkkä A-este. Siihen ei halunnut monikaan koira mielellään pysähtyä ja jotkut melkein reväyttivät selkänsä esteen harjalla.
No, sitten se toinen rata. Tässä video ja piirros:
Rata oli sama kuin edellinen, mutta esteiden suoritusjärjestystä oli muutettu. Tässä kilpailevien radalla suoritettiin myös kepit. Tämä rata tuntui rataan tutustumisessa paljon helpommalta, kuin möllirata. Esimerkiksi "A-esteen putkiansaa" ei ollut, koska A suoritettiin eri puolelta. Radan alkupätkä meni meiltä ihan hyvin. Mutta videolta suorituksia analysoidessa kiinnitin heti huomiota kökköön ohjaukseeni neljännen esteen jälkeen. Tässä olisi taas ehdottomasti pitänyt käyttää sitä jo täälläkin blogissa kuuluisaksi tullutta vastakkaista kättä. Mihin kummaan se käsi aina oikein unohtuu?? Tämän virheen takia Jasu pääsi taas ajautumaan todella kauas käännöksessä.
Seuraava ja kohtalokas virhe tuli kahdeksannella esteellä. Aita oli kinkkisesti radan kulmassa ja se piti suorittaa "ulkoa sisään päin". Mietin syytä sille miksi Jasu leikkasi takaani ja hyppäsi aidan väärältä puolen. Syy löytyi videolta. En näyttänyt Jasulle menosuuntaa taas tarpeeksi selkeästi oikealla kädellä. Ja vaikka olisin näyttänytkin, horjahdin jotenkin kummallisesti ennen aitaa ja käsi putosi alas. Tai sitten väistin muurin tolppaa.. ei voi tietää.. Mutta joka tapauksessa ohjaukseni hävisi jonnekin ja Jasu oikaisi väärältä puolelta aidan yli.
Aidan jälkeen Jasun menoa täytyi vähän rauhoittaa. Se tajusi, että minä kämmäsin ja alkoi taas komentaa haukkumalla. Seuraavaksi olin päättänyt, että tällä kertaa puomille meno onnistuu.. Mutta eipä onnistunut. Ja syykin löytyy videolta. Käsi ei taaskaan näytä tarpeeksi selkeästi Jasulle, että puomille ollaan menossa. Putki kun on huomattavasti vetävämpi este kuin puomi, niin pitäisi olla tuollaisissa tilanteissa tosi tarkkana.. Niin.. ja molempien käskyt vielä alkaa samoilla kirjaimilla.
Loppuradasta ei nyt ole hirveästi sanottavaa. Kepeille lähetys olisi varmasti onnistunut, jos olisin vaan vienyt homman päättäväisesti loppuun asti. Voihan typerys! Jasun suorittaessa 16 estettä tarkoitukseni oli tehdä takaaleikkaus. Se onnistui ihan suht hyvin, vaikka kiire tuli. Mutta käsi taas hävisi jonnekin ja Jasu pääsi tekemään valtavan ison käännöksen.
No, mitä tästä opimme: Selkeyttä niihin kädellä ohjaamisiin! Jasun pitäisi koko ajan kättä katsomalla tietää mihin ollaan menossa. Mutta jos kättä ei ole, ei se voi mennä oikeaan suuntaan. Videolta näkee kyllä niin loistavasti, kun käsi katoaa Jasun näköpiiristä.
Tässä video mölliradasta ja ratapiirros:
Mitähän järkevää tuosta radasta nyt voisi kommentoida.. No, yleisesti ainakin tarkkuutta pitäisi saada ohjaamiseen. Jasun virheet johtuivat ihan yksinkertaisesti liian hosuvista käsiliikkeistä ja epäselvistä käskyistä. Varsinkin vaikeissa paikoissa niin kuin A-esteelle mennessä kädellä olisi pitänyt osoittaa rauhallisesti lähestulkoon maata viistäen tietä Jasulle kohti estettä.. Nojoo.. helpommin sanottu kuin tehty.
Myös omaa liikkumista tulisi saada sujuvammaksi. Valssi viidennen esteen jälkeen oli suorastaan kammottava :D Kontakteja pitäisi nyt treenata myös ahkerasti. Nyt ollaan käyty kaksissa mölleissä lähes peräkkäin ja niidenkin välissä oli vain yhdet hyppytreenit. Että Jasu on tainnut unohtaa, että kontaktin lopussa pysähdytään.. Laukaassa tuntui kyllä olevan ihan kummallisen jyrkkä A-este. Siihen ei halunnut monikaan koira mielellään pysähtyä ja jotkut melkein reväyttivät selkänsä esteen harjalla.
No, sitten se toinen rata. Tässä video ja piirros:
Rata oli sama kuin edellinen, mutta esteiden suoritusjärjestystä oli muutettu. Tässä kilpailevien radalla suoritettiin myös kepit. Tämä rata tuntui rataan tutustumisessa paljon helpommalta, kuin möllirata. Esimerkiksi "A-esteen putkiansaa" ei ollut, koska A suoritettiin eri puolelta. Radan alkupätkä meni meiltä ihan hyvin. Mutta videolta suorituksia analysoidessa kiinnitin heti huomiota kökköön ohjaukseeni neljännen esteen jälkeen. Tässä olisi taas ehdottomasti pitänyt käyttää sitä jo täälläkin blogissa kuuluisaksi tullutta vastakkaista kättä. Mihin kummaan se käsi aina oikein unohtuu?? Tämän virheen takia Jasu pääsi taas ajautumaan todella kauas käännöksessä.
Seuraava ja kohtalokas virhe tuli kahdeksannella esteellä. Aita oli kinkkisesti radan kulmassa ja se piti suorittaa "ulkoa sisään päin". Mietin syytä sille miksi Jasu leikkasi takaani ja hyppäsi aidan väärältä puolen. Syy löytyi videolta. En näyttänyt Jasulle menosuuntaa taas tarpeeksi selkeästi oikealla kädellä. Ja vaikka olisin näyttänytkin, horjahdin jotenkin kummallisesti ennen aitaa ja käsi putosi alas. Tai sitten väistin muurin tolppaa.. ei voi tietää.. Mutta joka tapauksessa ohjaukseni hävisi jonnekin ja Jasu oikaisi väärältä puolelta aidan yli.
Aidan jälkeen Jasun menoa täytyi vähän rauhoittaa. Se tajusi, että minä kämmäsin ja alkoi taas komentaa haukkumalla. Seuraavaksi olin päättänyt, että tällä kertaa puomille meno onnistuu.. Mutta eipä onnistunut. Ja syykin löytyy videolta. Käsi ei taaskaan näytä tarpeeksi selkeästi Jasulle, että puomille ollaan menossa. Putki kun on huomattavasti vetävämpi este kuin puomi, niin pitäisi olla tuollaisissa tilanteissa tosi tarkkana.. Niin.. ja molempien käskyt vielä alkaa samoilla kirjaimilla.
Loppuradasta ei nyt ole hirveästi sanottavaa. Kepeille lähetys olisi varmasti onnistunut, jos olisin vaan vienyt homman päättäväisesti loppuun asti. Voihan typerys! Jasun suorittaessa 16 estettä tarkoitukseni oli tehdä takaaleikkaus. Se onnistui ihan suht hyvin, vaikka kiire tuli. Mutta käsi taas hävisi jonnekin ja Jasu pääsi tekemään valtavan ison käännöksen.
No, mitä tästä opimme: Selkeyttä niihin kädellä ohjaamisiin! Jasun pitäisi koko ajan kättä katsomalla tietää mihin ollaan menossa. Mutta jos kättä ei ole, ei se voi mennä oikeaan suuntaan. Videolta näkee kyllä niin loistavasti, kun käsi katoaa Jasun näköpiiristä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
