Se noutaa ihan kohta!

Voi kun olen onnellinen :) Olen saanut niin hyviä neuvoja Doggien treeneissä Janen noudon opetteluun, ettei mene enää kauaakaan kun tyttö osaa jo koko noutoliikkeen! Nyt se osaa jo kulkea kapula suussaan mukanani, leikkiä kapulalla vetoleikkiä ja nostaa sen maasta. Eilen treeneissä harjoiteltiin jo käskyä. Jätin Janen istumaan ja laitoin kapulan sen eteen väliimme. Siitä sitten sanoin "nouda" ja Jane lähti liikkeelle, otti kapulan suuhun ja lähti tulemaan luokseni. Siitä sitten naksaus ja palkka. Vähän se jäi aluksi hölmistelemään käskyä, mutta aika nopeasti tajusi, että mistä on kyse. Harjoittelimme myös kapulan pitämistä suussa perusasennossa. Se sujuu muuten hyvin, mutta kun sain ohjeeksi koskettaa kevyesti kapulaa samalla, Jane tuppaa lähteä usein peruuttamaan. Se kun haluaisi leikkiä sitä vetoleikkiä ;) Mutta pitää vaan olla tarkkana, että naksauttaa silloin, kun Jane ei ole peruuttamassa. Ja muutenkin koskettaa tosi nopeasti ja kevyesti aluksi.

Mutta saatiin oikein kehuja, että noudon osa-alueet näyttää sujuvan jo oikein hyvin :) Ihmeellistä, kun vielä muutama viikko sitten olin ihan sitä mieltä, ettei Jane opi ikinä noutamaan. Mutta nyt, kun olen saanut koirakohtaiset ohjeet miten toimia, hommahan alkaa sujua :) Kun ei minulla oikeasti ollut mitään hajua, miten nouto tulisi opettaa. Täytyy kyllä sanoa, että olen saanut kurssilla todellakin vastinetta rahoilleni :) Suosittelen kyllä kaikille. Toivottavasti pääsisimme vaikka ensi talvena vielä kurssille mukaan.

Harjoittelimme eilen myös aluksi luoksepäästävyyttä ja paikkamakuuta. Makuussa teimme myös häiriötä koirille, niin että jokainen laittoi koiran makaamaan vuorotellen. Jane otti vähän kyllä nyt liikaa häiriötä muiden käskyistä. Teimme myös paikallaan istumista. Se oli vaikeampi, kun ei olla sellaista oikeastaan aiemmin tehty.

Lopuksi teimme myös seuraamista. Sain edelleen kommenttia, että Jane edistää seuraamisessa. Palkan pitäisi tulla aina housun sivusauman kohdalta. Ja koiran pitäisi itse tavoitella se sieltä, en saisi helpottaa työntämällä kättä sen suuhun ;) Pitää nyt tosiaan olla tarkkana. Lopuksi kouluttajamme Oona näytti vähän liikkeitä omalla koirallaan, joka oli bordercollie. Oli mahtava nähdä, kuinka koira työskenteli ihan intopiukeana :) Yleisö esitti kysymyksen, että miten motivoida koiraa, joka on vähän aran oloinen, tekee hitaasti ja koko ajan olemuksellaan kysyy, että "onko näin hyvä.. vai näin..?" Janehan on vähän samanlainen. Oona siihen sanoi, että hänen koiransa on myös ollut sellainen ainakin noudon alkeisopettelussa. Mutta oikea-aikaisella kehumisella ja palkitsemisella se on saatu tekemään innokkaasti ja täysillä hommia. Tämän kurssin aikana olenkin oppinut kehumaan koiraa enemmän. Mutta vielä toki paljon parannettavaa löytyy. Kun oma tekeminen rentoutuu, ehtii paremmin keskittyä koiraankin.

Maan alle

Meillä oli eilen kevään vikoissa kilpailevien treeneissä harjoituskisat. Meni kyllä homma niin persiilleen, kun voi vaan mennä! Jasu on nyt keksinyt, että maneesissa on herkullisia hevosenkakkapalleroita, joita on mukava syödä. Se ottaa myös kamalasti häiriötä muiden leluista tms. Se on siis ihan omissa maailmoissa siellä koko ajan. Mutta oli oma ohjaaminenkin kyllä aivan kamalaa. Olin koko ajan myöhässä, kädet alhaalla ja huidoin vain vähän sinne sun tänne. Tuntuu, että kun ei olla nyt kisattu, niin rutiini on ihan kadoksissa. Ja viime viikonlopun Jaakon kurssi on saanut pääni ihan sekaisin.

Lopuksi piti ottaa vähän Jane-terapiaa, kun suoraan sanoen olisi tehnyt mieli kaivautua maan alle. Nolotti suorastaan meidän kaamea esitys. Jane olikin super innokas puuhailija. Se villiintyy aika paljon kiihdyksissään olevista koirista, mutta homma pysyy silti hanskassa. Tehtiin vähän pujottelua ja keinua. Hienosti meni :)

Onneksi Polleparkin treenit loppuu nyt. Parin viikon päästä sitten taas Killerille ulkoilmaan!

Tokojuttuja

Ollaan me tokoiltukin ahkerasti, vaikka viime viikonloppu menikin aika tiiviisti agilityn parissa. Maanantaina oli taas Doggien tokokurssi ja meillä oli nyt ekan kerran noutoa. Olen tosi iloinen kun sain paljon uusia neuvoja noudon opettamiseen Janelle :) Kerroin ongelmastamme kouluttaja-Hannalle, että Jane kyllä osaa tuoda kapulan minulle lyhyen matkan päästä, mutta se murisee samalla. Hanna katsoi meidän touhuja ja sanoi, ettei murina ole yhtään huono asia. Jane kuulemma vaan yrittää haastaa minua leikkiin kapulan kanssa, mikä siis tarkoittaa, että se tykkää kapulasta :) Enpä ole moista itse tajunnut! Nyt ei ole Hannan mielestä niinkään oleellista itse kapulan tuominen, vaan sen kunnolla pitämistä pitää vahvistaa. Eli nyt naksaus ja palkka siitä, kun kapula on tukevasti Janen suussa eikä alaleuka väpätä ollenkaan. Ja kapulalla voi ihan leikkiä vetoleikkiä ja kun ote on hyvä -> naksu & palkka. Ja tämä harjoitus toimi jo treeneissä tosi hyvin :) Jane totta tosissaan piti kapulasta kunnon otetta, vaikka pidin siitä kiinni! Me kun ollaan aikaisemmin harjoiteltu niin, että Jane suorastaan sylkäisee kapulan käteeni, kun nimen omaan sen pitäisi pitää siitä kunnolla kiinni, kunnes sanon irroitussanan.

Saimme nyt kotiläksyksi harjoitella kapulan kuljettamista ihan liikkuessa mukana. Eilen illalla siis harjoittelimme takapihalla. Aluksi meni tosi nätisti ja Jane kulki kapula suussaan. Pyysin sitä jopa kokeeksi sivulle ja niinhän se tuli! :) Oikein nätisti. Lopuksi taisi keskittyminen jo vähän alkaa herpaantumaan, nimittäin Jane yritti muutaman kerran poispäin minusta kapulan kanssa. Hihnassa kun oli, niin eipä se kauaksi pötkinyt. Mutta pyrin aina naksauttamaan siitä, kun Jane oli minuun kontaktissa kapula suussaan ja vielä mielellään niin ettei murissut. Mutta hei! Tästähän tulee vielä joskus jotain! Ehkä me joskus päästään avoimeen luokkaan! Jiihaa!

Tänään otettiin muutamia seuraamiskuvia takapihan kentällä. Nyt ollaan aika paljon harjoiteltu myös seuraamista. Se alkaa jo sujua mammaloman taantuman jälkeen taas paremmin :) Sivulle tulot vaan ovat välillä tosi hitaita. Pitää nyt vaan palkata niistä nopeista.


Yksi sekopäärusseli valmiina hommiin! :D


Ohjaajalla katse tiukasti maassa :D


..ja käsiähän tietysti piti heiluttaa samaan tahtiin.. ;)


Tässä on jo ihan taidokkaan näköistä touhua


Tiukka ote jalasta :D


Mikä lie huojuva torni

Jaakon kurssilla

Lauantaina huristeltiin Turkuun asti Jaakko Suoknuutin agilitykoulutukseen. Treenasin siellä molempien koirien kanssa. Rata oli sama molemmilla, vaikka olivatkin eri tasoryhmissä. Jasu treenasi ensin, joten Janen kanssa oli sinänsä helpompi lähteä radalle, kun tiesin jo vähän mitä tuleman piti. Paljon sain uusia ajatuksia ohjaamiseen. Se nyt ei sinänsä ollut uutta, että koiran pitäisi jokaiselle esteelle ponnistaessaan tietää mihin ollaan seuraavaksi menossa. Mutta Jaakko osasi selittää ohjaamista vielä konkreettisemmin. Samaan tyyliin, kun ihmisen on helpompi muistaa yksittäisiä asioita muodostamalla niistä kokonaisuuksia, myös esteistä pitäisi tehdä sellaisia.

Jasun kanssa radalla ehkä suurin oppimani asia oli se, että minun täytyisi unohtaa kaikki "tässätässätäällätäällä.." -käskyt kokonaan. Siinä vaiheessa kun joudun niitä käyttämään pitäisi jo hälyytyskellojen soida. Nimittäin silloin olen ollut jo auttamatta myöhässä ja tehnyt virheen, jota joudun korjaamaan. Jasu ei varsinkaan tunnu selvästikään tykkäävän ollenkaan tuollaisista virheen korjauksista. Koira kun ei ole mitään virhettä tehnyt ja se saa ikään kuin rangaistuksen minun virheestäni. Jasulla se heti ilmenee turhautumisena ja sen keskittyminen herpaantuu. Ei hyvä.

Janen kanssa jatkoimme aika lailla samoilla linjoilla. Se kun on kokemattomampi koira, omat virheeni kostautuvat vielä helpommin. Heti jos olin myöhässä tai ohjasin epäselvästi, meni Jane helposti esteen ohi. Ongelmana oli myös se, etten ottanut sitä joissain kohti kunnolla mukaan ja tyttö kiepsahti väärälle puolelleni.

Janen kanssa sain neuvon (ja sama pätee myös Jasun ohjaamiseen), että minun on aivan turha hokea jokaisella esteellä estekäskyjä. Koira kyllä osaa suorittaa esteet. Tärkeämpää on keskittyä ohjaamiseen ja esteet soljuvat siinä sivussa ohitse ihan itsestäänkin. Etenkin kohdissa, joissa koiran pitää hypätessään kääntyä, en ole syytä käyttää esim. "aita"-käskyä. On parempi tehdä niin, että sanoo ennen estettä huomiosanan (esim. "Jane!") ja sitten vaan ohjaa koiran esteen yli. Tosi hyviä neuvoja! Olen samaa itsekin miettinyt, että estekäskyni eivät oikeastaan tarkoita koiralle yhtään mitään. Nyt kyllä tuntuu, että olen aika lailla pihalla, että mitä voin suustani ulos päästää.. Pitäisi nyt kehittää joku järkevä systeemi hommaan.. Aika jännä muuten, Jaakko sanoi ohjaavansa Zeniä suurinpiirtein pelkästään sanomalla koiran nimeä eri voimakkuuksilla. Huisia!

Tässä muutama video Janen treeneistä. Jere ja kyytikaveri Esa oli Jasun treenien aikaan Turussa shoppailemassa, joten Jasusta ei saatu videoita sen takia.


Eka ihan kunnon pätkä, mikä radasta päästiin :D Vauhti tässä on hyvä. Valssi ekan putken jälkeen on aivan kamala ja Jane meinaa mennä seuraavan aidan ohi sen takia. Myös ohjaus seuraavaan putkeen on vääränlainen. Tarkoitus oli ohjata koira puolivalssilla, eli kääntyä vähän sitä vastaan. Sitten muurin jälkeen tuleekin kämmi, kun siihenkin piti tehdä vähän pakkovalssin tapainen..


Tässä sitten suht onnistunut valssi putken jälkeen, mutta takaaleikkaus menee persiilleen ja sitten unohdin vielä ottaa Janen aidalta mukaan.. Voi voi..


Tässä sitten homma rupesi jotenkin sujumaan :D Putkeen ohjaus onnistui ja osasin ottaa Janen mukaan siltä aidaltakin. Mutta kamalia kumarruksia teen jokaisen esteen välissä! Ja puomin kontaktikin sitten unohtui ihan kokonaan.. Mutta en nyt siitä viitsinyt rankaista, kun muuten Jane meni niin hienosti.. Mun lellivauva ;)


Sitten pakkovalssia..


Vielä yksi pakkovalssi. Näin sen voi tehdä aika rennostikin :D

Ei edes päästy pujotteluun asti. Kokonaiset 16 estettä edettiin radalla :D Mutta tosi paljon opittiin silti :) Pakko ehkä päästä joskus vielä uudestaan Jaakon koulutukseen. Ei se ollut edes yhtään pelottava tyyppi ;) Tosi mukava ja kehuikin meitä ihan taitaviksi :) Oli myös mukava tavata kaikkia russeli-ihmisiä (tämä kun oli russelleille vartavasten tarkoitettu koulutus). Koiruudet osasivat käyttäytyäkin ihan siedettävästi. Ja mikä hienointa, Jane osasi jäljestää halliin piilotetun jäniksentaljan pelkän käsissäni olleen hajun perusteella! Taitava tyttö!

Leikkimisestä

Jane on vähän huono leikkimään. Jos siis puhutaan leikkimisestä sellaisessa muodossa, kun sitä koulutuksessa käytetään. Leikkimisharjoituksia olisi pitänyt tehdä sen kanssa paljon jo pentuiällä. Jane repii lelua aika huonosti. Siis tarttuu siihen huonosti ja lelun saa varastettua siltä helposti. Se ei juurikaan tarjoa leikkimistä itse, vaan se pitäisi houkutella leikkiin. Se ei myöskään osaa tuoda lelua minulle ja pyytää leikkimään kanssaan. Nyt olenkin päättänyt opettaa Janen leikkimään ja opetella asiaa myös itse. Olen saanut neuvoja leikkimiseen sekä tokokerholla että Doggien treeneissä. Leikkimisohjeet poikkeavat ehkä hieman toisistaan. Olenkin nyt pikkaisen soveltanut asioita ja ottanut oppia molemmista. Olen saanut aikaan pienen rautalankamallin, millä Janen leikkiminen näyttää jo parantuneen parissa päivässä.

- Leikkiin ryhtyminen: kun Jane osoittaa kiinnostuksensa leluun
- Lelun vetäminen: pyritään vahvistamaan kunnon otetta ja vetämistä antamalla Janen voittaa leikki, kun veto on kovimmillaan. Jos ote on huono, lelu varastetaan ja pistetään vähäksi aikaa piiloon selän taa.
- Lelun saaminen: Annetaan Janen ottaa kiinni lelusta, kun se on kiinnostunut ja tavoittelee lelua. Lelua ei koskaan suoraan suuhun, vaan se saa sen "saalistamalla".
- Lelun tuominen: Lelun voittamisen jälkeen Janen olisi tarkoitus tuoda lelu takaisin. Odotetaan ihan rauhassa, että näin tapahtuu. Mutta ENSIN Janen on täytynyt oppia, että leikki on mukava palkkio (nyt se alkaa jo hoksata sen).
- Rankaisu: Lelu menee heti piiloon, jos Jane alkaa pureskelemaan sitä, poistuu paikalta lelun kanssa tai muuten vaan epäkiinnostuu leikkimisestä.
- Kehuminen: Jokaisesta onnistuneesta suorituksesta reilusti kehumista, jotta Jane rentoutuisi ja uskaltaisi enemmän.

Olemme nyt kahden päivän aikana leikkineet muutaman leikkihetken päivässä. Tulokset näkyvät jo: Jane osaa jo tarjota minulle lelua ja pyytää leikkiin. Vähän vielä varovaisesti, mutta aiemmin se ei ole tehnyt sitä koskaan! Se jopa murisee nyt repiessään lelua :) Niin tavoitteenahan tässä on se, että Jane oppisi tuomaan lelua ja leikkimään sillä vetoleikkiä. Silloin lelua voisi paremmin hyödyntää treeneissä palkkiona. Tämä yllä esitetty rautalankamalli tulee varmasti jonkin verran muuttumaan, kuhan Janen edistyy. Pitää muistaa raportoida tilannetta.

Pääsiäisen ruututreenit

Pääsiäisenä aloitettiin treenaamaan Janen kanssa ihan uutta juttua, nimittäin ruutua. Perusperiaatteena tokokerhon ajatusmaailman mukaisesti, että treenaamme ruudun kosketusalustan avulla. Aloitimme torstai-iltana sillä, että laitoimme noin 15x15 cm kokoisen muoviläpyskämme ruudun keskelle ja sitten vaan odottelemaan kosketuksia. Naksautin kosketuksesta alustaan ja sitten nopea spurttaus palkkaamaan koiraa ja yhtä nopealla spurttauksella koira mukaan ruudusta ja odottelemaan uutta kosketusta.

Tältä homma näytti perjantaina aamulla:



Alusta on ensinnäkin tosi huono. Se liukui lumella.. Jane koski alustaan ihan innokkaasti, mutta naksauksen jälkeen se lähti mielellään tulemaan vastaan hakemaan palkkiota. Tässä vaiheessa en vielä sanonut mitään käskyä. Käytöksen pitää tulla ensin.

Sunnuntaina taisimme sitten keksiä sen, että jätin naksuttimen kokonaan pois. Silloin Jane jäi odottamaan palkkiota nätimmin paikoilleen. Huomasimme myös, että palkkaamisen piti tapahtua rauhallisemmin. Kävellen palkkaamaan ja juosten pois koira mukana. Aloin myös sanoa "ruutu"-käskyä silloin kun Jane koski alustaan.

Maanantaina pidimme kahdetkin treenit. Vähän oli taantumista ilmassa välillä, mutta hyviä oivalluksiakin tuli. Nyt pienensimme alustan minimaaliseksi, noin 4x4 cm kokoiseksi. Niin se pysyikin ihan hyvin paikoillaan. Aamulla teimme niin, että otin muutaman toiston alustan kanssa ja sitten otin sen salaa pois. Ihan hyvin Jane löysi tiensä silti ruudun keskelle :) Mutta käskytyksessä oli ongelmia. Välillä Jane jäi himmailemaan ja ikään kuin odottamaan lupaa mennä ruutuun. Kokeilin sitten jo sanoa käskyä aikaisemmin. Se ei vielä toiminut. Jane jotenkin luuli, että käsky tarkoittaa sen löytäneen oikean kohdan ruudusta, mihin jäädä seisomaan ja mihin nami tulee. Eli siinä vähän takapakkia ja käskyä edelleen vasta Janen ollessa ruudun keskellä.

Mutta alla video, miltä ruutu näytti nyt illalla. Vähän ehkä vaikea huomata videosta, mutta välillä otin kosketusalustan pois ja välillä se oli ruudussa.



Mutta olipa kiva tehdä vaihteeksi jotain muuta :) Tästä on hyvä jatkaa ruututreeniä ja muutakin touhuilua.

Sunnuntain agi ja maanantain toko

Janen sunnuntain agi

Viime viikon tokottelut jäi raportoimatta. Yritän tässä muistaa vielä niistä jotain.. Mutta kuitenkin nyt sunnuntain agi ensin. Tässä ratapiirros:



Tällä kertaa Jane oli ihan hyvin kuulolla. Oma ohjaamiseni on vaan ihan kamalan varovaista! En tajua, että mitä oikein jännitän..? Jane kun on mulle vähän semmoinen "suloinen pikku waavi..tuitui.." niin ohjaankin sitä radalla ihan samalla lepertelytyylillä. Samanlaista aggressiota pitäisi saada peliin, kuin Jasunkin kanssa. No, mutta kuitenkin. Alkupätkä meni ihan hyvin. Otin Janen pakkovalssilla toiselle hypylle. Valssi 7. aidan jälkeen tuotti vähän vaikeuksia. Ja myös vienti 9.aidalle. Hyvin Jane sen haki, mutta oma käskytys oli myöhässä, joten se jäi vähän epäröimään. Pussiin meno onnistui ihan hyvin, kuhan vaan muistin pitää ohjaavan käden mukana. Jane ohittaa heti esteitä, jos en pidä ohjausta päällä. Loppupätkäkin meni ihan ok. Ennen A:ta tein takaaleikkauksen. Se oli Janelle ihan uusi juttu, joten se jäi vähän hidastelemaan ja katselemaan, että minne oikein hävisin. Mutta toisella kerralla se meni jo hienosti. Kontaktit onnistui upeasti :) Lopun neljää aitaa jäimme sitten hiomaan oikein kunnolla. Ongelmana oli lähinnä viimeisen aidan ohittaminen. Vaikka kuinka näytin Janelle kädellä, niin se vaan tuijotti minua. Ilmeisesti itse olin jo vähän sillä asenteella, että rata oli jo ohi.. No, namitädin avulla Jane saatiin hyvin irtoamaan. Suoraharjoituksia pitäisi kuulemma tehdä sen kanssa paljon.

Itsenäisenä treeni, joka näkyy kuvassa radan vieressä. Otin vaan toisinpäin, eli aita 2 oli 1 ja 1 oli 2. Niin mentiin sitten helpommasta kulmasta kepeille. Ihan hyviäkin suorituksia tuli, mutta välillä oli epävarmuutta ekaan väliin menossa. Oma ohjaaminen oli taas vähän epäselvää paikoin.. Mutta hienosti Jane pujottelee jo vauhdilla kun oikein vauhtiin pääsee :)

Keinu meni tällä kertaa oikein hyvin :) Jane ei yrittänyt hypätä alas. Jee :)

Ilmoitin nyt Janen kesäjaksolle 1-luokan ryhmään. Vähän jänskättää, että onko se jo liian pian. Mutta jos kisaamaan aikoo, niin kai sitä pitää.. Eiköhän me reippaat tytöt pärjätä :D

Janen maanantain toko

Maanantaina taas Doggien tokotreeneissä. Viikko sitten tehtiin taas aika paljon hyppyä, myös tokokerhon treeneissä. Nyt on ainakin malttia odottamisessa hyvin. Vähän Jane jäi lähelle hyppyä, jos ei ollut mitään "houkutinta" maassa. Kokeiltiin kosketusalustankin kanssa. Se meni itse asiassa aika hyvin :) Viime viikolla Jane vähä jänskäili Doggien treeneissä yhtä hallin nurkkaa. Siellä oli vähän liukas lattia ja portaat. Nyt menimmekin sitten suosiolla lähelle sitä nurkkaa "oleilemaan". No, eipä sitten enää juuri tarvinnut jänskäillä.

Aluksi tehtiin luoksepäästävyyttä. Jane ei oikein tykännyt, kun sen hampaita katsottiin. Sillä on tainnut olla vähän hammaskipua, kun epäilen, että se sai tappelussa vähän osumaa Jasun hampaasta. Paikka näyttää kyllä jo parantuneen, mutta taisi silti olla vähän inhottava kokemus.. Mutta muuten tyttö oli kyllä ihan nätisti paikoillaan.

Sitten tehtiin paikkamakuuta. Ensin ilman häiriötä ja sitten häiriöllä. Janella heilui häntä niin iloisesti, että varmuudella palkkasin sitä aika paljon. Nimittäin olen huomannut, että silloin se nousee helposti ylös, kun häntä alkaa heilumaan. Mutta kyllä se pysyi sen 2 minuuttia ihan nätisti paikoillaan. Hyvä :) Seuraavaksi teimme semmoisen häiriötreenin, että aina yksi koira kutsuttiin rivistä luokse vuorotellen. Jane ei ottanut häiriötä juurikaan muista. Vilkaisi vaan vähän silloin, kun eka koira lähti. Hienosti meni :)

Sitten otimme vähän liikkeestä maahanmenoja. Palkkasin välillä lelulla. Lopussa Jane ehkä kiihtyi vähän liikaa lelusta, se ei malttanut enää oikein keskittyä. Piti vähän rauhoittaa menoa. Sitten teimme ihan kokonaisen liikkeestä maahanmeno -liikeen. Janen seuraaminen oli aivan surkeaa! Maahanmeno kyllä onnistui ihan hyvin. Nyt saimmekin erinomaiset neuvot meidän seuraamiseen lähtemisngelmaan. Nimittäin Jane on oppinut lähtemään käskystä, ei liikkeestä. Joka on siis väärin (no, eipä minulle ole kukaan neuvonutkaan, että mistä koiran pitäisi lähteä). Nyt sitten aloin harjoitella niin, että jos Jane varastaa, en lähde liikkeelle ollenkaan. Sain neuvon, että voin ihan kieltääkin sitä, jos se tekee väärin. Ja oikeasta suorituksesta sitten reilusti kehumista. Minusta tuntuu, että olen tokossa ihan sahapukki! En puhu enkä pukahda koiralle mitään ja liikun kankeasti! Heti sain kommenttia, että Jane teki paljon reippaammin, kun se sai vähän kehuja seuraamisessa. Vähän semmoista rentoutta pitäisi saada tekemiseen. Se pätee myös agilityssä. Niin tosiaan.. mitä ihmettä mä oikein jännitän?? Vaikka koira on nykyään tosi kuuliainen, eikä edes tarvitse jännätä, että se karkaisi jonnekin tms.. Voi minua..