Savikon opissa

Näinhän siinä sitten pääsi Purinalla käymään, että Jane nousi 3-luokkaan :) Tarkemmin asiasta kerroin Yonsterin Monsterit -blogissa.

Eilen päästiin Savikon Sepon oppiin, kun mentiin tuuraamaan treenikaveria Tanjaa. Tehtiin aika helppoa 1-luokan rataa, mutta älyn hyviä vinkkejä sain Janen kanssa toimimiseen:

- Nami pitäisi antaa kontaktilla maahan. Jane on oppinut katsomaan minua namin toivossa, joka aiheuttaa virheasennon ja muutenkin turhaa vilkuilua.
- Janesta pitäisi saada rohkeammin minusta poispäin irtoava. Olen palkannut liikaa kädestä ja koiran ollessa takana. Pitäisi käyttää enemmän lentävää lelua. Ja aina pitäisi pyrkiä palkkaamaan siitä, kun Jane tekee täysillä töitä ja etenkin silloin, kun oma liikkeeni hidastuu ja sen pitää uskaltaa mennä edelleni. Lelun päähän voi laittaa pitkän narun (koska Janehan juoksee lelunsa kanssa lähimpään putkeen sitä teurastamaan).
- Takaakierrot teen virheellisesti blokkaamalla siivekkeen. Koiran pitäisi nähdä siiveke, niin se tietää mitä se kiertää, eikä opi kiertämään vaan jalkaa.
- Janea voi viedä ihan rohkeasti vaan lelulla, että se oppisi oikean työmotivaation. Ja palkata usein halutusta viretilasta.

Tosi hyviä vinkkejä, miten saan lisää vauhtia tuohon koiraan! Pääpointti oli kuitenkin, että koira on mikä on, mutta minun pitäisi vaan oppia omalla liikkeellä viemään Janea ja kehittyä itse vauhdikkaammaksi ja varmemmaksi. Tässä riittää taas purtavaa aika pitkäksi aikaa :)

Kyselin kyllä Sepon treenejä kevääksi. Toivottavasti päästäisiin johonkin valmennusryhmään mukaan! Tosi pätevä ja kannustava kouluttaja.

Missä mennään?

Tehtiin eilen Veikkolassa kohtuu haastavaa treeniä. Treenikaverimme Tanja oli ollut Janita Leinosen koulutuksessa. Teimme osaa siitä treeniradasta. Haastetta radassa oli kyllä todellakin ja tunnin treeniaika ei meinannut millään riittää, joten jäi vähän hampaankoloon.. Pitää ehkä tehdä tätä joku päivä uudestaan.



Jane teki rataa ensin. Ihmetyksekseni se ei karannut tuossa alussa väärälle hypylle, mutta muuten rada menikin sitten oikeastaan ihan pieleen. Putkeenmeno oli vaikea, Jane karkasi koko ajan tuolle houkuttelevalle 16. hypylle. Sitten putken jälkeinen aitakieputuskin oli sille haastava. Ehkä oma epävarmuuteni ja sekoiluni vaikutti taas koiraan ja Jane alkoi roiskia ihan vääriä hyppyjä. Haltuunottoa pitää taas alkaa harjoittelemaan, kun Jane tuli koko ajan selän takaa eikä siihen käteen mihin olisi pitänyt. Kepeille asti päästiin, mutta poispäinkääntöä pituudelle, jossa kepit layeroitiin, en edes jaksanut enää ruveta vääntämään. Pitää harjoitella paremmalla ajalla tuota. Ennen keppejä houkutuksena oli myös tuo 1./14. hyppy. Janekin sinne karkasi pari kertaa, mutta ei kohta niin vaikea oikeastaan ollut, kun vaan vei koiran "nenästä vetämällä" sinne kepeille.

Jasu teki myös rataa. Oli aika kiirus, kun vuoro oli juuri loppumassa, mutta pakko mun oli Jasunkin kanssa kokeilla, koska se kuitenkin osaa tämmöiset radat ;) Eka yrittämä meni vähän siihen, että Jasu haisteli, mutta päästiin kuitenkin parilla korjauksella kepeille asti. Jasu osasi hakea hienosti alussa putken ja meni oikein muurillekin (kun moni koira juoksi pujottelun välistä muurille). Jasu ei ajautunut kepeillä houkutushypylle, vaan sen sijaan se löysi pituuden väärään suuntaan :D Juoksi siis ekasta keppivälistä suoraan pituudelle. Toisen kerran tsempattiin ja päästiin jo puhtaasti kepeille asti. Poispäinkääntöä en jaksanut nyt alkaa vääntää, joten otettiin sitten loppupätkä vielä erikseen. Jasu meni hienosti 16. hypyltä 17. hypylle, niin että layeroin putken! No nyt se sitten osasi, vaikka putkilayeroinnit tuntui ihan tuskaisilta viime treeneissä :D Taitava Jasu! ..Janesta ei voi kyllä tällä kertaa niin sanoa. Lauantaina olis sitten Purinalla kolme rataa Janen kanssa. Saapa nähdä miten kulkee..

Taas kyllä huomasi, että missä me ollaan Janen kanssa menossa. Heti kun tekee vähän haastavampaa rataa, niin ongelmia tulee. Eikai tässä muu auta, kuin treeniä treeniä vaan.