Käytiin Hennan kanssa eilen tekemässä metsään jäljet koirille. Jasulle teimme noin 170m pitkän jäljen, jossa oli yksi kulma ja ensimmäisellä suoralla makaus. Janelle tehtiin lyhyt (noin 100m) suora jälki. Tänään kävimme ajamassa jäljet. Meidän koirista jäljesti ensin Jasu. Alku osoittautui hieman vaikeaksi. Maasto oli todella kuivaa ja jäljen haju oli varmaan sen takia aika heikko. Jasu pyöri pitkään ympyrää ja etsi oikeaa suuntaa. Lopulta suunta löytyi ja Jasu eteni upeasti jäjellä. Makauksenkin se löysi hienosti, vaikka kierteli vähän ennen sitä. Kulma osui jäljellä todella hankalaan paikkaan. Kulma oli tiheän risukon jälkeen. Jasu haisteli pitkään risukkoa ja oli menossa ihan oikeaan suuntaan, mutta palasi kuitenkin takaisin tarkistamaan, että suunta oli oikea. Hetken siinä tuumittuaan, Jasu kiersi risukon ja löysi kulman. Käännös meni ihan hienosti. Sen jälkeen tuli toinen vähän risukkoisempi kohta. Jasu eteni ihan oikeaan suuntaan, mutta alkoi pyöriä ympyrää ja lähti kulkemaan väärään suuntaan. Tässä kohtaa jouduin hieman avittamaan sitä ja näytin risukossa menevää jälkeä. Sitten Jasu jatkoi taas hienosti etenemistä. Loppumakauskin löytyi helposti, vaikka sinne tultiin taas vähän mutkan takaa. Taisi haista herkut niin kovasti nenään ;)
Vaikka hieman jäljellä säätöä tulikin, Jasun työskentely jäljellä näyttää (ainakin minun silmään) todella upealta. Jasu etenee itsenäisesti, eikä todellakaan halua minulta apua. Se osaa palata hienosti takaisinpäin jäljelle, jos ei ole ihan varma suunnasta. Makaustenkaan näytössä ei ole mitään epäselvää. Jasu oikein tökkii niitä tassullaan, etsien parempaa hajua. Jasu on myös oppinut heti metsään mennessä, että nyt ollaan jäljestämässä. Nuuskutus alkaa välittömästi. Vauhtiakin on tullut suoritukseen ihan mukavasti lisää. Edelleen olen sitä mieltä, että tämä on Jasu laji. Missään muualla pikkujätkä ei osoita samanlaista keskittymistä ja työskentelyä.
Seuraavaksi sitten pääsi jäljestämään Jane. Janenkin liikkeistä jäljelle mennessä saattoi huomata, että sekin tiesi jo mitä ollaan tekemässä. Alussa vähän mokattiin. Nimittäin vielä tiirailtiin, että missä se alkumakaus nyt onkaan, neiti oli sen jo löytänyt ja aloittanut jäljestämisen. Sitten tajusin, että tuossahan se on ja tyttöhän on jo työn touhussa. Hienoa :) Janekin osoitti nyt oikein hyvää työskentelyä jäljellä. Viime syksyn hösötys tuntui nyt olevan kadonnut. Neiti työskenteli paljon rauhallisemmin ja tarkasti. Pientä arkuutta kuitenkin välillä oli ilmassa. Taisi veren haju vähän vielä jännittää nuorukaista. Mutta neiti kuitenkin kokosi rohkeutensa ja jatkoi hienosti melkein loppuun asti. Lopussa tuli nimittäin pieni eksyminen ja minun piti vähä avittaa löytämään jälki uudestaan. Mutta makaukset löytyi kuitenkin hienosti. Hyvä Jane!
Olen todella tyytyväinen molempien koirien suoritukseen. Jane kaipaa vielä vähän varmuutta, mutta muuten homma näyttää jo todella lupaavalta. Jasun kanssa meillä on tähtäimessä avo-luokan mejäkokeet, jotka saattavat olla hyvinkin pian. Meille saattoi nimittäin tarjoutua yksi varapaikka. Ikävä kyllä Jasu ei voi kilpailla kuin avoimessa luokassa, kun sillä ei ole näyttelytulosta. Harmi. Jos koirassa olisi potentiaalia, emme siltikään saa edetä seuraavaan luokkaan. Mutta mielenkiinnolla odotan mitä Janesta kehittyy. Opetellaan nyt tuota kilpailuhommaa ensin vähän Jasun kanssa. Jos sitten Janesta olisi joskus menemään myös kokeisiin. Ja ainahan Jasukin voi jäljestystä omaksi iloksi harrastaa.
maanantai 26. toukokuuta 2008
lauantai 24. toukokuuta 2008
Uusia ohjauskuvioita
Keskiviikon treeneissä opin pari uutta ohjauskuviota. Kouluttaja Maijua tuurasi tällä kertaa myöskin kokenut agilitaaja Tanja. Radassa oli pitkiä vientejä esteille ja pari mahdollisuutta ajautua putken väärään päähän. Päätin nyt rohkeasti vaan jatkaa samalla tsempillä kuin viime viikon kisoissa ja kokeilla rataa ilman palkkausta välillä. Jasu tuntuu nyt olevan taas hommassa mukana ja entinen ilo tekemiseen taitaa olla palannut, jes! :)
Radan alkupätkä meni ihan hienosti. Vähän olin kuulemma jäljessä 2.aidalla valssissa, joten Jasu pääsi tekemään vähän turhan suuren käännöksen. Toisen valssin tein sitten 4.aidan jälkeen, jotta pääsin blokkaamaan putken väärän pään. Jasu meni ihan upeasti oikein putkeen. Putken jälkeen vienti kepeille olikin sitten meille ihan uusi juttu. Tässä vaiheessa jouduttiin jäämään vähän hiomaan ohjausta. Päätin nyt treeneissä kokeilla keppien vaikeammalta puolelta (vasemmalta) ohjaamista. Se teki pujotteluun menon haastavaksi. Kisoissa olisin tietysti ottanut Jasun valssilla aidan jälkeen ja lähettänyt kepeille kulkien itse keppien oikeaa puolta. Nyt halusin treenata haastavampaa ohjausta, jossa koira vedetään ensin ensimmäistä keppiä kohti oikealla kädellä. Kepin takana sitten ohjaava käsi vaihdetaan vasempaan ja vedetään sillä koira ensimmäisestä keppivälistä.
Tätä me hinkattiin tosi monta kertaa. Aluksi kun kädet olivat ihan missä sattuu tai olin myöhässä ja ehtinyt jo vetää Jasun keppien ohi oikealla kädellä. Sitten kun vihdoin tajusin, että miten ohjaava käsi vaihdettiin, homma meni ihan hienosti. Palkkasin Jasun namilla, kun se meni ensimmäisen välin oikein (nami oli jo valmiina vasemmassa kädessäni). Siitä eteenpäin pujottelun jatkaminen oli sitten seuraava haaste. Kun kädet olivat valmiiksi alhaalla (Jasun nenän tasolla) lähdin sitten kävelemäänkin ihan kumarassa, kun Jasu pujotteli. Eipä siitä sitten tullut yhtään mitään. Jasu lopetti pujottelun, kun en osannut ohjata. Mutta nyt kun ensimmäinen väli oltiin saatu kuntoon, sovittiin, että minun tulee treenailla sitä ja pujottelun jatkamista rauhassa omalla ajalla. Nyt tehtiin vaan pujottelu niin, että lähetin Jasun kepeille normaalisti ja kuljin itse vasemmalla puolella. Se meni sentään ihan upeasti.
Tästä eteenpäin oli todella haastava kohta ohjata Jasu pitkällä kaarella ohi putken väärän pään kauimmaiseen päähän. Ensin omat askeleet menivät ihan sekaisin, mutta sain kuin sainkin Jasun oikeaan päähän putkea. Päätettiin ottaa kuvio vielä uudestaan ihan rauhassa aloittamalla siitä kohtaa missä kepit loppuu. Tanja neuvoi ottamaan namit molempiin käsiin ja juoksemaan kaaressa kohti putken keskiosaa selkä putkeen päin (keskiosaa, koska silloin koira näkisi parhaiten putken pään). Käsiä tietysti tuli pitää koiran nenän edessä ja käsky sanottiin vasta putken väärän pään jälkeen. Nyt ohjaus onnistui ja Jasu sai putken jälkeen namit molemmista käsistä ja uuden vetolelun retuutettavaksi. Hieno koira Sasu! Nyt se oli koko ajan kuulolla eikä haistellut maata. Tanjakin kehui, että minulla on aivan mahtava koira. Se oli mukava kuulla :)
Tiistaiaamuna käytiin muuten treenailemassa omilla esteillä agia vähän Annan ja Vienon kanssa. Jane-juoksuilijakin pääsi kokeilemaan taas kahta aitaa, putkea ja keppejä. Kaikki meni ihan hienosti. Aidoilla tosin tuli vähän esteen ohituksia, kun en aina meinaa muistaa, että Janea tulee ohjata vähän tarkemmin kuin Jasua. Mutta kepeillä on nyt tapahtunut edistystä! Jane osasi pujotella jo neljä keppiä hienosti ihan itse :) En näyttänyt siis sille mitään käsimerkkejä eikä se enää jäänyt odottelemaan pitkiksi aikaa palkkaa yhden välin pujoteltuaan. Hienoa! Nyt vaan olen tenhyt taas niin, että kuljen koko ajan itse keppien oikeaa puolta. Mutta luulen, että kun Jane hoksaa homman, voin siirtyä sitten keppien toiselle puolen. Hyvä Jane! Vielä luultavasti viikko treenitaukoa agista juoksujen takia, sitten voimme taas mennä innolla treeneihin.
Radan alkupätkä meni ihan hienosti. Vähän olin kuulemma jäljessä 2.aidalla valssissa, joten Jasu pääsi tekemään vähän turhan suuren käännöksen. Toisen valssin tein sitten 4.aidan jälkeen, jotta pääsin blokkaamaan putken väärän pään. Jasu meni ihan upeasti oikein putkeen. Putken jälkeen vienti kepeille olikin sitten meille ihan uusi juttu. Tässä vaiheessa jouduttiin jäämään vähän hiomaan ohjausta. Päätin nyt treeneissä kokeilla keppien vaikeammalta puolelta (vasemmalta) ohjaamista. Se teki pujotteluun menon haastavaksi. Kisoissa olisin tietysti ottanut Jasun valssilla aidan jälkeen ja lähettänyt kepeille kulkien itse keppien oikeaa puolta. Nyt halusin treenata haastavampaa ohjausta, jossa koira vedetään ensin ensimmäistä keppiä kohti oikealla kädellä. Kepin takana sitten ohjaava käsi vaihdetaan vasempaan ja vedetään sillä koira ensimmäisestä keppivälistä.
Tätä me hinkattiin tosi monta kertaa. Aluksi kun kädet olivat ihan missä sattuu tai olin myöhässä ja ehtinyt jo vetää Jasun keppien ohi oikealla kädellä. Sitten kun vihdoin tajusin, että miten ohjaava käsi vaihdettiin, homma meni ihan hienosti. Palkkasin Jasun namilla, kun se meni ensimmäisen välin oikein (nami oli jo valmiina vasemmassa kädessäni). Siitä eteenpäin pujottelun jatkaminen oli sitten seuraava haaste. Kun kädet olivat valmiiksi alhaalla (Jasun nenän tasolla) lähdin sitten kävelemäänkin ihan kumarassa, kun Jasu pujotteli. Eipä siitä sitten tullut yhtään mitään. Jasu lopetti pujottelun, kun en osannut ohjata. Mutta nyt kun ensimmäinen väli oltiin saatu kuntoon, sovittiin, että minun tulee treenailla sitä ja pujottelun jatkamista rauhassa omalla ajalla. Nyt tehtiin vaan pujottelu niin, että lähetin Jasun kepeille normaalisti ja kuljin itse vasemmalla puolella. Se meni sentään ihan upeasti.
Tästä eteenpäin oli todella haastava kohta ohjata Jasu pitkällä kaarella ohi putken väärän pään kauimmaiseen päähän. Ensin omat askeleet menivät ihan sekaisin, mutta sain kuin sainkin Jasun oikeaan päähän putkea. Päätettiin ottaa kuvio vielä uudestaan ihan rauhassa aloittamalla siitä kohtaa missä kepit loppuu. Tanja neuvoi ottamaan namit molempiin käsiin ja juoksemaan kaaressa kohti putken keskiosaa selkä putkeen päin (keskiosaa, koska silloin koira näkisi parhaiten putken pään). Käsiä tietysti tuli pitää koiran nenän edessä ja käsky sanottiin vasta putken väärän pään jälkeen. Nyt ohjaus onnistui ja Jasu sai putken jälkeen namit molemmista käsistä ja uuden vetolelun retuutettavaksi. Hieno koira Sasu! Nyt se oli koko ajan kuulolla eikä haistellut maata. Tanjakin kehui, että minulla on aivan mahtava koira. Se oli mukava kuulla :)
Tiistaiaamuna käytiin muuten treenailemassa omilla esteillä agia vähän Annan ja Vienon kanssa. Jane-juoksuilijakin pääsi kokeilemaan taas kahta aitaa, putkea ja keppejä. Kaikki meni ihan hienosti. Aidoilla tosin tuli vähän esteen ohituksia, kun en aina meinaa muistaa, että Janea tulee ohjata vähän tarkemmin kuin Jasua. Mutta kepeillä on nyt tapahtunut edistystä! Jane osasi pujotella jo neljä keppiä hienosti ihan itse :) En näyttänyt siis sille mitään käsimerkkejä eikä se enää jäänyt odottelemaan pitkiksi aikaa palkkaa yhden välin pujoteltuaan. Hienoa! Nyt vaan olen tenhyt taas niin, että kuljen koko ajan itse keppien oikeaa puolta. Mutta luulen, että kun Jane hoksaa homman, voin siirtyä sitten keppien toiselle puolen. Hyvä Jane! Vielä luultavasti viikko treenitaukoa agista juoksujen takia, sitten voimme taas mennä innolla treeneihin.
tiistai 20. toukokuuta 2008
ALO-liikkeitä
Eilen treenailtiin tokoharkoissa ihan kisanomaisesti puolet alokasluokan liikkeistä. Eli liikkeet suoritettiin putkeen, eikä välillä saanut palkata koiraa. Muut koirat olivat häiriönä kentän laidalla. Mutta ennen tätä kuitenkin otettiin alkuverryttelynä vähän kosketuskepin seuraamista. Tarkoitus oli "pyörittää" koiraa jalkojen ympäri ja kokeilla kepin kanssa perusasentoon houkuttelua. Janen kanssa kokeiltiin ensin, mutta olin ihan solmussa hihnan kanssa :D Neidillä kun on juoksut, niin en sitten viitsinyt päästää sitä irti. Jasun ja Jeren suoritus meni oikein hienosti. Tässä video:
Sitten niihin ALO-liikkeisiin. Janen kanssa homma meni jotakuinkin näin (saatiin oikein suuntaa-antavat, ehkä hieman puolueelliset, pisteetkin liikkeistä):
Luoksepäästävyys 8
Kaikki meni hyvin siihen asti, kun Sami-kouluttaja tuli ihan lähelle. Jane teki taas perinteiset ja ryntäsi tervehtimään. Kaikki ihmiset kun on sen mielestä niin ihania.. Jos palkkaan Janen, niin sitten se pysyy paikoillaan, mutta ilman namia ei vielä toivoakaan..
Paikkamakuu 0
Kyllä minua jännitti! Jane pysyi jo melkein 2 minuuttia paikoillaan, mutta sitten se lähti hiippailemaan minua kohti. Käskin sen uudelleen maahan ja malttoihan se sitten pysyäkin loppuun asti. No, ei siis vieläkään.. Mutta ei se ole kaukana.
Seuraaminen taluttimessa 9
Kontakti oli hyvä, mutta seuraamispaikka paikoin vähän väljä. Minun olisi pitänyt kävellä vähän reippaammin ja enemmän suoraan. Kolmesta perusasennosta pysähdyksissä yksi jäi melkein tekemättä ja yksi oli vähän laiska. Viimeinen onnistui hyvin.
Liikkeestä maahan meno 0
Jane seurasi hienosti ilman talutinta ja meni maahan, mutta ei kestänyt yhtään etäisyyttä. Komensin sen uudestaan ja vielä toisenkin kerran uudestaan. Sitten se malttoi jäädä makaamaan ilman erillistä paikka-käskyä. Kävelin parin-kolmen metrin päähän ja palasin takaisin. Neiti oli ihan hienosti maassa kunnes pyysin sen istumaan. Liikkeestä tulee vielä ihan hyvä pienellä treenauksella.
Luoksetulo 0
Jane jäi oikein nätisti paikoilleen istumaan ja kesti hyvin muutaman kymmenen metrin etäisyyttä. Kentän laidalle vaan sattui eksymään juuri joku lenkkeilijä, jota Jane jäi kyttäilemään. Sanoin sivulle-käskyn kuitenkin, vaikka Jane ei katsonut minua. Se meni kuuroille korville. Eikä neitiin tehonnut, vaikka sanoin käskyn monta kertaa. Sitten kun karjaisin oikein kunnolla: "Jane, sivu!", neiti lähti lönköttelemään hitaasti minua kohti. Siinä vaiheessa tajusin, että se ei ollut vieläkään kuullut käskyä, joten toistin sen vielä kerran. Sitten neitiin tuli vähän vauhtia ja se tuli luokseni. Tosin perusasento meni ihan päin prinkkalaa.. No, mutta pienellä treenauksella tämäkin saadaan kuntoon. Luoksetuloon pitäisi ehdottomasti saada lisää vauhtia, mutta etäisyyttä neiti tuntuu kestävän kuitenkin hyvin.
Pääosin olen ihan tyytyväinen Janen suoritukseen. Liikkeet ovat kaikki jotakuinkin kunnossa. Pienellä treenauksella ne saadaan kyllä yksittäisinä kuntoon ensi viikon epävirallisiin tokokisoihin. Mutta eri asia sitten muistaako neiti tehdä oikein kaikkien liikkeiden seassa ja vielä ilman namia.. Uskon, että tämänkertaista suoritusta haittasi vähän se, kun Janella on juoksut kohta pahimmillaan. Se on ollut aika huonolla tuulella viimeisimmät päivät, eikä näissäkään suorituksissa näkynyt semmoista yleistä Janen iloisuutta (luoksepäästävyyttä lukuunottamatta ;)). Ja harvoin Jane ottaa niin pahasti hiriötä ympärillä tapahtuvista asioita kuin nyt luoksetulossa kävi. Mutta juoksuilijalta minusta ihan hyviä suorituksia kuitenkin :)
Jasukin teki tietysti Jeren kanssa kaikki samat liikkeet. Kaikki taisivat mennä nollille, mutta luoksepäästävyydestä Jasu sai hienosti kympin! :D Mutta Jasu kyllä seurasi upeasti kontaktissa. Jere ei vaan oikein vaadi siltä saman lailla täydellisiä liikkeitä kuin minä Janelta. Tärkeintä, että Jasu saa kivaa tekemistä. Nyt se jaksaakin jo tokossa keskittyä itse hommaan, eikä haistele vaan koko ajan maata. Se on pääasia :)
Tänään treenattiin samoja liikkeitä lenkillä ja kaikki meni jo paremmin.
Sitten niihin ALO-liikkeisiin. Janen kanssa homma meni jotakuinkin näin (saatiin oikein suuntaa-antavat, ehkä hieman puolueelliset, pisteetkin liikkeistä):
Luoksepäästävyys 8
Kaikki meni hyvin siihen asti, kun Sami-kouluttaja tuli ihan lähelle. Jane teki taas perinteiset ja ryntäsi tervehtimään. Kaikki ihmiset kun on sen mielestä niin ihania.. Jos palkkaan Janen, niin sitten se pysyy paikoillaan, mutta ilman namia ei vielä toivoakaan..
Paikkamakuu 0
Kyllä minua jännitti! Jane pysyi jo melkein 2 minuuttia paikoillaan, mutta sitten se lähti hiippailemaan minua kohti. Käskin sen uudelleen maahan ja malttoihan se sitten pysyäkin loppuun asti. No, ei siis vieläkään.. Mutta ei se ole kaukana.
Seuraaminen taluttimessa 9
Kontakti oli hyvä, mutta seuraamispaikka paikoin vähän väljä. Minun olisi pitänyt kävellä vähän reippaammin ja enemmän suoraan. Kolmesta perusasennosta pysähdyksissä yksi jäi melkein tekemättä ja yksi oli vähän laiska. Viimeinen onnistui hyvin.
Liikkeestä maahan meno 0
Jane seurasi hienosti ilman talutinta ja meni maahan, mutta ei kestänyt yhtään etäisyyttä. Komensin sen uudestaan ja vielä toisenkin kerran uudestaan. Sitten se malttoi jäädä makaamaan ilman erillistä paikka-käskyä. Kävelin parin-kolmen metrin päähän ja palasin takaisin. Neiti oli ihan hienosti maassa kunnes pyysin sen istumaan. Liikkeestä tulee vielä ihan hyvä pienellä treenauksella.
Luoksetulo 0
Jane jäi oikein nätisti paikoilleen istumaan ja kesti hyvin muutaman kymmenen metrin etäisyyttä. Kentän laidalle vaan sattui eksymään juuri joku lenkkeilijä, jota Jane jäi kyttäilemään. Sanoin sivulle-käskyn kuitenkin, vaikka Jane ei katsonut minua. Se meni kuuroille korville. Eikä neitiin tehonnut, vaikka sanoin käskyn monta kertaa. Sitten kun karjaisin oikein kunnolla: "Jane, sivu!", neiti lähti lönköttelemään hitaasti minua kohti. Siinä vaiheessa tajusin, että se ei ollut vieläkään kuullut käskyä, joten toistin sen vielä kerran. Sitten neitiin tuli vähän vauhtia ja se tuli luokseni. Tosin perusasento meni ihan päin prinkkalaa.. No, mutta pienellä treenauksella tämäkin saadaan kuntoon. Luoksetuloon pitäisi ehdottomasti saada lisää vauhtia, mutta etäisyyttä neiti tuntuu kestävän kuitenkin hyvin.
Pääosin olen ihan tyytyväinen Janen suoritukseen. Liikkeet ovat kaikki jotakuinkin kunnossa. Pienellä treenauksella ne saadaan kyllä yksittäisinä kuntoon ensi viikon epävirallisiin tokokisoihin. Mutta eri asia sitten muistaako neiti tehdä oikein kaikkien liikkeiden seassa ja vielä ilman namia.. Uskon, että tämänkertaista suoritusta haittasi vähän se, kun Janella on juoksut kohta pahimmillaan. Se on ollut aika huonolla tuulella viimeisimmät päivät, eikä näissäkään suorituksissa näkynyt semmoista yleistä Janen iloisuutta (luoksepäästävyyttä lukuunottamatta ;)). Ja harvoin Jane ottaa niin pahasti hiriötä ympärillä tapahtuvista asioita kuin nyt luoksetulossa kävi. Mutta juoksuilijalta minusta ihan hyviä suorituksia kuitenkin :)
Jasukin teki tietysti Jeren kanssa kaikki samat liikkeet. Kaikki taisivat mennä nollille, mutta luoksepäästävyydestä Jasu sai hienosti kympin! :D Mutta Jasu kyllä seurasi upeasti kontaktissa. Jere ei vaan oikein vaadi siltä saman lailla täydellisiä liikkeitä kuin minä Janelta. Tärkeintä, että Jasu saa kivaa tekemistä. Nyt se jaksaakin jo tokossa keskittyä itse hommaan, eikä haistele vaan koko ajan maata. Se on pääasia :)
Tänään treenattiin samoja liikkeitä lenkillä ja kaikki meni jo paremmin.
sunnuntai 18. toukokuuta 2008
Upeeta! Mahtavaa!
Tänään meillä oli Jasun kanssa toiset viralliset agikisat. Kyllä nyt jännitti viime viikonloppuisen surkean esityksen jälkeen vallan kamalasti ;) Yölläkin oli satanut lunta (!), joten ilma ei ollut nyt ihan mainioin. Mutta kaikesta huolimatta kisat menivät meidän osalta todella mahtavasti! Olin ilmoittanut Jasun yhdelle agilityradalle ja hyppikselle. Radat olivat nyt ihan mukavia, semmoisia meneviä, eikä niissä ollut juuri pahoja källejä. Nyt olin päättänyt, että mennään loppuun asti, vaikka tulisi hylkyjä.
Ensimmäinen rata oli agilityrata. Virheet tuli kepeillä ja puomilla. Ennen keppejä oli keinu. Jasu meni keinun aivan loistavasti! Siitä riemastuneena ohjaukseni kepeille taisi vähän herpaantua ;) Joten siinä tuli ensin kielto, kun Jasun meni ensimmäisen kepin väärältä puolen. Yritettiin uudestaan, mutta Jasu lopetti pujottelun kesken (en ole vielä keksinyt syytä, että miksi). Siitä tuli sitten virhe. Mutta kolmannella yrittämällä pujottelu onnistui ja jatkettiin matkaa vauhdikkaasti. Puomilla tuli sitten seuraava kämmi, kun liian kaarevalla ohjauksellani sain vedettyä Jasun puomin ohi. Puomin alastulokontaktilla Jasu ei harmillisesti jäänyt odottamaan, vaikka pyysin, mutta mitään kontaktin ylitystä ei sentään tullut. Muita virheitä radalla ei sitten tullutkaan ja pääsimme hienosti loppuun asti. Hyvä Jasu! Eli virhepisteitä radalta tuli 15 ja pikkaisen meni yliaikaa. Eli lopullinen tulos oli 15,18 ja sijoitus 8. Olen todella tyytyväinen! Tässä vielä video radasta:
Hyppyrata oli todella vauhdikas ja siinä oli pitkiä suoria. Totesin jo rataan tutustumisessa, että rata sopi meille oikein hyvin. Ja hyvinhän se menikin! Radalla vaikein kohta oli hieman vinoon asetetut kepit vauhdikkaan aitasuoran jälkeen. Otin kurvin varman päälle ja sain Jasun ohjattua oikein pujotteluun. Jasu pujotteli upeasti kaikki kepit kerralla. Hienoa! Keppien jälkeen minulla kyllä tuli pieni ohjausvirhe, kun oli tarkoitus ohjata Jasu aidalta valssilla putkeen. Unohdin valssin, mutta onneksi Jasu ei lukenut väärää putken suuta. Aidalle näyttökin siinä hötäkässä unohtui kokonaan. Loppuun asti pääsimme kuin pääsimmekin ilman virheitä, vaikka allekirjoittaneella meinasi kunto loppua kesken ;) Saatiin ensimmäinen nollatulos ykkösluokasta ja vielä todella nopealla ajalla! Sijoituimme mini-luokan ykkösiksi. Jee :) Kyllä tuntuu hienolta. Tässä vielä hyppykisan rata:
Tietysti aina korjattavaa löytyy, vaikka hyviä tuloksia tulikin. Ja varmaan asiantuntijat löytävät noista videoista paljonkin huomautettavaa. Päällimmäisenä tuli mieleen, että käskyt ovat usein edelleen myöhässä, mutta fyysinen ohjaus on kyllä parantunut kovasti viime aikoina. Omaa liikkumista lähinnä valsseissa pitäisi saada jouhevammaksi ja yleensäkin kuntoa paremmaksi. Otti aika koville juosta radalla, kun Jasu viilettää niin hirmuista kyytiä :D
Mutta kyllä se vaan niin hienolta tuntuu, kun koira toimii ja radat onnistuu. Taas pitkästä aikaa :) Nyt vaan sitten ilmoittautumaan uusiin kisoihin. Toisaalta mulla ei ole kyllä mikään kamala kiire vielä siirtyä kakkosluokkaan..
Tässä vielä fiilistelykuva palkintojenjaosta ;)
Ensimmäinen rata oli agilityrata. Virheet tuli kepeillä ja puomilla. Ennen keppejä oli keinu. Jasu meni keinun aivan loistavasti! Siitä riemastuneena ohjaukseni kepeille taisi vähän herpaantua ;) Joten siinä tuli ensin kielto, kun Jasun meni ensimmäisen kepin väärältä puolen. Yritettiin uudestaan, mutta Jasu lopetti pujottelun kesken (en ole vielä keksinyt syytä, että miksi). Siitä tuli sitten virhe. Mutta kolmannella yrittämällä pujottelu onnistui ja jatkettiin matkaa vauhdikkaasti. Puomilla tuli sitten seuraava kämmi, kun liian kaarevalla ohjauksellani sain vedettyä Jasun puomin ohi. Puomin alastulokontaktilla Jasu ei harmillisesti jäänyt odottamaan, vaikka pyysin, mutta mitään kontaktin ylitystä ei sentään tullut. Muita virheitä radalla ei sitten tullutkaan ja pääsimme hienosti loppuun asti. Hyvä Jasu! Eli virhepisteitä radalta tuli 15 ja pikkaisen meni yliaikaa. Eli lopullinen tulos oli 15,18 ja sijoitus 8. Olen todella tyytyväinen! Tässä vielä video radasta:
Hyppyrata oli todella vauhdikas ja siinä oli pitkiä suoria. Totesin jo rataan tutustumisessa, että rata sopi meille oikein hyvin. Ja hyvinhän se menikin! Radalla vaikein kohta oli hieman vinoon asetetut kepit vauhdikkaan aitasuoran jälkeen. Otin kurvin varman päälle ja sain Jasun ohjattua oikein pujotteluun. Jasu pujotteli upeasti kaikki kepit kerralla. Hienoa! Keppien jälkeen minulla kyllä tuli pieni ohjausvirhe, kun oli tarkoitus ohjata Jasu aidalta valssilla putkeen. Unohdin valssin, mutta onneksi Jasu ei lukenut väärää putken suuta. Aidalle näyttökin siinä hötäkässä unohtui kokonaan. Loppuun asti pääsimme kuin pääsimmekin ilman virheitä, vaikka allekirjoittaneella meinasi kunto loppua kesken ;) Saatiin ensimmäinen nollatulos ykkösluokasta ja vielä todella nopealla ajalla! Sijoituimme mini-luokan ykkösiksi. Jee :) Kyllä tuntuu hienolta. Tässä vielä hyppykisan rata:
Tietysti aina korjattavaa löytyy, vaikka hyviä tuloksia tulikin. Ja varmaan asiantuntijat löytävät noista videoista paljonkin huomautettavaa. Päällimmäisenä tuli mieleen, että käskyt ovat usein edelleen myöhässä, mutta fyysinen ohjaus on kyllä parantunut kovasti viime aikoina. Omaa liikkumista lähinnä valsseissa pitäisi saada jouhevammaksi ja yleensäkin kuntoa paremmaksi. Otti aika koville juosta radalla, kun Jasu viilettää niin hirmuista kyytiä :D
Mutta kyllä se vaan niin hienolta tuntuu, kun koira toimii ja radat onnistuu. Taas pitkästä aikaa :) Nyt vaan sitten ilmoittautumaan uusiin kisoihin. Toisaalta mulla ei ole kyllä mikään kamala kiire vielä siirtyä kakkosluokkaan..
Tässä vielä fiilistelykuva palkintojenjaosta ;)
torstai 15. toukokuuta 2008
Kisaradan kertausta
Loistavaa! Eilen saatiin Jasun kanssa agitreeneissä neuvoja, että miten sunnuntain kisaradan alku olisi pitänyt mennä. Tämänkertainen treenirata kun alkoi jotakuinkin samalla tavalla. Tässä ratapiirros:
Alussa oli vielä pidempi suora: 2 aitaa (kisoissa oli vain yksi), joten vauhtia kepeille lähetyksessä oli vielä enemmän. Keppien jälkeen ei kyllä ollut houkuttimena A-estettä, vaan aita. Mutta ohjaus piti tehdä samalla tavalla kuin kisoissa OLISI pitänyt tehdä. Maiju neuvoi meille tavan. Kun koira pujottelee ja ohjaaja kulkee sen oikealla puolella, otetaan jo pujottelun loppupuolella oikea käsi "hollille". Kun koira tulee viimeisen kepin takaa vedetään se oikealla kädellä ihan melkein kirjaimellisesti nenästä aidalle sivuun. Ääntä voi myös käyttää apuna.
Seuraava kommentoitava paikka oli tässä radassa viidennen esteen (putki) jälkeen. Siinäkin käytettiin oikeastaan samanlaista "nenästä kiinni" taktiikkaa. Heti kun koiran nenä näkyy putkesta vedetään se ensin oikealla ja käännyttäessa vasemmalla kädellä aidalle. Aita ohjataan sitten vasemmalla ja käännetään koira seuraavalle aidalle. Eli siis kuudetta estettä (aitaa) ohjaaja lähestyy selkä edellä.
Seuraavaan hankalaan kohtaan olenkin kuvaan piiirtänyt apuviivoja. Punaisella on merkitty oma juoksulinjani ja vihreällä koiran. Päätin ottaa sellaisen ohjauskuvion, että teen valssin renkaan jälkeen (V-kirjain kuvassa) ja ohjaan Jasun oikealla kädellä putkeen. Sitten taas haen Jasun putkesta oikealla kädellä. Puomille tulo olikin tässä se vaaran paikka. Tilaa oli vähän ja koira saattaisi helposti tulla liian pienessä kulmassa ja singota itsensä puomin kontaktin yli. Päätin siis tämän takia juosta itse kaarevasti puomin vasemmalle puolelle.
No, miten meillä sitten onnistui? Maiju neuvoi, että otetaan rata kilpailun omaisesti. Jos tulee virhe, niin korjataan se niin kuin kilpailussa korjattaisiin eikä oteta alusta. Toisella radalla voidaan sitten ottaa pätkiä uudestaan jos niikseen tulee. Minä vaan sain poikkeuksellisesti ensimmäiselle yrittämälle käskyn palkata koiraa pari kertaa, että Jasulla pysyisi into koko ajan.
Ensimmäinen rata meni ihan ok. Ensinnäkin Jasu pujottelee nyt tosi hienosti ja osaa hakea ensimmäiseen keppiväliin itse! Tosi positiivista radassa oli myös se, että sain ohjauksen pujottelulta aidalle onnistumaan :) Jasu oli kyllä menossa suoraan, mutta sain sen ohjauksellani ja äänellä kääntymään oikealle aidalle. Sitten Jasu kyllä hieman herpaantui, kun näki Maijun seisomassa edessä. Putkeen meno siis vähän kesti. Muuten kyllä Jasu oli ihan hyvin hanskassa, jos ei lasketa alun paria varastamista lähdössä ja puomin kontaktilta valumista. Uusi lelu on ihan mahtava, Jasua ei enää kiinnosta mikää muu! Jes :)
Sitten seuraava rata. Siitä ei voi muuta sanoa, kuin että "toivo elää"! Pitkästä aikaa saatiin oikein kunnon terrieriärinä päälle :D Jasu meni koko radan hienosti varastamatta lähdössä ja haahuilematta muualle. En edes palkannut sitä kesken radan. Ainut pieni kauneusvirhe tuli puomin jälkeen kun joku oli parkkeerannut treenireppunsa lähestulkoon radalle ja Jasu jäi vähän sitä haistelemaan. Mutta kisoissa ei luultavasti moisia houkuttimia olisi ;) Maiju kehui kovasti suoritustamme ja sanoi, että tuollainen meininki kisoihinkin niin hyvä tulee. Jasu meni oikein äristen ja muristen radalla kun oli niin innoissaan :D Tuota fiilistä pitää sitten kuulemma muistella ennen seuraavaa kisarataa.
Lähdössä varastamiseen saatiin vielä ohjeeksi, että kun jätän koiran siihen, niin pitää itse liikkua peruuttaen. En saa siis kääntää koiralle selkää! Jos Jasu meinaa varastaa, se pitää komentaa uudestaan paikoilleen ja palata itse muutama askel takaisinpäin. Liikkeelle ei siis lähdetä ennen kuin minä sanon.
Alussa oli vielä pidempi suora: 2 aitaa (kisoissa oli vain yksi), joten vauhtia kepeille lähetyksessä oli vielä enemmän. Keppien jälkeen ei kyllä ollut houkuttimena A-estettä, vaan aita. Mutta ohjaus piti tehdä samalla tavalla kuin kisoissa OLISI pitänyt tehdä. Maiju neuvoi meille tavan. Kun koira pujottelee ja ohjaaja kulkee sen oikealla puolella, otetaan jo pujottelun loppupuolella oikea käsi "hollille". Kun koira tulee viimeisen kepin takaa vedetään se oikealla kädellä ihan melkein kirjaimellisesti nenästä aidalle sivuun. Ääntä voi myös käyttää apuna.
Seuraava kommentoitava paikka oli tässä radassa viidennen esteen (putki) jälkeen. Siinäkin käytettiin oikeastaan samanlaista "nenästä kiinni" taktiikkaa. Heti kun koiran nenä näkyy putkesta vedetään se ensin oikealla ja käännyttäessa vasemmalla kädellä aidalle. Aita ohjataan sitten vasemmalla ja käännetään koira seuraavalle aidalle. Eli siis kuudetta estettä (aitaa) ohjaaja lähestyy selkä edellä.
Seuraavaan hankalaan kohtaan olenkin kuvaan piiirtänyt apuviivoja. Punaisella on merkitty oma juoksulinjani ja vihreällä koiran. Päätin ottaa sellaisen ohjauskuvion, että teen valssin renkaan jälkeen (V-kirjain kuvassa) ja ohjaan Jasun oikealla kädellä putkeen. Sitten taas haen Jasun putkesta oikealla kädellä. Puomille tulo olikin tässä se vaaran paikka. Tilaa oli vähän ja koira saattaisi helposti tulla liian pienessä kulmassa ja singota itsensä puomin kontaktin yli. Päätin siis tämän takia juosta itse kaarevasti puomin vasemmalle puolelle.
No, miten meillä sitten onnistui? Maiju neuvoi, että otetaan rata kilpailun omaisesti. Jos tulee virhe, niin korjataan se niin kuin kilpailussa korjattaisiin eikä oteta alusta. Toisella radalla voidaan sitten ottaa pätkiä uudestaan jos niikseen tulee. Minä vaan sain poikkeuksellisesti ensimmäiselle yrittämälle käskyn palkata koiraa pari kertaa, että Jasulla pysyisi into koko ajan.
Ensimmäinen rata meni ihan ok. Ensinnäkin Jasu pujottelee nyt tosi hienosti ja osaa hakea ensimmäiseen keppiväliin itse! Tosi positiivista radassa oli myös se, että sain ohjauksen pujottelulta aidalle onnistumaan :) Jasu oli kyllä menossa suoraan, mutta sain sen ohjauksellani ja äänellä kääntymään oikealle aidalle. Sitten Jasu kyllä hieman herpaantui, kun näki Maijun seisomassa edessä. Putkeen meno siis vähän kesti. Muuten kyllä Jasu oli ihan hyvin hanskassa, jos ei lasketa alun paria varastamista lähdössä ja puomin kontaktilta valumista. Uusi lelu on ihan mahtava, Jasua ei enää kiinnosta mikää muu! Jes :)
Sitten seuraava rata. Siitä ei voi muuta sanoa, kuin että "toivo elää"! Pitkästä aikaa saatiin oikein kunnon terrieriärinä päälle :D Jasu meni koko radan hienosti varastamatta lähdössä ja haahuilematta muualle. En edes palkannut sitä kesken radan. Ainut pieni kauneusvirhe tuli puomin jälkeen kun joku oli parkkeerannut treenireppunsa lähestulkoon radalle ja Jasu jäi vähän sitä haistelemaan. Mutta kisoissa ei luultavasti moisia houkuttimia olisi ;) Maiju kehui kovasti suoritustamme ja sanoi, että tuollainen meininki kisoihinkin niin hyvä tulee. Jasu meni oikein äristen ja muristen radalla kun oli niin innoissaan :D Tuota fiilistä pitää sitten kuulemma muistella ennen seuraavaa kisarataa.
Lähdössä varastamiseen saatiin vielä ohjeeksi, että kun jätän koiran siihen, niin pitää itse liikkua peruuttaen. En saa siis kääntää koiralle selkää! Jos Jasu meinaa varastaa, se pitää komentaa uudestaan paikoilleen ja palata itse muutama askel takaisinpäin. Liikkeelle ei siis lähdetä ennen kuin minä sanon.
tiistai 13. toukokuuta 2008
Tokotreeniä
Nyt kun meillä on vihdoin videokamera, niin otettiin nyt videota tokotreeneissäkin.
Ensin treenasi Jane istumista ja seisomista. Ideanahan siis oli, ettei etutassut liikkuisi paikoiltaan. Videosta näkyy, että tassut kyllä vielä liikkuu jonkin verran, mutta ainakin alussa neiti osaa kyllä tulla istumaan takaisin oikeaan paikkaan, vaikka vähän liikuskeleekin. Seisomisessa käytetään apuna kosketuskeppiä ja istumistakin vielä vähän harjoitellaan. Eli annan koiran ensin itse alkaa istumaan ja sanon käskyn vasta sitten. Vaikka videossa tuleekin kommenttia, että eikö Jane osaa vielä käskystä istua. Osaahan se, mutta ei niin nopeasti kuin haluaisin. Monesti saattaa tulla yksi tai kaksi peruutusaskelta ennen sitä istumista. Tämän takia sanon käskyn vasta sitten kun se on istahtamassa. Käskyt ei vaan oikein videolla kunnolla kuulu. Pitäisi varmaan alkaa sanomaan ne kovempaa siis ;)
Tässä vielä Jasun ja Jeren treeni. Hienoltahan sekin näyttää :) Jasukin on oppinut keskittymään itse tekemiseen. Itse olisin palkannut Jasun myös maahan menosta, mutta toimiihan se näinkin.
Paikkamakuu meni nyt Janen osalta taas vaihteeksi aika surkeasti. Jasu karkasi viereltä, niin sekin lähti hiippailemaan pois paikoiltaan. Sitten kun se kerran pääsee karkaamaan, ei se malta enää keskittyä. Siispä vein sen autoon mietiskelemään. Viikko sitten treeneissä taas homma meni paljon paremmin. Jane pysyi koko 2min paikoillaan. Kävin kyllä edelleen palkkaamassa sitä pari kertaa.
Ensin treenasi Jane istumista ja seisomista. Ideanahan siis oli, ettei etutassut liikkuisi paikoiltaan. Videosta näkyy, että tassut kyllä vielä liikkuu jonkin verran, mutta ainakin alussa neiti osaa kyllä tulla istumaan takaisin oikeaan paikkaan, vaikka vähän liikuskeleekin. Seisomisessa käytetään apuna kosketuskeppiä ja istumistakin vielä vähän harjoitellaan. Eli annan koiran ensin itse alkaa istumaan ja sanon käskyn vasta sitten. Vaikka videossa tuleekin kommenttia, että eikö Jane osaa vielä käskystä istua. Osaahan se, mutta ei niin nopeasti kuin haluaisin. Monesti saattaa tulla yksi tai kaksi peruutusaskelta ennen sitä istumista. Tämän takia sanon käskyn vasta sitten kun se on istahtamassa. Käskyt ei vaan oikein videolla kunnolla kuulu. Pitäisi varmaan alkaa sanomaan ne kovempaa siis ;)
Tässä vielä Jasun ja Jeren treeni. Hienoltahan sekin näyttää :) Jasukin on oppinut keskittymään itse tekemiseen. Itse olisin palkannut Jasun myös maahan menosta, mutta toimiihan se näinkin.
Paikkamakuu meni nyt Janen osalta taas vaihteeksi aika surkeasti. Jasu karkasi viereltä, niin sekin lähti hiippailemaan pois paikoiltaan. Sitten kun se kerran pääsee karkaamaan, ei se malta enää keskittyä. Siispä vein sen autoon mietiskelemään. Viikko sitten treeneissä taas homma meni paljon paremmin. Jane pysyi koko 2min paikoillaan. Kävin kyllä edelleen palkkaamassa sitä pari kertaa.
Tsemppitreenit ja kisat
Sunnuntaina oli Jasun ekat viralliset agikisat. Perjantaina käytiin vähän testailemassa uutta superhienoa lelua ja hakemassa tsemppiä kisoihin. Meno näytti jotakuinkin tältä:
Sunnuntaina sitten itse koitos ei ihan mennyt odotusten mukaan. Tai no, hylkyjähän tässä on haettu mölleistä jo roppakapalla.. Putki jatkui edelleen. Rata oli todella haastava heti alusta. Kepeiltä piti kääntää tiukasti sivuun aidalle. Sellaista ohjausta ei olla taidettu koskaan edes treeneissä harjoitella. Päätin kokeilla ohjata Jasun sylikäännöksellä blokaten samalla sille suoraan edessä siintävän A-esteen. Jäin kuitenkin pujottelussa armottomasti jälkeen. Jasu pujotteli upeasti, mutta missasi vikan välin. Sitten kun minä olin myöhässä, se näki suoraan A:n ja juoksi sinne. Pitihän se arvata. Kokeilin vielä ohjata Jasua aidalle, mutta se näki arvattavasti vielä sen jälkeen pussin ja meni suorittamaan vielä senkin. No, me lopetettiin sitten siihen. Jälkeenpäin fiksuna ajatellessa olisi pitänyt vielä koittaa jatkaa edes keinulle saakka, koska se on Jasulle haastava este. Mutta eipä se siinä jännityksessä tullut mieleen.
Tässä vielä video radasta, vaikka vähän harkitsin sen laittamista nettiin:
Positiivista tässä ekassa kisassa oli kuitenkin Jasun hyvä tsemppi ja upea vauhdikas pujottelu. Ensi viikolla sitten uudet kisat ja uudet radat. Sitten mennään loppuun asti vaikka tulisikin hylky.
Sunnuntaina sitten itse koitos ei ihan mennyt odotusten mukaan. Tai no, hylkyjähän tässä on haettu mölleistä jo roppakapalla.. Putki jatkui edelleen. Rata oli todella haastava heti alusta. Kepeiltä piti kääntää tiukasti sivuun aidalle. Sellaista ohjausta ei olla taidettu koskaan edes treeneissä harjoitella. Päätin kokeilla ohjata Jasun sylikäännöksellä blokaten samalla sille suoraan edessä siintävän A-esteen. Jäin kuitenkin pujottelussa armottomasti jälkeen. Jasu pujotteli upeasti, mutta missasi vikan välin. Sitten kun minä olin myöhässä, se näki suoraan A:n ja juoksi sinne. Pitihän se arvata. Kokeilin vielä ohjata Jasua aidalle, mutta se näki arvattavasti vielä sen jälkeen pussin ja meni suorittamaan vielä senkin. No, me lopetettiin sitten siihen. Jälkeenpäin fiksuna ajatellessa olisi pitänyt vielä koittaa jatkaa edes keinulle saakka, koska se on Jasulle haastava este. Mutta eipä se siinä jännityksessä tullut mieleen.
Tässä vielä video radasta, vaikka vähän harkitsin sen laittamista nettiin:
Positiivista tässä ekassa kisassa oli kuitenkin Jasun hyvä tsemppi ja upea vauhdikas pujottelu. Ensi viikolla sitten uudet kisat ja uudet radat. Sitten mennään loppuun asti vaikka tulisikin hylky.
perjantai 9. toukokuuta 2008
Janen ekat jatko1-treenit
Janekin pääsi aloittamaan kesäagilitykauden. Olinkin jo innolla odottanut treenejä parin kuukauden treenitauon jälkeen. Janen kanssa treenaaminen olikin suorastaan rentouttavaa kaiken sen Jasun kanssa säätämisen lomassa. Neiti toimii kuin unelma! No, Jasu vaan on erilainen ohjattava. Jasun kanssa pitää toimia apinanraivolla, Janelle riittää tarkka ja palkitseva työ.
Harjoittelimme ekalla kerralla yksittäisinä esteinä rengasta ja A-estettä. A:lla otin nyt käyttöön heti alusta alkaen kosketusalustan. Olen opettanut Janen koskemaan siihen naksuttimen avulla. Nyt sitten aloimme yhdistämään sitä esteeseen. Otimme ihan vaan laskukontaktia, niin että Jane vaan nostettiin esteelle. Aluksi se pääsi vähän luistamaan alustan ohi. Sitten se muisti, että alustaan piti koskea, mutta kääntyi odottamaan minulta namia pylly harjalle päin. No, sitten vasta pienen luovan tauon jälkeen sain ajatuksen, että minunhan pitää olla aluksi palkkaamassa Janen edessä, ettei se käänny väärään suuntaan ottamaan minulta namia. Kokeilimme vielä muutaman kerran ja Jane pysähtyi oikein nätisti kontaktialustalle. Kuhan se oppii systeemin, niin voidaan kokeilla vauhdista. Ideanahan siis on, etten sano Janelle mitään käskyä, vaan se oppii pysähtymään ihan itse. Tästä tulee vielä tosi hyvä :) Puomilla alustaa voisi kyllä olla helpompi harjoitella aluksi, koska siinä vauhti ei ole niin kova.
Renkaalla oli vielä vähän ongelmia. Jane yritti lähestulkoon aina sukeltaa renkaan ali. Se oli hihnassa, joten alitusta ei sallittu. Kokeilimme kutsuhyppynä ja kouluttajamme ehdotuksesta myös namialustalla. Vähän olen namialustoja vastaan, mutta päätin kuitenkin kokeilla muiden mukana. Janella ne voisivat toimiakin. Jasulla ne eivät toimineet missään nimessä.
Sitten lopuksi pääsimme kokeilemaan parin esteen sarjoja. Ensin kokeilimme kahta aitaa, jotka sujuivat oikein hyvin. Tässäkin oli käytössä pari kertaa myös namialusta. Jane oli irti ja malttoi odottaa oikein nätisti lähtöpaikalla. Lopuksi vielä kokeilimme putkea ja aitaa. Siinäkään ei ollut Janella mitään ongelmia. Nyt jätimme namialustan pois ja palkkasin Janen itse. Ihan lopuksi vielä teimme vauhdikkaan putken ja palkkasin Janen sen suosikki pallolelulla. Sitten juostiin riahakkaasti autolle lelun kanssa. Kylläpä pikkuneiti oli innoissaan :D Olipa tosiaan rentouttavaa treenata Janen kanssa. Ihanan innokas tyttö! Tästä tulee vielä tosi hyvä :)
Harjoittelimme ekalla kerralla yksittäisinä esteinä rengasta ja A-estettä. A:lla otin nyt käyttöön heti alusta alkaen kosketusalustan. Olen opettanut Janen koskemaan siihen naksuttimen avulla. Nyt sitten aloimme yhdistämään sitä esteeseen. Otimme ihan vaan laskukontaktia, niin että Jane vaan nostettiin esteelle. Aluksi se pääsi vähän luistamaan alustan ohi. Sitten se muisti, että alustaan piti koskea, mutta kääntyi odottamaan minulta namia pylly harjalle päin. No, sitten vasta pienen luovan tauon jälkeen sain ajatuksen, että minunhan pitää olla aluksi palkkaamassa Janen edessä, ettei se käänny väärään suuntaan ottamaan minulta namia. Kokeilimme vielä muutaman kerran ja Jane pysähtyi oikein nätisti kontaktialustalle. Kuhan se oppii systeemin, niin voidaan kokeilla vauhdista. Ideanahan siis on, etten sano Janelle mitään käskyä, vaan se oppii pysähtymään ihan itse. Tästä tulee vielä tosi hyvä :) Puomilla alustaa voisi kyllä olla helpompi harjoitella aluksi, koska siinä vauhti ei ole niin kova.
Renkaalla oli vielä vähän ongelmia. Jane yritti lähestulkoon aina sukeltaa renkaan ali. Se oli hihnassa, joten alitusta ei sallittu. Kokeilimme kutsuhyppynä ja kouluttajamme ehdotuksesta myös namialustalla. Vähän olen namialustoja vastaan, mutta päätin kuitenkin kokeilla muiden mukana. Janella ne voisivat toimiakin. Jasulla ne eivät toimineet missään nimessä.
Sitten lopuksi pääsimme kokeilemaan parin esteen sarjoja. Ensin kokeilimme kahta aitaa, jotka sujuivat oikein hyvin. Tässäkin oli käytössä pari kertaa myös namialusta. Jane oli irti ja malttoi odottaa oikein nätisti lähtöpaikalla. Lopuksi vielä kokeilimme putkea ja aitaa. Siinäkään ei ollut Janella mitään ongelmia. Nyt jätimme namialustan pois ja palkkasin Janen itse. Ihan lopuksi vielä teimme vauhdikkaan putken ja palkkasin Janen sen suosikki pallolelulla. Sitten juostiin riahakkaasti autolle lelun kanssa. Kylläpä pikkuneiti oli innoissaan :D Olipa tosiaan rentouttavaa treenata Janen kanssa. Ihanan innokas tyttö! Tästä tulee vielä tosi hyvä :)
Kesäkauden sateiset avaustreenit
Avattiin kesätreenikausi Jasun kanssa sateisessa säässä. Meillä on nyt mukavan reipas ryhmä ja ennen kaikkea asiantunteva kouluttaja. Maiju on mitä paras kouluttaja meille, koska hän itsekin treenailee russeleiden kanssa. Heti saatiinkin palautetta, että en ole tarpeeksi "terrieri" ohjaaja Jasulle. Enemmän vaan ärhäkkyyttä peliin, niin kyllä se siitä lähtee! ;) Kesätreenit tulevat Maijun tuntien olemaan varmasti hyvin ohjauspainotteisia. Ja niinhän se pitääkin ykkösluokan treeneissä ollakin.
Möllikisoista viisastuneena olin tunkenut taskut täyteen kaikenlaisia leluja. Löytyi vinkua, frisbeetä ja sukkaa, jonka sisällä oli pallo. Ja hurjasti nakinpaloja vielä. Sukkalelu oli Jasusta ehkä kaikkein kiinnostavin, jos vinkua ei lasketa. Yritin vähän innostaa jätkää aluksi sukalla. Hajumaailmasta pystyttiin irtautumaan hetkeksi, mutta jotenkin Jasu ei ole nyt ihan oma innokas itsensä.. Elänlääkärissä kun käytiin rokotuksilla torstaina, kaiken pitäisi kyllä päällipuolin olla ihan kunnossa. Mutta joku pieni kyllästyminen Jasulla on silti ilmassa..
No, se rata sitten. Tässä on ratapiirros:
Nyt sitten treenailtiin sellaista putki-puomi-källiä, minkä monet ryhmäläiset olivat todenneet vaikeaksi. Aluksi koira tuli ohjata putken kauempaan päähän, lähelle puomia. Maiju neuvoi, että pitää juosta aina suoraan kohti sitä päätä, mihin koira halutaan saada. Jos juoksee vinoon tai mutkittelee, koiralle tulee asia epäselväksi. Päätin kokeilla jättää Jasun istumaan ja mennä itse lähelle 11. aitaa. Siitä sitten lähdin juoksemaan kohti putken suuta. Tämä oli meille ihan uusi kuvio, joten saimme hinkata sitä tosi moneen kertaan. Aluksi vino juoksusuuntani (kuitenkin ihan oikeanlainen) sai Jasun juoksemaan toisen esteen ohi. Jasu on kuitenkin ilmeisesti niin hidas, että liikuin liian nopeasti siihen nähden ja työnsin sen ohi esteeltä. Varsinkin nyt sateessa Jasu oli todella hidas ja vähän epäkiinnostunut hommasta. Ja tämä epäkiinnostuneisuus taisi olla molemminpuolista. Pientä tuskastumista on nimittäin ilmassa minun osaltani..
No, päätimme sitten kokeilla toista ohjaustekniikkaa. Niin, että juoksisin aitojen vasenta puolta. Ennen putkea piti kuitenkin tehdä valssi, jolla samalla blokkaisin Jasun tien puomille. Homma meni muuten ihan ok, mutta nyt valssin takia Jasu sujahti putken väärään päähän. Eli ei valssiakaan siis. Sitten viimeisenä oljenkortena päätimme kokeilla sitä, että jätän Jasun ja tulen odottelemaan aitojen taa. Ensin oikealla kädellä kutsun Jasua luo ja alan liikkua kohti putkea vaihtaen samalla ohjaukseni vasempaan käteen. Se onnistui lopulta! Pääsimme aina pujotteluun asti, jonka jälkeen palkkasin Jasun, kun se jaksoi kuitenkin sen verran nyt keskittyä.
9. esteellä oli sitten kaksi ohjausvaihtoehtoa, joista molempia piti kokeilla. Tämä oli juuri se juttu, missä möllikisoissa kämmäsin. Eli putken oikeanpuoleiseen päähän ohjatessa piti tehdä vekki ennen aitaa (B-ohjaus kuvassa). Sitten taas kun ohjattiin vasempaan päähän juostiin vaan suoraan kohti putken vasenta päätä (A-ohjaus kuvassa). Aloitimme pujottelusta. Sain neuvon, että voisin vauhdittaa Jasun pujottelua liikkumalla itse rivakasti vierellä. Ei nyt varsinaisesti kovaa jättäen Jasun jälkeen, vaan "töpöttämällä jaloilla raivokkaasti" :D Se toimikin ihan hyvin. Ensin ohjasin Jasun putken vasempaan päähän. Siinehän se sujahti ihan oikein. Vielä koitettiin sitä putken vaikeampaa päätä. Vekki onnistui ihan ok, mutta jotenkin luovutin ohjauksessa, kun katsoin ettei Jasu menisikään putkeen. Sinne se kuitenkin meni kaikesta huolimatta. Tästä sain kommenttia, että aina ohjataan ja taistellaan loppuun saakka, eikä luovuteta!
Ohajukseni on ollut nyt vähän löysää makaroonia ja monet epäonnistumiset ja haahuilut vaikuttavat toimintaamme puolin ja toisin. Jännittää ihan älyttömästi, kun menin ilmoittamaan Jasun sunnuntain virallisiin kisoihin. Näillä viimeaikojen näytöillä saisimme varmaan olla ennemmin jossain jatko1-kurssilla varmaan.. Mutta nyt löysin Prismasta lelun, joka varmasti kiinnostaa Jasua. Pitää vielä käydä vähän hyppäämässä omilla aidoilla ja antaa palkaksi repiä mahtavaa lelua. Raportoin sitten, että miten kisat meni.
Möllikisoista viisastuneena olin tunkenut taskut täyteen kaikenlaisia leluja. Löytyi vinkua, frisbeetä ja sukkaa, jonka sisällä oli pallo. Ja hurjasti nakinpaloja vielä. Sukkalelu oli Jasusta ehkä kaikkein kiinnostavin, jos vinkua ei lasketa. Yritin vähän innostaa jätkää aluksi sukalla. Hajumaailmasta pystyttiin irtautumaan hetkeksi, mutta jotenkin Jasu ei ole nyt ihan oma innokas itsensä.. Elänlääkärissä kun käytiin rokotuksilla torstaina, kaiken pitäisi kyllä päällipuolin olla ihan kunnossa. Mutta joku pieni kyllästyminen Jasulla on silti ilmassa..
No, se rata sitten. Tässä on ratapiirros:
Nyt sitten treenailtiin sellaista putki-puomi-källiä, minkä monet ryhmäläiset olivat todenneet vaikeaksi. Aluksi koira tuli ohjata putken kauempaan päähän, lähelle puomia. Maiju neuvoi, että pitää juosta aina suoraan kohti sitä päätä, mihin koira halutaan saada. Jos juoksee vinoon tai mutkittelee, koiralle tulee asia epäselväksi. Päätin kokeilla jättää Jasun istumaan ja mennä itse lähelle 11. aitaa. Siitä sitten lähdin juoksemaan kohti putken suuta. Tämä oli meille ihan uusi kuvio, joten saimme hinkata sitä tosi moneen kertaan. Aluksi vino juoksusuuntani (kuitenkin ihan oikeanlainen) sai Jasun juoksemaan toisen esteen ohi. Jasu on kuitenkin ilmeisesti niin hidas, että liikuin liian nopeasti siihen nähden ja työnsin sen ohi esteeltä. Varsinkin nyt sateessa Jasu oli todella hidas ja vähän epäkiinnostunut hommasta. Ja tämä epäkiinnostuneisuus taisi olla molemminpuolista. Pientä tuskastumista on nimittäin ilmassa minun osaltani..
No, päätimme sitten kokeilla toista ohjaustekniikkaa. Niin, että juoksisin aitojen vasenta puolta. Ennen putkea piti kuitenkin tehdä valssi, jolla samalla blokkaisin Jasun tien puomille. Homma meni muuten ihan ok, mutta nyt valssin takia Jasu sujahti putken väärään päähän. Eli ei valssiakaan siis. Sitten viimeisenä oljenkortena päätimme kokeilla sitä, että jätän Jasun ja tulen odottelemaan aitojen taa. Ensin oikealla kädellä kutsun Jasua luo ja alan liikkua kohti putkea vaihtaen samalla ohjaukseni vasempaan käteen. Se onnistui lopulta! Pääsimme aina pujotteluun asti, jonka jälkeen palkkasin Jasun, kun se jaksoi kuitenkin sen verran nyt keskittyä.
9. esteellä oli sitten kaksi ohjausvaihtoehtoa, joista molempia piti kokeilla. Tämä oli juuri se juttu, missä möllikisoissa kämmäsin. Eli putken oikeanpuoleiseen päähän ohjatessa piti tehdä vekki ennen aitaa (B-ohjaus kuvassa). Sitten taas kun ohjattiin vasempaan päähän juostiin vaan suoraan kohti putken vasenta päätä (A-ohjaus kuvassa). Aloitimme pujottelusta. Sain neuvon, että voisin vauhdittaa Jasun pujottelua liikkumalla itse rivakasti vierellä. Ei nyt varsinaisesti kovaa jättäen Jasun jälkeen, vaan "töpöttämällä jaloilla raivokkaasti" :D Se toimikin ihan hyvin. Ensin ohjasin Jasun putken vasempaan päähän. Siinehän se sujahti ihan oikein. Vielä koitettiin sitä putken vaikeampaa päätä. Vekki onnistui ihan ok, mutta jotenkin luovutin ohjauksessa, kun katsoin ettei Jasu menisikään putkeen. Sinne se kuitenkin meni kaikesta huolimatta. Tästä sain kommenttia, että aina ohjataan ja taistellaan loppuun saakka, eikä luovuteta!
Ohajukseni on ollut nyt vähän löysää makaroonia ja monet epäonnistumiset ja haahuilut vaikuttavat toimintaamme puolin ja toisin. Jännittää ihan älyttömästi, kun menin ilmoittamaan Jasun sunnuntain virallisiin kisoihin. Näillä viimeaikojen näytöillä saisimme varmaan olla ennemmin jossain jatko1-kurssilla varmaan.. Mutta nyt löysin Prismasta lelun, joka varmasti kiinnostaa Jasua. Pitää vielä käydä vähän hyppäämässä omilla aidoilla ja antaa palkaksi repiä mahtavaa lelua. Raportoin sitten, että miten kisat meni.
sunnuntai 4. toukokuuta 2008
Pieni toivon pilkahdus ja pohjanoteeraus
Tänään oltiin Jasun kanssa agilityn möllikisoissa Killerillä. Kesäkauden avaus :D Ilmoitin Jasun taas mölli- ja alokasluokkaan. Mölliluokan rata oli tosi lyhyt, vain 12 estettä. Silti radalle mahtui pari kinkkistä kohtaa. Videota ei tästä kisasta saatu, mutta tässä ratapiirros:
Lähdin itse juoksemaan aitojen vasenta puolta. Jasu jäi vähän haahuillen katselemaan lähtöpaikalla väärään suuntaan, mutta jaksoi kuitenkin keskittyä koko radan ajan suorittamiseen. Ensimmäisestä putkesta otin Jasun mukaan valssilla ja käänsin sen ihan turvallisesti puomille. Jasu myös malttoi nyt pysähtyä ihan nätisti puomin kontaktille. Sitten suuntasimme aidalle, mutta Jasu näkikin hämäyksenä radan vierellä olevat kepit ja lähti suuntaamaan niitä kohti. Sain sen kuitenkin käännytettyä A:lle. Tästä kämmistä saimme radan jälkeen neuvoja tulevalta kouluttajaltamme Maijulta. Rintama- ja kulkusuuntani oli ollut suoraan kepeille, joten ei ihmekään, että Jasu sinne yritti suunnata.
Seuraavilla kolmella esteellä onnistuin sitten saamaan hylyn aikaiseksi. Piirsin kuvaan vihreällä juoksulinjan, jota minun olisi pitänyt juosta. Juoksin kuitenkin punaista linjaa, joten Jasu taas näki jotain ihan muuta kuin olisi pitänyt, eli putken väärän pään. Tämänkin neuvon sain radan jälkeen Maijulta. Enpä osannut ajatellakaan asiaa rataan tutustumisessa, kun ei meille aikaisemmin ole oikeastaan kunnolla asiaa opetettu. Kaarto (eli ns. vekki) putken oikeaan päähän olisi pitänyt tehdä jo ennen 8. aitaa. Näin Jasulle olisi nähnyt jo etukäteen minne aidalta ponnistaa. Näin minä taas opin jotain uutta, jee.
Mutta hylystä huolimatta menimme radan loppuun asti. Lopussa ei sitten tullutkaan mitään sen kummempaa vastaan. Ainiin, A-esteen kontaktille Jasu ei nyt pysähtynyt. Se jäi vähän harmittamaan. Pitäisi saada pian treeneihin se kosketusalusta käyttöön.
Sitten se alokasluokan rata. En nyt jaksanut sitä piirtää, kun se oli niin pitkä ja monimutkainen. Jopa 21 estettä ja kepitkin mentiin kahteen kertaan. Kisoissahan niin pitkää rataa ei saisi olla eikä pujotteluakaan kuin kerran. Vähän jo aavistelin mitä tuleman pitää, kun mölliluokan palkinnot jaettiin ennen alokasluokkaa. Jasu on ihan hulluna palkintoihin ja bongasi tietty, että tosi moni koira kävi palkintoja pokkaamassa :D Niin ja niitä palkintojahan sitten lojui ympäri kentän reunoja.. Ensimmäisessä putkessa, joka oli neljäs este, huomasin ettei Jasu ollut oikein enää hallinnassani. Se lähti haistelemaan. Radan reunassa Jasu sitten bongasi kameralla kuvaavan miehen ja juoksi sen luo. Jasu siis luuli sitä Jereksi, koska Jere oli kentän toisella reunalla lähestulkoon samanlaisen kameran kanssa.. No, päästiin kuitenkin jatkamaan ja seuraavaksi Jasu sitten bongasikin yhden villakoiran mölliradalta voittaman lelun, joka lojui maassa. Menin hakemaan Jasun kantamalla pois, joten siitä viimeistään meidät hylättiin. Kokeiltiin kuitenkin vielä keppejä, mutta Jasun mielenkiinto oli tosissaan mennyttä. Se juoksi vielä palkintopöydän läheisyyteen, ilmeisesti helppojen palkintojen toivossa. Se siitä sitten. Eikun jätkä kainaloon ja boksiin miettimään tekosiaan.
Päivä oli tosi kuuma, eikä koirat ole vielä tottuneet tällaiseen helteeseen. Sen alkoi huomata viimeisillä radoilla, koska kunnon tuloksia ei tullut kovinkaan monelle. Sain vielä lisää neuvoja Maijulta. Nyt pitäisi hankkia paljon superkivoja leluja Jasulle, jotta sen mielenkiinto pysyisi minussa. Lelua voisi sitten pitää kisoissakin taskussa ja tiukan paikan tullen ottaa sen esille. Meillä on nyt kuulemma paljon tehokkaita treenejä tiedossa. Kyllä meistä kuulemma saa vielä timantin hiottua :D Mutta siihen ilmeisesti tarvitaan verta, hikeä ja kyyneleitä :D
Nyt on kyllä Jasu ilmoitettu ensimmäisiin ja toisiinkin virallisiin kisoihin. Ensimmäiset on viikon päästä ja toiset kahden viikon päästä. Kylläpä jo jännittää!! Kisat on tässä noin 1km päässä meiltä, että sen kauemmaksi ei uskaltauduttu vielä. Jos ne menee edes joten kuten, niin voisi katsella lisää kisoja sitten kesemmällä.
Vielä pieni kuvasarja jatkoksi:
kovaa mennään puomilla
A:llekin juostaan aika vauhdilla
kovaa käskytystä
alokasluokan rata meni sitten näin.. Jasu karkasi lelun luokse.
kumpaahan potuttaa enemmän?
Lähdin itse juoksemaan aitojen vasenta puolta. Jasu jäi vähän haahuillen katselemaan lähtöpaikalla väärään suuntaan, mutta jaksoi kuitenkin keskittyä koko radan ajan suorittamiseen. Ensimmäisestä putkesta otin Jasun mukaan valssilla ja käänsin sen ihan turvallisesti puomille. Jasu myös malttoi nyt pysähtyä ihan nätisti puomin kontaktille. Sitten suuntasimme aidalle, mutta Jasu näkikin hämäyksenä radan vierellä olevat kepit ja lähti suuntaamaan niitä kohti. Sain sen kuitenkin käännytettyä A:lle. Tästä kämmistä saimme radan jälkeen neuvoja tulevalta kouluttajaltamme Maijulta. Rintama- ja kulkusuuntani oli ollut suoraan kepeille, joten ei ihmekään, että Jasu sinne yritti suunnata.
Seuraavilla kolmella esteellä onnistuin sitten saamaan hylyn aikaiseksi. Piirsin kuvaan vihreällä juoksulinjan, jota minun olisi pitänyt juosta. Juoksin kuitenkin punaista linjaa, joten Jasu taas näki jotain ihan muuta kuin olisi pitänyt, eli putken väärän pään. Tämänkin neuvon sain radan jälkeen Maijulta. Enpä osannut ajatellakaan asiaa rataan tutustumisessa, kun ei meille aikaisemmin ole oikeastaan kunnolla asiaa opetettu. Kaarto (eli ns. vekki) putken oikeaan päähän olisi pitänyt tehdä jo ennen 8. aitaa. Näin Jasulle olisi nähnyt jo etukäteen minne aidalta ponnistaa. Näin minä taas opin jotain uutta, jee.
Mutta hylystä huolimatta menimme radan loppuun asti. Lopussa ei sitten tullutkaan mitään sen kummempaa vastaan. Ainiin, A-esteen kontaktille Jasu ei nyt pysähtynyt. Se jäi vähän harmittamaan. Pitäisi saada pian treeneihin se kosketusalusta käyttöön.
Sitten se alokasluokan rata. En nyt jaksanut sitä piirtää, kun se oli niin pitkä ja monimutkainen. Jopa 21 estettä ja kepitkin mentiin kahteen kertaan. Kisoissahan niin pitkää rataa ei saisi olla eikä pujotteluakaan kuin kerran. Vähän jo aavistelin mitä tuleman pitää, kun mölliluokan palkinnot jaettiin ennen alokasluokkaa. Jasu on ihan hulluna palkintoihin ja bongasi tietty, että tosi moni koira kävi palkintoja pokkaamassa :D Niin ja niitä palkintojahan sitten lojui ympäri kentän reunoja.. Ensimmäisessä putkessa, joka oli neljäs este, huomasin ettei Jasu ollut oikein enää hallinnassani. Se lähti haistelemaan. Radan reunassa Jasu sitten bongasi kameralla kuvaavan miehen ja juoksi sen luo. Jasu siis luuli sitä Jereksi, koska Jere oli kentän toisella reunalla lähestulkoon samanlaisen kameran kanssa.. No, päästiin kuitenkin jatkamaan ja seuraavaksi Jasu sitten bongasikin yhden villakoiran mölliradalta voittaman lelun, joka lojui maassa. Menin hakemaan Jasun kantamalla pois, joten siitä viimeistään meidät hylättiin. Kokeiltiin kuitenkin vielä keppejä, mutta Jasun mielenkiinto oli tosissaan mennyttä. Se juoksi vielä palkintopöydän läheisyyteen, ilmeisesti helppojen palkintojen toivossa. Se siitä sitten. Eikun jätkä kainaloon ja boksiin miettimään tekosiaan.
Päivä oli tosi kuuma, eikä koirat ole vielä tottuneet tällaiseen helteeseen. Sen alkoi huomata viimeisillä radoilla, koska kunnon tuloksia ei tullut kovinkaan monelle. Sain vielä lisää neuvoja Maijulta. Nyt pitäisi hankkia paljon superkivoja leluja Jasulle, jotta sen mielenkiinto pysyisi minussa. Lelua voisi sitten pitää kisoissakin taskussa ja tiukan paikan tullen ottaa sen esille. Meillä on nyt kuulemma paljon tehokkaita treenejä tiedossa. Kyllä meistä kuulemma saa vielä timantin hiottua :D Mutta siihen ilmeisesti tarvitaan verta, hikeä ja kyyneleitä :D
Nyt on kyllä Jasu ilmoitettu ensimmäisiin ja toisiinkin virallisiin kisoihin. Ensimmäiset on viikon päästä ja toiset kahden viikon päästä. Kylläpä jo jännittää!! Kisat on tässä noin 1km päässä meiltä, että sen kauemmaksi ei uskaltauduttu vielä. Jos ne menee edes joten kuten, niin voisi katsella lisää kisoja sitten kesemmällä.
Vielä pieni kuvasarja jatkoksi:
kovaa mennään puomilla
A:llekin juostaan aika vauhdilla
kovaa käskytystä
alokasluokan rata meni sitten näin.. Jasu karkasi lelun luokse.
kumpaahan potuttaa enemmän?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
