Heti eilisen tokokokeen perään sitten vedettiin kaikki kisaliikkeet Doggien vikoissa treeneissä. Kunpa tää kerta olisi ollut jo viikko sitten ;) Sen verran hyviä vinkkejä nimittäin saatiin taas paikallaolon harjoitteluun.
Ensin tehtiin alkuhässäkät ihan niin kuin oikeassa kokeessa, eli juoksujen tarkistus, kehään tulo, luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Kaikki meni muuten ok, mutta paikkamakuussa Jane nousi ylös melkein heti. Voihan #¤&%! No, ei siinä auttanut kuin palauttaa tyttö takaisin asemiinsa ja palkata sitä urakalla loppuajan. Hanna-kouluttaja sanoi, että minun tulisi tehdä Janelle selkeämmäksi, että mikä käytös on sallittua ja mikä ei. Jos se tekee väärin, minun pitää puuttua siihen heti. Ei kuitenkaan komentamalla vaan napakasti kieltämällä ja opastamalla se oikeaan suoritukseen.
Seuraamisessa oli vähän haparointia pienestä tilasta johtuen. Kun lähestyimme seinää, Jane alkoi hidastella. Siihen saimme neuvoksi harjoitella seuraamista paljon erilaisissa paikoissa. Niinkin, että menen ihan kiinni seinään ja Janen tulee silti seurata koko ajan. Se ei saa päättää, että seuraako se vai ei. Koko ajan on vaan seurattava, oli paikka mikä hyvänsä.
Liikkeestä seisomiset ja maahanmenot meni aika lailla nappiin. Maahanmenokin oli kuulemma nopea. Ja luoksetulo onnistui nyt sitten aivan täydellisesti! Voi, kun Jane olisi sen eilen tehnyt tuolla tavalla! Ei edes jäänyt yhtään vinoon. No, ei mahda mitään. Treenattavaa riittää edelleen.
Hypyssä Jane pääsi taas luistamaan hyppimään omia aikojaan ennen varsinaista suoritusta. Tähän Hanna sanoi myös neuvoksi, että minun tulee puuttua Janen tekemisiin. Ihan hyvin ehdin käskeä sen takaisin hypyltä. Mitä kummaa minä seison vaan kuin sahapukki ja sallin tuollaista käytöstä!?!
Lopuksi vielä harjoittelimme paikallaan oloa ja paikalleen jäämistä luoksetuloliikkeessä. Teimme kokonaisen 3 minuutin paikkamakuun, jossa minun tuli sillon tällöin käydä palkkaamassa Janea. Eikä ollut tarkoitus seistä koko ajan paikoillaan vaan liikuskella vähän Janen edessä. Nyt tyttö pysyi koko ajan tosi hyvin paikoillaan! Selvästi sillä riittää mielenkiinto paikalla pysymiseen, kun liikuskelen vähän. Nyt ei häntäkään vispannut nousemisen merkiksi ollenkaan. Eli siis läksynä pidentää paikallaanoloaikaa ja liikuskella vähäsen. Siitä sitten pikku hiljaa vähentää sitä liikkumista.
Paikalleen istumaan jäämisessäkään ei ollut ongelmaa. Jätin Janen istumaan ja palasin pari metriä käveltyäni takaisin palkkaamaan. Tätä meidän oikeasti pitää myös harjoitella, siksi se luoksetulo eilen kokeessa kosahtikin.
Mutta olipa kyllä ihan huippuhyvä kurssi! Täytyy varmaan ensi syksyksi/talveksi ilmottautua taas uudelleen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti