Längelmäki-city treenit :D

Tänään oltiin agilitykoulutuksessa Längelmäellä asti. Siellä on uusi hieno lämmin halli, jossa meidän seuran porukoilla on oikeus nyt käydä silloin tällöin treenailemassa. Kouluttamassa meidän porukkaa oli tällä kertaa TAKUista Jari Salmela. Oltiin mukana neljän koiran ryhmässä, jossa kaikki muut oli oikein super 3-luokan koiria. Että ihan tyytyväinen saan meidän ratoihin olla, vaikka aika säätämistä vielä olikin. Tehtiin kaksi eri rataa. Ensimmäinen oli helpompi ja toinen sitten vähän vaikeampi. Eka rata meni kyllä meiltä oikeastaan huonommin. Kämmäilin taas ihan perus ohjauksissa. Esim. taas kahden aidan takaa ohaaminen tuotti vaikeuksia. Tärkeää olisikin taas saada pienet kätöseni kertomaan koiralle jo ajoissa sitä oikeaa suuntaa. Mutta taas tuli taottua päähän asia tuollaisessa ohjaustilanteessa. Ehkä ne pikku hiljaa taas jää jakeluun ;) Toinen vaikea paikka oli A:n alla menevään putkeen ohjaaminen. Jasu on kyllä oppinut jo semmoiset aika hyvin, mutta kun nyt en antanut sille tarpeeksi tilaa, Jasu sujahti usein A:lle putken sijaan. Pitäisi olla silmät selässäkin ;)

Tokalla radalla vaikeuksia tuotti kepeille ohjaus. Siinäkin taas annoin Jasulle liian vähän tilaa edetä. Kokeiltiin sitä kerran niinkin, että kouluttaja laittoi salaa lelun ekaan väliin. Jasu luuli, että lelu oli kouluttajalla kädessä, joten se ensin yritti varastaa sinne. Mutta sitten kun sain sen olemaan minun kanssa ja menemään kepeille, sieltä löytyikin ylläri ylläri kiva lelu. Tuo oli aika jännä kikka, mitä Jasun kanssa pitää alkaa käyttämään. Huijata sitä, niin ettei se tiedä missä lelu on. Sitten se löytyy radalta jostain kohtaa, silloin kun se tekee minun kanssa töitä.

Radan lopussa myös putkeen ohjaus tuotti päänvaivaa. Mikähän ihme siinä on, kun yritän aina lähettää Jasua liian kaukaa putkeen, vaikka se ei välttämättä aina irtoa?? Sitten kun oma liike lakkaa, Jasukin pysähtyy. Kädetkin oli tässä taas oleellisessa asemassa. Puomilta oli tarkoitus ohjata vähän matkaa vasemmalla kädellä, mutta jo ajoissa ennen aitaa kertoa oikealla, että ollaan menossa putkeen. Videolta kun hommaa katselee, käteni eivät todellakaan ole tuommoisissa vaihtotilanteissa vielä kovin selkeät. Huitaisen usein eka vasemmalla ja sitten vähän oikealla suuntaa. Tai toisinpäin. Pitää nyt yrittää keskittyä tuohon. Onhan siitäkin ollut jo puhetta aiemminkin. Myös viimeisille aidoille kääntö oli tarkoitus rintamasuunnalla kertoa jo ajoissa. Vikalla yrittämällä se taisi viimein onnistua tosi hyvin.

Myös kepeillä toimimiseen sain uuden ohjeen. Olisi hyvä opettaa koira pujottelemaan itsenäisesti, tein sitten vierellä mitä tahansa. Voisin välillä kulkea sivulla vähän kauempana, kääntää selkää, mennä selkä edellä jne.. Tämä helpottaisi siihen, että voisin tehdä esim. valssia jo ajoissa pujottelun lopussa. Koko ryhmällä taisi olla sama ongelma, että valssi tuli vasta keppien jälkeen. Jasulla on kyllä vahva pujottelu, joten en usko tämän tuottavan kauhesti ongelmia. Pitää vaan muistaa itse liikkua eri tavoin Jasun pujotellessa.

Yhteenvetona Jasun ohjaamiseen taas sain ohjeeksi, että sitä ei saa jättää selän taa. Heti, kun oma ohjaamiseni herpaantuu, Jasu aloittaa omat haistelujuttunsa tms. Jasu oli kouluttajankin mielestä erittäin häiriöaltis. Häiriötä radalla pitäisikin harjoitella juuri erilaisten namien ja palkintojen avulla. Ja palkan saa vasta silloin, kun tekee minun kanssa töitä. Ja palkkausta pitäisi tapahtua vielä aika paljon.

En nyt saanut noista Jeren ottamista videoista mitään selkeää koostetta tehtyä, joten tässä muutamia "parhaita paloja". Ekassa pätkä ensimmäisen radan loppusuoralta. Toisessa on sitten sitä vaikeampaa rataa. Kepeille ohjaus meni tuossa pieleen, mutta vauhti oli ihan mukava, kun lelu kädessä mentiin.

Turhautumista puolin ja toisin

Tänään pääsin pitkästä aikaa torstain tokotreeneihin. Tosi antoisaa oli, vaikka mun noutoharjoitukset suorastaan tyrmättiin heti kättelyssä ;) No, ei vaan. Hienosti kuulemma olen edennyt noudossa Janen kanssa, mutta neidin kurina pitäisi saada loppumaan nyt heti alkuun. Jane kun harrastaa mitä kummallisimpia kurina- ja vinkumisääniä, silloin kun se ei ymmärrä jotain asiaa tai ei muuten vain pidä siitä. Noudossa kuriseminen on jäänyt jo päälle. Se kurisee välittömästi, kun koskee kapulaan. Tai jopa kun se tuodaan näkyville. Niin kuin edellisen postauksen videosta ilmeneekin.

Vaikka onkin tosi turhauttavaa, nyt on vaan mentävä takapakkia. Parempi tuo kurina on tässä vaiheessa saada loppumaan kuin joskus pidemmällä. Kisoissahan tuommoinen ääntely varmaankin vähentäisi pisteitä. Nyt olenkin päättänyt ottaa järeät keinot käyttöön. Kurinasta en huomioi Janea ollenkaan. Aluksi naksautin ja palkkasin sitä ihan siitä, että se odotti kapulaa hiljaa paikoillaan. Sitten kun odotti hiljaa, sai kapulan eteensä. Siitä sitten, jos oli hiljaa, sai palkkion. Jos kurina alkoi, kapula meni piiiloon ja olin huomioimatta Janea niin kauan kuin se oli taas hiljaa. Tietysti sitten, jos se sattuu nostamaan kapulaa hiljaa, saa superpalkkion. Ulkona se toi sen minulle jopa pari kertaa hiljaa, mutta sisällä kurina on kahta kauheampi. Nyt aionkin sitkeästi harjoitella tätä joka päivä pienissä pätkissä tosi monta kertaa. Tärkeää nyt olisi saada "lamppu syttymään" siihen, että kapulan kanssa ollaan ihan hiljaa. Oli se sitten suussa, maassa tai minun kädessä. Iltaruuankin Jane sai äsken vasta sitten, kun koski nenällä kapulaan ja oli hiljaa. No, siihenkin meni ehkä reilu 5 minuuttia.. Huh huh.. Kyllä mä oon sitten super tyytyväinen kun saan tuon noudon joskus näyttämään kilpailusuoritukselta ;)

Videoita

Tässä kootusti muutama video menneiltä viikoilta ja tältä päivältä:

Jasu agilitynäytöksessä KV-näyttelyissä 23.11.



Eka rata sujui hyvin, pieniä liukasteluja lukuun ottamatta. Tokalla radalla sitten Jasu vähän tapansa mukaan hauskuutti yleisöä lähtemällä suorittamaan viereisen koiran rataa ;)



Noutoa Janen kanssa

Eilen kun saatiin treeneissä jotain edistystä noudon kanssa aikaiseksi, niin pitihän sitä tietysti sitten vielä treenailla kovasti kotonakin. Neiti on kyllä ihan mahdoton kurisija ;) Seuraava vaihe onkin sitten saada naksun avulla vähän enemmän kestoa pitämiseen. Ettei se luovuta kapulaa heti, kun käteni tulee lähettyville. Mietin vaan, että mitkäköhän käskyt tuohon nyt sitten liittäisi.. Pitää kysyä neuvoa viisaammilta ;)

Illan tokot

Päästiin pitkästä aikaa Janen kanssa tokotreeneihin. Porukkaa oli paikalla tosi vähän, mutta oikein onnistuneet treenit saatiin aikaiseksi. Aluksi siinä vähän itseksemme odotellessa harjoiteltiin seuraamista ja liikkeestä seisomisia ja maahan menoja. Jane oli innokas ja toimi tosi hyvin! Ekassa maahanmenossa vaan piti sanoa käsky kahdesti, mutta toisella se meni heti ekasta oikein nätisti makaamaan.

Sitten otettiin luoksepäästävyyttä ja 2min paikkamakuu. Luoksepäästävyydessä se malttoi istua nyt ihan paikoillaan. Palkkasin kyllä silloin, kun ihminen tuli ihan lähelle. Paikkamakuun se myös malttoi olla nätisti paikoillaan. Kävin kyllä palkkaamassa pari kertaa. Mutta nyt alkaa vaikuttaa taas ihan lupaavalta, että voin varmaan pikku hiljaa alkaa vähentämään palkkaamista. Olen myös kävellyt nyt ensin aina vähän Janen taakse ja sitten vasta vierelle.

Lopuksi otettiin sitten niitä noutoharjoituksia. Aluksi koitin vähän leikittää Janea kapulan kanssa ja juosta sitä karkuun. Toimi muuten ihan hyvin, mutta aina, kun käännyin ikään kuin odottamaan kapulaa, se pudotti sen suusta. No, tehtiin sitten perinteisen kaavan mukaan, eli olin kyykyssä maassa ja vähän leikitin ja jäin odottamaan, josko kapula palautuisi mahdollisimman lähelle minua. Vähän tulin kädellä vastaan ja sitten, kun kapula osui Janen toimesta käteeni, se sai namin. Homma edistyi nyt tosi hyvin. Lopulta palkkasin enää siitä, että Jane toi kapulan ihan kunnolla käteeni. Pudotuksista ei tullut enää namia. Nyt se on tainnut unohtaa meidän käsikosketusharjoitukset, eikä enää aina pudottanut kapulaa suustaan, kun laitoin kämmenen sen eteen. Oli vähän virhe opettaa sille niitä nenällä käteen koskemisia. Se ei toiminut meidän neidin kanssa. Mutta hienoa! Nyt Jane on oikeasti tainnut hoksata jotain kapulan kanssa toimimisesta :) Se osaa nyt tuoda sen käteen. Kaikki muut suoritukset jätetään nyt noteeraamatta. Vielä kun saisi liikkeen vähän ripeämmäksi ja kurinat pois.

Seinäjoen kisat

Eilen käytiin ajelulla Seinäjoella asti kisareissulla. Kai se pitäisi jo tässä vaiheessa oppia, että lähtee reissuun ajoissa.. Kisajärjestäjät olivatkin olleet tosi ripeitä, joten olivat vähän etuajassa. Saavuimme siis paikalle noin 5 min ennen B-kisan rataantutustumista.. Puuh, töhötin ihan hulluna ja eka suoritus oli sen mukainen.. Tein juuri ne meille tyypillisimmät virheet (kuvaajallekin tuli yhtä kiire kuin minulle ;)). Aluksi mietin, että ohjaisin alkusuoran esteiden oikeaa puolta, mutta sitten jostain kumman syystä päädyinkin ohjaaman vasenta. Ohan näitä treeneissä tehty, mutta silti päädyin muka "varmistelemaan". Tämän takia radalta tuli hylky, kun Jasu sujahti putken väärään päähän. Keinun jälkeen teimme vielä sen toisen tyypillisen virheen. Saman mitä syksyllä Kuopion kisoissa. Eli taas tässäkin, ohjasin keinun väärältä puolelta. Jasu luki siis väärän esteen sen jälkeen. Ja taisin siinä hötäkässä unohtaa radankin. Sitten olin jo armottomasti myöhässä ja unohdin ohjata koiran A:lle. Eli komeasti kierrettiin A ja jatkettiin ihan kunnialla loppuun. Voi tuska mitä sähellystä! Kyllä otti päähän.. Kun oli niin mukava ja helppo ratakin.

Jasu mini-2 B-agilityrata: tulos HYL



Toinen rata oli sitten hyppäri. Nyt kerkesin vähän enemmän rauhoittua. Tosin kyllä taas tuli vähän kiire, kun meidän edeltä puuttui kaksi koiraa. Olisimme kisanneet neljänsinä, mutta jouduimmekin toisina radalle.. Muuten oli tosi hyvä tsemppi päällä, mutta voi tuska, kun joku meni sitten vinguttamaan oikein antaumuksella vinkulelua juuri silloin, kun menimme radalle! Tähän voin ehkä purkautua, että kuinka minua potuttaa ihmiset, jotka tuovat kisapaikoille vinkuleluja, jotka vinkuvat niin että koko halli raikaa! Mielelläni voisin vaikka lainata näille ihmisille koiraani, jotta he voisivat kokeilla pitää sitä silloin hallinnassa. Meilläkin on kyllä vinkulelu, mutta olen valinnut sellaisen, joka piippaa ihan hiljaa. Sekin on Jasusta ihan yhtä kiva lelu. Voi kun nuo puudeleiden omistajat tajuaisivat, että kuinka nuo vingut saattavat häiritä muiden suorituksia. Tai ainakin meidän.. No, ei voi mitään..
Häiriötreeniä vaan peliin.

No, huomasin siis heti alusta, ettei Jasu ollut ihan täysillä kuulolla. Tiesin, että se saattaa lähteä minä hetkenä hyvänsä. Niinpä se sitten lähtikin tsekkaamaan putken numerokylttiä. Varmaan siinä toivossa, että jos se ihana vinkulelu olisi ollut siellä ;) No, sain sen kuitenkin palautettua hommien pariin. Sitten loput kämmit teinkin itse. Ohjasin nyt kepit ekaa kertaa kisoissa siltä vaikeammalta, eli vasemmalta puolen. Jasu jäi vähän haahuilemaan putken jälkeen, joten ehdin itse ajautua liian lähelle keppejä. Jasun pitäisi antaa mennä edeltä, mutta kun olin jo liian pitkällä, niin pujotteluun meno epäonnistui. Sitten vielä onnistuin kämmäämään takaaleikkauksenkin lopussa. Ihan omaa töhötystä. Mutta olipa sekin nyt periaatteessa uusi juttu, mitä nyt kisoissa uskalsin kokeilla. Ensi kerralla vaan sitten malttia enemmän. Videolta näkyy lopusta, mikä Jasua todellisuudessa koko hommassa kiinnosti. Se juoksi suoraan myyntikojun sisään radan jälkeen :D Ihme hauva ;)

Jasu mini-2 C-hyppyrata: ratavirhe 15, aikavirhe 6,13, tulos 21,13, sijoitus 9.



Että niin sujuivat meidän ekat 2-luokan kisat. Vähän jäi kaivelemaan, mutta kuitenkin oli tosi opettavaista. Ja vautsi miten hieno kisapaikka oli! Lämmin pallohalli. Olisipa kaikki paikat tuommoisia. Maneeseihin voi olla ihan turhaa mennä yrittämäänkään Jasun kanssa.

Pikatokoilua omassa pihassa

Tänään tokoiltiin pitkästä aikaa lenkin jälkeen tuossa takapihan kentällä. Nyt kun Janella alkaa olla juoksut ohi, keskittymiskyky on huomattavasti parempi. Tehtiin aluksi ihan vaan pieniä seuraamispätkiä, joissa keskityin erityisesti lähtöihin. Vähän se taas yritti kiihdytellä aluksi, mutta mentiin tosi hiljaa ja tehtiin käännöksiä, joten alkoihan se neidin tahtikin hidastua ja seuraamispaikka tuli tiiviimmäksi. Hienoa! Tehtiin myös lyhyt paikkamakuu ja sekin sujui upeasti. Vaikka maa oli märkää ja lumista, Jane makasi tosi nätisti paikoillaan, eikä yhtään yrittänyt nousta ylös :)

Jasu teki omia temppujaan välissä. Vähän kokeiltiin seuraamistakin, mutta se meni taas siihen, että tehtiin kaikenlaisia sirkustemppuja: peruuttamista, jalkojen välissä pujottelua.. jne.. Jasu oli ihan liekeissä ja hyppi koko ajan :D Hassu koira. Pitäisi opettaa sille uusi temppu, ympäri pyörähtäminen. Siis ympäri, ei selän kautta (sen se jo osaa). Kun se pyörii tosi usein innoissaan itsekseen. Pitäisi nyt vaan naksutella sille sitä liikettä, niin uusi temppu olisi siinä.

Lopuksi tehtiin vielä pidempi seuraamispätkä Janen kanssa. Kokeilin nyt oikeastaan ekaa kertaa semmoista palkkausta, että jätin namipussin kentän reunalle valmiiksi odottamaan. Aluksi neiti oli ihan liekeissä namipussukasta, mutta lähti seuraamaan tosi nätisti kuitenkin. Namipussi oli sen verran kiinnostava, että Jane seurasi ihan älyttömän innokkaasti ja tuijotti minua herkeämättä :) Lopuksi käännyttiin kohti nameja ja annoin sen luvan mennä syömään pussin tyhjäksi. Vautsi, kun olin ylpeä tytöstä, kun se tajusi heti homman jujun, vaikka ei olla aiemmin vastaavaa varsinaisesti kokeiltukaan!

Kaurapuurokurssi ja muuta mukavaa

Kaikenlaista on tapahtunut, enkä ole ehtinyt tänne blogiin raportoimaan mitään. Jane aloitti juoksunsa ja se astutettiin viime viikolla. Joten neiti jää nyt ainakin agilitystä tauolle. Tokoa kyllä yritetään harrastaa sen verran kun ehditään. Noutoharjoituksia ollaan tehty jonkin verran kotosalla. Sain nyt neuvoa eräältä russelikasvattajalta, miten tuollaisen riiviön kanssa pitäisi toimia. Noudosta pitäisi tehdä vähän niin kuin hauska leikki, eikä sen tarvitse olla totista touhua. Ollaan nyt siis oikein leikitty noutokapulan kanssa. Jane on ainakin vahingossa jo pari kertaa tuonut kapulan käteeni. Ei varmaan mene enää kauaakaan, että se hoksaa homman :)

Jasun kanssa ollaan päästy treenailemaan agia uusiin paikkoihin. Oltiin nimittäin agilitynäytöksissä esiintymässä sekä Jyväskylän KV-näyttelyssä että Taitavien Tassujen uuden koulutushallin avajaisissa. Ihan yllättävän mukavasti Jasu toimi niinkin häiriöisissä paikoissa. Näyttelyissä meillä oli knock-out -kisa, jossa kaksi koirakkoa suoritti samanlaisia ratoja yhtä aikaa. Parempi koira pääsi aina jatkoon. Mokasin itse aika pahasti ekan päivän näytöksessä leväyttämällä namipussini ympäri rataa.. Aika noloa! En edes ymmärrä miksi ihmeessä kannoin namipussia mukana?? Esitys meni arvattavasti pilalle, kun Jasu jäi etsimään nameja maasta. Sunnuntaina sitten eka rata onnistui tosi hyvin :) Voitettiin parimme ja päästiin seuraavalle kierrokselle. Toisella radalla sitten Jasun keskittyminen herpaantui ja se lähti tervehtimään lähettäjämiestä viereisen koiran radalle. Sieltä Jasu kävi suorittamassa parit esteet, mutta sain sen onneksi kutsuttua takaisin ja päästiin rata ihan kunnialla loppuun. Tosi kivaa kyllä oli päästä mukaan näytöksiin. Monena vuonna olen siellä näytöksiä katsellut ja haaveillut, että voisinpa joskus olla mukana :)

Taitavien tassujen uuden koulutushallin avajaisissa oli haastavammat olosuhteet. Hallin pohja oli hiekkaa ja reunoilla oli jotain lelujakin.. Katsojiakin oli ainakin ekassa näytöksessä valtava määrä. Mietin, että mitenhän Jasu malttaa hommaan keskittyä ja pitää hajunenänsä kurissa.Vähän se jo lähti haahuilemaan, kun meidän piti näyttää miten putki suoritetaan. Mutta itse rata sujui yllättävän hyvin! Jasu ei lähtenyt omille teilleen kertaakaan :) Ekassa näytöksessä mokasin kepeille ohjauksessa pariinkin otteeseen. Hosuin ihan liikaa. Tokassa näytöksessä sitten kepeille menot onnistuivat hyvin, mutta Jasu ei pysähtynyt A:n kontaktille. Kontaktiesteisiin ei oltu vielä ehditty laittaa pinnoitetta, joten luulen, että se muisti ekalta radalta, että A oli niin liukas, ettei se edes yrittänyt pysähtyä. Keinun suorittaminen jätettiin suosiolla väliin juuri liukkaan pinnan takia.

Viime viikonloppuna osallistuimme Jasun kanssa myös JAT:in järjestämälle "Kaurapuurokurssille". Kurssilla käytiin pilkkua viilaten läpi perus ohjaustekniikat: perusvalssit, pakkovalssit, mäkelät (eli persjätöt) ja takaaleikkaukset. Opin tosi paljon uusia juttuja "vanhoista" tekniikoista. En nyt jaksa kaikkea kurssin antia tähän kirjoittaa, mutta tärkeimpiä asioita näissä ohjaustekniikoissa on ehdottomasti oikea ajoitus ja se, että koiralle tulee kertoa jo ennen kuin se ponnistaa, minne ollaan seuraavaksi menossa. Poikkeuksena oikeastaan vain pakkovalssi, jossa ohjausliike tulee myöhemmin kuin muissa.

Alla on video, johon kokosin meidän suorituksiamme kurssilta. Vaikeimpia oli minulle varmaankin valssit. Videota katsellessa huomasin, että usein jätän homman kesken ja olen jo kaivamassa taskusta namia, kun pitäisi vielä ohjata koiraa. Siihen pitää kiinnittää nyt huomiota. Vielä olin lähes jokaisessa toistossa aavistuksen myöhässä, mutta koko ajan mentiin kuitenkin parempaan suuntaan :) Lopuksi tehtiin rataa, jolla piti tehdä ainakin yksi valssi, pakkovalssi, takaaleikkaus ja persjättö. Rata sujui ihan yllättävän hyvin, mutta suunnittelin ohjata takaisinpäin käännöksen jälkeen yhden aidan ihan liian vaikeasti. Koetin tehdä takaaleikkausta, jossa Jasun ja minun linjat risteäisivät niin, että kiertäisimme aidan eri puolilta. Kouluttajakin sanoi, että yritin tehdä ehkä vaikeinta takaaleikkausta, mitä on olemassa :D Eli se ei onnistunut ilman palkkausapua. Mutta nytpä tiedän senkin, että en sitten vaan kisoissa yritä mitään tuommoisia :D



Nyt jäi agitreenit joulutauolle, mutta ilmoitin Jasun Taitavien Tassujen "Ihanan kamala keinu" -kurssille. Se kestää joulukuun ajan. Itsenäisyyspäivänä lähdemme kisailemaan Seinäjoelle ja 13.pvä menemme Längelmäelle lämpimään halliin treeneihin. Että erilaisissa paikoissa agiliitoa on tiedossa edelleen :)