Sepon treenejä ja kotiläksyt

Tässä nyt nopeesti vähän muistiin viime viikkojen treenejä. Käytiin pari kertaa tuurailemassa Savikon Sepon treeneissä. Janella on ollut ihan hyvä meininki päällä nyt. Seppo löysi taas minusta ne kaikki virheet, mikä saa koiran vauhdin lässähtämään. Eli samat ohjeet saatiin kuin keväälläkin: enemmän lentävää palkkaa ja erityisesti niissä kohdissa, kun Jane menee ohi minusta. Lisäksi minun pitää opetella muun muassa valssia ja opettaa koira etenemään suoraan, kun juoksen vaan. Ihan perus jutut siis pissii.. ollaan varmaan edetty liian vaikeisiin asioihin liian nopeasti.



Yllä eka rata mitä tehtiin viikko sitten perjantaina. Alku oli radassa se haastavin ja sitä hinkattiinkin jonkin aikaa. Idea oli, että alku ohjattiin A-esteen puolelta ja niin, että koira mentiin ottamaan vastaan 3 hypyn ekan siivekkeen tienoilta. Eli oikealla kädellä käännettiin koira 2 hypylle. Ajoitus oli tosi tärkeä tässä. Alkuun Jane tietysti ohitti hypyn monta kertaa. Helpotettiin sitten hieman niin, että menin lähemmäs 2 hyppyä ja heitin palkkaa hypyn taa. Seppo myös sanoi minulle ajoituksen, milloin pitää kääntää. Lopulta opittiin Janen kanssa uusi asia oikein hienosti :)

Meille vaikeimmaksi kohdaksi osoittautui kuitenkin valssi, joka tuli tehdä 4 hypyn taa kohti 5 hyppyä. Niin.. nimenomaan KOHTI 5 hyppyä. Tämä oli minulle uskomattoman vaikea asia. Valssi valui liikaa 4 hypyn taa, enkä saanut tehtyä samalla vekkiä (joka myös olisi pitänyt tulla ennen 5 hyppyä). Vaikeaa! Jane meni joka kerta hypylle nro 7 ennen 6 hyppyä. Ei saatu kohtaa kuntoon, koska ei ollut tarpeeksi aikaa. Muutan rata sujui ihan suht ongelmitta. Paitsi ekan kerran Jane karkasi keinulle (joka oli ihan hämäyksenä), kun valuin taas itse liikaa ja blokkasin ekan keppivälin sen näköpiiristä. Ekan kerran myös muurin jälkeinen elämä oli vaikeaa. Käänsin taas itseni liian nopeasti ja Jane jäi selän taa. Tuollaisissa tilanteissa pitäisi vaan malttaa odottaa koiraa.



Sitten viime keskiviikon rata. Tässäkin tuli esiin ihan erilainen ratasuunnitelma, kuin mitä olisin itse valinnut. Seppo nimittäin kehotti menemään alun puomin vasenta puolta. Tämä osoittautui Janelle yllättävän vaikeaksi, vaikka putken jälkeen tulevan hypyn piti olla ihan selvää pässinlihaa eikä puomin layeroinnin pitänyt hämätä tässä koiraa. Itse kurotin liikaa kohti hyppyä ja tein siitä liian ison numeron. Pari kertaa otettiin niin, että Seppo palkkasi hypyn taa. Sitten ei tarvinnut enää kuin juosta vaan. Tämmöisiä pitäisi opetella. Jane oli ihan liikaa taas kiinni minussa.

Seuraavaksi tuli sitten taas kökköjä valsseja hypyillä 7 ja 9. Oikeesti, valssini ovat aivan surkeita! Ne eivät mene kohti seuraavaa estettä ja kumartelen liikaa. Huonoissa valsseissa Janen vauhti hidastuu ja se muuttuu epävarmaksi. Seppo neuvoi, miten palkkaan Janea valsseissa. Pitäisi palkata enemmän hypyiltä, niin Jane saisi intoa ja varmuutta suorittaa niitäkin. Ihan loppuun asti ei päästy tätä rataa, kun oli niin monta korjattavaa asiaa. A:n jälkeenkin onnistuin tässä jättämään Janen selän taa. Seppo sanoi, että kun juoksen eteenpäin ja näytän korkealla kädellä hyppyä, toinen käsi jää monesti selän taa. Jane monesti tulkitsee sen niin, että yritän tehdä persjättöä. Tuollaisessa tilanteessa pitäisi katsoa koiraa, eikä kääntää sille selkää.



Saatiin kotiläksyksi harjoitella niitä valsseja ja suoraan juoksua. Käytiin siis eilen Ojangossa vähän lenkkeilemässä ja samalla tehtiin yllä oleva pieni radanpätkä. Eli perjantain radan alkuosa ja sitten vähän valssikieputusta. Tein myös muutaman kerran irtoamista niin, että jätettiin 8 hyppy pois. Alku (hypyt 1-5) meni tosi hyvin joka kerta :) Kontaktin jälkeen oma meno taas lässähti monta kertaa. Heti tajusin, että mikä mätti taas, kun Jane hyppäsi 7 hypyn ihan liian pitkäksi. Valssin valmistelu piti aloittaa heti A-esteeltä. Lelun kanssa sainkin Janen sitten kääntymään tosi tiukasti. Lähinnä lelu oli kyllä nyt itseäni varten, että sain siitä turvaa ja tajusin alkaa toimimaan oikeassa kohtaa. Tämä oli tosi opettavainen harjoitus minulle itselleni!

Putki-pujottelu -erottelu

Nyt meillä on pieni vauva ja ollaan synnytyksestä hyvin toivuttu, joten jatkukoon täällä treeniblogissa juttu taas vähän aktiivisempaan tahtiin :D Viime tiistaina treenattiin omissa agitreeneissä putken ja pujottelun erottelua. Haluan ehdottomasti tämän treenin muistiin, joten laitetaanpa ratapiirros ja sepostusta tänne.



Treenin idea oli se, ettei putkiin saanut mennä. Ne olivat ihan suorastaan kiinni kepeissä. Aluksi oma ajoitus oli ihan hukassa ja tietysti Jane sujahti putkeen monta monituista kertaa. Ensin tehtiin rataa numerojärjestyksessä. Tarkoitus oli itse mennä keppien oikeaa puolta. Anna-koutsi antoi vinkiksi, että minun tulee asettua vastaanottamaan koiraa hypyltä ihan suorastaan putken U:n keskelle katse poispäin kepeiltä. Eli siis pakkovalssi oli se juttu. Ilman lelua homma ei kyllä onnistunut. Lopulta sain Janen kuitenkin tulemaan "tähän"-käskyllä hienosti kiinni leluun ja siitä sitten käänsin sen kepeille. Hienoa! Jane pujotteli kuulemma ihan täydellä vauhdilla ja todella matalana. Vau :) Oma liike vaan vastaantulevan putken takia pysähtyi monesti keppien lopussa. Siinä Jane sitten lopetti pujottelemasta. Jotta oma liike jatkui, layeroin toisen putken. Se onnistui hienosti :)

Sitten tehtiin vielä rataa toiseenkin suuntaan (kirjainjärjestyksessä). Siinä menin taas keppien oikeaa puolta, niin että vedin niistolla Janen ekaan väliin. Tämä oli ehkä helpompi, vaikka oma käsi oli välillä ties missä.

Jasukin teki radan nopsasti. Jasu ei ole niin putkihullu, mutta kyllähän sekin sinne pari kertaa sujahti. Hyvin kääntyi Jasukin tiukassa kulmassa kepeille ja layerointikin onnistui ekan kerran. Taitavat russet!

Rauniopäiväkirja 14.6.2011

Kyllä me ollaan raunioita treenailtu, mutta päiväkirjan pitäminen on vähän katkonaista.. :D Eilen tuli koettua taas ahaa-elämyksiä, joten kirjataanpa ne tänne ylös.

Janea on nyt alettu opettaa ilmaisemaan. Oikein hyvältä näyttää, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin! Luulin, ettei tuosta koirasta lähtisi ikinä ääntä (muuta kuin huomiohaukkua metsän möröille), mutta taisin olla väärässä. Haukkua irtoaa kyllä ja todella helposti :) Viikko sitten Janelle kävi vähän haveri treeneissä. Se satutti jalkansa johonkin. Aluksi pelkäsin, että siihen puri kyy, mutta ei kuitenkaan. Hyvin alkanut haukuttaminen koki treenissä pienen kolauksen, kun koira ei käyttäytynyt piiloilla normaalisti. Tajusimme sitten, että jokin oli vialla, kun Jane meni kolmella jalalla. Vaiva meni onneksi ihan yhdessä illassa ohi. Mutta viime kerran jälkeen en siis oikein uskaltanut odottaa paljoa tämän kerran ilmaisulta.

Mutta toisin kävi ja russeli näytti taas älykkyytensä! Pari ihmistä haukutti sitä lähtöpaikalla ennen etsintää ja palkaksi sai sen ihanan vinkupatukan, mitä Janella käytetään piiloillakin. Ongelmana nyt tuppaa vaan olemaan se, että Jane yrittää tunkea syliin hakemaan patukkaa. Kouluttaja antoikin vinkiksi, että palkinnon saa vaan, kun haukkuu nätisti jalat maassa. Palkka heitetään koiran taakse silloin kun Jane vähän perääntyy ja ei leikitä repimisleikkiä. Tämä toimi tosi hyvin! Nyt kyllä piilotkin oli semmoisia, että niihin oli vaikea tunkea maalimiehen syliin ;) Uskomatonta, mutta totta, Jane haukkui jokaisella kolmella piilolla tosi upeasti! Voi että olin ylpeä pikku koirastani :)

Tällä kertaa tuuli oli lähes olematonta ja oli juuri satanut paljon, joten kaikki hajut painuivat aika lailla maahan. Jasulle kouluttaja teki tosi vaikean etsinnän ihan kokeillakseen Jasun motivaatiota. Ensimmäinen piilo oli ihan radan lähtöpaikan tuntumassa, sitten oli piiiiitkä tyhjä alue. Yksi piilo oli ihan perällä nurkassa ja vika piilo taas ihan lähtöalueen tuntumassa. Lähdettiin kiertämään rataa kasa kasalta vastapäivään, koska tuulta ei tosiaan ollut nimeksikään. Ekan piilon sen haistoi heti, koska se oli ihan nenän edessä, kun lähetin Jasun matkaan. Sen jälkeen Jasu tsekkaili paikkoja aika rauhalliseen tahtiin. Välillä se selvästi sai hajua vähän vikasta piilosta, mutta tuli nätisti takaisin, kun kutsuttiin. Pitkä tyhjä väli tuntui jo vähän turhauttavalta (ainakin minusta), mutta sitten vihdoin näin, kuinka Jasu haistoi radan reunalta roskiksen. Sinne se lähti päättäväisesti ja tiesin heti, että piilo oli siellä. Ja ei mennyt aikaakaan, kun haukkua alkoi kuulumaan :D Tokan piilon löytämisen jälkeen Jasu vähän väsähti, eikä selvästi tehnyt hommia ihan kunnolla. Kouluttaja käski pysäyttämään etsinnän vähäksi aikaa ja rauhoittelemaan Jasua. Sitten lähetin sen uudestaan matkaan ja lähtihän se paljon innokkaammin taas. Vika piilo olikin haastava. Se oli taas roskisrivistössä, mutta tällä kertaa ihan vasemmanpuolimmaisessa roskiksessa. Jasu kun menee tsekkaamaan aina niitä oikean reunimmaisia. Se olikin selvästi vähän ihmeissään, eikä osannut paikantaa sitä oikeaa pönttöä. Sitten kouluttaja neuvoi viemään Jasun roskiksien taakse ja haistelemaan jokaista pöntössä olevaa reikää. Reiät oli pikkukoiralle vähän korkealla, mutta kyllä niistä hajun sai. Vikan roskiksen kohdalla Jasu vähän katsoi minua ja alkoi sitten haukkumaan. Nyt oli haju paikannettu. Sieltä tuli sitten nakkia reiästä :D Voi kun Jasu oli taitava pieni märkä karvapallo :D

TOKO-kurssilla 11.5.2011

Olen ilmoittanut Janen nyt kevääksi oman seuran tokokurssille. Kurssi alkoi jo viime viikolla, mutta silloin emme päässeet osallistumaan, joten eilen oli meille eka kerta. Tokoa ei olla tehty kunnolla aikoihin, joten ihan kiva taas muistutella asioita meidän molempien mieliin. Aluksi tehtiin luoksepäästävyys- ja "kehäänmenoharjoitus". Luoksepäästävyys sujui Janelta oikein hyvin. Kehään mennessä se vähän hötkyili. Sitten tehtiin erilaisia paikallaanoloharjoituksia. Vähän oli malttamattomuutta maassa pysymisessä, kun palasin vierelle. Palkkasinkin sitten paljon vähän etuajassa jo siinä vaiheessa, kun siirryin sivulle. Eiköhän se siitä taas ala muistumaan mieleen. Otettiin pari vauhdikasta luoksetuloakin koirakujan läpi. Jane on joskus vähän jänskäillyt vastaavassa tilanteessa muita koiria. Mutta nyt homma sujui oikein vauhdikkaasti, kun kouluttaja käski vaan kutsua koiraa lelun kanssa (ikään kuin peräänlähtötyyliin). Se olikin hyvä motivaattori Janelle. Toisen kerran pidin lelun piilossa ja kutsuin enemmän liikemäisesti, mutta kuitenkin tosi iloisesti. Enkä vaatinut mitään sivulle tuloa vaan palkkasin vaan lelulla. Se oli Janesta oikein kivaa :)

Tokoon otin nyt käyttöön vähän vähemmän kuumottavan lelun, nimittäin semmoisen vähän hiljempaa vinkuvan paloletkupatukan. Janella on alkanut vähän haukkumista ilmenemään tokossakin, kun agilityssä olen haukuttanut sitä. Mutta patukan kanssa haukkumista ei ilmene onneksi ihan niin paljon kuin "karvareuhkan" kanssa. Tunnin lopussa Jane sai kyllä retuuttaa reuhkaakin ;)

Uutena juttuna alettiin harjoittelemaan merkille menemistä. Jane hoksasi sen tosi nopeeta! Kouluttaja kehotti piirtämään maahan ns. sektorin, mille koiran pitäisi pysähtyä ja ihan namilla houkuttelemaan koiraa oikealle paikalle. Käsiavut sai Janen vähän kiihtymään, joten uskon, että parempaan tulokseen pääsisimme ihan vaan pelkän naksuttimen avulla. Naksutin meillä oli kyllä nytkin apuna ja se auttoi selvästi Janea hoksaamaan asiaa nopeammin. Se vaan luuli, että merkiksi laitettua kartiota pitäisi tökkiä nenällä. Kuitenkin, kun palkkasin vaan paikallaan tökkimättä olemisesta, se taisi pikkuhiljaa alkaa tajuamaan, että pitää olla tökkimättä. Oikea paikka sille ainakin alkoi hahmottua hyvin, kun se meni jo sinne ihan itsenäisesti :) Hienoa!

Kouluttaja opetti meille myös toisen uuden jutun. Hän kertoi, että tokossa voisi olla hyödyksi myös, että koira osaa kiertää jonkun esineen. Sillä tavalla voisi harjoitella esimerkiksi luoksetulon pysähdystä. Lähettää koiran kiertämään ja sitten takaisin päin tullessa pyytää pysähtymään. Silloin ei tarvitsisi joka kerta jättää koiraa tylsästi paikoilleen ja kävellä pois, vaan vauhti säilyisi harjoituksessa :) Pitääpä kokeilla. Janehan kyllä osaa jo kiertää asioita, kun ollaan sitä agilityä varten harjoiteltu.

Oikein kiva oli tokoryhmä. Taitavia, hallinnassa olevia koiria ja osaavia ohjaajia :)

Rauniopäiväkirja 9.5.2011

"Rauniokoutsi" käski alkaa pitämään raunioista päiväkirjaa, että oppisin ohjaamista tehokkaammin. Olenhan jotain tänne jo kirjoitellutkin, mutta ehkä tarkempi asioiden tarkastelu voisi olla paikallaan. Molemmat koirat ovat hommassa ihan ällistyttävänkin loistavia ja itse olen kovasti innostunut touhusta myös. Että ei tässä oikein vielä tiedä, että mihin asti tämä innostuksemme vielä tämän harrastuksen osalta viekään :) Eniten kyllä oma työskentely kaipaa hiomista. Kaikki on minulle vielä niin uutta. Toki myös koirista löytyy koko ajan lisää kehitettävää. Jane pitäisi myös opettaa ilmaisemaan ja Jasulle taas enemmän niitä tottisjuttuja. Tekemistä varmasti riittää vielä pitkäksi aikaa, kun pääse paremmin sisälle lajiin. Älyttömän mielenkiintoista hommaa!

En nyt oikein vielä tiedä, miten noita treenejä olisi hyvä raportoida. Mutta pistin nyt alkuun ainakin paperille ylös, minkälainen oli rata ja miten ohjasin. Iso ympyrä kuvaa koko aluetta ja piilot on merkitty rastilla kohtiin, missä ne suurin piirtein olivat. Oma liikkumissuunnitelma on merkitty katkoviivalla. Tietty "koutsi" mua vielä tosi paljon ohjeistaa, kun eilenkin katsoin tuulen suunnankin ihan väärin alkuun ;)



Kun Jane meni radalle, tuuli oli vielä aika voimakas. Kouluttaja kehotti pilkkomaan alueen osiin ja lähteä sitten haravoimaan. Oma liikkuminen painottui radan oikeaan puoleen, sillä tuuli toi hajut vasemmalta reunalta ja päädystä. Lähetin Janen etsimään alueen reunaa ja itse kävelemään keskiosaa kohti. Jane nappasikin ensimmäisen piilon heti ja eteni tosi nopeasti oikealle kasalle ja ilmaisi eleillään, että piilo on siellä. Pikkaisen minun piti varmistaa ja kiertää kasaa, että oikea paikka löytyi. Jane oli tosi taitava! Sitten lähdettiin kartamaan alueen perälle. Siinä vaiheessa kouluttaja huomautti, ettei ihan perälle asti kannata mennä, sillä haju tulee sieltä voimakkaasti, jos semmoista on. Jane haistoi alueen nopeasti ja totesi, ettei siellä ole mitään. Sitten sain ohjeen edetä kohti aidan reunaa. Jane nappaisi sitten hajut, jotka tulee väliin jääneeltä alueelta. Vähän muiden perässämme kulkevien ihmisten haju blokkasi piilojen hajua, joten Jane ei edennyt nyt niin vauhdikkaasti. Mutta heti, kun mökissä piilossa olevan ihmisen haju tarttui sen nenään aidan vieressä, tyttö pinkaisi suoraan möksälle. Sieltä alkoi kuulua vinkulelun vingutusta, joten piilo selvästi löytyi :) Kävin kehumassa koiraa ja jatkettiin aidan viertä. Viimeinen piilo löytyi myös ongelmitta viimeiseltä kasalta. Tosi taitava koira! Kouluttaja sanoi, että Janella on ihan "pirun hyvä nenä". Se oli mahtavaa kuulla, sillä koko ajan olen luullut, että Jasu on se meidän nenätyöskentelijä. Mutta ei Jane kyllä yhtään huonompi taida olla :) Ihanaa!



Jasun vuorolla tuuli oli lähes jo tyyntynyt. Meinasin, että otan ihan saman liikkumissuunnitelman kuin Janella, mutta kouluttaja taisi olla vähän sitä mieltä, ettei se ollut niin hyvä idea ;) Ja selväähän se on, että jos tuuli on tyytynyt, niin haju ei tule niin voimakkaasti koiran nenään. Heti alussa tein kuulemma mokan, kun en laittanut Jasua etsimään ihan alueen reunasta. Ihmettelin, miksi sen oli niin vaikea rauhoittua lähtöön. Kouluttaja sanoi, että Jasu oli saanut jo hajun ensimmäisestä piilosta siinä vaiheessa, siksi se oli niin levoton. Hyvä, ettei ohitettu sitä piiloa, kun laitoin Jasun etsimään väärästä kohtaa. Mutta onneksi kaveri oli tosiaan spotannut jo hajun ja osasi mennä sinne itse tumpelosta ohjaajasta huolimatta ;)

Eka ukko oli piilossa roskisrivistössä. Jasulla on kerran aiemminkin ollut siellä tyyppi piilossa, joten nyt se osasi jo selvittää ongelman. Nenällään se tökkäsi yhden roskiksen auki (roskikset on siis kumollaan) ja totesi sen olevan tyhjä. Sitten se siirtyi tosi topakkana haukkumaan oikean reunimmaista roskista. Ja sieltähän se ukko makkaroineen löytyi! Hieno Jasu! Sitten jatkettiin matkaa. Päätin vähän muuttaa suunnitelmaa ja kulkeakin vähän lähempää vasenta reunaa ja koukata perällekin enemmän, koska tuuli oli niin olematonta. Jasu tsekkasi kasoja järjestelmällisesti ja löysikin sitten yhden piilon radan reunasta. Loppupätkälle sein ohjeeksi edetäkin nyt enemmän keskilinjaa, kuin mennä reunaan tuulen heikkouden takia. Sieltähän se vika piilokin sitten löytyi samalta kasalta kuin Janen vika piilo. Jasu kävi siinä välissä kyllä tsekkaamassa meidän reput ja sun muut kamppeet lähtöpaikalla ;)

Mutta taitavat oli koirat ei voi muuta sanoa. Innolla odotan jo seuraavia treenejä :)

Yyyyh, nähtiin muuten radalla kyy! Onneksi ei ollut yhtään koiraa silloin siinä lähettyvillä.

Taitava koira :)

Tämmöistä rataa tehtiin eilen omissa treeneissä Ojangossa. Aika hankalalta vaikutti rataantutustumisessa, mutta yllättävän hyvin se sitten sujuikin. Jane oli tosi taitava! :) Kokeilin tehdä takaaleikkauksia vähän sinne sun tänne ja aika hyvin sujuivat. Muutenkin teemana oli taas mahdollisimman tiukat käännökset ja kyllähän se koira kääntyy, kun vaan itse en "valu" käännöksissä. Alussa 3. aidan takaakierto oli aika haastava. Päädyin sitten kuitenkin tekemään pakkovalssin siihen. Nyt selvisi perusvirheeni, että en vie tarpeeksi koiraa ensin esteen taakse rintamasuunta "väärään" suuntaan, vaan jäin tönöttämään katse kohti koiraa, joten Jane luki 3. aidan sitten väärältä puolen. Eli ensin piti viedä ikään kuin hämäyksenä koiraa kohti 5. aitaa, mutta kääntääkin se sitten kolmoselle.

Ennen keppejä päädyinkin sitten lopulta kokeilemaan takaaleikkausta, koska valssi nelosella käänsi Janen aika väljästi. Takaaleikkaus onnistui yllättäen tosi hyvin :) Jee! Hypyille ennen keinua Anna antoi ohjeeksi yrittää vain olla vielä enemmän koiraa edellä. Kun en jäänyt kökkimään kiinni ekaan siivekkeeseen, käännös meni tosi tiukasti. Vau! Tein siis siinä ensin takaakierron ja sitten pyöräytin itseni keinun oikealle puolen. Tuntui tosi kivalta, miten Jane lähti liikkeeseen mukaan ja kääntyi tiukasti kohti keinua :)

Keinun jälkeen takaaleikkaus toimi hyvin ja loppuratakin sujui ihan ongelmitta. Renkaan jälkeen tein valssin ja ekan kerran olin vähän hukassa, että mihin sitten piti mennä. Mutta hyvin Jane haki renkaan, vaikka joillain koirilla oli sen kanssa vähän ongelmia. Piti vaan olla tarkkana tuossakin, ettei valssi valunut liikaa. Aidalle ennen puomia olisin hyvin ehtinyt tehdä valssinkin, mutta se meni nyt vähän hätäisellä takaaleikkauksella. Loppusuora oli aika uuvuttava, mutta onneksi koira jaksoi, vaikka ohjaaja oli ihan tiltissä :D

Tiukkaa kääntöä

Eilen päästiin kevään ensimmäisiin oman seuran ulkotreeneihin Ojankoon, jihuu! Anna-koutsi oli käynyt hyppykurssilla, joten harjoiteltiin kurssin antia sitten. Tosi mukavat hyppyradat olivatkin ja niistä löytyi oikein sopivasti haastetta. Jane oli tosi vauhdikkaana ulkosalla :) Ennen treenejä koirat pääsivät juoksemaan pelloille. Kyllä ne oli onnellisia.



Ekalla radalla halusin kokeilla ohjata hypyt 6-7 kummaltakin puolen. Ensin kokeilin lähempää 9 estettä. Siinä tuli auttamatta kiire, koska jäin tietysti ohjaamaan Janea putkeen. Sitten juoksin 6 aidan jälkeen lähes koiran päälle. Ei yhtään hyvä. Paremmin käännös sujui, kun jäin 6 esteen taakse ja otin vastaan seiskalta ja lähetin putkeen. Jane kääntyi lopulta oikein tiukasti :) Ennen 5 putkea oli paras tehdä persjättö. Alussa koira piti jättää aika suoraan linjaan kohti ekaa hyppyä, muuten se lähti helposti lukemaan väärää putken suuta.



Alku oli tässä sama, mutta ei mentykään toiseen putkeen vaan käännyttiin aidalle. Tässä ajoitus oli hyvin tärkeä. En saanut valua liikaa kohti 6 hyppyä, muuten Janen käännöksestä tuli liian suuri. Yhden toiston sain sen ainakin kääntymään hyvin, kun peruutin oikea-aikaisesti kohti 7.hyppyä. Aika haastava! Ohjasin siis S-kirjaimen muotoisen kurvin 10 putkeen hyppyjen "alapuolelta" kuvasta katsoen. Kun sain tarpeeksi etumatkaa seiskalle, Jane tuli tosi vauhdilla ja pystyin hallitsemaan hyvin tilanteita. Ennen viimeistä putkea oli vielä pari haastavaa valssia, joiden täytyi olla oikea-aikaiset. 12.hyppy onnistui hyvin, mutta sitten jäin siihen helposti "ihastelemaan" ja sitten olin jo myöhässä seuraavalla.

Tosi kivoja harjoituksia saada Jane kääntymään optimaalisesti. Ja sehän kääntyy tosi hyvin, kuhan vaan itse osaan ajoittaa liikkeeni oikein. Näitä pitää tehdä joskus toistekin!



Tänään käytiin vielä Sporttikoirahallilla ja tehtiin yllä olevaa pätkää. Laitoin ennen keinua putken tilalle vaan kepit. Jane ei ollut ihan yhtä vauhdikas kuin eilen ulkosalla, mutta ihan ok meni tämäkin treeni. Halusin lähinnä treenata kontakteja perjantaista kisaa varten. Kepeillä se helposti jätti vikan välin pujottelematta usein, kun oli niin kiire keinulle. ÄÄh! Ehdin jopa kerran palkata Janen siitä ja kerran huomasin asian ihan liian myöhään, kun se oli jo keinulla. Jäi vähän harmittamaan, kun tuli virheellisiä toistoja niin monta. Laitoin tarkoituksella kepit nurkkaan päin, ohjasin vaikeammalta puolelta ja keinu houkutti. Eli kepeille vaan häiriötreeniä lisää. Pitäisi varmaan hankkia jotain apuvälineitä, ettei tule noita virheitä.

Jasu on vähän aristanut toista takajalkaa taas :( En siksi viitsinyt tehdä tällä viikolla mitään sen kanssa. Lenkillä menee kyllä ok, mutta usein ylös noustessa selvästi vähän varoo sitä ja yksi päivä jopa linkutti. Toivottavasti se menisi levolla ohi.

Ihmisnuoli

Eilen harjoiteltiin Veikkolassa ekaa kertaa "ihmisnuolta". Olenkin jo jonkin aikaa pähkäillyt, että minkälainen ohjauskuvio tuon nimen takana piileekään. Tanja ja Pauliina valottivat nyt minulle tätä asiaa. Tehtiin suurinpiirtein tämmöistä rataa:



Ihmisnuoli tuli heti radan alkuun tokan hypyn jälkeen. Tarkoitus oli tehdä koiralle mahdollisimman tiukka linja kohti kolmatta hyppyä, niin että ohjaaja oli jo kääntyneenä sitä hyppyä kohti. Koira siis otettiin vastaan 2.hypyn takaa. Ihmisnuolessa ajoitus on tosi tärkeä. Ei saa lähteä liikkeelle liian aikaisin, ettei koira kierrä hyppyä. Vasen käsi ohjasi koko ajan. Tämä oli minulle vähän uusi juttu, koska normaalistihan olisin varmaan ottanut koiran ensin oikealla kädellä vastaan ja sitten kääntänyt. Mutta se olisi varmasti saanut aikaan suuremman kaarroksen ja koira olisi voinut jopa ohittaa 3.hypyn.

Tässä radalla sai juosta aika lailla. Pituuden jälkeen tehtiin sokkari. Kiirettä piti myös hypylle nro 18, joka oli takaakierto hyppysuoran jälkeen. Tein nyt Jasun kanssa ekana, koska Jane tuntuu usein ottavan vähän rangaistuksena sen, että Jasu pääsee hommiin hänen ylhäisyytensä jälkeen ;) Jasu kulki tosi mukavasti, eikä jäänyt yhtään haistelemaan. Vähän taas oli oman tarkkuuden kanssa ongelmia, kun Jasu pääsi vähän ohittelemaan hyppyjä ja putkea. Sokkari ja takaakierto ei tuottanut suurempia ongelmia. Ihmisnuolessa sen sijaan Jasu pääsi helposti valahtamaan käännöksessä. Piti vaan muistaa ottaa se tarkasti mukaan 2.hypyltä.

Janen kanssa lähdettiin taas vähän laiskasti liikkeelle ja ekalla yrittämällä se tipautti 1.hypyn riman. No, otettiin uudestaan ja tsemppasin vähän. Ihmisnuoli sujui Janen kanssa paremmin. Sain sen kääntymään tosi tiukasti ja hyvässä linjassa putkelle :) Sokkari sen sijaan tuotti ongelmia. Oma tekniikka kun on vähän mitä on ja olin usein myöhässäkin, niin Jane luki taas helposti ihan vääriä esteitä. Pussiin meno oli myös vaikea. Pussi oli vähän kummallisessa kulmassa ja Jane ei tuntunut yhtään hahmottavan sitä. Kiersi monesti koko esteen. Mutta lopulta, kun oikein tarkasti näytin, niin sen lamppu taisi syttyä :D

Puomilta-putkeen -suoraa hiottiin sitten myös vielä. Jos jäin liikaa varmistelemaan 15.hyppyä, kiire tuli kyllä takaakiertoon. Jane teki siinä hypyllä helposti liian ison kaarroksen ja ajautui seuraavan esteen ohi. Pauliina keksi tehdä siihen jaakotuksen, se olisi varmasti toiminut meilläkin hyvin ja olisin saanut etumatkaa. Yllättävän hyvin Jane kuitenkin haki takaakiertoon, vaikka olin usein vähän myöhässä.

Siitä olin tosi tyytyväinen, että molemmat koirat erottivat hienosti putken ja puomin toisistaan :) Kummallakaan ei tullut virhettä siinä kohtaa, vaikka putken suu oli tosi lähelle puomin kontaktia.

Mokien korjailua

Tiistaina harjoiteltiin Janen kanssa Veikkolassa Lempäälän kisoissa pieleen menneitä pätkiä. Kisathan meni meidän osalta suorastaan surkeasti. Kaksi hylkyä sieltä lähti kotiintuomisina. Kisavideot löytyy täältä. Tehtiin agilityradan alkupätkää: kepeille vientiä, kepeiltä tiukasti kääntöä hypylle ja putkeen menoa niin, että A oli houkuttimena vieressä. Ekan kerran Jane pääsi huitaisemaan taas A:lle. Kepeiltä kääntö oli tosi vaikea (edelleen), kun siinä jäi niin helposti vähän koirasta jälkeen ja se kerkesi lukita jo A:n. Mutta sitten taas harjoiteltiin sitä kuuluisaa haltuunottoa lelun avulla ja alkoihan sen koira päätymään sinne putkeen. Näitä vaan pitäisi harjoitella paljon. Janelle ei ole vielä oikein selvillä ero kontaktin ja putken välillä, jos ne pistetään vierekkäin. Tarkoitus olisi, että se erottaisi sen, että putkeen ohjataan aina matalalla kädellä (paitsi tässä tapauksessa myös ennen putkea haltuunotto "tähän"-käskyllä) ja kontaktille korkealla tai sitten vaan pelkällä kontakti-käskyllä.

Kepeille meno kusahti kisoissa taas samasta syystä, mistä Savikko minulle huomautti. En odota tarpeeksi, että koira hakee kepit itsenäisesti. Sama virhe tuli taas ekalla yrittämällä, mutta tokalla tajusin jo odottaa Janea hetken paikallani ja se pujotteli vallan mainiosti. Keppien jälkeen tuli vaan helposti juostua koiran päälle, jos vähänkin olin myöhässä. Tosi vaikea!

Harjoiteltiin myös hyppyradan alkusuoraa (jonka tyylikkäästi kisoissa ohjasin ihan väärältä puolen, kuin mitä olin suunnitellut :D). Jos otin etumatkaa, Jane kääntyi hienosti hyppysuoran päätteeksi takaakiertoon, mutta jos lähdin enemmän yhtä matkaa, se ehti jo huitaista putkeen.

Semmoiset oli tiistai-illan russelitreenit. Jane oli oikein taitava ja mukavalla tuulella :) Kiva, että se on päässyt nyt yli valeraskaudestaan.

Irtoamista ja haltuunottoa.. jälleen

Tiistaina tehtiin Veikkolassa tämmöistä pätkää:



Oltiin ihan keskenämme, mutta onneksi Jere lähti mukaan kuvaamaan ja kantelemaan esteitä :) Tehtiin rataa Janen kanssa pikku pätkissä, että saatiin paremmin kuvattua ja muutenkin hiottua juttuja kuntoon. Hyvin meni ja intoa oli ihan mukavasti, vaikka pitkään treenattiin ja maanantaina oli ollut fyssarikin. Putkella Jane pääsi tosi hyvin vauhtiin. Muurilla tein valssin ja se pääsi helposti vähän valahtamaan. Ennen putkea hypyllä nro 6 harjoiteltiin "tähän"-käskyä lelun avulla ja samaa harjoitusta tuli sitten loppuun myös ennen tokavikaa hyppyä. Se oli kaikkein vaikein kohta ja Jane valahti helposti hypyn väärälle puolen.

Samoja harjoituksia jatkettiin Sporttikoirahallilla keskiviikkona. Tehtiin haltuunottopätkiä Savikon viime viikon treenistä ja vähän irtoamisjuttuja myös. Hyvin oli taas vauhtia aluksi. Välillä treenasin Jasunkin kanssa, joten Jane odotteli autossa. Sen jälkeen into pääsi vähän laskemaan. Valeraskautta on selvästi taas ilmassa, kun Jane otti vähän häiriötä hallin toisella puolella treenaavasta koirasta ja sen äänekkäästä ohjaajasta. Joten lopun kahden esteen välistä vetoharjoitus jäi vähän hitaanlaiseksi. Olis voinut sen jättää kokonaan tekemättä. Mutta ihan jees fiilikset jäi tämän alkuviikon treeneistä kuitenkin :)

Lauantaina olisi vuorossa kisat Riihimäellä. Ilmoitin Jasunkin yhdelle hyppyradalle. Tehtiinkin Sporttikoirahallilla vähän hyppyratatreeniä Jasun kanssa. Hyvältä näyttää nyt taas Jasun meno. Fyssarista oli nyt selvästi kovastikin paljon hyötyä :) Kaveri liikkuu selvästi nyt paremmin ja ravaakin aika kovaa vauhtia hihnassa, eikä nosta niin helposti köpöttelylaukalle. Treeninkin jaksoi paljon paremmin kuin viime viikolla. Kiva juttu!

Tässä vielä muutama Jeren ottama kuva koirista tiistailta:


Jasu teki vaan kuvaa varten vähän putkea ja matalaa hyppyä


Nyt on Janen lelun päässä pitkä naru, niin pystyn heittämään sitä paremmin ;)


Innokas pujottelija Jane

Alkuviikon treenit

Nyt kertyikin alkuviikolle ihan mukavasti treeniaikaa, kun sain haalittua taas tuurauksia kavereiden treeneihin. Tiistai-iltana oltiin kuitenkin ihan omalla "russelivuorolla" Veikkolassa. Tehtiin seuraavanlaista pätkää:



Janen kanssa oli tarkoitus harjoitella tässä ihan vaan loppusuoralle irtoamista. Jätin lelun maahan palkaksi ja otettiin aluksi vain lähetyksiä suoraan putkeen ja viimeiselle hypylle. Tarvitsin kyllä palkkausapua, sillä Janehan muuten lähti varastamaan lelun omia aikojaan ;) Lopulta saatiin jo tehtyä putkea edeltävät kaksi hyppyäkin. Takaakierto oli alkuun toki vaikea, kun Jane ei olisi millään malttanut kääntyä poispäin lelusta. Mutta palkkasin sen kääntymisestä pari kertaa namilla, niin sitten malttoi jo paremmin.

Jasukin pääsi tekemään koko pätkän. Intoa oli vähän liikaakin alussa. Putkeen ei olisi oikein malttanut mennä, kun oli vaan niin kivaa päästä välillä tekemään jotain. Pitää vaan itse olla tarkempi ohjauksessa, kun Jasu ei ole niin hyvin putkiin irtoava kuin Jane on. Muutenhan rata ei Jasulle tuottanut ongelmia. Eli oikein hyvin ja innokkaasti meni :)

Tehtiin myös takaaleikkausta silleen, että mentiin rataa nurinpäin ja käännettiin vähän neloshypyn kulmaa. Ohjasin siis putken vasemmalta puolen (jos lähtee lopustapäin). Yllättäen takaaleikkaus sujui Janen kanssa tosi hyvin, vaikka harvoin niitä Janen kanssa teen. Pitäisi alkaa harjoittelemaankin niitä enemmän, koska siinä juuri tulee hyvää harjoitusta minun ohi etenemiselle. Otettiin taas lelupalkka ja palkkausapuri käyttöön. Ekan kerran Jane lähti liikkeelle kuin tykin suusta ja tajusin auttamatta olevani vasta putken alussa, kun Jane paineli kevyesti jo esteiden ohi palkalle :D Apurikaan ei tajunnut Janen syöksyvän niin vauhdilla, joten se pääsi varastamaan palkan. Mutta ei hätää. Seuraavalla kerralla se oli jo kuulolla, kun otin vähän enemmän etumatkaa. Vauhtia siis oli :D

Keskiviikko olikin sitten oikein tehotreenipäivä. Käytiin käyttämässä peräti kaksi vuoroa Sporttikoirahallilla. Ensin oli itsenäisen treenin vuoro. Tein enemmänkin Jasun kanssa, koska halusin säästellä Janea iltapäivän Savikon treeniin. Jasu kyllä väsähti aika lailla treenaamisesta, joten lyhyeksi jäi kuitenkin treeni sen osalta. Tehtiin ihan vaan ympyrää, jossa päädyissä oli putket, välillä puomi ja toisella puolella putkien välissä hyppyjä. Laiton hyppyjen vierelle myös kepit, koska ajattelin, että siinä voisi harjoitella myös kepeille menoa leyerointina hyppyjen toiselta puolen ohjaten. Vauhtiympyrä sujui hyvin, mutta kepeille meno tuotti ongelmia molemmille. Jotenkin edeltävä hyppy oli semmoisessa kulmassa, että molemmat vetivät helposti kakkosväliin. Layerointia ei sitten päästy oikein treenaamaan kunnolla, kun piti niin tarkasti viedä koirat kepeille. Loppupäässä pääsin Janella jo oikein hyvin irtautumaan koirasta, mutta Jasu ei kestänyt sitä niin hyvin. Tehtiin myös tiukkaa käännöstä putken ja hypyn kautta kepeille. Jasu osaa semmoiset hyvin, mutta Janelle tuotti vielä ongelmia. Ekan kerran se kääntyi jo ennen hyppyä, tokan kerran läsäytti suoraan mahalleen riman päälle, mutta kolmannella jo sujui ihan mukavasti.

Sitten iltapäivällä oli vuorossa Savikon treenit. Olipa taas mukava päästä kunnon kouluttajan silmien alle :) Tässä rata, jota tehtiin:



Hiottiin alkua aika pitkään ja hartaasti. Aluksi Jane oli niin intopiukeana, ettei malttanut jäädä lähtöön. Sitten kun sain sen pysymään, seuraava ongelma oli (taas!) se, että lähdin jo kääntymään liian aikaisin putkella, joten Jane ohitti putken. Saatiin kuitenkin nopeasti nämä asiat kuntoon ja päästiin hiomaan seuraavaa ongelmakohtaa, eli hypylle nro 4 menoa. Tein putkelle persjätön, joten tarkoitus oli juosta hypyn 4 vasenta puolta ja pyöräyttää hypyn 5 kauimmaisen siivekkeen kautta putkeen. Tässä tuli nyt se meidän hallintaongelma eteen. Jane valui helposti hypylle nro 17. Sain Sepolta hyvän neuvon, miten opettaa Jane tulemaan käteen, oli tilanne mikä tahansa. Pitää nyt opettaa sille "tähän"-käsky, niin että se tarkoittaa todellakin, että "nyt tulet välittömästi leluun kiinni ja äkkiä, etkä hyppää yhtään hyppyä ennen sitä". Tärkeää oli myös, että oma rintamasuunta pysyy kohti seuraavaa hyppyä, mutta pää katsoo koiraa ja lelu on siinä alkuun hollilla. Jos kumarruin vähänkin väärää hyppyä kohti, Seppo sanoi, että se on merkki koiralle, että lähden spurttaamaan siihen suuntaan ja se hyppy pitää hypätä. Ihan loogista :D

Saatiin tuo pätkä toimimaan lopulta ihan hyvin lelun kanssa avustettuna ja vauhtia oli Janella muutenkin mukavasti. Päästiin etenemään kepeille, missä tulikin seuraava ongelmakohta. Jane hakeutui helposti kakkosväliin (taas..). Sepolla oli siihenkin selkeä syy, miksi Jane teki niin. Itsekin sen huomasin, kun ajattelin oikein tekemiäni askelia. Odotin kyllä, kun ohjasin Janen ekan kepin taakse, mutta sitten otin pitkän askeleen menosuuntaan. Tuossa tilanteessa minun pitäisi vaan odottaa, että Jane lähtee pujottelemaan ja sitten juosta se vasta kiinni. Todellakin, onnistuminen oli ihan vain omasta hätiköinnistä kiinni!

Muuten rata ei tuottanut sen ihmeempiä ongelmia. Tein valssin hypylle nro 10. Se vähän helposti valahti, mutta Jane pääsi kuitenkin ihan hyvin rytmiin hyppysuoralla. Viimeiseen putkeen meno onnistui kuin ihmeen kautta, mutta tuommoisiin tilaiteisiin saa myös apua sitten siitä täysin toimivasta "tähän"-käskystä, kuhan saadaan se kunnolla toimintaan. Lelun kanssa mentiin jälleen ja nyt on pitkä narukin perässä, niin Jane ei pääse piiloutumaan putkiin lelun kanssa. Hyvin toimii nyt uudet metodit ja vauhtia riitti :)

Tässä vielä Sepon neuvot tältä kerralta tiivistettynä:
- Opeta koiralle "tähän"-käsky, joka tarkoittaa, että se tulee kiinni leluun tilanteessa kuin tilanteessa.
- Kepeille mennessä ohjaa ja ODOTA, että koira lähtee pujottelemaan. Sen ehtii hyvin juosta kiinni ja ohikin. Kiire ei ole!
- MALTA!! Turha hätäily pois.

Savikon opissa

Näinhän siinä sitten pääsi Purinalla käymään, että Jane nousi 3-luokkaan :) Tarkemmin asiasta kerroin Yonsterin Monsterit -blogissa.

Eilen päästiin Savikon Sepon oppiin, kun mentiin tuuraamaan treenikaveria Tanjaa. Tehtiin aika helppoa 1-luokan rataa, mutta älyn hyviä vinkkejä sain Janen kanssa toimimiseen:

- Nami pitäisi antaa kontaktilla maahan. Jane on oppinut katsomaan minua namin toivossa, joka aiheuttaa virheasennon ja muutenkin turhaa vilkuilua.
- Janesta pitäisi saada rohkeammin minusta poispäin irtoava. Olen palkannut liikaa kädestä ja koiran ollessa takana. Pitäisi käyttää enemmän lentävää lelua. Ja aina pitäisi pyrkiä palkkaamaan siitä, kun Jane tekee täysillä töitä ja etenkin silloin, kun oma liikkeeni hidastuu ja sen pitää uskaltaa mennä edelleni. Lelun päähän voi laittaa pitkän narun (koska Janehan juoksee lelunsa kanssa lähimpään putkeen sitä teurastamaan).
- Takaakierrot teen virheellisesti blokkaamalla siivekkeen. Koiran pitäisi nähdä siiveke, niin se tietää mitä se kiertää, eikä opi kiertämään vaan jalkaa.
- Janea voi viedä ihan rohkeasti vaan lelulla, että se oppisi oikean työmotivaation. Ja palkata usein halutusta viretilasta.

Tosi hyviä vinkkejä, miten saan lisää vauhtia tuohon koiraan! Pääpointti oli kuitenkin, että koira on mikä on, mutta minun pitäisi vaan oppia omalla liikkeellä viemään Janea ja kehittyä itse vauhdikkaammaksi ja varmemmaksi. Tässä riittää taas purtavaa aika pitkäksi aikaa :)

Kyselin kyllä Sepon treenejä kevääksi. Toivottavasti päästäisiin johonkin valmennusryhmään mukaan! Tosi pätevä ja kannustava kouluttaja.

Missä mennään?

Tehtiin eilen Veikkolassa kohtuu haastavaa treeniä. Treenikaverimme Tanja oli ollut Janita Leinosen koulutuksessa. Teimme osaa siitä treeniradasta. Haastetta radassa oli kyllä todellakin ja tunnin treeniaika ei meinannut millään riittää, joten jäi vähän hampaankoloon.. Pitää ehkä tehdä tätä joku päivä uudestaan.



Jane teki rataa ensin. Ihmetyksekseni se ei karannut tuossa alussa väärälle hypylle, mutta muuten rada menikin sitten oikeastaan ihan pieleen. Putkeenmeno oli vaikea, Jane karkasi koko ajan tuolle houkuttelevalle 16. hypylle. Sitten putken jälkeinen aitakieputuskin oli sille haastava. Ehkä oma epävarmuuteni ja sekoiluni vaikutti taas koiraan ja Jane alkoi roiskia ihan vääriä hyppyjä. Haltuunottoa pitää taas alkaa harjoittelemaan, kun Jane tuli koko ajan selän takaa eikä siihen käteen mihin olisi pitänyt. Kepeille asti päästiin, mutta poispäinkääntöä pituudelle, jossa kepit layeroitiin, en edes jaksanut enää ruveta vääntämään. Pitää harjoitella paremmalla ajalla tuota. Ennen keppejä houkutuksena oli myös tuo 1./14. hyppy. Janekin sinne karkasi pari kertaa, mutta ei kohta niin vaikea oikeastaan ollut, kun vaan vei koiran "nenästä vetämällä" sinne kepeille.

Jasu teki myös rataa. Oli aika kiirus, kun vuoro oli juuri loppumassa, mutta pakko mun oli Jasunkin kanssa kokeilla, koska se kuitenkin osaa tämmöiset radat ;) Eka yrittämä meni vähän siihen, että Jasu haisteli, mutta päästiin kuitenkin parilla korjauksella kepeille asti. Jasu osasi hakea hienosti alussa putken ja meni oikein muurillekin (kun moni koira juoksi pujottelun välistä muurille). Jasu ei ajautunut kepeillä houkutushypylle, vaan sen sijaan se löysi pituuden väärään suuntaan :D Juoksi siis ekasta keppivälistä suoraan pituudelle. Toisen kerran tsempattiin ja päästiin jo puhtaasti kepeille asti. Poispäinkääntöä en jaksanut nyt alkaa vääntää, joten otettiin sitten loppupätkä vielä erikseen. Jasu meni hienosti 16. hypyltä 17. hypylle, niin että layeroin putken! No nyt se sitten osasi, vaikka putkilayeroinnit tuntui ihan tuskaisilta viime treeneissä :D Taitava Jasu! ..Janesta ei voi kyllä tällä kertaa niin sanoa. Lauantaina olis sitten Purinalla kolme rataa Janen kanssa. Saapa nähdä miten kulkee..

Taas kyllä huomasi, että missä me ollaan Janen kanssa menossa. Heti kun tekee vähän haastavampaa rataa, niin ongelmia tulee. Eikai tässä muu auta, kuin treeniä treeniä vaan.

Noutokurssi

Kävimme pienimuotoisen noutokurssin parina torstaina. Janen kanssa sinne oli tarkoitus mennä, mutta juoksujen takia Jasu tuurasi ekan kerran. Onneksi sain kuitenkin ottaa toiselle harjoituskerralle itse harjoituskappaleen mukaan.

Jasun treenistä ei nyt ole erityisempää kerrottavaa. Kierroksia oli paikoin ihan liikaa, mutta jaksoi se ihan välillä keskittyäkin. Jasuhan periaatteessa kyllä osaa noutaa, mutta vähän tilanteesta ja keskittymisestä riippuu, mitä sen kanssa milloinkin voi tehdä. Nyt opeteltiin vaan kapulan nostamista ja kantamista. Välillä tuli vähän turhautumista ja Jasu alkoi vaan viskelemään kapulaa. Mutta niin kuin sanottu, sitten kun keskittyminen oli kohdillaan, Jasu kantoi kapulaa mukana jo oikein pitkiä matkoja. Mitään irttottamisjuttuja ei vielä harjoiteltu, vaikka ne ehkä olisi se oleellisin treenattava asia.

Jane sen sijaan ei alun perin automaattisesti ole osannut esineitä kanniskella, mutta se on opetettu naksuttimen avulla noutamaan kapulaa. Liike on jo oikeastaan kisavalmis avoimeen luokkaan, mutta heittoa kauemmas ja sen aikana paikallaan pysymistä pitäisi vielä harjoitella. Nyt kouluttaja ehdotti kokeilemaan erilaisia kapuloita. Niinpä ensin kokeilin noutaisiko Jane vierasta puista kapulaa. Homma toimi ihan yhtä hyvin kuin omallakin kapulalla. Jee! Jane nouti myös yllätyksekseni oikein innolla vähän painavamman puisen kapulan. Sitten rohkeasti kokeilin metallikapulaa. Mutta sitä Jane ei halunnut ottaa suuhun. Kyllä se sentään tajusi, että jotain sillekin olisi pitänyt tehdä. Kouluttaja neuvoi, että kannattaa ensin harjoitella pienemmällä metallisella esineellä. Siispä harjoittelimme noutamaan kosketuskeppiä. Janen oli vähän vaikea vaan ottaa se suuhun betonilattialta, mutta tajusi kyllä hienosti homman jujun ja kantoi lopulta kosketuskeppiä suussaan pitkiäkin matkoja :) Sitten kokeilin taas metallikapulalla. Nyt Jane jopa otti sen suuhun ja lopuksi nostikin maasta muutamia senttejä. Hienoa! Uskomatonta sinänsä, koska joskus en uskonut, että Jane oppisi ikinä noutamaan mitään :D

Lopuksi kokeilin vielä noutoja puukapulalla. Jane taisi olla jo aika tööt, kun into ei ollut enää yhtä kova. Puukapulastakin tuli nyt vähän yök. Piti sitten vähän leikkiä ja tehdä jotain muuta kivaa. Noutokurssin anti taisi olla se, että nyt me aletaan harjoittelemaan metalliesineiden noutamista. Aloitetaan vaikka lusikasta. Ja puukapulaakin pitää muistaa harjoitella, ettei siitä tule Janelle ällötys. Tunnin treenisessio yhtä asiaa oli aika puuduttava, joten huomattavasti lyhemmät treenit olisi paikallaan.

Ahkera viikko

Ollaan nyt treenailtu tällä viikolla niin ahkerasti, ettei meinaa oikein muistaakaan enää mitä on tehty. Lauantaina loppuu vapaavuoro Hakkilan halliin ja Jane lopetti juoksunsa, joten nyt pitää käydä ahkerasti kun vielä voi :D

Maanantaina tehtiin tätä rataa Janenkin kanssa. Täytyy sanoa, että meni kyllä ihan persiilleen koko treeni. Tulin paikalle niin myöhässä, että sain juuri ja juuri 15 min ennen vuoron loppua radan valmiiksi. Noin kiireessä ei pitäisi treenata ollenkaan! Tietenkin sitten varmaan itse töhötin ohjauksessa ja niistot eivät sujuneet ollenkaan. Myös kepeille vienti oli vaikea, mutta lopulta Jane taisi kuitenkin tajuta homman jujun. Niistotkin saatiin toimimaan joten kuten, kun otin namialustan avuksi. Välillä pitää vääntää rautalangasta..

Tiistaina tehtiin sitten Veikkolassa semmoista putki-aita -systeemiä. Keppien jälkeen tiukkaa kääntöä hypylle. Ihan hyvin meni se ja Jane oli oikein innokas. Haukkuikin oikein, että nyt sitä käskyä ja mennään sinne kepeille :) Sitten tehtiin myös hyppytekniikkapätkää molempien koirien kanssa. Paikallaanolo oli haastavaa molemmille ja Jasulle piti ottaa jopa apuri, ettei Jasu mennyt varastamaan namia alustalta :D Jane hyppi aitojen yli oikein ketterästi, Jasulla oli vähän liikaa intoa ja vauhti kiihtyi loppua kohden. Aitoja olisi pitänyt olla varmaan vielä enemmän, että se olisi saanut vauhdin hanskattua.

Eilen käytiin taas Hakkilassa. En jaksanut alkaa väkertää nyt mitään rataa yksikseni, joten tehtiin pätkää, joka oli jo valmiina hallissa. Se osoittautuikin tosi hyväksi treeniksi! Tässä kuva radanpätkästä:



Tehtiin tässä semmoisia treenejä, että ohjasin koirat hyppyjen kautta kepeille. Kokeilin ohjata molemmin puolin. Harjoiteltiin layerointia, niin että ohjasin hypyt putken oikealta puolen (eka hyppy jätettiin tässä pois kokonaan ja koira asetettiin suoraan linjaan kohti putkea). Kepeille tuli sitten takaaleikkaus, niin että koiran piti tosissaan hakea kepit itsenäisesti, kun siinä jäi väkisinkin jälkeen. Hyppyjen vasenta puolta ohjaten taas harjoiteltiin hidastamista suhinan avulla käännöksessä pois putkelta (nyt mentiin kaikki hypyt). Siinä taas sitten tuli haastava vienti kepeille myös.

Jane oli tosi taitava tässä! Layeroinnissa ei ollut mitään ongelmaa, Jane ei mennyt putkeen kertaakaan :) Se osasi myös hakea kepit tosi upeasti ja takaaleikkauskin onnistui monta kertaa. Älyn taitava tyttö! Suhinajuttukin onnistui, eikä silloinkaan tullut lipsahduksia putkeen. Ja ihan hyvin kerkesin ohjaamaan Janen kepeille.

Jasun kanssa taas oli vähän enemmän ongelmia. Layerointi oli putkiaivolle vähän liikaa. Jasu kun näkee putken, se menee sinne ja irtoaminen on tuollaisissa tilanteissa Jasulle jotenkin ihan ylivoimaisen vaikeaa.. Mutta vähän helpotin ja jätin molemmat ekat hypyt pois, niin osasihan se sitten lopulta. Hienosti Jasu kyllä haki kepit! Suhinajuttu toimi paremmin Jasulla, mutta jäin auttamatta jälkeen kepeille mennessä. Ehkä jäin varmistelemaan liikaa, ettei Jasu mene putkeen? Mutta pieni sähellys ennen keppejä myöhässäoloni takia. Kyllähän se hienosti sinne haki kuitenkin. Taitavia koiria molemmat :)

Kaksi erityyppistä hyppyrataa

Sunnuntai-iltana treenailtiin omassa treeniryhmässä seuraavanlaisia ratoja. Treenattiin oikein tehokkaassa vesikoiraseurassa :) Kiitos Sannalle hyvistä neuvoista ja tsemppaamisesta! Ratapiirroksetkin kopsin Sannan blogista.


Tämä ensimmäinen oli kuulemma saanut vaikutteita Jalosen/Viitasen Ahvenanmaalla 9.1.2011 tuomaroimista 3-luokan radoista. Janella oli hyvä draivi päällä. Ongelmakohdaksi osoittautui este nro 7, jonka Jane herkästi hyppäsi väärältä puolen. Ohjasin sitä puolta, missä nro 7 on kuvassa. Otettiin sitten lelu avuksi, niin alkoihan se sujua. Sain neuvoja, että jalat vaan rohkeasti menosuuntaan, eikä mitään varmisteluja! Vilautusta lelulla, joka on oikeassa kädessä. Ja toimihan se! Koirahan menee just niin kuin ohjaa :D (mikä yllätys!)

Olisihan tuon kohdan tietysti voinut ohjata aitojen toiseltakin puolen, mutta sitä en ehtinyt kokeilemaan. Mutta tältä puolen ohjaten ainakin putkeen vienti tuli pikkukoiralle helpommaksi.

Rataa takaisin päin tullessa vaikea kohta oli putkesta nro 14 ulostulo. Mutta lyhennettiin putkea vähän, kun huomattiin, että toinen vesikoirista ajautui väkisinkin hypylle 5/13. Tosi haastava!



Tämä rata oli sitten ihan toisenlainen kuin ensimmäinen vauhdikas "juoksurata". Tässä ohjaaja vaan pyöri paikallaan, joten laiska meno heijastui kyllä koiraankin. Tai Jane taisi kyllä vähän väsähtääkin, kun ei ole nyt kolmeen viikkoon päässyt juoksujen takia treenaamaan. Eli vauhti oli tässä se suurin ongelma. Kokeiltiin erilaisia ohjauksia hypylle nro 11. Parhaiten se meni, kun teki twisterin tyyppisen, johon tuli vielä persjättö perään (oliko sillä joku nimikin.. saksalainen?). Mutta tässäkin sama juttu kuin edellisellä radalla. Sain neuvon pitää ne koivet koko ajan vaan sinne menosuuntaan ja vilauttaa vaan toista kättä hyppäämisen merkiksi. Vaikka onhan se totuus, että Jane vaatii vielä vähän enemmän varmistelua ja loppuun asti ohjaamista. Kun se ei tee samanlaisia itsenäisiä ratkaisuja, kuin Jasu.

Mutta olen niin iloinen, kun Jane ei ole nyt aloittanut sitä perinteistä juoksujen jälkeistä matelua, vaikka nyt lopussa vähän väsähtikin.

Paluu juoksutauolta

Eilen päästiin viimein kolmen viikon juoksutauon jälkeen Janen kanssa treenailemaan. Tarkoituksena oli treenailla Hakkilassa vähän pujottelua ja puomia ja testailla samalla uutta älyn hienoa kaninkarvalelua. Otin myös videokameran mukaan. Ilokseni Jane oli ihan oma innokas itsensä juoksun jälkeen :) Halusin harjoitella lähetyksiä kepeille niin, että palkkaan lentävällä palkalla. Lentävä lelupalkka kun ei aina oikein onnistu, kun Janella on tapana sujahtaa sitten lelunsa kanssa johonkin putkeen ja jämähtää sinne teurastamaan saalistaan. Jouduinkin nyt laittamaan siitä hallin puoliskosta kaikki putkenpäät piiloon, koska Janehan löysi ne vaikka jostain kentän nurkasta :D Aluksi kokeiltiin vähän pitkillä kepeillä, mutta Jane ei jaksanut uuden lelun kanssa keskittyä aina ihan loppuun asti, joten puolitettiin sitten kepit. Säädin vähän videokameran kanssa, joten tuli ehkä jo vähän liikaa toistoja ja Jane alkoi sitten loppuvaiheessa (juuri kun kamera sai hyvää matskua aikaan) olemaan jo vähän väsähtänyt.

Puomilla oli tarkoitus harjoitella vauhtia ja nopeaa pysähdystä. Nyt aion taas vähäksi aikaa ottaa treeneissä kosketusalustat käyttöön ihan vaan muistin virkistämiseksi. Vauhti tuntui nopealta, mutta videolta katsottuna, voisihan se vielä nopeampikin olla. Sama juttu kepeillä. Mutta ihan hyvältä kuitenkin alkaa jo vaikuttaa. Vaikka tuntuu, että kisauran alussa Jane oli nopeampi, mutta kuitenkin varmuutta on tullut lisää.

Tässä video treeneistä:

Veikkola-treenit

Löysin yhdestä norjalaisesta agiblogista kivan radan, mitä tehtiin eilen Veikkolassa. Jane-juoksuilija on vielä tämän viikon tauolla, joten Jasun kanssa taas treenattiin. Norjalaisesta tekstistä en tietenkään ymmärtänyt, että mikä tässä radassa oli ideana, mutta päädyimme harjoittelemaan niistoja. Ne tuli hypylle nro 6 ja 13. Tässä oli mukavasti takaakiertoja ja semmoista 3-luokan pyöritysmeininkiä, että pitääpä tehdä tämä rata Janenkin kanssa joku päivä. Jasu meni oikein hienosti tällä kertaa, vaikka lopuksi keskittyminen alkoi taas vähän herpaantua. Russelitreeneissä on aikamoinen tohina päällä koko ajan ja vinkulelut vinkuvat kentän joka laidalla. Ihan hyvää häiriötä Jasulle siis, mutta pikkumiehen keskittymisellä on kuitenkin rajansa.

Päästiin maaliin puhtaalla radalla useaan otteeseen, mutta rimat vähän kolisivat niistoissa ja pari kertaa Jasu karkasi radalta jonkun toisen lelun perään (&%%&¤%¤!). Niistoissa piti olla tarkkana, että takaakierto lähti hyvin pyörimään. Jasulla kun on vähän ongelmia noiden tönkköjen koipiensa kanssa, ja ohjaaja oppi sen, ettei hypyn päällä kannata sanoa "Tähän!". Jasun kanssa treenaaminen on aina tasapainoilua keskittymisen ja ei-keskittymisen kanssa. Välillä, kun se keskittyy, saattaa tapahtua ihan liiankin nopeita käännöksiä. Sitten taas, kun se ei keskity, kaarteet tulevat liian suuriksi ja tyyppi saattaa jopa kadota radalta kesken kaiken tai jäädä haistelemaan. Huoh. Siinä kun ohjaajakin vielä pysyisi mukana.

Minitreeni

Eilen oltiin taas tiistaitreeneissä Veikkolan hallissa. Jane jäi kotiin juoksuilemaan ja paikalla oli muutenkin vain neljä koiraa, joten tällä kertaa oli oikein ruhtinaallisesti aikaa (no, tunnin verran :D). Ei ollut oikein ideaa, mitä haluaisin treenata, joten mukaan vaan lähti joku vanha ASB-lehti, josta ajattelin soveltaa jotain. Mutta tämä pikku pätkä osoittautuikin oikein mukavaksi treeniksi:



Tavoitteeksi otin, että nyt harjoitellaan mahdollisimman tiukkoja käännöksiä Jasun kanssa. Kokeilin myös muutamaa erilaista ohjausta 5 aidalle. Alussa Jasu kääntyi oikein hyvin putkeen vaan oikealla kädellä käännöksen ohjaten (ei siis valssia). Alussa kun oli intoa, niin kääntyi tosi tiukasti! Sitten neloselle mentiin ihan suoraa linjaa ja pyöräytin Jasun putkesta kauimmaisen siivekkeen kautta. Vitoselle ensin kokeilin ohjata myös kauimmaisen siivekkeen kautta, mutta siinä tuntui, että vauhti hidastui liikaa. Sitten kokeilin tehdä kaksi valssia, nelosella ja vitosella. Sekään ei ollut oikein tarpeeksi hyvä. Lopulta kokeilin sitten sitä, mitä halusinkin, eli jaakotusta vitoselle putken puoleisen siivekkeen kautta. Sillä sain Jasun kääntymään tosi tiukasti putkeen. Lopulta vaan Jasun vauhti alkoi hyytyä ja se haahuili muiden koirien palkkojen perään. Toivottavasti sitä vaan ei nyt sattuisi mihinkään. Tai sitten (toivottavasti) väsymys johtui vain edellisyön valvomisesta närästyksen takia. Nuo närästykset vaan on Jasulla niin yleisiä, että niiden takia ei jätetä treenejä väliin. Vaikka kyllä nekin huolettaa Jasun muiden vaivojen ohella ihan yhtä paljon :/

Sunnuntaitreenit

Janella alkoi uuden vuoden aikaan juoksut. Tylsää, nyt ei pääse muutamaan viikkoon treenaamaan. Jäi Hyvinkään 1.1. kisatkin väliin :( No, mutta Jasu saa taas tuurailla.



Tehtiin sunnuntai-illan ratoksi omissa treeneissä tämmöistä pätkää. Kouluttaja ei päässyt paikalle, joten ihan omatoimitreenit pidettiin. Kivan haastava radanpätkä oli edellisellä ryhmällä, joten päätettiin kokeilla samaa. Takaakierto hypyllä nro 9 oli hankala, mutta hienosti me se Jasun kanssa hanskattiin, kun ensin tajusin ottaa etumatkaa renkaalla. "Heitin" Jasun hypylle nro 6 ja juoksin kohti takaakiertoa minkä jaloistani pääsin. Sitten tuli hyviä persjättöharjoituksia siitä heti eteenpäin hypylle nro 10 ja keppien jälkeen. Hyvin onnistui kepeilläkin :) Nyt Jasu alkaa pujotella jo tosi varmasti, vaikka sisäänmeno pitää aina ohjata tarkasti, koska Jasu ei hae keppejä samalla lailla kuin Jane. Loppuradassa ei sen ihmeempiä ongelmia ollut. Hypyn nro 19 ohjasin niin, että otin Jasun vasempaan käteen edelliseltä hypyltä ja peruutin ja käännyin siivekkeen jälkeen. Hyvin onnistui niin. Jasu oli taitava <3

Lopuksi vielä laitettiin oikein kunnon hyppysuora kiertämään koko hallia. Toiseen päähän U-putki ja takaisin tultiin muurin, hypyn ja A:n kautta putkeen. Eka kierros meni vauhdikkaasti, mutta sitten Jasun vauhti alkoi vähän hyytymään. Toivottavasti ei sattunut mihinkään. Hyvin se kyllä loppuverkassa liikkui. Pitää nyt yrittää ottaa kuitenkin aika rennosti, kun on taas Jasulla ollut vähän taukoa treeneistä. Mutta intoa sillä nyt kyllä tuntuisi hyvin olevan :)