Kaikenlaista on taas kerinnyt tapahtua tokoilurintamalla. Pitäisi ehdottomasti kirjoitella treenejä ylös useammin. Nyt meillä on kyllä ollut treeneissä käytössä ns. päiväkirjat. Kirjaan merkataan ylös treenattava asia, kriteerit, kestot ja onnistumiset. Päiväkirja on ihan kätevä ollut käytössä, mutta siinä pitäisi olla enemmän tilaa merkata asioita ylös tarkemmin. Pitää yrittää kehitellä joku parempi taulukkosysteemi, jota voisi hyödyntää ja laittaa tännekin esille. Tärkeää olisi nimittäin merkitä tarkasti ylös mitä on tehnyt, ettei jää junnaamaan paikoilleen.
Nyt olemme lähinnä keskittyneet seuraamisen ja maahan menon harjoitteluun. Saimme jo Janen kanssa kehuja siitä, kuinka seuraaminen oli mennyt eteenpäin. Katsekontakti säilyy hyvin muutaman askeleen matkalla. Mutta seuraamispaikka tuntuu usein liusuvan edelleen niin, että pysähdyttäessä Jane on liian kaukana minusta. Sain ohjeen, että palkka täytyy tulla aina samasta kohtaa läheltä vasenta polveani. Nyt ollaan jatkettu lyhyitä harjoituksia ja vähän pidempiäkin. Palkka tulee aina samasta kohtaa, vaikka Jane joutuisikin vaihtamaan paikkaa ja tulemaan lähemmäs minua. Tänään kun treenailtiin lyhyttä pätkää, niin Jane ei enää mennyt niin kauaksi minusta. Ja välillä jopa asettui ihan oikeaan paikkaan.
Vaikeaa on myös kävellä itse suoraan. Minusta tuntuu, että kävelen koko ajan kaartaen hieman vasemmalle. Siksi Janekin varmaan kaartaa samaan suuntaan. Pitäisi varmaan harjoitella kävelyä jotain viivaa pitkin.
Maahanmeno on myös edistynyt yhtä hitaasti ja varmasti. Viime kerran teemana oli palata taas "maahanmenon alkulähteille" tekemällä vaan vauhdikkaita maahanmenoliikkeitä mahdollisimman monta minuutissa. Sain Janen tekemään 11 maahanmenoa. Jatkoimme tänään samaa teemaa koko kerhon yhteisissä torstaitreeneissä (olemme nyt alkaneet käymään ahkerasti niissäkin maanantaitreenien lisäksi, koska Jane ei nyt ole agilityryhmässä). Ja sama tahti jatkui tänäänkin: Jane teki 10 maahanmenoa minuutissa. Harjoitus siis tehtiin liikkeessä niin, että peruutin aina itse muutaman askeleen palkkaamisen jälkeen ja pyysin Janen uudelleen maahan. Seuraavaksi teimme saman 30s aikana. Siinä ajassa Jane teki 6 maahanmenoa. Seuraavaksi päätin ottaa asiaan vähän kestoa. Tein liikkeen samalla tavalla kuin aikaisemminkin, mutta palkkasin Janen vasta kolmeen laskemisen jälkeen. Homma meni ihan hienosti. Seuraavaksi vaikeutin liikettä niin, että otin pienen askeleen taakse ja laskin kolmeen. Harjoituksen kesto oli edelleen 30 sekuntia. Jokaisen harjoituksen välillä pidettiin pieni luova tauko. Otimme lopuksi vielä yhden 30s pätkän maahanmenoja kestolla. Nyt pystyin ottamaan jo selkeästi yhden askeleen taakse ja palasin palkkaamaan Janea.
Joka treeneissä olemme myös ottaneet aluksi luoksepäästävyyttä ja paikkamakuuta. Luoksepäästävyys sujuu ihan ok, mutta Janen keskittyminen tuntuu aina vähän herpaantuvan, kun ihminen tulee ihan lähelle. Kun pitäisi vaikka väkisin päästä tervehtimään. Katsekontakti sillä kyllä ihan hyvin säilyy, mutta peräpää ei meinaa pysyä "housuissaan". Häntä vispaa ihan hulluna :D Kieltämättä hieman huvittavan näköistä. Olemme ottaneet luoksepäästävyyttä harjoitellessa silloin tällöin kosketuskeppitreenejä. Silloin Jane on keskittynyt niin kovasti keppiin, ettei se ole edes huomanut, että joku kävi vieressä. Kuhan keppi saadaan varmemmaksi, voisin kokeilla sitä perusasennossa.
Paikkamakuu on meillä vielä hyvin alkutekijöissään. Mutta nyt kun maahanmenoa on muuten palauteltu mieliin, Jane sentään muistaa mitä maahanmeno tarkoittaa (viikko sitten senkin kanssa oli vielä ongelmia). Mutta kestoa makuulla on vielä hyvin vähän. Pystyn kävelemään noin puolen hihnan verran Janesta kauemmaksi ja seisomaan siinä laskien hitaasti viiteen. Se taitaa olla tämänhetkinen maksimi. Eli tekemistä vielä on, kun kahteen minuuttiin ja muutaman kymmenen metrin matkaan tulisi pyrkiä. Jane kun on niin mahdottoman malttamaton tämän tyyppisissä pitkäkestoisissa jutuissa.. Puuh. Innokas, välillä vähän liiankin ;)
Ainiin, olemme nyt päässeet treenaamaan myös estehyppyä ihan "virallisella" tokoesteellä. Sen kanssa ei Janella ole kyllä mitään ongelmaa. Hyppääminen on niiiin kivaa, että esteen oli pitää päästä vaikka väkisin. Agilitystä on ollut apua tässä asiassa. Minun ei siis tarvitse Janea mitenkään houkutella hyppäämään. Eikä pitäisikään. Jane hyppää kyllä oikein nätisti ihan omasta tahdostaan. Nyt olenkin alkanut vaatimaan siltä paikallaan pysymistä ennen hyppyä. Sitten vasta saa luvan hypätä. Jane on siis hypännyt jo oman säkäkorkeutensa korkuisia hyppyjä. Kovin kevyesti se ponnistaa esteen yli. Hienoa :)
torstai 28. helmikuuta 2008
sunnuntai 24. helmikuuta 2008
1-luokan vauhdikas hyppyrata
Tänään oli 1-luokan ensimmäiset treenit Halilan maneesissa. Olen ihan innoissani, kun meillä on nyt tosi tasokas ryhmä ja asiantunteva kouluttaja! Tuntuu aika hienolta :) Ensimmäisissä treeneissä meillä oli vauhdikas hyppyrata. Rata oli pituudeltaan lähes kisaradan mittainen, joten haasteita riitti. Tässä ratapiirros:
Tämän tyyppinen rata kyllä sopii hyvin Jasulle, mutta haasteita toi tietysti kepit, jotka tuli mennä vielä peräti kahteen kertaan. Lähdin ohjaamaan Jasua, niin että juoksin sisakaarretta. Neljännen aidan jälkeen kutsuin sitä tiukasti oikealle ja ohjasin putkeen. Putken toisessa päässä tein mäkelän ja heti perään valssin, koska halusin päästä keppien oikealle puolelle. Käännös meni ihan hyvin, mutta kepeillä oli havaittavissa taas räksytystä. Jatkoimme matkaa. Jasu tiputti muurin. 11. aidan jälkeen käännyttiin taas putkeen ja putken jälkeen ohjasin samaan tapaan kuin edellisellä putkella, eli tein mäkelän. Jasulla oli vaikeuksia aidalla ja se melkein törmäsi siihen. Nyt kepit meni vähemmällä rekytyksellä, vaikka ohjauskulmani oli tosi vaikea. Loppu meni muuten hyvin, mutta jouduimme korjaamaan renkaalla, koska Jasu hyppäsi sen ohi. Käsky ei varmaan kuulunut tarpeeksi lujaa.
Kouluttaja kommentoi, että rata meni ihan ok, mutta käännökset pitäisi saada sujuvammiksi. Hän opetti, että aidalla ennen putkeen menoa tulisi näyttää jo hyvissä ajoin käännösmerkkiä vastakkaisella kädellä. Eli sama homma, jonka hoksasin möllikisojen jälkeen. Kepeille kouluttaja antoi ohjeeksi sanoa käskyn selkeämmin ja kovaa. Halli on niin meluisa, ettei Jasu oikein tunnu kuulevan mitä sille sanon. Rimojen ja muurin pudottelun syynä oli erilainen ponnistusalusta kuin Viherlandian kasvihuoneella. Maneesin puru upottaa enemmän ja koiran on raskaampi juosta. Totesimme, että kyllä Jasu varmaan oppii pian ponnistamaan kovempaa.
Ja niinpä se oppikin! Otimme radan kokonaan uudestaan eikä yhtään rimaa tai muurin palikkaa lennellyt :) Muutenkin meni TOSI hyvin. Nollarata olisi tullut, jos olisimme olleet kisoissa :) Jasu jopa meni kepit ilman räkytystä hakien hienosti oikean välin ensi yrittämällä. Mahtavaa! Nyt kiinnitin huomiota ohjaukseeni ennen putkea. Ensimmäinen käännös meni oikein hyvin, mutta kouluttaja löysi vielä korjattavaa seuraavasta. Otimme sen kohdan vielä uudestaan niin että näytin vastakkaisella kädellä merkkiä. Nyt sekin onnistui!
Jasulla taisi ottaa rata aika koville. Sen takatassut tärisivät voimakkaasti radan jälkeen. Saimme mennä rauhassa jäähdyttelemään, kun muut korjasivat rataa. Jäi tosi hyvä mieli ekoista 1-luokan treeneistä :) Odotan jo innolla seuraavia (jotka on muuten vasta kahden viikon päästä, kun emme pääse ensi viikolla).
Tämän tyyppinen rata kyllä sopii hyvin Jasulle, mutta haasteita toi tietysti kepit, jotka tuli mennä vielä peräti kahteen kertaan. Lähdin ohjaamaan Jasua, niin että juoksin sisakaarretta. Neljännen aidan jälkeen kutsuin sitä tiukasti oikealle ja ohjasin putkeen. Putken toisessa päässä tein mäkelän ja heti perään valssin, koska halusin päästä keppien oikealle puolelle. Käännös meni ihan hyvin, mutta kepeillä oli havaittavissa taas räksytystä. Jatkoimme matkaa. Jasu tiputti muurin. 11. aidan jälkeen käännyttiin taas putkeen ja putken jälkeen ohjasin samaan tapaan kuin edellisellä putkella, eli tein mäkelän. Jasulla oli vaikeuksia aidalla ja se melkein törmäsi siihen. Nyt kepit meni vähemmällä rekytyksellä, vaikka ohjauskulmani oli tosi vaikea. Loppu meni muuten hyvin, mutta jouduimme korjaamaan renkaalla, koska Jasu hyppäsi sen ohi. Käsky ei varmaan kuulunut tarpeeksi lujaa.
Kouluttaja kommentoi, että rata meni ihan ok, mutta käännökset pitäisi saada sujuvammiksi. Hän opetti, että aidalla ennen putkeen menoa tulisi näyttää jo hyvissä ajoin käännösmerkkiä vastakkaisella kädellä. Eli sama homma, jonka hoksasin möllikisojen jälkeen. Kepeille kouluttaja antoi ohjeeksi sanoa käskyn selkeämmin ja kovaa. Halli on niin meluisa, ettei Jasu oikein tunnu kuulevan mitä sille sanon. Rimojen ja muurin pudottelun syynä oli erilainen ponnistusalusta kuin Viherlandian kasvihuoneella. Maneesin puru upottaa enemmän ja koiran on raskaampi juosta. Totesimme, että kyllä Jasu varmaan oppii pian ponnistamaan kovempaa.
Ja niinpä se oppikin! Otimme radan kokonaan uudestaan eikä yhtään rimaa tai muurin palikkaa lennellyt :) Muutenkin meni TOSI hyvin. Nollarata olisi tullut, jos olisimme olleet kisoissa :) Jasu jopa meni kepit ilman räkytystä hakien hienosti oikean välin ensi yrittämällä. Mahtavaa! Nyt kiinnitin huomiota ohjaukseeni ennen putkea. Ensimmäinen käännös meni oikein hyvin, mutta kouluttaja löysi vielä korjattavaa seuraavasta. Otimme sen kohdan vielä uudestaan niin että näytin vastakkaisella kädellä merkkiä. Nyt sekin onnistui!
Jasulla taisi ottaa rata aika koville. Sen takatassut tärisivät voimakkaasti radan jälkeen. Saimme mennä rauhassa jäähdyttelemään, kun muut korjasivat rataa. Jäi tosi hyvä mieli ekoista 1-luokan treeneistä :) Odotan jo innolla seuraavia (jotka on muuten vasta kahden viikon päästä, kun emme pääse ensi viikolla).
Möllikisa-analyysiä
Tässä vähän analyysiä viime viikonlopun möllikisoista. Ilmoitin Jasun kahteen luokkaan: mölleihin ja alokkaisiin. Möllirata on tarkoitettu virallisissa kisaamattomille koirille. Alokasrata taas jo kilpailleille ja kilpailemaan aikoville. Rata vastaa ykkösluokan rataa, joten se on vähän vaikeampi kuin möllirata. Kisathan meni meiltä kaikinpuolin ihan hienosti :) Voitimme mini-mölliluokan nollatuloksella ja alokasluokassa oltiin kakkosia, vaikka mössittiin radalla aika paljon. Kuitenkin olen kokonaissuoritukseen sen verran tyytyväinen, että aika suurella todennäköisyydellä mennään keväällä ihan oikeisiin kisoihin. Vaikka keinun kanssa onkin edelleen ongelmia.
Tässä käsiteltäkööt nyt ensin möllikisan rata. Suorituksen voitte katsoa videolta ja ohessa myös ratapiirros:
Rata oli kohtuu helppo, koska se oli hyvin saman tyyppinen kuin viime möllikisoissa. Se oli myös vauhdikas (pitkiä suoria), joka sopii Jasulle hyvin. Jasu lähti liikkeelle valtavalla vauhdilla, mutta malttoi oikein kivasti pysähtyä puomin kontaktille. Myös toinen pitkä suora meni Jasulta hienosti, vaikka alkoi olla jo vaikeuksia pysyä sen perässä. Näennäisesti radalla ei tullut virheitä, mutta muutamaan seikkaan kiinnitin huomiota videota katsellessa. Vaikka vauhti oli hurja, kurvit voisin saada omalla ohjauksella vieläkin paremmiksi. Olen oikeastaan aika vasta oppinut tavan ohjata vastakkaisella kädellä, joten sen käyttö meinaa unohtua aika usein. Nyt lueskelin Canis-lehdestäkin, että koiralle voisi kertoa tulevasta käännöksestä näyttämällä vastakkaisella kädellä merkkiä. Esimerkiksi 9. esteelle tullessa olisi ollut hyvä näyttää kaukaa jo merkkiä oikealla kädellä, että tulemme kääntymään. Se kurvi ei nyt kuitenkaan älyttömän pitkäksi mennyt, mutta Jasu hyppäsi valtavan korkealle. Juuri hypyille ohjaamisessa minun pitäisi olla tarkka, ettei Jasu pääse tekemään pelottavan suuria loikkia. Se voi muuten hajottaa pian itsensä :/
Muuten olin kyllä oikein tyytyväinen omaan liikkumiseeni. Ohjauskäsikin oli ihan hyvin esillä aina kuin Jasu näki minut, mutta pientä sohimista oli kuitenkin vielä ilmassa. Eli rauhallisuutta vaan peliin, vaikka vauhti onkin hurja ;)
Sitten se alokasluokan rata. Tässä video ja ratapiirros:
Tässä radassa onkin sitten jo vähän enemmän analysoitavaa ;) Rataan tutustumisessa arvelin, että ongelmia tulisi keinun ja kepeille menon lisäksi myös pussiin lähetyksessä. Meinasin nimittäin, että se olisi varsinainen "räkytysmutka", koska Jasu tuntuu aina kiihtyvän pujottelussa. Ja koska minun on edelleen pakko ohjata Jasua kepeillä oikealta puolelta, puolen vaihto olisi tehtävä sitten takaa leikaten pussiin mennessä. Muuten rata tuntui ihan mukavalta ja lähdin kisaan ihan luottavaisella mielellä.
Itse radalla ensimmäinen kämmi tuli sitten jo neljännellä aidalla. Olin itse ihan sekaisin, ja rupesin tekemään valssia, vaikka valssi tuli tehdä vasta kuudennen esteen jälkeen. No, Jasu hyppäsi aidan yli lopulta kuitenkin, vaikka sohlasin. Sitten puomi meni ihan yhtä hienosti kuin mölliradallakin (jess!). Mutta putken jälkeen tulikin sitten ongelmia. Olin mielestäni ihan hyvin ottamassa Jasua vastaan putkesta ja karjuin sille "TÄÄLLÄTÄÄLLÄTÄÄLLÄ", mutta se pääsi silti tekemään liian ison kurvin ja juoksi renkaan ohi. Olisi varmaan pitänyt odottaa Jasua vielä enemmän ja saattaa se renkaalle oikein varmistaen.. No, otettiin sitten rengas uudestaan ja suunnattiin kohti keppejä. Kepeille meno ei onnistunut, niin kuin arvelinkin. Jasu vaan räkytti minulle. Sitten se kiinnostui hajuista ja lähti haahuilemaan. Kolmas kepeille lähetys onnistui ja Jasu pujotteli ihan hienosti loppuun asti. Pitäisi vaan saada kepeille menokäsky Jasun kaaliin aikaisemmin ja sanoa se tapeeksi selkeästi ennen kuin se alkaa räkyttää..
Pussiin mennessä räkytystä ei sitten ollutkaan enää havaittavissa ja pääsin leikkaamaan hyvin takaa. Seuraava stoppi tuli sitten (ylläriylläri) keinulla. Mutta se oli ihan minun oma vika. Sanoin odota-käskyn taas liian ajoissa. Jasu jämähti siihen paikkaan keinun keskelle. Siitä sitä saikin sitten taas maanitella eteenpäin. Otin namin avuksi ja saimme palkkaamisesta 5 virhepistettä. Mutta namin avulla Jasu mateli keinun alas ja pääsimme jatkamaan matkaa. Loppurata meni ihan hyvin muuten paitsi harmillisesti Jasu pääsi luisumaan puomin kontaktilta. Kontaktit kun olivat nyt sujuneet niin hyvin, että se jäi vähän harmittamaan.. Mutta vika oli taas minussa. Sanoin nyt Jasulle "odota" liian myöhään.
Että niin menivät ne kisat. Opin taas tosi paljon ohjausjuttuja ja sietämään kisajännitystä. Nyt alan olla itse aika lailla valmis kisoihin. Ja eiköhän se Jasukin ole ;) Nyt se myös malttoi olla lähtöpaikalla ihan hyvin paikoillaan. Sekin oli tosi positiivista :)
Tässä käsiteltäkööt nyt ensin möllikisan rata. Suorituksen voitte katsoa videolta ja ohessa myös ratapiirros:
Rata oli kohtuu helppo, koska se oli hyvin saman tyyppinen kuin viime möllikisoissa. Se oli myös vauhdikas (pitkiä suoria), joka sopii Jasulle hyvin. Jasu lähti liikkeelle valtavalla vauhdilla, mutta malttoi oikein kivasti pysähtyä puomin kontaktille. Myös toinen pitkä suora meni Jasulta hienosti, vaikka alkoi olla jo vaikeuksia pysyä sen perässä. Näennäisesti radalla ei tullut virheitä, mutta muutamaan seikkaan kiinnitin huomiota videota katsellessa. Vaikka vauhti oli hurja, kurvit voisin saada omalla ohjauksella vieläkin paremmiksi. Olen oikeastaan aika vasta oppinut tavan ohjata vastakkaisella kädellä, joten sen käyttö meinaa unohtua aika usein. Nyt lueskelin Canis-lehdestäkin, että koiralle voisi kertoa tulevasta käännöksestä näyttämällä vastakkaisella kädellä merkkiä. Esimerkiksi 9. esteelle tullessa olisi ollut hyvä näyttää kaukaa jo merkkiä oikealla kädellä, että tulemme kääntymään. Se kurvi ei nyt kuitenkaan älyttömän pitkäksi mennyt, mutta Jasu hyppäsi valtavan korkealle. Juuri hypyille ohjaamisessa minun pitäisi olla tarkka, ettei Jasu pääse tekemään pelottavan suuria loikkia. Se voi muuten hajottaa pian itsensä :/
Muuten olin kyllä oikein tyytyväinen omaan liikkumiseeni. Ohjauskäsikin oli ihan hyvin esillä aina kuin Jasu näki minut, mutta pientä sohimista oli kuitenkin vielä ilmassa. Eli rauhallisuutta vaan peliin, vaikka vauhti onkin hurja ;)
Sitten se alokasluokan rata. Tässä video ja ratapiirros:
Tässä radassa onkin sitten jo vähän enemmän analysoitavaa ;) Rataan tutustumisessa arvelin, että ongelmia tulisi keinun ja kepeille menon lisäksi myös pussiin lähetyksessä. Meinasin nimittäin, että se olisi varsinainen "räkytysmutka", koska Jasu tuntuu aina kiihtyvän pujottelussa. Ja koska minun on edelleen pakko ohjata Jasua kepeillä oikealta puolelta, puolen vaihto olisi tehtävä sitten takaa leikaten pussiin mennessä. Muuten rata tuntui ihan mukavalta ja lähdin kisaan ihan luottavaisella mielellä.
Itse radalla ensimmäinen kämmi tuli sitten jo neljännellä aidalla. Olin itse ihan sekaisin, ja rupesin tekemään valssia, vaikka valssi tuli tehdä vasta kuudennen esteen jälkeen. No, Jasu hyppäsi aidan yli lopulta kuitenkin, vaikka sohlasin. Sitten puomi meni ihan yhtä hienosti kuin mölliradallakin (jess!). Mutta putken jälkeen tulikin sitten ongelmia. Olin mielestäni ihan hyvin ottamassa Jasua vastaan putkesta ja karjuin sille "TÄÄLLÄTÄÄLLÄTÄÄLLÄ", mutta se pääsi silti tekemään liian ison kurvin ja juoksi renkaan ohi. Olisi varmaan pitänyt odottaa Jasua vielä enemmän ja saattaa se renkaalle oikein varmistaen.. No, otettiin sitten rengas uudestaan ja suunnattiin kohti keppejä. Kepeille meno ei onnistunut, niin kuin arvelinkin. Jasu vaan räkytti minulle. Sitten se kiinnostui hajuista ja lähti haahuilemaan. Kolmas kepeille lähetys onnistui ja Jasu pujotteli ihan hienosti loppuun asti. Pitäisi vaan saada kepeille menokäsky Jasun kaaliin aikaisemmin ja sanoa se tapeeksi selkeästi ennen kuin se alkaa räkyttää..
Pussiin mennessä räkytystä ei sitten ollutkaan enää havaittavissa ja pääsin leikkaamaan hyvin takaa. Seuraava stoppi tuli sitten (ylläriylläri) keinulla. Mutta se oli ihan minun oma vika. Sanoin odota-käskyn taas liian ajoissa. Jasu jämähti siihen paikkaan keinun keskelle. Siitä sitä saikin sitten taas maanitella eteenpäin. Otin namin avuksi ja saimme palkkaamisesta 5 virhepistettä. Mutta namin avulla Jasu mateli keinun alas ja pääsimme jatkamaan matkaa. Loppurata meni ihan hyvin muuten paitsi harmillisesti Jasu pääsi luisumaan puomin kontaktilta. Kontaktit kun olivat nyt sujuneet niin hyvin, että se jäi vähän harmittamaan.. Mutta vika oli taas minussa. Sanoin nyt Jasulle "odota" liian myöhään.
Että niin menivät ne kisat. Opin taas tosi paljon ohjausjuttuja ja sietämään kisajännitystä. Nyt alan olla itse aika lailla valmis kisoihin. Ja eiköhän se Jasukin ole ;) Nyt se myös malttoi olla lähtöpaikalla ihan hyvin paikoillaan. Sekin oli tosi positiivista :)
keskiviikko 20. helmikuuta 2008
Edistystä toko-rintamalla
Viimeisten viikkojen teemana tokossa on ollut seuraaminen ja maahan meno. Tarkoitus olisi lopulta yhdistää nämä liikkeet ja saada koira jäämään liikkeestä makaamaan. Olemme Janen kanssa ottaneet alusta asti tosi lyhyitä seuraamispätkiä (1-3 askelta). Tietysti liike lähtee onnistuneesta perusasennosta. Olen ottanut vaatimukseksi katsekontaktin yleensäkin tekemiselle. Käskyä ei kuulu, jos neiti katselee muualle. Hyvin Jane onkin homman jo oppinut ja tapittaa minua usein nappisilmillään käskyä odotellen.
Kun perusasento on hyvä ja katsekontakti löytyy, palkkioksi saa seuraavan käskyn, eli "seuraa". Aluksi jouduin pitämään namia kädessä, jotta sain neitiin liikettä. Myös liikkeen lopussa istumisen kanssa oli aluksi ongelmia. Aluksi siis otimme vain hyvin lyhyitä toistoja, ihan yhtä ja kahta askelta vaan. Nyt olen jo voinut pidentää matkaa jopa 4-5 askeleeseen. Naminkin olen jättänyt pois kädestä. Saimme viime harkoissa ihan erityis kehuja kehittymisestä :) Janen katsekontakti on kuulemma tosi hyvä ja seuraamispaikka oikea. Hitaasti hyvä tulee ;)
Myös maahan menoa olemme harjoitelleet. Jane oli jo välillä ehtinyt unohtaa koko maahan menon, kun harjoiteltiin kaikkea kivaa (kuten peruuttamista). Joten maahan menoa piti taas vähän palautella mieliin. Vieläkin liike käy Janelta kyllä vähän hitaanlaisesti. Ihan kuin se kysyisi: "Niin, tätäkö sää halusit mun tekevän?" Ja pahoin pelkään, että kun olemme ottaneet nyt paljon maahan menoja perusasennosta, Jane menee istumisen kautta maahan..
Kokeilimme kuitenkin viime harkoissa yhdistää jo seuraamisliikkeen ja maahan menon. Koiran ei välttämättä tarvinnut seurata, mutta sen tuli kulkea vierellä. Jane ei vaan osannut lähteä liikkeelle, ilman että sanoin "seuraa", joten teimme liikkeen sitten suoraan seuraamisesta. Aluksi maahan meno tuli tehdä niin, että ohjaaja hidastaa vauhtiaan ja sanoo samalla "maahan". Koira tuli palkata suoraan siihen. Maassa pysyminen ei tarvinnut vielä pitkää kestoa. Homma sujui Janelta ihan hienosti. Se seurasi kauniisti ja meni käskystä maahan.
Kun vaan olimme tehneet liikettä muutaman minuutin huomasin, että Janen liikkuminen alkoi hidastua. Seuraamispaikka "valui" taaemmaksi. Se ikään kuin ennakoi jo tulevaa maahanmenoa ja alkoi hidastella. Hoksasin siis, että toistoja pitää tehdä vähemmän kerrallaan. Tai sitten välillä palkita koiraa ihan vaan pelkästä seuraamisesta, jotta sen mielenkiinto säilyy eikä se ala ennakoimaan tulevaa. Ilmeisesti Jane siis osaa laskelmoida :D Huomasin nimittäin jo aikaisemminkin, että se oli oppinut selkeän kolmen askeleen seuraamiskuvion: Jos yritin astua yhden askeleen enemmän, neiti meni heti lukkoon, että mitäs nyt pitää tehdä :D Onneksi se vaihe jäi kuitenkin pois, kun otimme välillä taas yhtä askelta ja välillä neljää ja viittä.
Vielä pitää mainita yksi koulutukseen liittyvä juttu. Mekin olemme nyt nimittäin siirtyneet kosketuskeppi-kerhoon :D Yllä olevassa kuvassa näkyykin meidän hienot kouluttaja-Samin tekemät "high tech" teleskooppivartiset kosketuskepit.
Mitäs noilla sitten tehdään?!
Kosketuskeppi on kouluttamisen apuväline. En nyt osaa asiaaa selittää hienosti oikein termein, mutta se toimii vähän samaan tapaan kuin naksutin. Koira ehdollistetaan koskemaan kepin päässä olevaan palloon nenällään. Asian voi opettaa koiralle vaikka naksuttimen avulla. Kun koira koskee palloon, naksautetaan saman aikaisesti ja annetaan nami. Lopulta koira oppii, että palloon koskettamisesta seuraa namia. Se on siis kiva juttu. Kun toistoja on tarpeeksi, voidaan alkaa pidentämään koskemisen kestoa. Se tapahtuu yksinkertaisesti vaan naksauttamalla myöhemmin, niin ettei koira kuitenkaan ehdi ottaa nenäänsä pois pallosta.
Kun keppiin koskemisella on kestoa, keppiä voidaan alkaa käyttää koulutuksen apuvälineenä. Kepistä voi olla apua esimerkiksi seuraamista opetettaessa. Pyydetään koira perusasentoon. Otetaan kosketuskeppi esiin ja laitetaan pallo koiran nenän eteen. Kun koira tietää, että sen pitää pitää nenää kiinni pallossa, se seuraa keppiä namin toivossa. Sitten vaan töppöstä toisen eteen ja seuraamisliike on valmis :D Myöhemmin keppiä voidaan alkaa häivyttää pois niin, että koiran annetaan koskea keppiin vasta myöhemmin. Esim. "seuraa" - askel - keppi koiran nenän eteen - kosketus nenällä - pysähdys ja palkka.
Me ollaan nyt harjoiteltu koirien kanssa keppiin koskemista naksuttimen avulla. Hyvin molemmat koirat ovat asian hoksanneet. Nyt vaan keppiin pitäisi saada lisää kestoa, jotta sitä voisi kohta alkaa käyttää apuvälineenä koulutuksessa. Kerron sitten myöhemmin lisää miten homma edistyy, ja myös tarinoita kepin hyödyntämisestä treeneissä on tulossa :)
Kun perusasento on hyvä ja katsekontakti löytyy, palkkioksi saa seuraavan käskyn, eli "seuraa". Aluksi jouduin pitämään namia kädessä, jotta sain neitiin liikettä. Myös liikkeen lopussa istumisen kanssa oli aluksi ongelmia. Aluksi siis otimme vain hyvin lyhyitä toistoja, ihan yhtä ja kahta askelta vaan. Nyt olen jo voinut pidentää matkaa jopa 4-5 askeleeseen. Naminkin olen jättänyt pois kädestä. Saimme viime harkoissa ihan erityis kehuja kehittymisestä :) Janen katsekontakti on kuulemma tosi hyvä ja seuraamispaikka oikea. Hitaasti hyvä tulee ;)
Myös maahan menoa olemme harjoitelleet. Jane oli jo välillä ehtinyt unohtaa koko maahan menon, kun harjoiteltiin kaikkea kivaa (kuten peruuttamista). Joten maahan menoa piti taas vähän palautella mieliin. Vieläkin liike käy Janelta kyllä vähän hitaanlaisesti. Ihan kuin se kysyisi: "Niin, tätäkö sää halusit mun tekevän?" Ja pahoin pelkään, että kun olemme ottaneet nyt paljon maahan menoja perusasennosta, Jane menee istumisen kautta maahan..
Kokeilimme kuitenkin viime harkoissa yhdistää jo seuraamisliikkeen ja maahan menon. Koiran ei välttämättä tarvinnut seurata, mutta sen tuli kulkea vierellä. Jane ei vaan osannut lähteä liikkeelle, ilman että sanoin "seuraa", joten teimme liikkeen sitten suoraan seuraamisesta. Aluksi maahan meno tuli tehdä niin, että ohjaaja hidastaa vauhtiaan ja sanoo samalla "maahan". Koira tuli palkata suoraan siihen. Maassa pysyminen ei tarvinnut vielä pitkää kestoa. Homma sujui Janelta ihan hienosti. Se seurasi kauniisti ja meni käskystä maahan.
Kun vaan olimme tehneet liikettä muutaman minuutin huomasin, että Janen liikkuminen alkoi hidastua. Seuraamispaikka "valui" taaemmaksi. Se ikään kuin ennakoi jo tulevaa maahanmenoa ja alkoi hidastella. Hoksasin siis, että toistoja pitää tehdä vähemmän kerrallaan. Tai sitten välillä palkita koiraa ihan vaan pelkästä seuraamisesta, jotta sen mielenkiinto säilyy eikä se ala ennakoimaan tulevaa. Ilmeisesti Jane siis osaa laskelmoida :D Huomasin nimittäin jo aikaisemminkin, että se oli oppinut selkeän kolmen askeleen seuraamiskuvion: Jos yritin astua yhden askeleen enemmän, neiti meni heti lukkoon, että mitäs nyt pitää tehdä :D Onneksi se vaihe jäi kuitenkin pois, kun otimme välillä taas yhtä askelta ja välillä neljää ja viittä.
Vielä pitää mainita yksi koulutukseen liittyvä juttu. Mekin olemme nyt nimittäin siirtyneet kosketuskeppi-kerhoon :D Yllä olevassa kuvassa näkyykin meidän hienot kouluttaja-Samin tekemät "high tech" teleskooppivartiset kosketuskepit.
Mitäs noilla sitten tehdään?!
Kosketuskeppi on kouluttamisen apuväline. En nyt osaa asiaaa selittää hienosti oikein termein, mutta se toimii vähän samaan tapaan kuin naksutin. Koira ehdollistetaan koskemaan kepin päässä olevaan palloon nenällään. Asian voi opettaa koiralle vaikka naksuttimen avulla. Kun koira koskee palloon, naksautetaan saman aikaisesti ja annetaan nami. Lopulta koira oppii, että palloon koskettamisesta seuraa namia. Se on siis kiva juttu. Kun toistoja on tarpeeksi, voidaan alkaa pidentämään koskemisen kestoa. Se tapahtuu yksinkertaisesti vaan naksauttamalla myöhemmin, niin ettei koira kuitenkaan ehdi ottaa nenäänsä pois pallosta.
Kun keppiin koskemisella on kestoa, keppiä voidaan alkaa käyttää koulutuksen apuvälineenä. Kepistä voi olla apua esimerkiksi seuraamista opetettaessa. Pyydetään koira perusasentoon. Otetaan kosketuskeppi esiin ja laitetaan pallo koiran nenän eteen. Kun koira tietää, että sen pitää pitää nenää kiinni pallossa, se seuraa keppiä namin toivossa. Sitten vaan töppöstä toisen eteen ja seuraamisliike on valmis :D Myöhemmin keppiä voidaan alkaa häivyttää pois niin, että koiran annetaan koskea keppiin vasta myöhemmin. Esim. "seuraa" - askel - keppi koiran nenän eteen - kosketus nenällä - pysähdys ja palkka.
Me ollaan nyt harjoiteltu koirien kanssa keppiin koskemista naksuttimen avulla. Hyvin molemmat koirat ovat asian hoksanneet. Nyt vaan keppiin pitäisi saada lisää kestoa, jotta sitä voisi kohta alkaa käyttää apuvälineenä koulutuksessa. Kerron sitten myöhemmin lisää miten homma edistyy, ja myös tarinoita kepin hyödyntämisestä treeneissä on tulossa :)
lauantai 16. helmikuuta 2008
Agiratoja
Tässä taas meidän viimeisimpiä ratoja mölliryhmästä. Nyt talvitreenit loppuivat ja siirrymme treenaamaan kevääksi Halilan maneesiin ykkösluokan ryhmään. Ehkäpä sitten on keväällä/kesällä ensimmäiset oikeat kisatkin edessä.. Jännittävää.
Yllä viikon takainen piiiitkä rata. Se olisi mennyt ihan hyvin, jos olisin ohjannut Jasua tarkemmin. Ensin oli vaikeuksia saada Jasu menemään putkeen (4. este). Syynä oli yksinkertaisesti se, että ohajuskäteni (vasen käsi) viuhui taas aivan liian korkealla. Toinen vaikea paikka oli arvatenkin A-esteen alla oleva putki. Vaikka tiedostin sen rataan tutustumisessa, että Jasu pitää ottaa heti 8. esteen (aita) jälkeen haltuun, muuten putkeen meno ei onnistu. Olin kuitenkin armottomasti myöhässä ja Jasu pääsi luisumaan liian lähelle A:ta. Siitä olikin sitten vaikea alkaa vääntää koiraa putkeen, kun räkytys alkoi välittömästi. Sitten kun Jasu räkyttää minulle se unohtaa katsoa eteensä. Loppu rata menikin sitten ihan hyvin. Aluksi oli vähän haastavaa taas lähettää Jasua putkeen (11. este) ja syynä taas sama - käsi liian korkealla. Otimme uudestaan ja kiinnitin
huomiota käteeni. Jasu meni ihan nätisti putkeen ja ehdin oikein hyvin ottaa etumatkaa 12. esteelle (aita). Siinä piti nimittäin tehdä valssi. Muuten en voisi juosta A-esteen vasenta puolta. Että niin meni se pitkä rata. Olin ihan tyytyväinen Jasun suoritukseen. Pitää vaan kiinnittää huomiota oman käden liikkeisiin putkeen mentäessä.
Toisena harjoituksena harjoittelimme uutta lähettämistapaa kepeille. Rata oli lyhyt, vain neljä estettä. Putken jälkeen oli tiukka käännös kepeille. Meitä neuvottin kokeilemaan lähettää koira putkeen ja juosta edeltä keppien luo. Selän tuli olla aluksi menosuuntaan ja oikealla kädellä oli tarkoitus ikään kuin "vetää" koira ensimmäiseen keppiväliin ja sitten jatkaa pujottelua normaalisti (vähän vaikeaa taas selittää näin kirjallisesti..). Olin ihan varma, että Jasu hermostuisi tämmöisestä uudesta tavasta ohjata, mutta olin väärässä. Jasu meni kepeille aivan loistavasti ilman räkytystä! Kun olin näyttänyt sille ensimmäisen välin oikealla kädellä, käännyin nenä menosuuntaan ja Jasu vaan jatkoi pujottelun nätisti loppuun. Hienoa Sasu! Kokeilimme rataa vielä muutaman kerran uudestaan, eikä ongelmia ilmennyt. Tästä opin siis uuden keinon saada pujottelun varmemmaksi. Pitääkin joskus kisoissa kokeilla, jos sattuu sopiva kohta tulemaan vastaan :)
Viimeisissä mölliharkoissa meillä oli olevinaan pienet epäviralliset kilpailut. Meillä ei rata mennyt kovin hyvin. Itse asiassa hylky tuli jo toisella esteellä, kun Jasu pääsi ottamaan ensin varaslähdön, minä olin sitten myöhässä ja Jasu pääsi menemään toisen esteen väärältä puolen.. (Kuvaan radan alkupätkä on merkattu punaisella ja loppupätkä vihreällä.) Noh, aloitettiin sitten alusta uudelleen. Sitten menikin ihan hyvin aina puomin loppuun asti. Palkkasin siinä Jasun odottamisesta, mutta nami taisi olla vähän liian kova ja jätkä meinasi tukehtua siihen. Se kakoi vielä kuudennenkin esteen (aita) jälkeen. Siinä samalla kakoessaan se huomasi maassa ihania hajuja ja lähti haahuilemaan ympäriinsä. En siis saanut Jasua menemään putkeen, kun se viiletti jossain puomin takana ihanien hajujen perässä. Voihan räkä! Lopulta kun sain Jasun kiinni yritimme putkeen menoa uudelleen. Se oli aika vaikeaa. En tiedä mikä kiinnostava haju maassa oikein oli. Lopulta kun sain Jasun menemään putkeen, ongelmana olikin sitten kepeille meno. Räkytys alkoi taas ja jouduimme korjaamaan kun Jasu meni jo ohi kepeistä. No, siinä sitten otimme kohtaa uudestaan ja lopulta sain Jasun menemään kepeille. Kyllähän se pujottelu sujuu, kunhan aloitus saadaan kuntoon. Lopussa ei sitten ollut enää ongelmia.
Pidimme vähän taukoa ja otimme radan vielä uudestaan. Nyt se meni jo paremmin, paitsi kepeille meno tuotti taas ongelmia. Otimme sen vielä kerran uudestaan ja se meni kuin menikin lopulta hyvin. Kouluttajalta sain ohjeen olla itse rauhallisempi ja tarkempi ohjauksissani. Nyt meni taas töhöttämiseksi, vaikka olen jo alkanut oppia olemaan rauhallisempi. Tästä jatketaan sitten ykkösluokan treeneissä viikon päästä. Ensin vaan pitäisi käydä yhdissä möllikisoissa sunnuntaina..
Ainiin, Janen treeneistäkin voisi sanoa muutaman sanan. Oikein hienosti on tyttösellä homma alkanut sujua. Nyt kontaktiongelma on täysin poissa! :) Viimeisissä treeneissä koitin lähettää Janen itse hyppyesteelle "samalta viivalta". No, se ei ihan vielä sujunut. Pikkaisen minun täytyy vielä saada etumatkaa, muuten Jane hyppää vinoon, koska sillä on niin kiire minun luokse. Mutta aina kun namitäti on palkkaamassa, Janella ei ole epäilystäkään, että minne mennä. Nyt siis talvitreenit loppuivat. Me ei päästy Halilaan Janen kanssa treenaamaan, koska jatko1-ryhmä ei järjestynyt. No, nyt pidetään sitten taukoa agista ja keskitytään lähinnä tokoiluun. Toivottavasti asiat ei kerkeä unohtua tauon aikana.
Yllä viikon takainen piiiitkä rata. Se olisi mennyt ihan hyvin, jos olisin ohjannut Jasua tarkemmin. Ensin oli vaikeuksia saada Jasu menemään putkeen (4. este). Syynä oli yksinkertaisesti se, että ohajuskäteni (vasen käsi) viuhui taas aivan liian korkealla. Toinen vaikea paikka oli arvatenkin A-esteen alla oleva putki. Vaikka tiedostin sen rataan tutustumisessa, että Jasu pitää ottaa heti 8. esteen (aita) jälkeen haltuun, muuten putkeen meno ei onnistu. Olin kuitenkin armottomasti myöhässä ja Jasu pääsi luisumaan liian lähelle A:ta. Siitä olikin sitten vaikea alkaa vääntää koiraa putkeen, kun räkytys alkoi välittömästi. Sitten kun Jasu räkyttää minulle se unohtaa katsoa eteensä. Loppu rata menikin sitten ihan hyvin. Aluksi oli vähän haastavaa taas lähettää Jasua putkeen (11. este) ja syynä taas sama - käsi liian korkealla. Otimme uudestaan ja kiinnitin
huomiota käteeni. Jasu meni ihan nätisti putkeen ja ehdin oikein hyvin ottaa etumatkaa 12. esteelle (aita). Siinä piti nimittäin tehdä valssi. Muuten en voisi juosta A-esteen vasenta puolta. Että niin meni se pitkä rata. Olin ihan tyytyväinen Jasun suoritukseen. Pitää vaan kiinnittää huomiota oman käden liikkeisiin putkeen mentäessä.
Toisena harjoituksena harjoittelimme uutta lähettämistapaa kepeille. Rata oli lyhyt, vain neljä estettä. Putken jälkeen oli tiukka käännös kepeille. Meitä neuvottin kokeilemaan lähettää koira putkeen ja juosta edeltä keppien luo. Selän tuli olla aluksi menosuuntaan ja oikealla kädellä oli tarkoitus ikään kuin "vetää" koira ensimmäiseen keppiväliin ja sitten jatkaa pujottelua normaalisti (vähän vaikeaa taas selittää näin kirjallisesti..). Olin ihan varma, että Jasu hermostuisi tämmöisestä uudesta tavasta ohjata, mutta olin väärässä. Jasu meni kepeille aivan loistavasti ilman räkytystä! Kun olin näyttänyt sille ensimmäisen välin oikealla kädellä, käännyin nenä menosuuntaan ja Jasu vaan jatkoi pujottelun nätisti loppuun. Hienoa Sasu! Kokeilimme rataa vielä muutaman kerran uudestaan, eikä ongelmia ilmennyt. Tästä opin siis uuden keinon saada pujottelun varmemmaksi. Pitääkin joskus kisoissa kokeilla, jos sattuu sopiva kohta tulemaan vastaan :)
Viimeisissä mölliharkoissa meillä oli olevinaan pienet epäviralliset kilpailut. Meillä ei rata mennyt kovin hyvin. Itse asiassa hylky tuli jo toisella esteellä, kun Jasu pääsi ottamaan ensin varaslähdön, minä olin sitten myöhässä ja Jasu pääsi menemään toisen esteen väärältä puolen.. (Kuvaan radan alkupätkä on merkattu punaisella ja loppupätkä vihreällä.) Noh, aloitettiin sitten alusta uudelleen. Sitten menikin ihan hyvin aina puomin loppuun asti. Palkkasin siinä Jasun odottamisesta, mutta nami taisi olla vähän liian kova ja jätkä meinasi tukehtua siihen. Se kakoi vielä kuudennenkin esteen (aita) jälkeen. Siinä samalla kakoessaan se huomasi maassa ihania hajuja ja lähti haahuilemaan ympäriinsä. En siis saanut Jasua menemään putkeen, kun se viiletti jossain puomin takana ihanien hajujen perässä. Voihan räkä! Lopulta kun sain Jasun kiinni yritimme putkeen menoa uudelleen. Se oli aika vaikeaa. En tiedä mikä kiinnostava haju maassa oikein oli. Lopulta kun sain Jasun menemään putkeen, ongelmana olikin sitten kepeille meno. Räkytys alkoi taas ja jouduimme korjaamaan kun Jasu meni jo ohi kepeistä. No, siinä sitten otimme kohtaa uudestaan ja lopulta sain Jasun menemään kepeille. Kyllähän se pujottelu sujuu, kunhan aloitus saadaan kuntoon. Lopussa ei sitten ollut enää ongelmia.
Pidimme vähän taukoa ja otimme radan vielä uudestaan. Nyt se meni jo paremmin, paitsi kepeille meno tuotti taas ongelmia. Otimme sen vielä kerran uudestaan ja se meni kuin menikin lopulta hyvin. Kouluttajalta sain ohjeen olla itse rauhallisempi ja tarkempi ohjauksissani. Nyt meni taas töhöttämiseksi, vaikka olen jo alkanut oppia olemaan rauhallisempi. Tästä jatketaan sitten ykkösluokan treeneissä viikon päästä. Ensin vaan pitäisi käydä yhdissä möllikisoissa sunnuntaina..
Ainiin, Janen treeneistäkin voisi sanoa muutaman sanan. Oikein hienosti on tyttösellä homma alkanut sujua. Nyt kontaktiongelma on täysin poissa! :) Viimeisissä treeneissä koitin lähettää Janen itse hyppyesteelle "samalta viivalta". No, se ei ihan vielä sujunut. Pikkaisen minun täytyy vielä saada etumatkaa, muuten Jane hyppää vinoon, koska sillä on niin kiire minun luokse. Mutta aina kun namitäti on palkkaamassa, Janella ei ole epäilystäkään, että minne mennä. Nyt siis talvitreenit loppuivat. Me ei päästy Halilaan Janen kanssa treenaamaan, koska jatko1-ryhmä ei järjestynyt. No, nyt pidetään sitten taukoa agista ja keskitytään lähinnä tokoiluun. Toivottavasti asiat ei kerkeä unohtua tauon aikana.
perjantai 8. helmikuuta 2008
Pari (hyvin) mennyttä rataa
Tässä pari möllirataa menneiltä viikoilta.. Ei toiminu kuvien lataaminen tänne jostain syystä, niin jäi sitten raportoimatta aikaisemmin.
Ensimmäinen rata (yllä) oli kohtuu helppo. Onnistuttiin menemään se läpi Jasun kanssa ihan ensimmäisellä yrittämällä (jee!). Kuudennen esteen jälkeen otin kierähtäen sylikäännöksellä Jasun halttuun (juoksin siis okserin toiselle puolen) ja ohjasin sitten viimeiset esteet vasemmalla kädellä. Siinä oli kuitenkin pientä säätöä, joten kokeilimme rataa uudestaan. Nyt sitten huomasin, että tsadaa.. meillähän on jonkinasteinen kontaktiongelma! Ongelmana on nimittäin se, ettei Jasu osaa itsenäisesti pysähtyä kontaktille, vaan se on tottunut saamaan namin. Se sitten helposti liukuu käteni perässä pois kontaktilta. Sitten en pysty yhtään irtaantumaan esteestä, kun pitää aina olla jakamassa namia. Tosi vaikeeta! Kisoissa tuollainen kädessä roikkuminen voi koitua kohtaloksi, koska Jasu luulee aina saavansa namin kädestä. Ongelmahan varmaan ratkeaisi jotenkin kosketuskepin avulla. Tai sitten vaan niin, että palkkaan sen toisella kädellä.. Pitää vähän mietiskellä mitä olisi tehtävissä.
Toinen lyhyt rata oli seuraavanlainen (yllä). Hinkattiin sitä aika monta kertaa keskenämme Jasun kanssa. Keinua otettiin ihan erikseen ja sitten loppurataa yhtenä pötkönä. Keinu meni edelleen tosi vaikeasti ensin, mutta vinkulelun avulla sain sentään Jasun liikkumaan. Toinen vaikea kohta oli kepeille meno, niin kuin arvelinkin. Sitä mentiin aika monta kertaa, kunnes sain Jasun lopettamaan räkyttämisen ja katsomaan eteensä kepeille mentäessä. Kun saimme radan jonkinlaiseen kuntoon, pidimme taukoa. Kouluttaja halusi lopuksi katsoa vielä jokaisen suorituksen radalla. Kouluttajan katsoessa Jasu menikin todella upeasti! Keinu otettiin edelleen erikseen, mutta se oli varmaan hienoin keinu, mitä Jasu on koko talven aikana suorittanut! Vinkulelulla vähän houkuttelin, mutta Jasu liikkui koko ajan! Vau! Loppu ratakin meni suorastaan loistavasti! Kepeille meno onnistui ihan ensimmäisellä yrittämällä ja Jasu pujotteli nätisti loppuun asti. Kyllä tuntui hienolta!
Ensimmäinen rata (yllä) oli kohtuu helppo. Onnistuttiin menemään se läpi Jasun kanssa ihan ensimmäisellä yrittämällä (jee!). Kuudennen esteen jälkeen otin kierähtäen sylikäännöksellä Jasun halttuun (juoksin siis okserin toiselle puolen) ja ohjasin sitten viimeiset esteet vasemmalla kädellä. Siinä oli kuitenkin pientä säätöä, joten kokeilimme rataa uudestaan. Nyt sitten huomasin, että tsadaa.. meillähän on jonkinasteinen kontaktiongelma! Ongelmana on nimittäin se, ettei Jasu osaa itsenäisesti pysähtyä kontaktille, vaan se on tottunut saamaan namin. Se sitten helposti liukuu käteni perässä pois kontaktilta. Sitten en pysty yhtään irtaantumaan esteestä, kun pitää aina olla jakamassa namia. Tosi vaikeeta! Kisoissa tuollainen kädessä roikkuminen voi koitua kohtaloksi, koska Jasu luulee aina saavansa namin kädestä. Ongelmahan varmaan ratkeaisi jotenkin kosketuskepin avulla. Tai sitten vaan niin, että palkkaan sen toisella kädellä.. Pitää vähän mietiskellä mitä olisi tehtävissä.
Toinen lyhyt rata oli seuraavanlainen (yllä). Hinkattiin sitä aika monta kertaa keskenämme Jasun kanssa. Keinua otettiin ihan erikseen ja sitten loppurataa yhtenä pötkönä. Keinu meni edelleen tosi vaikeasti ensin, mutta vinkulelun avulla sain sentään Jasun liikkumaan. Toinen vaikea kohta oli kepeille meno, niin kuin arvelinkin. Sitä mentiin aika monta kertaa, kunnes sain Jasun lopettamaan räkyttämisen ja katsomaan eteensä kepeille mentäessä. Kun saimme radan jonkinlaiseen kuntoon, pidimme taukoa. Kouluttaja halusi lopuksi katsoa vielä jokaisen suorituksen radalla. Kouluttajan katsoessa Jasu menikin todella upeasti! Keinu otettiin edelleen erikseen, mutta se oli varmaan hienoin keinu, mitä Jasu on koko talven aikana suorittanut! Vinkulelulla vähän houkuttelin, mutta Jasu liikkui koko ajan! Vau! Loppu ratakin meni suorastaan loistavasti! Kepeille meno onnistui ihan ensimmäisellä yrittämällä ja Jasu pujotteli nätisti loppuun asti. Kyllä tuntui hienolta!
keskiviikko 6. helmikuuta 2008
Seuraamista
Tässä tulee nyt kertomusta kahden viikon tokoiluista. Koska aiheena on koko ajan ollut seuraaminen, niin tämän voi hyvin yhdistää yhdeksi kertomukseksi. Viikko sitten teimme treeneissä seuraamisharjoituksia seuraavalla tavalla: Porukka jaettiin pareihin. Toinen harjoitteli seuraamista koiran kanssa ja toinen laski. Ideana oli laskea ohjaajan askeleita. Ensin sanottiin koiralle "seuraa", otettiin yksi askel eteenpäin ja palkittiin koira. Sitten seuraavaksi otettiin kaksi askelta ja palkka. Mutta sitten ei siittyttykään vielä kolmeen askeleeseen, vaan palattiin taas yhteen, jonka jälkeen olikin vuorossa se kolme askelta. Eli selkeästi askeleiden määrä oli tämä: 1,2,1,3,1,4,1 ja 5. Näin koiralle liikkeelle lähteminen vahvistui ja ohjaaja ei päässyt vahingossa tekemään liian pitkiä seuraamispätkiä kerralla. Ideana oli myös, että koiraa palkitaan vain siitä, kun se on katsekontaktissa ohjaajaansa.
Janen kanssa harjoitus meni aluksi vähän plörinäksi. Se kyllä seuraa ihan nätisti jo sivulla, mutta pysähtyminen on vaikeaa. Usein se pääsi luistamaan pysähtyessäni kauemmaksi. Ainakaan se ei vielä tajua mennä istumaan, kun pysähdyn. Ongelmaksi tulee sitten se, että kun pitäisi jo antaa seuraavaa seuraamiskäskyä, neiti on jossain ihan värässä paikassa ja ongelmat sitten kertaantuvat toistojen myötä. Tehtävä olisi siis pitänyt tehdä niin nopealla tempolla, että Jane ei ehtisi luisua väärään asentoon. Taas.. vaikeaa!
Kotona yritin opettaa sille perusasennosta toiseen siirtymisen kautta. Se osaa kyllä jo tulla ihan nätisti perusasennosta perusasentoon, kun siirryn askeleen sivulle. Mutta sitten, jos otan askeleen eteen, Jane on ihan pihalla. Siispä aloitin harjoittelun siirtymällä itse hieman sivuun ja edelle. Jospa se lopulta oppisi sitten siirtymään suoraan eteen perusasentoon. Perusasentoon se nimittäin osaa yhdistää istumisen. Seuraamisessa ei vielä.
Jasu harjoitteli viikon ajan uutta perusasentoon tuloliikettä. Se on ennen tehnyt liikkeen ohjaajan selän takaa pyörähtäen, mutta Jere haluaa opettaa Jasun tulemaan suoraan etukautta perusasentoon. Käsky vaan täytyi nyt tässä tapauksessa vaihtaa. Nyt se on sitten "asento" ;) Hienostihan Jasu oppi liikkeen ihan muutamassa päivässä ja väläytteli jo oikein upeita "asentoja" viime maanantain harjoituksissa. Seuraaminenkin on Jasulta jo alkanut sujua paremmin. Ongelmana ei Jasulla ole niinkään kontaktin puute tai lopuksi istuminen, vaan lähinnä pomppiminen ja oikean seuraamispaikan löytäminen. Nyt kun Jere alkoi palkata sitä vasemmalla kädellä, pomppiminen vähän vähentyi. Jasu ei nimittäin sitten yritä pomppimalla nähdä, että missä se nami nyt on... Hitsin duracelpupu :D
Janellakin seuraaminen alkoi sujua jo vähän paremmin viikon harjoittelun jälkeen. Istuminen on sille edelleen vaikeaa, mutta saimme kotiläksyksi harjoitella sitä sisätiloissa. Ideana on se, että palkkaan Janen vasta sitten kun se istuu. Odotan vaan niin kauan, että pylly painuu lattiaan. Siinä tapauksessa itse seuraamisliike ei kyllä vahvistu. Välillä tosin on hyvä varmaan muistutella Janea liikkeelle lähtemisestä ja palkata se heti kun astumme yhtä aikaa askeleen eteenpäin.
Janen kanssa harjoitus meni aluksi vähän plörinäksi. Se kyllä seuraa ihan nätisti jo sivulla, mutta pysähtyminen on vaikeaa. Usein se pääsi luistamaan pysähtyessäni kauemmaksi. Ainakaan se ei vielä tajua mennä istumaan, kun pysähdyn. Ongelmaksi tulee sitten se, että kun pitäisi jo antaa seuraavaa seuraamiskäskyä, neiti on jossain ihan värässä paikassa ja ongelmat sitten kertaantuvat toistojen myötä. Tehtävä olisi siis pitänyt tehdä niin nopealla tempolla, että Jane ei ehtisi luisua väärään asentoon. Taas.. vaikeaa!
Kotona yritin opettaa sille perusasennosta toiseen siirtymisen kautta. Se osaa kyllä jo tulla ihan nätisti perusasennosta perusasentoon, kun siirryn askeleen sivulle. Mutta sitten, jos otan askeleen eteen, Jane on ihan pihalla. Siispä aloitin harjoittelun siirtymällä itse hieman sivuun ja edelle. Jospa se lopulta oppisi sitten siirtymään suoraan eteen perusasentoon. Perusasentoon se nimittäin osaa yhdistää istumisen. Seuraamisessa ei vielä.
Jasu harjoitteli viikon ajan uutta perusasentoon tuloliikettä. Se on ennen tehnyt liikkeen ohjaajan selän takaa pyörähtäen, mutta Jere haluaa opettaa Jasun tulemaan suoraan etukautta perusasentoon. Käsky vaan täytyi nyt tässä tapauksessa vaihtaa. Nyt se on sitten "asento" ;) Hienostihan Jasu oppi liikkeen ihan muutamassa päivässä ja väläytteli jo oikein upeita "asentoja" viime maanantain harjoituksissa. Seuraaminenkin on Jasulta jo alkanut sujua paremmin. Ongelmana ei Jasulla ole niinkään kontaktin puute tai lopuksi istuminen, vaan lähinnä pomppiminen ja oikean seuraamispaikan löytäminen. Nyt kun Jere alkoi palkata sitä vasemmalla kädellä, pomppiminen vähän vähentyi. Jasu ei nimittäin sitten yritä pomppimalla nähdä, että missä se nami nyt on... Hitsin duracelpupu :D
Janellakin seuraaminen alkoi sujua jo vähän paremmin viikon harjoittelun jälkeen. Istuminen on sille edelleen vaikeaa, mutta saimme kotiläksyksi harjoitella sitä sisätiloissa. Ideana on se, että palkkaan Janen vasta sitten kun se istuu. Odotan vaan niin kauan, että pylly painuu lattiaan. Siinä tapauksessa itse seuraamisliike ei kyllä vahvistu. Välillä tosin on hyvä varmaan muistutella Janea liikkeelle lähtemisestä ja palkata se heti kun astumme yhtä aikaa askeleen eteenpäin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
