Tämä ensimmäinen oli kuulemma saanut vaikutteita Jalosen/Viitasen Ahvenanmaalla 9.1.2011 tuomaroimista 3-luokan radoista. Janella oli hyvä draivi päällä. Ongelmakohdaksi osoittautui este nro 7, jonka Jane herkästi hyppäsi väärältä puolen. Ohjasin sitä puolta, missä nro 7 on kuvassa. Otettiin sitten lelu avuksi, niin alkoihan se sujua. Sain neuvoja, että jalat vaan rohkeasti menosuuntaan, eikä mitään varmisteluja! Vilautusta lelulla, joka on oikeassa kädessä. Ja toimihan se! Koirahan menee just niin kuin ohjaa :D (mikä yllätys!)
Olisihan tuon kohdan tietysti voinut ohjata aitojen toiseltakin puolen, mutta sitä en ehtinyt kokeilemaan. Mutta tältä puolen ohjaten ainakin putkeen vienti tuli pikkukoiralle helpommaksi.
Rataa takaisin päin tullessa vaikea kohta oli putkesta nro 14 ulostulo. Mutta lyhennettiin putkea vähän, kun huomattiin, että toinen vesikoirista ajautui väkisinkin hypylle 5/13. Tosi haastava!
Tämä rata oli sitten ihan toisenlainen kuin ensimmäinen vauhdikas "juoksurata". Tässä ohjaaja vaan pyöri paikallaan, joten laiska meno heijastui kyllä koiraankin. Tai Jane taisi kyllä vähän väsähtääkin, kun ei ole nyt kolmeen viikkoon päässyt juoksujen takia treenaamaan. Eli vauhti oli tässä se suurin ongelma. Kokeiltiin erilaisia ohjauksia hypylle nro 11. Parhaiten se meni, kun teki twisterin tyyppisen, johon tuli vielä persjättö perään (oliko sillä joku nimikin.. saksalainen?). Mutta tässäkin sama juttu kuin edellisellä radalla. Sain neuvon pitää ne koivet koko ajan vaan sinne menosuuntaan ja vilauttaa vaan toista kättä hyppäämisen merkiksi. Vaikka onhan se totuus, että Jane vaatii vielä vähän enemmän varmistelua ja loppuun asti ohjaamista. Kun se ei tee samanlaisia itsenäisiä ratkaisuja, kuin Jasu.
Mutta olen niin iloinen, kun Jane ei ole nyt aloittanut sitä perinteistä juoksujen jälkeistä matelua, vaikka nyt lopussa vähän väsähtikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti