Tokoiluinto kasvaa

Kävin sunnuntaina seuraamassa piirinmestaruustokokokeita täällä Jyväskylässä. Ihan ekaa kertaa olin yleensäkin virallisia tokokokeita katsomassa. Kylläpä oli kerrassaan mielettömiä suorituksia! Erityisesti erikoisvoittajaluokka oli jotain aivan uskomatonta. Ne ruutuun lähetykset ja kapuloiden hakemiset ynnä muut.. Vou! Samanlaisen elämyksen taisin kokea joskus pari vuotta sitten kun olin ekaa kertaa katsomassa agilitykisoja ;) Mutta kyllä tuollaiset elämykset vaan antaa kovasti lisää intoa omaan treenaamiseen.

Tietysti sitten tänään piti kamalasti päästä treenaamaan ;) Tehtiin aluksi päivällä vähän häiriötreeniä tuossa meidän takapihan kentällä. Siinä kun on vieressä leikkikenttä, jossa oli paljon leikkiviä lapsia. Mikä olisikaan ollut parempi paikka treenata Janen kanssa paikkamakuuta. No, neiti ei kyllä tällä kertaa juuri lapsosista välittänyt ja harjoitus sujui oikein hyvin. Liikuin itse aika paljon ja kävin useasti palkkaamassa. Nyt ei saisi niitä ylösnousemisia tulla. Nyt olen ottanut treeniin myös sen, että kuljen Janen takaa kun se makaa paikoillaan. Vähän sen pää kyllä pyörii ympäri, mutta pysyy sentään paikoillaan muuten ihan hyvin.

Sitten illalla menimme vielä tokokerhon treeneihinkin. Pääsin sinne kyydillä, mutta Jere vei auton, joten Jane oli koko ajan mukana ja seuraili muiden suorituksia. Varsinainen treeni meni kyllä vähän plörinäksi. Oli tarkoitus ottaa liikkeestä seisomista samalla avoimen luokan tyyliin, että kävelen Janen taakse. Mutta eipä oikein päästy vielä siihen vaiheeseen, koska treenikaverit huomauttivat, että Jane ottaa taas sivuaskeleita seisomisessa. Mutta todettiinkin siinä sitten yhteistuumin, että se johtuu ihan siitä, että pidän sitä hihnassa ja pudotan hihnan maahan kun Jane jää seisomaan. Se ilmeisesti väistää hihnaa tai jotain. Kokeilin sitten samaa juttua ilman hihnaa, vaikka tuota neiti Huitelijaa vähän jänskättää pitää siinä kentällä illalla irti. No, ilman hihnaahan se sitten onnistui ihan hyvin. Pitää siis nyt harjoitella enemmän ilman hihnaa, ettei Jane opi vääriä liikkeitä.

Siinä sitten muiden suoritusten lomassa harjoiteltiin myös käsikosketuksia. Niin, luin uusimmasta Canis-lehdestä, että noudon voisi opettaa yhdistämällä käsikosketuksen ja kapulan nostamisen. Siis käsikosketuksella tarkoitan, että koira koskee nenällä kämmeneeni. Ollaan sitä nyt harjoiteltu Janen kanssa ja oikein hyvin sujuu. Nyt kokeilimme sitä ihan uudessa ympäristössä ulkona eikä ongelmia ilmennyt. Hyvä juttu. Kosketuksia pitää nyt vielä saada nopeammiksi, sitten voi alkaa lisätä kestoa.

Myös paikkamakuuta otimme ja luoksepäästävyyttä. Nekin sujuivat nyt ihan hyvin treenikentällä. Sitten koska minulla ei ollut autoa, kävelimme Janen kanssa treeneistä kotiin. Samalla käytimme yhteisen "laatuajan" hyväksi ja harjoittelimme kaikenlaisia ohitusjuttuja. Pääasiassa Jane lenkkeilee nykyään ihan nätisti ja vauhdikkaasti. Sen kanssa ei tarvitse paljoa pysähdellä. Muutama ohitettava tyyppi oli vaan vähän epäilyttäviä, niillä taisi olla kaikilla koirat mukana. Piti vähän patistaa neitiä tekemään perusasentoja ja maahan menoja äärimmäisessä häiriötilanteessa. Se oli vielä aika haastavaa. Yhden murina-haukkumakohtauksenkin Jane sai. Pimeässä kun liikkuu kaikenlaisia mörköjä ;) Joskus kyllä tuntuu, että se näkee varmaan jotain ihmeen mielikuvitusolentoja.