Janen agit ja viikon apukoulutukset

Tämä viikko menee taas perinteisen kaavan mukaan, eli tiistaina oli apukoulutusta, keskiviikkona Janen jatko2-ryhmä ja tänään sitten pääsee Jasu vuorostaan harjoituksiin. Saapa nähdä onko kouluttajamme ottanut jotain pätkiä MM-kisaradoilta.

Apukouluttamassa 30.9.

Apukouluttamassa oli taas hurjan kivaa :) Olen kovasti tykästynyt ryhmään. Kaikki on tosi innokkaita ja mukavia tyyppejä. Tästä innostuneena menin nyt sitten ilmoittamaan, että voisin alkaa ihan oikeaksikin kouluttajaksi. Jännää. Toisaalta hirvittää pystynkö tekemään kunnon "harjoituspaketin", että kaikki tarvittavat asiat tulee läpikäytyä. Mutta kun asiaan käyttää tarpeeksi aikaa ja suunnittelee kunnolla, niin eiköhän se siitä.

Jatkoykköset treenasivat oikein kunnon suoria vauhtiputkia, jotka olivat vierekkän. Harjoittelivat siis oikeaan putkeen lähetyksiä. En oikein nähnyt miten se sujui, kun itse vedin toista treeniä. Siinä oli vaan kolme estettä suorassa linjassa peräkkäin: aita, rengas ja pussi. Tarkoitus oli harjoitella suoritusvarmuutta renkaalle ja pussille. Ihan aluksi otettiin niitä yksittäisinä, sitten vasta koko suoraa. Pussi veti kaikkia koiria puoleensa todella tehokkaasti. Siinä ei ollut kellään ongelmia. Renkaalla oli sitten ongelmia enemmän tai vähemmän. Kaikki johtuivat oikeastaan eri asioista. Yksi pääsi säikähtämään rengasta ekalla yrittämällä, kun rimakauhu iski ja tapahtui törmäys. Sitten koiraa piti vähän tsempata hyppäämään ja ottaa kutsuhyppynä. Mutta tuskin mitään traumoja kuitenkaan jäi. Toinen koira taas oli hieman epävarma, koska ohjaaja vähän sekoili ;) (Terkkuja vaan russeliystävällemme! ;)) Mutta hyvä siitä tulee, kun ohjaaja vaan muistaa olla napakampi ohjauksissaan. Yhdellä sitten oli pienoinen ponnistusongelma renkaalla. Mutta ei se varmaan tässä vaiheessa vielä ole kovin paha juttu. Myöhemmin sitä hyppytekniikkaa ehtii hioa. Hypyt pitäisi vaan saada laakeammiksi ja askeleet osumaan paremmin.

Yksi pari sitten on ihan erilainen tapaus, koska koira on kuuro. Mutta se ei ole tällä parilla todellakaan este, vaan potentiaalia löytyy kovasti :) On vaan toisaalta mielenkiintoista, mutta myös vaikeaa miettiä, miten ohjaaja saisi kerrottua asioita koiralle ilman ääntä. Koska koiralla oli kova kiire pussiin ja se oli mieluisa, käänsimmekin harjoituksen päälaelleen: miten ohjaaja saisi koiran käännettyä pois pussilta renkaan jälkeen? Ehdotin, että ohjaaja tekisi voimakkaan kääntöliikkeen niin, että rintamasuunta osoittaisi täysin eri suuntaan. Se ei ihan vielä niin onnistunut, mutta voimakkaalla käsimerkillä koira saatiin kääntymään pois pussilta. Ensimmäisen kerran koira tietysti juoksi pussiin, mutta sitten se selvästi tajusi, että ei sinne pitänytkään mennä kun ohjaaja jäi renkaalle. Toisella kertaa se ei enää mennyt pussiin, mutta teki aika ison kaarroksen, ennen kuin palasi ohjaajan luo. Mutta lopulta kaarros pieneni ja koira kääntyi nopeammin. Fiksu kaveri. Kuuron koiran täytyy varmasti pitää enemmän ohjaajan liikkeitä silmällä. Todella mielenkiintoinen ja potentiaalinen pari kouluttaa :)

Niin se aita-rengas-pussi -suora. Se sujui kaikilta ihan mallikkaasti, koska pussi tosiaan veti niin kovasti kaikkia puoleensa. Sekin koira, joka vähän pääsi säikähtämään rengasta, teki koko sarjan ihan mukavasti niin, että se jätettiin aidan taa istumaan ja otettiin renkaasta läpi kutsuna. Hienoa :)

Janen jatko2-treenit 1.10.

Voi kun oli taas niin mukava päästä Janen kanssa tositoimiin :) Treenit meni nyt vallan upeasti ja oltiin aika tehokkaitakin. Ihan ekaksi harjoittelimme vaan kontakteja, tai tarkemmin ottaen A:ta ja puomia. Olen nyt pienentänyt vähän kosketusalustaa. Tassut eivät oikein aina osu alustalle, mutta ei se haittaa. Kuhan ne ostuvat maahan ja alusta toimii muistin virkistäjänä. Jane on kyllä nyt oppinut hidastamaan vauhtiaan A:llakin ja pysähtymään ihan oikeaan paikkaan. Ei voi muuta sanoa, kuin tosi lupaavalta vaikuttaa. Suoritusvauhti on kova ja lopussa pysähdytään ihan naps, siihen vaan. Viime treeneissä jopa huomasin, että kontaktille pysähtyminen on aiheuttanut Janelle kuolaamisreaktion. Se tekee kyllä hommia ihan täysillä :)

Vähän puomia kerrattuamme, otin siihen eteen aidan. Puomin alta meni myös putki, joka olisi voinut houkuttaa. Hienosti kuitenkin Jane haki joka kerta puomille aidalta. Otin tässäkin nyt käyttöön korkean käsimerkin enkä sanonut aita-käskyä ollenkaan. Saapa nähdä jääkö neidillä tuommoiset kuviot päähän ;)

Sitten harjoittelimme myös lähetyksiä aidan takaa renkaalle. Otin jo vähän eri kulmistakin. Nyt muistin ottaa namialustan mukaan. Laitoin sen renkaan taa. Vain yhden kerran Jane hyppäsi renkaan sivusta, vaikka se olisi päässyt namialustalle niinkin, koska minulla ei ollut apuria tässä hommassa. Mutta muuten renkaan ohituksia ei tullut ja pystyin ohjaamaan takaa. Jane siis osasi edetä ihan itsenäisesti. Pitää useamminkin käyttää noita alustoja, että se oppii erkaantumaan minusta.

Kokeilin saman tyyppistä lähetyshommaa myös kahdella kepillä naksuttimen kanssa. Meillä tuli kyllä siinä harjoituksessa vähän kiire, joten ei siitä oikein tullut mitään. Pitäisi ihan rauhallisissa oloissa kokeilla, koska vaikutti vähän siltä, ettei Jane jaksanut keskittyä.

Varsinainen ohjattu harjoitus meillä oli kaksi putkea ympyrän muodossa. Varsinainen "ikiliikkuja"-harjoitus siis semmoiselle koiralle, joka tykkää mennä putkeen :D Janen kanssa tosin pääsimme heti kokeilemaan vaikeaa harjoitusta. Laitoimme putken suut ympyrältä ulospäin ja kaaret sisäänpäin. Ja minä juoksin vain ympyrän sisällä ees taas. Aina jokaisen putken jälkeen Jane sai namin namialustalle. Vähän oli vielä vaikeuksia neidillä hakea putken pimeään päähän, mutta kyllä siinä ihan onnistuneitakin suorituksia tuli. Pitää varmaan joskus kokeilla ihan sitä ympyräputkihommaa, että kuinka kovaan vauhtiin tuo neiti kiihtyy :D

Lopuksi vielä otettiin sitä putkea, joka meni puomin ali. Muutama puomille meno siinä tuli, vaikka yritin ohjata Janea putkeen. Vielä se ei lue ohjausta niin hyvin kuin Jasu. Pitää helpottaa siis. Mutta kyllä oli neidillä taas into päällä :D Niin ja olihan meillä vielä lopuksi pienen pieni radanpätkäkin, jossa piti tehdä mäkelä eli persjättö kaarevan putken jälkeen ja ohjata vielä aidan kautta toisen putken pimennossa olevaan päähänkin. Hienosti meni, vaikka epäilin vähän Janen irtoamista aidalle. Illalla treenien jälkeen tuli väsy kotona, niin kovat treenit oli pienellä. Vaikka vieraita oli kylässä, niin Jane vaan nukkua retkotti sohvalla, vaikka yleensä se on ensimmäisenä kyttäämässä ruokapöydässä.