Kokeilin nyt taas vähän semmoisiakin juttuja, mitä ollaan nyt viime aikoina harjoiteltu. Ensinnäkin tein mäkelän ennen rengasta, jolla vaihdoin puolta vasemmalle. Se onnistui ihan hyvin. Mutta taas ekaan putkeen meno tuotti vaikeuksia. Jasu vaati vielä tarkasti vientiä putkelle asti, vaikka olin suunnitellut vain heittäväni Jasun kauempaa ja pysyväni aitojen toisella puolen. Tämän takia ohjaukseni herpaantui tässä kohdassa aika totaalisesti. Menin sitten ihan sekaisin, että kummalta puolelta 6. esteelle olisi pitänyt mennä. No vasen puoli oli se oikea ja löytyihän se lopulta parin yrittämisen jälkeen :D Sitten oli aitakieputusta, se sujui ihan ok. Osasin tehdä ihan hienon pakkovalssinkin (?) 9. esteellä, jolla vaihdoin puolta ja ohjasin sitten Jasun vasemmalla kädellä toiseen putkeen.
Mutta lopussa välistä veto tuotti eniten vaikeuksia. Niinkin helppo asia. Ensinnäkin 11. este piti ohjata ajoissa valssilla kääntyen jo kohti seuraavaa aitaa. Sitten se välistäveto esteillä 13 ja 14. Voi minua, kun ohjasin koko ajan väärällä kädellä! Lopulta kuitenkin Maiju sai taottua päähäni, että ensin oikea käsi heittää koiran aidan yli. Sitten vasen käsi vetää koiran aitojen välistä. Kun koira on tullut tarpeeksi kohti, sitten taas oikea käsi heittää seuraavan aidan yli. Niin helppoa, mutta niin vaikeaa. Väärä rintamasuunta kertoo koiralle ihan mitä sattuu. Nytkkisääntönä voidaan pitää varmaan sitä, että koira katsoo aina tissien osottamaan suuntaan ;) Eiköhän se nyt lopulta päähäni uponnut ja pääsimme hienosti maaliin asti.
Alkoi selvästi tuo kamala tahkoaminen vähän ärsyttää Jasua. Se komensi minua aika paljon. Mutta onneksi se ei enää juuri ala haistelemaan turhautuessaan. Sitten Maiju sanoi huomion, jota en ollutkaan itse ollenkaa huomannut. Jasu kuulemma varastaa lähdössä joka kerta! Ihan huomaamattani sanon käskyn vasta sen jälkeen, kun olen jo nytkähtänyt liikkeelle. Ja Jasukin lähtee nytkähdyksestä. Nyt se on siis oppinut, että nytkähdyksestä lähdetään eikä käskystä. Voi voi.. Eli nyt vaan sitten tehotreeniä paikalla pysymiseen. Ja pitää alkaa pitää huoli, että itsekin lähden vasta käskyn jälkeen.
Kokonaisfiiliksenä viimeisistä ulkotreeneistä jäi jotenkin sellainen ilmassa leijumisen tunne :D Ei siis se, että menisi niin hyvin. Vaan se, että juoksin vaan radalla, ikäänkuin leijuen ilman sen kummempia ajatuksia. Johan oli kumma tunne. Toisaalta se voi olla sitäkin, että alkaa sujua, mutta toisaalta vähän mitäänsanomatonta. Hassua.
Myös keppejä ja puomia otimme yksittäisinä. Otimme ihan vaan kahdella kepillä lähetyksiä ekaan väliin. Se meni tosi hyvin! Mutta kuudella kepillä tuli vähän säätöä. Puomikin meni älyttömän hienosti :) Jasu juoksi edeltä kontaktille ja jäi odottamaan ihan itse! Kunpa kontaktit onnistuisivat noin kisoissakin. Pitäisi vaan itse osata ohjata koiraa samalla lailla kuin treeneissäkin. Muka palkaten. Nyt taas Jasulla on yksi lepopäivä, sitten lauantaina taas Pieksämäelle kisailemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti