Kun menimme radalle, en oikeastaan siinäkään vaiheessa vielä osannut päättää, että miten ohjaisin Jasun alun ja lopun aitakoukeroiden läpi. Vähän epäurheilijamaisesti vielä menin toteamaan, että tämä ei tule varmasti meiltä onnistumaan.. Mutta olin sittenkin väärässä. Radan alkupätkän olen merkannut kuvaan sinisellä viivalla. Aloitimme ensin niin, että menin odottamaan Jasua nenä menosuuntaan ensimmäisen aidan taakse. Sitten kutsuin Jasun aidan yli ja siirryin seuraavien aitojen väliin. Ohjasin Jasua mutkan vasemmalla kädellä ja jatkoin pyörähtäen pitäen koiran koko ajan vasemmalla puolella. Kuinkas ollakaan Jasu tuli aitojen välistä kohti A:ta, vaikka olin ihan varma, että se menee kolmannen aidan jälkeen aidalle, eikä A:lle. Pääsimme siis kuin pääsimmekin jatkamaan rataa ja oikein mukavastihan se menikin (radan loppu on merkattu punaisella viivalla). Pujottelun alkua jouduimme vähän korjaamaan, mutta Jasu pujotteli kaikki 12 keppiä loppuun asti. Lopun aitahässäkkäkin meni ihan ekalla yrittämällä. Otin Jasun aitojen välistä sylikäännöksellä. Kumma juttu. Hyvin se meni, vaikka en olisi uskonut :)
Katilla löytyi kyllä huomautettavaa radastamme. Hän kehotti ottamaan alun aidat vähän toisella tavalla. Menin siis odottamaan Jasua toisen ja kolmannen aidan väliin ja kutsuin sitä selkä menosuuntaan päin. Mutkan ensimmäisen aidan (koko radan 2. aita) ohjasin oikealla kädellä selkä menosuuntaan päin ja toisen aidan (radan 3. aita) vasemmalla kädellä. Jasu kiersikin oikein nätisti selkäni takaa, kun ensimmäisellä kerralla se oli tehnyt vähän turhan laajan käännöksen. Tällä kertaa myös Jasu meni kepeille suoraan ihan oikein, viimeinen keppi jäin vaan harmittavasti väliin. Annoin sen kuitenkin jatkaa rataa, kun kepeille meno sujui niin hyvin. Lopussa sekosin itse sylikäännöksessä, joten otimme aidat uudestaan. Kati neuvoi kokeilemaan huvikseen, että menisikö käännös valssaten. Siinä sitä sitten vähän ensin kuivaharjoiteltiin koira kainalossa. Aluksi valssit eivät onnistuneet, mutta toisella yrittämällä Jasu meni oikein mallikkaasti aidat valssejani seuraten. Upeaa! Kyllä Jasu taas tänään yllätti minut osaamisellaan. Kun vaan alkaisin luottaa siihen, että kyllä se jätkä osaa ja lopettaisin turhan murehtimisen. Aikaisemmin meillä on ollut ongelmia aitojen välistä vetojen kanssa, mutta tänään Jasu keskittyi todella hyvin ja tuli oikein nätisti aitojen välistä. Vai kumpihan tässä on kehittynyt.. Koira vai ohjaaja..? ;)
Yksittäisinä esteinä harjoittelimme vielä Jasun kanssa puomia ja pöytää. Pöydän kanssa otimme myös pari aitaa. Tarkoitus oli saada kaveriin vähän vauhtia ennen pöytää, mutta vauhti ajoissa pois ennen pöydälle menoa. Pitää vaan olla itse skarppina ja sanoa "Jasu!" juuri ennen kuin se hyppää pöydälle. Muuten vauhti on liian kova ja herra valuu pöydältä alas. Puomi alkaa mennä aika loistavasti. Jasu malttaa odottaa palkkaa nätisti lopussa. Voimme juosta jo aika vauhdilla puomin läpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti