Maanantaina aloitettiin viikottaiset tokoharkat Janen kanssa Jyväskylän tokokerhon ryhmässä. "Jytke" on ihan vasta perustettu tokoon keskittynyt seura. Kivaa, että päästiin ihan alusta asti kerhon toimintaan mukaan :) Jäsenmaksukaan ei ollut kova, vaikka koulutus tuntuu olevan tosi laadukasta ja tehokasta. Tätä me juuri kaipasimme :) Sain houkuteltua harkkakavereiksemme Annan ja pikku russelin Vienon. Vienolla on ikää vasta puoli vuotta, mutta se sai silti tulla mukaan ryhmään. Ryhmämme olikin varsin tehokas siinäkin mielessä, että siinä oli vain neljä koirakkoa. Eli tosi intensiivisiä harjoituksia on tiedossa :) Harjoittelemme sellaisella tavalla, että koirat laitetaan aina pienen harjoittelutuokion jälkeen autoon "kokoamaan ajatuksia". Kun koirat on autossa, me ohjaajat käymme läpi kuivaharjoitteluna seuraavaa harjoitusta ja käymme yhdessä läpi tärkeitä juttuja. Sitten koirat haetaan taas autosta ja ne ovat entistä motivoituneempia ottamaan vastaan uusia oppeja.
Ensimmäisellä kerralla harjoittelimme sivulle tuloa. Me ollaankin jo sitä Janen kanssa harjoiteltu, mutta emme ole oikeastaan edenneet vielä minnekään. Saan kyllä namin avulla Janen houkuteltua sivulle, mutta nyt pitäisi alkaa vaikeuttamaan tehtävää asteittain, että voisin jättää käden ja namin pois. Nyt opimme aivan uuden tyylin opettaa sivulle tuloa. Kun koira on ohjaajan edessä, hän houkuttelee namin avulla koiran pyörähtämään sivulle. Pienen koiran kanssa on se ongelma, että ohjaaja joutuu aina kyykistymään, jotta namilla houkuttelu onnistuisi. Nyt oli ideana tehdä itse liike niin, että "kumartaminen" kävisi mahdollisimman nopeasti. Eli kun koira on sivulla, oikaistaan selkä ja seistään asennossa hetki. Sitten meitä opetettiin ottamaan askel taakse sivuun ja pyytämään koira uudelleen tulemaan ohjaajan sivulle.
Meille kouluttaja Sami antoi ohjeen, että alkaisin sanoa käskyn aikaisemmin, niin että Jane alkaisi jo yhdistää sanan "sivu" tulevaan liikerataan. Nyt olen sanonut "sivu" vasta kun Jane on sivulla. Olen myös liikkeen jälkeen sanonut Janelle "vapaa". Tämä oli Samin mielestä täysin turhaa ja käski miettiä mitä vapaa-sana oikeasti meillä tarkoittaa. Ei hän kuitenkaan suoranaisesti kieltänyt sanan käyttöä. Oikeastaanhan vapaa-sana tarkoittaa, että koira on vapaa tekemään ihan mitä vaan. Tuossa tilanteessa ei ehkä juuri sen takia ollut oikein käyttää vapaa-sanaa. Janen piti kuitenkin olla valmis seuraavalle käskylle, eikä se saanut lähteä huitelemaan kauemmas. Eli palkka kuulemma riitti koiralle tiedoksi, että tehtävä on suoritettu ja on aika siirtyä kuuntelemaan seuraavaa käskyä. Eli meinaan nyt jättää vapaa-sanan käytön pois tuollaisista tilanteista, vaikka meille on aikaisemmin puhuttu asiasta toisin.
Eli varsin mielenkiintoisia keskusteluja harkoissa kävimme ja oikein innolla odotan taas seuraavaa kertaa. Saimme kotiläksyksi harjoitella sivulle menoa ja olemmekin sitä nyt joka päivä treenanneet pienen tuokion verran. Jane ei vieläkään osaa yhdistää liikettä käskyyn, mutta minun ei enää tarvitse kumartua sitä namilla houkuttelemaan. Käden liike ainoastaan riittää. Eli kyllä se varmaan tästä..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti