Vähän muuta temppuilua välillä

Maanantain tokoharkoissa katsastimme ensinnäkin edellisen viikkotehtävän tulokset. Silloinhan meillä oli aiheena luoksetulo. Varsinaiseksi luoksetuloliikkeeksi emme vielä Janen kanssa liikettä saaneet hiottua, mutta paikallaan olo lyhyen välimatkan päästä (n. 1 metri) onnistui jo ihan hyvin. Kotona sain Janen pyydettyä paikaltaan istumasta uudelleen sivulle, mutta kentällä hajut olivat niin kiinnostavia, että harjoiteltiin pelkästään paikallaan pysymistä. Joten siis palasin palkkaamaan koiraa sen viereen, jotta paikallaan olo vahvistuisi. Hyvä Jane! Kehitystä viime viikosta oli siis nähtävissä :)

Tämän viikon viikkotehtävä olikin sitten ihan muu kuin tokoliike. Saimme tehtäväksi harjoitella sellaista liikettä, että koira oppii laittamaan päänsä ihmisen kämmenen alle. Tavallaan niin, että peitetään kädellä koiran silmät. Siitä liikettä on sitten helppo jatkaa sellaiseksi, että pystyy kädellä nostamaan koiran huulia ja katsomaan hampaat ja muutenkin liike voi toimia koiran rauhoittimena. Mitään käskyä ei siis tarvita. Kämmen vaan suoraksi koiran nenän eteen ja odottamaan jonkinlaista liikehdintää tai katseen kääntymistä kättä kohti. Heti sitten palkka kämmenen alta, kun koira tekee eleen kättä kohti. Tehtävää taas vaikeutetaan pikku hiljaa niin, että koira lopulta laittaa itse pään käden alle, josta namipala tulee suuhun. Helppoako?

Itse asiassa Jere oli tällä kertaa seuraamassa meidän tokoharkkoja ja ihan innostui touhusta! Jee :) (Siellä kun on kaikki muut miehiä minun ja Annan lisäksi) Jere jopa lupautui tulemaan tästä lähtien (jos vaan ryhmään vielä mahtuu) tokoilemaan Jasun kanssa. Jerellä kestääkin paremmin hermot Jasun kanssa temppuilemista. Jasu myös kuuntelee Jereä (=lauman johtajaa) paremmin kuin minua. Jerehän on itse asiassa opettanut Jasun istumaankin jo 9 viikon ikäisenä naksuttimen avulla :) Joten viikkotehtävää ollaan nyt harjoiteltu molemmat. Minä Janen kanssa ja Jere Jasun kanssa.

Jasu hoksasikin homman heti (yllätys, yllätys). Se osaa jo tehdä liikkeen tosi hyvin ja työntää nätisti päänsä kämmenen alle. Hyvä Jasu! Hauskasti se nuuskuttaa siinä ja odottaa josko se nami jo suuhun tupsahtaisi ;) Janella on kestänyt hommassa vähän kauemmin. Hermotkaan sillä ei nyt tunnu oikein riittävän, vaan usein alkaa sellainen turhautumismurina, kun ei oikein tiedä, että mitä pitäisi tehdä. Usein se myös vaan tuijottaa sitä paikkaa, missä namit on, eikä tajua, että toista kättä pitäisi tuijottaa. Janelle voi olla liike muutenkin vähän haastava, kun se ei tykkää alistamisesta. Liikehän on koiralle aika alistava, kun käsi laitetaan sen pään päälle. Mutta eilen illalla Jane kuitenkin tuntui jotain hoksaavan. Katsotaan nyt, josko tämä tästä edistyisi maanantaihin mennessä.