Päivän ensimmäinen rata oli vähän saman tyylinen kuin se, jossa eilen meillä oli suurimmat ongelmat. Aluksi tarkoitukseni oli juosta puomin (4.este) vasenta puolta, mutta en aivan ennättänyt. Tästä sitten johtui, että jouduinkin ohjaamaan Jasun puomin jälkeiselle aidalle (5.este) kaksin käsin aitakäännöksen ulkokaarteesta. Kouluttaja Kaisan mielestä se oli oikein hyvä tapa ohjata, tosin meille vielä aika vaikea. Joten kokeiltiin nyt sellaista ohjaamistapaa. Liikkeen piti olla sujuva ja sitä on tässä kirjallisesta aika vaikea selittää. Saimme aitakäännöksen kuitenkin lopulta ihan hyvin menemään. Peruutin seitsemännelle aidalle ja tein siitä suoran ohjauksen kepeille. Siis niin, että Jasulle kepeille meno tuli mahdollisimman suoraan. Se onnistui aika hyvin :) Aita pujottelun jälkeen (9.este) tuotti taas sitten päänvaivaa ja jouduimme ottamaan sen uudestaan muutamaan kertaan. Tein aidalla valssin ja Jasu pääsi pariinkin kertaan luiskahtamaan selkäni takaa puomia kohti. Oma liike piti vain saada nopeammaksi ja pitää katse tiukasti koirassa. Loppuun sitten pääsimmekin menemään ihan hienosti. Puomin kontaktikin jopa tällä kertaa onnistui, vaikka eilisellä radalla hinkkasimme moneen kertaan vastaavanlaista kohtaa. Käännös 11. esteellä vaan oli aika laaja ja Kaisa pyysi meitä menemään loppupätkän 13. esteeltä vielä uudestaan. Valssin 11. esteellä tuli liikkua ja käsien ohjata koiraa tarkemmin. Vähän sähellystä, mutta menihän se lopulta :)
Toinen rata (kuva yllä) oli lähes symmetrinen. Tällä radalla opimme todella paljon :) Varmaankin tässä viimeistään tuli kiteytettyä kaikki se oppi, mitä tältä kurssilta saimme. Jos ei muuten kaaliin mene, niin väännetään sitten rautalangasta ;) Kiti toimi tällä radalla kouluttajana. Käytimme paljon aikaa taas rataan tutustumiseen. Aluksi rata tuntui kaikessa yksinkertaisuudessaan todella sekavalta, kun siinä saman lailla aseteltuja esteitä mentiin kuitenkin aika lailla eri tavalla. Kiti neuvoi heti meille koiran kannalta helpoimman tavan suorittaa vierekkäin olevat aidat. Aitojen väliin tuli tehdä pitkä liukuva valssi, jolla ohjaaja pääsee vaihtamaan puolta sujuvasti. Ohjaajan siis tuli juosta käytännössä katsoen 6.aidan ja 13. aidan edestä takaperin. Huh, kun se tuntui aluksi vaikealta!
Aloitimme siis radan alusta "kilpailusuorituksen omaisesti" niin kuin Kiti painotti. Jätin koiran renkaan taakse ja jäin odottamaan sitä 1. ja 2. esteen väliin. Sitten juostiin yhdessä putkelle ja siinä meinasi tulla törmäys! Kahden käden töksähtävä ohjaukseni ei toiminut ollenkaan, vaan Kiti vihelsi pelin poikki. Huonolla ohjauksellani sain melkein aikaan vaaratilanteen. Se säikäytti minut todella. Kiti opetti erilaisen ohjaustaktiikan. Hän käski minun jäädä odottamaan Jasua 2. esteen jälkeen ja ottaa suora kutsuhyppynä. Olin ajatellutkin, että niin voisi tehdä, mutta en luottanut vielä Jasun pysyvän niin kaukana minusta paikoillaan. Päätin kuitenkin kokeilla. Jasuhan pysyi paikallaan ihan loistavasti! Näytin sille käsimerkkiä ja sanoin: "rengas". Jätkä ei hievahtanutkaan. Sitten liikahdin ja sanoin "tule! rengas!" ja Jasu lähti liikkeelle. Minun siis OLISI pitänyt lähteä peruuttamaan eikä ohjata paikoiltani.. No, päästiin sitten ihan hyvin etenemään. Itse asiassa päästiin ihan radan päätyyn pöydälle asti ihan hienosti! Kiti oli neuvonut rauhoittamaan Jasun kunnolla ennen pöytää, koska sanoin, että sillä on ollut ongelmana liukua yli. Sanoin sille siis edellisellä aidalla käskyn: "aita, Jasu!" Nimen sanominen sai sen kuuliaisemmaksi ja vähän hidastamaan vauhtia. Jasu malttoi olla pöydällä ihan nätisti 5 sekuntia ja jatkoimme matkaa. Putken suulla tyssäsi, koska ohjaukseni oli huono, mutta palkkasin Jasun siihen, koska se oli tehnyt hienon suorituksen :) Jatkoimme uudestaan putkelta (10.este). Tein putken jälkeen mäkelän. Aluksi oli pari kertaa ongelmana, että menin itse liian nopeasti ja Jasu jäi jälkeen ajautuen A-esteen ohi. Otimme A:lle tuloa pari kertaa uudestaan, jotta opin odottamaan koiraa. Lopuksi vielä hioimme loppusuoraa. Kiti käski minun vielä kuivaharjoitella sitä. Käteni jäivät usein liian korkealle ja en peruuttanut 13. aidalla tarpeeksi ajoissa. Tai sitten liian ajoissa. Kiti käski kuvitella ilman koiraa harjoitellessa näkymättömän koiran silmien eteen. Se toimi! Koiraa ei saisi jättää koskaan silmistä (poikkeuksena hyvin pieni hetki mäkelää tehdessä). Se oli hyvä sääntö. Tällä kertaa otettiin kontakti ihan rauhassa. En tajua mikä ihmeen kiire minulla aina on. Käskin Jasun odottaa, jotta ehdin hakea itse parempaa paikkaa. Ja ihan nätistihän se Jasu odotti! Ei mitään kontaktiongelmaa, kun vain käsken koiraa! Loppusuoraa tosiaan hinkattiin aika moneen otteeseen ja saatiin se lopulta menemään. Tein siis valssin 12. ja 13. esteillä ja juoksin sitten viimeisten esteiden oikeaa puolta. Oli aika huikea tunne, kun sain homman lopulta toimimaan :)
Kiti antoi kullanarvoisia neuvoja. Hän neuvoi saattamaan joka kerta koiran putkeen ja hakemaan sen sieltä. Oltiin sitten ihan millä kilpailutasolla tahansa. Suoritus tulisi aina tehdä sillä meiningillä, että oltaisiin kisoissa. Luovuttaa ei saa! Ja rataan tutustuminen on ehdottoman tärkeää. Se tulisi vielä tehdä niin, että ajattelee näkymättömän koiran olevan mukana. Koiraa ei siis saisi koskaan jättää pois silmistä.
Kiitos paljon mahtaville kouluttajille, jotka opastivat meitä viikonlopun aikana! Luulen, että tämä kurssi opetti meille todella paljon :) Jasu sai vielä kehuja kouluttajilta innokkaasta luonteestaan ja hurjasta suoritusvauhdista. Jasussa on kuulemma potentiaalia todella hyväksi agilitykoiraksi :) Se oli todella mukava kuulla. Jere ja Janekin oli tänään aluksi mukana katsomassa harjoituksia. Jere otti muutaman kuvankin. Tässä yksi niistä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti