Alkeellisia agitreenejä

Viime viikolla Jane pääsi juoksujen loputtua taas agia treenailemaan :) Mentiin aika lailla samoja esteitä kuin mihin oltiin jäätykin. Eli nyt oli vuorossa rengas, puomi, pujottelu ja pieni radanpätkä, jossa harjoiteltiin valssia. Renkaalla Janella oli edelleen ongelmia. Into olisi kova, mutta se ei oikein vielä hahmota mennä renkaan läpi. Kutsuhyppynä siis edelleen mentiin ja se meni ihan ok. Puomilla muistuteltiin taas neidille kosketusalustaa. Pysähtyminen sujuikin nyt paremmin kuin viimeksi. Lähinnä otettiin siis vaan puomin loppuosaa nostamalla Jane puomille. Sillä kun ei ole ongelmia itse puomin suorittamisessa. Haluan vain alusta asti opettaa kontaktit neidille kunnolla, ettei tule sitten luistamisia tulevaisuudessakaan.

Kepit meni jo todella hienosti! :) Jane pujotteli puolet kepeistä jo ihan itsenäisesti. Näytin vaan sille kädellä vähän suuntaa alussa, muuten se osaa jo suorittaa kepit ihan itse. Kotiharjoittelu on siis tuottanut tulosta. Haluan, että se oppii kepit ilman, että minun tarvitsee näyttää sille mitään. Tietenkin sitten, kun aletaan ohjaamaan vaikeammista kulmista, käsiohjauskin pitää joskus ottaa käyttöön lähetyksessä. Vielä neiti pujottelee aika hitaasti ja jää välillä vähän katsomaan minua. Mutta eiköhän sitä vauhtiakin ala tulla lisää, kun tekniikka alkaa tulla tutummaksi.

Pieni radanpätkä koostui kahdesta aidasta ja putkesta (taas). Aitojen väliin tuli tehdä valssi ja vaihtaa siis samalla ohjauskättä. Valssi sujui ihan hienosti pienen alkukankeuden jälkeen, kun minun taas piti vähän muistella miten Janea ohjattiinkaan ;) Neidillä on ihan kamalasti intoa päästä suorittamaan. Lähinnä keskityimme paikalla olon harjoitteluun. Siinäkään en meinaa nyt antaa Janen kanssa periksi. Putkeen menossakin oli vähän ongelmia aluksi. En varmaan ohjannut taas tarpeeksi tarkasti. Mutta hienostihan se sitten lopulta meni.

Kovasti ihailen neidin innokkuutta suorittaa esteitä. Janen kanssa treeneissä oikein hermot lepää, kun se ei ota häiriöitä muista kentällä olijoista eikä hauku kentän reunalla. Ihana ja innokas pikkukoira!

Niin, onhan Jasukin tietysti ihana, mutta hyvin erilainen harrastuskaveri. Nyt kun juttelin yksi päivä Maiju-kouluttajan kanssa Jasusta, hän sanoi, että olen Jasulle liian kiltti. Minun tulisi olla ovelampi ja jopa vähän ilkeä välillä. Maiju ehdotti, että ignooraisin Jasua muualla kuin treeneissä.. En ole vielä ihan varma pystynkö tekemään niin ihanalle pikku Pyllerölleni ;) Niin, taidan tosiaan olla sille liian kiltti.

Viime keskiviikkona treenasimme Jasun kanssa tosi pitkää rataa. Mutta sain ohjeeksi tehdä radasta vain lyhyitä pätkiä kerrallaan, että Jasu olisi koko ajan mukana. Rupesi jotenkin itseänikin jännittämään ihan kamalasti suorittaminen, kun sitä helpotettiin niin paljon. Treenien jälkeen olo oli vähän surkea. Tuntui, etten oppinut mitään ja sähläsin vaan ne lyhyetkin radanpätkät. No, se oli taas semmoinen päivä.