Alussa oli vielä pidempi suora: 2 aitaa (kisoissa oli vain yksi), joten vauhtia kepeille lähetyksessä oli vielä enemmän. Keppien jälkeen ei kyllä ollut houkuttimena A-estettä, vaan aita. Mutta ohjaus piti tehdä samalla tavalla kuin kisoissa OLISI pitänyt tehdä. Maiju neuvoi meille tavan. Kun koira pujottelee ja ohjaaja kulkee sen oikealla puolella, otetaan jo pujottelun loppupuolella oikea käsi "hollille". Kun koira tulee viimeisen kepin takaa vedetään se oikealla kädellä ihan melkein kirjaimellisesti nenästä aidalle sivuun. Ääntä voi myös käyttää apuna.
Seuraava kommentoitava paikka oli tässä radassa viidennen esteen (putki) jälkeen. Siinäkin käytettiin oikeastaan samanlaista "nenästä kiinni" taktiikkaa. Heti kun koiran nenä näkyy putkesta vedetään se ensin oikealla ja käännyttäessa vasemmalla kädellä aidalle. Aita ohjataan sitten vasemmalla ja käännetään koira seuraavalle aidalle. Eli siis kuudetta estettä (aitaa) ohjaaja lähestyy selkä edellä.
Seuraavaan hankalaan kohtaan olenkin kuvaan piiirtänyt apuviivoja. Punaisella on merkitty oma juoksulinjani ja vihreällä koiran. Päätin ottaa sellaisen ohjauskuvion, että teen valssin renkaan jälkeen (V-kirjain kuvassa) ja ohjaan Jasun oikealla kädellä putkeen. Sitten taas haen Jasun putkesta oikealla kädellä. Puomille tulo olikin tässä se vaaran paikka. Tilaa oli vähän ja koira saattaisi helposti tulla liian pienessä kulmassa ja singota itsensä puomin kontaktin yli. Päätin siis tämän takia juosta itse kaarevasti puomin vasemmalle puolelle.
No, miten meillä sitten onnistui? Maiju neuvoi, että otetaan rata kilpailun omaisesti. Jos tulee virhe, niin korjataan se niin kuin kilpailussa korjattaisiin eikä oteta alusta. Toisella radalla voidaan sitten ottaa pätkiä uudestaan jos niikseen tulee. Minä vaan sain poikkeuksellisesti ensimmäiselle yrittämälle käskyn palkata koiraa pari kertaa, että Jasulla pysyisi into koko ajan.
Ensimmäinen rata meni ihan ok. Ensinnäkin Jasu pujottelee nyt tosi hienosti ja osaa hakea ensimmäiseen keppiväliin itse! Tosi positiivista radassa oli myös se, että sain ohjauksen pujottelulta aidalle onnistumaan :) Jasu oli kyllä menossa suoraan, mutta sain sen ohjauksellani ja äänellä kääntymään oikealle aidalle. Sitten Jasu kyllä hieman herpaantui, kun näki Maijun seisomassa edessä. Putkeen meno siis vähän kesti. Muuten kyllä Jasu oli ihan hyvin hanskassa, jos ei lasketa alun paria varastamista lähdössä ja puomin kontaktilta valumista. Uusi lelu on ihan mahtava, Jasua ei enää kiinnosta mikää muu! Jes :)
Sitten seuraava rata. Siitä ei voi muuta sanoa, kuin että "toivo elää"! Pitkästä aikaa saatiin oikein kunnon terrieriärinä päälle :D Jasu meni koko radan hienosti varastamatta lähdössä ja haahuilematta muualle. En edes palkannut sitä kesken radan. Ainut pieni kauneusvirhe tuli puomin jälkeen kun joku oli parkkeerannut treenireppunsa lähestulkoon radalle ja Jasu jäi vähän sitä haistelemaan. Mutta kisoissa ei luultavasti moisia houkuttimia olisi ;) Maiju kehui kovasti suoritustamme ja sanoi, että tuollainen meininki kisoihinkin niin hyvä tulee. Jasu meni oikein äristen ja muristen radalla kun oli niin innoissaan :D Tuota fiilistä pitää sitten kuulemma muistella ennen seuraavaa kisarataa.
Lähdössä varastamiseen saatiin vielä ohjeeksi, että kun jätän koiran siihen, niin pitää itse liikkua peruuttaen. En saa siis kääntää koiralle selkää! Jos Jasu meinaa varastaa, se pitää komentaa uudestaan paikoilleen ja palata itse muutama askel takaisinpäin. Liikkeelle ei siis lähdetä ennen kuin minä sanon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti