Ahkeraa (ja kaiketi hyödyllistä) tokotreenaamista

Kaikenlaista on taas kerinnyt tapahtua tokoilurintamalla. Pitäisi ehdottomasti kirjoitella treenejä ylös useammin. Nyt meillä on kyllä ollut treeneissä käytössä ns. päiväkirjat. Kirjaan merkataan ylös treenattava asia, kriteerit, kestot ja onnistumiset. Päiväkirja on ihan kätevä ollut käytössä, mutta siinä pitäisi olla enemmän tilaa merkata asioita ylös tarkemmin. Pitää yrittää kehitellä joku parempi taulukkosysteemi, jota voisi hyödyntää ja laittaa tännekin esille. Tärkeää olisi nimittäin merkitä tarkasti ylös mitä on tehnyt, ettei jää junnaamaan paikoilleen.

Nyt olemme lähinnä keskittyneet seuraamisen ja maahan menon harjoitteluun. Saimme jo Janen kanssa kehuja siitä, kuinka seuraaminen oli mennyt eteenpäin. Katsekontakti säilyy hyvin muutaman askeleen matkalla. Mutta seuraamispaikka tuntuu usein liusuvan edelleen niin, että pysähdyttäessä Jane on liian kaukana minusta. Sain ohjeen, että palkka täytyy tulla aina samasta kohtaa läheltä vasenta polveani. Nyt ollaan jatkettu lyhyitä harjoituksia ja vähän pidempiäkin. Palkka tulee aina samasta kohtaa, vaikka Jane joutuisikin vaihtamaan paikkaa ja tulemaan lähemmäs minua. Tänään kun treenailtiin lyhyttä pätkää, niin Jane ei enää mennyt niin kauaksi minusta. Ja välillä jopa asettui ihan oikeaan paikkaan.

Vaikeaa on myös kävellä itse suoraan. Minusta tuntuu, että kävelen koko ajan kaartaen hieman vasemmalle. Siksi Janekin varmaan kaartaa samaan suuntaan. Pitäisi varmaan harjoitella kävelyä jotain viivaa pitkin.

Maahanmeno on myös edistynyt yhtä hitaasti ja varmasti. Viime kerran teemana oli palata taas "maahanmenon alkulähteille" tekemällä vaan vauhdikkaita maahanmenoliikkeitä mahdollisimman monta minuutissa. Sain Janen tekemään 11 maahanmenoa. Jatkoimme tänään samaa teemaa koko kerhon yhteisissä torstaitreeneissä (olemme nyt alkaneet käymään ahkerasti niissäkin maanantaitreenien lisäksi, koska Jane ei nyt ole agilityryhmässä). Ja sama tahti jatkui tänäänkin: Jane teki 10 maahanmenoa minuutissa. Harjoitus siis tehtiin liikkeessä niin, että peruutin aina itse muutaman askeleen palkkaamisen jälkeen ja pyysin Janen uudelleen maahan. Seuraavaksi teimme saman 30s aikana. Siinä ajassa Jane teki 6 maahanmenoa. Seuraavaksi päätin ottaa asiaan vähän kestoa. Tein liikkeen samalla tavalla kuin aikaisemminkin, mutta palkkasin Janen vasta kolmeen laskemisen jälkeen. Homma meni ihan hienosti. Seuraavaksi vaikeutin liikettä niin, että otin pienen askeleen taakse ja laskin kolmeen. Harjoituksen kesto oli edelleen 30 sekuntia. Jokaisen harjoituksen välillä pidettiin pieni luova tauko. Otimme lopuksi vielä yhden 30s pätkän maahanmenoja kestolla. Nyt pystyin ottamaan jo selkeästi yhden askeleen taakse ja palasin palkkaamaan Janea.

Joka treeneissä olemme myös ottaneet aluksi luoksepäästävyyttä ja paikkamakuuta. Luoksepäästävyys sujuu ihan ok, mutta Janen keskittyminen tuntuu aina vähän herpaantuvan, kun ihminen tulee ihan lähelle. Kun pitäisi vaikka väkisin päästä tervehtimään. Katsekontakti sillä kyllä ihan hyvin säilyy, mutta peräpää ei meinaa pysyä "housuissaan". Häntä vispaa ihan hulluna :D Kieltämättä hieman huvittavan näköistä. Olemme ottaneet luoksepäästävyyttä harjoitellessa silloin tällöin kosketuskeppitreenejä. Silloin Jane on keskittynyt niin kovasti keppiin, ettei se ole edes huomanut, että joku kävi vieressä. Kuhan keppi saadaan varmemmaksi, voisin kokeilla sitä perusasennossa.

Paikkamakuu on meillä vielä hyvin alkutekijöissään. Mutta nyt kun maahanmenoa on muuten palauteltu mieliin, Jane sentään muistaa mitä maahanmeno tarkoittaa (viikko sitten senkin kanssa oli vielä ongelmia). Mutta kestoa makuulla on vielä hyvin vähän. Pystyn kävelemään noin puolen hihnan verran Janesta kauemmaksi ja seisomaan siinä laskien hitaasti viiteen. Se taitaa olla tämänhetkinen maksimi. Eli tekemistä vielä on, kun kahteen minuuttiin ja muutaman kymmenen metrin matkaan tulisi pyrkiä. Jane kun on niin mahdottoman malttamaton tämän tyyppisissä pitkäkestoisissa jutuissa.. Puuh. Innokas, välillä vähän liiankin ;)

Ainiin, olemme nyt päässeet treenaamaan myös estehyppyä ihan "virallisella" tokoesteellä. Sen kanssa ei Janella ole kyllä mitään ongelmaa. Hyppääminen on niiiin kivaa, että esteen oli pitää päästä vaikka väkisin. Agilitystä on ollut apua tässä asiassa. Minun ei siis tarvitse Janea mitenkään houkutella hyppäämään. Eikä pitäisikään. Jane hyppää kyllä oikein nätisti ihan omasta tahdostaan. Nyt olenkin alkanut vaatimaan siltä paikallaan pysymistä ennen hyppyä. Sitten vasta saa luvan hypätä. Jane on siis hypännyt jo oman säkäkorkeutensa korkuisia hyppyjä. Kovin kevyesti se ponnistaa esteen yli. Hienoa :)