Ensimmäinen rata (yllä) oli kohtuu helppo. Onnistuttiin menemään se läpi Jasun kanssa ihan ensimmäisellä yrittämällä (jee!). Kuudennen esteen jälkeen otin kierähtäen sylikäännöksellä Jasun halttuun (juoksin siis okserin toiselle puolen) ja ohjasin sitten viimeiset esteet vasemmalla kädellä. Siinä oli kuitenkin pientä säätöä, joten kokeilimme rataa uudestaan. Nyt sitten huomasin, että tsadaa.. meillähän on jonkinasteinen kontaktiongelma! Ongelmana on nimittäin se, ettei Jasu osaa itsenäisesti pysähtyä kontaktille, vaan se on tottunut saamaan namin. Se sitten helposti liukuu käteni perässä pois kontaktilta. Sitten en pysty yhtään irtaantumaan esteestä, kun pitää aina olla jakamassa namia. Tosi vaikeeta! Kisoissa tuollainen kädessä roikkuminen voi koitua kohtaloksi, koska Jasu luulee aina saavansa namin kädestä. Ongelmahan varmaan ratkeaisi jotenkin kosketuskepin avulla. Tai sitten vaan niin, että palkkaan sen toisella kädellä.. Pitää vähän mietiskellä mitä olisi tehtävissä.
Toinen lyhyt rata oli seuraavanlainen (yllä). Hinkattiin sitä aika monta kertaa keskenämme Jasun kanssa. Keinua otettiin ihan erikseen ja sitten loppurataa yhtenä pötkönä. Keinu meni edelleen tosi vaikeasti ensin, mutta vinkulelun avulla sain sentään Jasun liikkumaan. Toinen vaikea kohta oli kepeille meno, niin kuin arvelinkin. Sitä mentiin aika monta kertaa, kunnes sain Jasun lopettamaan räkyttämisen ja katsomaan eteensä kepeille mentäessä. Kun saimme radan jonkinlaiseen kuntoon, pidimme taukoa. Kouluttaja halusi lopuksi katsoa vielä jokaisen suorituksen radalla. Kouluttajan katsoessa Jasu menikin todella upeasti! Keinu otettiin edelleen erikseen, mutta se oli varmaan hienoin keinu, mitä Jasu on koko talven aikana suorittanut! Vinkulelulla vähän houkuttelin, mutta Jasu liikkui koko ajan! Vau! Loppu ratakin meni suorastaan loistavasti! Kepeille meno onnistui ihan ensimmäisellä yrittämällä ja Jasu pujotteli nätisti loppuun asti. Kyllä tuntui hienolta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti