Agilityä päiväryhmässä

Päästiinkin jo Jasun kanssa aloittamaan agility vuodenvaihteen jälkeen vähän etuajassa, kun ostin yhden kaupattavana olleen päiväryhmän treenivuoron. Ryhmä oli oikein mukavan pieni ja kouluttaja pätevä ja jo ennestään viikonloppukurssilta tuttu. Muutenkin oli mukava päästä treenaamaan valoisaan kasvihuoneeseen päivällä, jossa oli kerrankin myös tilaa liikkua (kun ei ollut muita ryhmiä samaan aikaan). Ensimmäinen rata oli seuraavanlainen:



..eli ei aluksi vaikuttanut kovin vaikealta. Eikä se sitten loppujen lopuksi kovin vaikea ollutkaan. Pientä alkukankeutta tosin oli aluksi ilmassa, nimittäin ei meinattu edes selvitä kolmesta ensimmäisestä esteestä. Jasu tuntui hiukan epäinnostuneelta. Omalla säätämiselläni olen näköjään saanut koiran vähän kyllästymään lajiin. Nyt kun olemme siinä pisteessä, että Jasu osaa, mutta minä en. No.. ohjasin siis jatkuvasti Jasun toisen esteen ohi. Täytyi olla tosi tarkkana, että saatan sen kunnolla esteelle, enkä jätä sille kulkureittiä päästä ohitse. Jasu myös varasti lähdössä aika monta kertaa. Malttamattomuus on siis jälleen palannut. Myös kepeille vienti tuotti ongelmia. Jasu tuntui vain roikkuvan kädessäni, eikä yhtään tiennyt, minne pitäisi mennä. Kummallista. Mutta sitten otettiin rata taas jälleen kerran alusta oikein kunnon agressiolla :D Ja johan rupesi sujumaan! Yhtä pientä keppivirhettä (otettiin kepit uusintana virheen jälkeen) lukuunottamatta päästiin rata oikein nätisti loppuun asti! Jee! Kun vaan saan itse otettua tarpeeksi agressiivisen ja vaativan ohjauksen käyttöön, Jasu toimii kuin unelma! Ongelmana on nyt taas se, että Jasu haluaisi jäädä haistelemaan maata. Minun täytyy olla tosi napakasti käskemässä sitä seuraavalle esteelle, ettei Jasulle jää yhtään aikaa haahuiluun. Eiköhän se taas tästä.. Koko ajan kuitenkin kehitytään hiljalleen ja opitaan uutta..

Toinen rata oli sitten seuraavanlainen. Tosi lyhyt: vain 6 estettä.



Nyt ohjaukseni toiselle esteelle (putkelle) onnistui ihan hyvin. Mutta kun Jasu oli putkessa, en odottanu tarpeeksi, vaan olin jo ehtinyt siinä vaiheessa kolmannelle esteelle. Näin Jasu alkoi oikomaan ja luiskahti esteen väärältä puolelta. Täytyi siis olla tosi tarkkana ohjauksessa taas. Tässä radassa tuli muutenkin vähän säätöä. Kun Jasua taas kiinnosti hajut pitkällä suoralla, putkeen meno epäonnistui. Tietenkin taas minusta johtuen, kun pysähdyin itsekin putken suulle. No, mutta palkkiona oli kiva vinkulelu, joten Jasu oli ihan innoissaan ainakin siitä.

Myös keinua kokeiliin taas. Nyt vinkulelun avustuksella. Ensin Jasu meni tosi nätisti melkein keinun päähän asti. Annoin sen pudota ihan omalla painollaan alas. Palkkioksi sitten lensi vinkulelu. No, harjoitus olisi ehdottomasti pitänyt jättää siihen. Toisella kertaa kun Jasu taas muisti, että "ainiin, täähän oli tää pelottava keinu". No, sitten mentiin taas krokotiilityylillä namien avulla keinun yli. Vinkulelustakaan ei ollut sitten enää mitään apua. Niinpä niin.. Ensi kerralla kyllä joku saisi olla kieltämässä minua ottamasta enää yhään ylimääräistä toistoa.