Eli kokonaista yksitoista estettä oli radalla. Ensimmäiseksi kompastuskiveksi muodostui toinen este, niin kuin arvalinkin. Tarkoitukseni oli tehdä ns. "twisteri" toisen aidan taakse (eli semmoinen liukuva valssi), niin että kaappaan Jasun pyörähtäen vasemmalla kädellä matkaan ja ohjaan putkelle. (Tosi helppoa selittää näin kirjallisesti!) Joo.. noita ratapiirustuksiani selventääkseni koiran tulisi suorittaa esteet aina siltä puolelta, missä numero on. Pari kertaa hinkattiin kahta ensimmäistä estettä, kun Jasu pääsi (taas!) lipsahtamaan minulta esteen väärältä puolen. No, kouluttaja sitten neuvoi, että lähtisin liikkeelle peruuttamalla ja niin, että samalla blokkaisin jalallani esteen väärän puolen. Se toimi ja pääsimme jatkamaan matkaa. Muurille asti homma toimi ihan hienosti, mutta siellä valssini oli vähän myöhässä. Jäin siinä sitten muutenkin Jasusta vähän jälkeen. Rengas-käskyn taisin vielä keritä sanoa, kun jalat lähtivät yht'äkkiä alta. Joo.. meidän ihanassa harjoitushallissa, kasvihuoneessa, on sellaisia ihania pituussuunnassa meneviä putkia maassa, joihin pelkään joka kerta kompastuvani. Onneksi en nyt sentään telonut nilkkaani, vaan liu'uin putkea pitkin kauniisti pyllylleni. Ei siis sattunut yhtään. Palkkasin Jasun siihen. Se ainakin oli tehnyt upeaa työtä siihen asti. Otimme sitten radan uudestaan alusta. Nyt menikin sitten vähän paremmin. Valssikin oli nopeampi ja käskyt jotakuinkin ajoissa. Kymmenennen esteen jälkeen vaan jostain kumman syystä vaihdoin puolta, vaikka ei ollut tarkoitus. Jasu sitten ajautui vähän kummallisessa kulmassa keinulle. Otettiin uudestaan ja homma meni jotakuinkin samalla tavalla. Keinulle menokulma oli suorastaan vaarallinen.. Saisiko sen jo taottua päähäni, että kulmissa otetaan vaan ihan rauhallisesti ja vedetään koira vaikka viiden metrin päähän, jotta suoritustilaa on tarpeeksi! *Hakkaa päätä seinään* ;) No, keinulle siis mentiin ja sain kuin sainkin tällä kertaa pidettyä itseni hiljaisena, vaikka kimeä kiljahdus oli jo huulillani. Eli Jasulle vaan möreää "hienopoikahyväJasuhienostimenee" -käskyä ja vinkulelua perään. Ja sehän meni suorastaan hienosti! (Siis edelleen madellen, mutta jo selvästi nopeammin kuin ennen joulua.)
Seuraavaksi harjoittelimme jännittäviä keppiohjauksia. Yllä olevaan piirrokseen on piirretty punaisella viivalla Jasun kulkureitti ja vihreä viiva yrittää kuvastaa sitä, että minun oli tarkoitus pysyä pelkästään keppien toisella puolella. Tässä kun mentiin kahdeksikkoa, niin kepit oli tarkoitus siis mennä kahdesti ja niin, että ohjaaja ohjaa koiraan nähden kepit molemmilta puolilta. Nojoo.. meillehän on vielä lähestulkoon mahdoton suorittaa kepit niin päin, että kuljen itse Jasun vasemmalla puolella. No, mutta kokeiltiin kumminkin. Aloitimme siltä "helpommalta puolelta". Olikin taas vähän sähellystä kepeille menon kanssa. Jasu taas komensi minua
armottomasti. Rankasti kun sitä käskytti, niin menihän se kepeille. Enää Jasu ei juurikaan tee sitä, että jättäisi viimeisen kepin väliin. Siinä ollaan ainakin edistytty. Muutenkin Jasu pujottelee ihan nätisti, mutta sisääntuloa siis tulisi treenata enemmän. Varsinkin siltä "väärältä puolelta"... Huh huh.. Päästiinhän me kurvaamaan aidat mutkasta ja yritettiin sitten pujottelua toiselta puolelta. Jasu pyyhkäisi tosi monta kertaa vaan kahden ekan kepin välistä ja sittan alkoi räksyttää minulle. Kun jätkä ei tiedä mitä tehdä, mutta kun ei saa näyttääkään. Vaikeaa! En nyt tiedä päästiinkö oikeastaan kertaakaan menemään keppejä loppuun asti siltä puolelta.. Piti meinaa mennä rakentamaan seuraavaa rataa.
Seuraava rata (yllä) oli varsin yksinkertainen. Ohjaajan tuli juosta vain ympyrää :D Mutta hikihän siinä hommassa tottakai tuli. Kouluttaja suorastaan julisti kisan koirakoiden välille, että kuka pääsee koko radan ensimmäisellä yrittämällä. Monille ongelmaksi tällä radalla voisi koitua koiran irtaantuminen. Sellainen koira, joka roikkuu koko ajan ohjaajassaan, ei ole parhaimmillaan tämän tyyppisellä radalla. Jasu on toista maata. Se on helppo koira pitkillä suorilla. Sille kun vaan huutaa seuraavaa käskyä, ongelmia ei ole. Osasin siis odottaa Jasulta puhdasta suoritusta. Ja hienostihan me päästiin maaliin asti ensiyrittämällä ja hirmuisella vauhdilla :) Hyvä Sasu! Kokeiltiin rataa vielä toiseenkin otteeseen. Väärästä käskystäni putkellakaan Jasun suoritus ei herpaantunut, vaan suoritimme radan puhtaasti toistamiseen. Eli voitettiin tämä leikkimielinen skaba ja saatiin kehuja kouluttajalta ja "kilpakumppaneilta". Jee :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti