Aluksi tuli pieni haksahdus renkaan kanssa. Jasu hyppäsi siitä ohi. Mutta otettiin uudestaan ja oikein kunnon "rrrrrengas"-käskyllä, niin johan jätkä singahti renkaan lävitse. Ohjaukseni pukelle oli vähän myöhässä, mutta sain Jasun kuitenkin menemään sinne ihan ok. Samoin valssi neljännen esteen takana oli vähän myöhässä ja Jasu ponnisti muurille taas vähän kummallisesta kulmasta. Meillä sattui vaan tällä kertaa olemaan palikat häveissä, joten muurissa ei ollut palikoita. Ne olisivat kyllä varmasti lennelleet, jos olisivat olleet paikoillaan.. Pääsimme kuitenkin radan loppuun. Jopa keinunkin. Mutta matelemallahan se taas mentiin.
Otimme radan vielä uudestaan, josko saisin vähän aikaistettua käskyjäni ja valssin sujumaan paremmin. Rata meni jotakuinkin samalla tavalla kuin ensimmäiselläkin kerralla, mutta valssi oli hieman nopeampi (en kuitenkaan ollut itse vielä ihan tyytyväinen). Keinua sitten hinkattiin vielä muutama kerta. Jasu sai palkkioksi vinkulelun, mutta ei se paljoa menoa vauhdittanut.. Päätimme pitää pienen luovan tauon ja kokeilla vielä rataa uudestaan.
"Luovalla tauolla" sitten harjoittelin ohjausta aidalta kepeille, niin että Jasu siis tuli mutkan takaa kepeille. Ihan hyvin homma nyt sujui ja Jasu pujotteli joka kerta loppuun asti! Kepeille menossa vaan oli edelleen eniten vaikeuksia, kun Jasu usein jäi komentamaan minua haukkumalla eikä katsonut eteensä. Mutta sitten keksin sanoa käskyn "kepit!" vielä napakammin. Se auttoi ja Jasu tiesi oikeasti, että sen pitää mennä kepeille eikä jäädä räksyttämään minulle. Jes. Oivalluksia, oivalluksia :)
Sitten tosiaan kokeilimme rataa vielä uudestaan. Suoritus meni taas ihan hyvin, nyt jopa ehdin paremmin valssissa Jasun mukaan. Niinpä kouluttajamme käski kokeilla uutta ohjaustaktiikkaa. Rata hieman muuttui, joten tässä "pohjapiirros":
Viidennelle esteelle, eli muurille täytyi nyt tehdä uusi ohjauskuvio. Minun täytyi nyt ikään kuin jäädä odottelemaan Jasua muurin tolpalle ja ohjata se ensin oikealla kädellä muurin yli ja vaihtaa sitten ohjaava käsi vasempaan. Koiran tuli siis mennä selkäni takaa. Kieltämättä en pitänyt yhtään tästä ohjauskuviosta. Se soti kaikkea aikaisemmin oppimaani vastaan. Ennen joulua opin viikonloppukurssilla, että koiraa ei tulisi koskaan (tai siis ainakaan vielä tässä vaiheessa) jättää selän taakse, niin että näköyhteys katkeaisi. Seuraava uusi ohjauskuvio tuli sitten putkella, eli kuudennen esteen jälkeen koira tuli ohjata putkeen. Mutta tässä taas ohjauskäsi ei vaihtunutkaan vaan koiraa tuli jäädä odottelemaan siihen putken suulle, mistä se meni sisälle ja jatkaa sitten taas vasemmalla kädellä. Aika sekavasti selitetty, mutta sekavalta se tuntuikin. Ja taas tämä putkiohjaus soti ennen oppimaamme vastaan.. Grrr.. Minulle kun oli aiemmin sanottu, että koira on joka kerta saatettava putkeen ja haettava sieltä. Ja sen minulle opetti jo parikin russelia kolmosluokan koiriksi kouluttanut ihminen, joten luotan kyllä hänen oppeihinsa.
Koska en itse pitänyt näistä uusista ohjauskuvioista, homma meni ihan läskiksi. Mutta menipä ne nyt kumminkin jotenkin sinnepäin. Mutta turha tuollaisissa on mitään vaatimustasoa pitääkään, kun en tule luultavasti ainakaan moneen vuoteen ohjaamaan koiraani kisoissa noin! Ehkä sitten kun koirani osaa jo kaiken ja voin kikkailla sen kanssa.. Anteeksi nyt kiihtymykseni, mutta vähän potuttaa! Opetuksen taso kun vaan niin kovasti vaihtelee eri kursseilla..
Niin, sitten se keinuoivallus. Viimeisen radan tiimellyksessä (vai tulisiko sanoa säädössä) ohjasin koko ajan Jasua vahingossa putken jälkeen renkaalle, vaikka se olisi pitänyt ohjata keinulle. Sitten Jasu kuitenkin vähän kuin vahingossa luiskahti keinulle omasta tahdostaan. Annoin sen mennä ja sehän menikin! Kienu rämähti vielä oikein nätisti alas! Jes! Kouluttaja huomasi selvän eron omaan toimintaani. Hän sanoi, että tällä kertaa en kiljunut keinulla ;) Yleensä kun minulla on tapana ihan suorastaan kiljaista Jasulle, että "hyvä!" tai jotain muuta vastaavaa muka kannustavaa. Jasu ei ilmeisesti tykkääkään tuollaisesta neitimäisestä kiljunnasta, vaan suorastaan säikähtää, että mistäs nyt tuulee. Täytyykin tästä lähin kiinnittää erityistä huomiota äänen käyttööni. Jasu kyllä selkeesti innostuu möreämmästä kehumisesta, mutta kimeät äänet eivät ilmeisesti ole sen mieleen. Jasuhan on äijä, joka ei pidä mistään hempeilystä. Pitäs varmaan lahjoa Jere sen agilityohjaajaksi, niin homma toimis varmaan paljon paremmin ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti