Luoksepäästävyys

Nyt tokoryhmämme yhdistyi toisen syksyllä aloittaneen ryhmän kanssa. Eli nyt ryhmässämme on enemmän koirakoita kuin ennen. Nyt kun olemme ns. "jatkokurssilla" myös tehtävät vaikeutuvat. Koirien pitäisi osata nyt perusliikkeitä, joita alamme sitten yhdistämään kokonaisuuksiksi. Huh, tuntuu kyllä, että ne perusliikkeetkään eivät ole vielä täysin hanskassa..

Maanantain treeneissä harjoiteltiin luoksepäästävyyttä. Ihannesuorituksen luokepäästävyydessä tulisi olla seuraavanlainen: Koira pyydetään perusasentoon (eli istumaan ohjaajan vasemmalle puolelle). Kauempaa koiraa alkaa lähestyä toinen henkilö. Koiran ei tulisi huomioida lähestyvää henkilöä, vaan keskittyä ohjaajaansa. Henkilö tulee ihan lähelle, mutta koiran keskittyminen ei saisi herpaantua. Tokokokeessa liikkeestä pääsee kyllä läpi, vaikka koira katsoisikin lähestyvää henkilöä, mutta agressiivisuutta koira ei saisi ilmentää. Päätimme kuitenkin alusta saakka vaatia liikkeessä koiralta katsekontaktia ohjaajaan. Silloin liikkeestä tulee myös koiralle selkeämpi ja "hienomman näköinen" ;)

Luoksepäästävyyttä harjoitellessa lähestyvä henkilö kouluttaa koiraa. Rankaisu on se, että lähestyminen pysähtyy aina, kun koira katsoo henkilöä. Näin koiran on kannattavaa katsoa ohjaajaansa. Myös namipaloja voi käyttää alkuvaiheessa. Aina kun koira katsoo ohjaajaansa, se saa namia. Näin lähestyvän ihmisen seuraaminen ei ole koirasta kannattavaa toimintaa.

Janen luoksepäästävyys meni yllättävän hyvin. Yleensä se sekoaa ihan totaalisesti kaikista ihmisistä, koska sen mielestä kaikki on niin ihania ;) Mutta ihan yllätyin siitä, että namit olivat kuitenkin Janesta kiinnostavampia ja se selkeästi tajusi, että mitä siltä vaadittiin. Vähän kyllä huvitti, kun ihminen tuli lähelle, Janen häntä vispasi ihan vimmatusti. Katsekontakti silti säilyi. Istumapaikkakin pääsi yhdessä lähestymisessä vähän muuttumaan, mutta pääasia, että Jane katsoi kuitenkin minua... tai nameja... Pitäisi saada sen katsekontaktia siirtymään enemmän namikädestä silmiin. Mutta palkkaan sitä aina vaan silmiin katsomisesta.

Jasulla ja Jerelläkin luoksepäästävyys sujui kuulemma ihan hyvin (en itse päässy näkemään, kun liikettä suoritettiin samanaikaisesti). Pientä vilkuilua lähestyvää ihmistä kohtaan kuulemma oli, mutta muuten liike sujui ihan mallikkaasti. En kyllä olettanutkaan Jasulla suuria ongelmia tässä olevan. Sitä ei ihmiset kiinnosta niin paljon kuin Janea. Sen sijaan vieressä treenaillut dalmatialainen oli kuulemma vienyt Jasun kiinnostusta "väliajoilla".

Nyt saimme siis tehtäväksi harjoitella luoksepäästävyyttä kotona. Ollaan myös treenailtu Janen kanssa perusasentoon tuloa, kun se on päässyt vähän joululomalla unohtumaan.