Nyt on pari viimeistä viikkoa treenattu tokossa liikkeestä seisomaan jäämistä. Eli siis opetettu koiria seisomaan. Niin yksinkertaiselta kun se kuulostaakin, täydellisen seisomisen opettaminen on paljon vaikeampaa kuin esimerkiksi maahan meno tai istuminen. Tärkeää olisi saada koira tajuamaan, että seisominen tarkoittaa tosiaan tietyssä (halutussa) asennossa seisomista. Jos koira pääsee harjoitteluvaiheessa useasti ottamaan askelia eteenpäin, seisomisesta tulee helposti sille hieman liukuva käsite. Siis kouluttajan pitäisi olla super tarkkana ja refleksit viritettynä, että palkkio tulee tasan tarkkaan siitä oikeasta seisomisesta.
Niin.. Kuinkas hyvin me nyt ollaan tässä asiassa onnistuttu. Aluksi lähdettiin harjoittelemaan seisomista sillä tavalla, että itse liikun aika rivakkaastikin taaksepäin. Koira seuraa perässä, koska se ei kiinni ollessa voi muutakaan tehdä ;) Sitten alan hidastaa omaa likkettäni pikku hiljaa, jolloin koira alkaa hidastaa myös. Kun sen liike hidastuu niin, että se ihan pysähtyy, äkkiä naksuttimella naksaus ja palkka. Idea olisi, että oma liikkeeni säilyisi kuitenkin.
Se vasta onkin ollut vaikeaa! Joten kuten olen saanut jo Janen tajuamaan, että mitä se "seiso"-sana tarkoittaa, kun olen alkanyt yhdistää jo sanaa käytökseen. Mutta eilen meinasi kyllä palaa käämit, kun tajusin, että Jane pääsee hiippailemaan hakemaan minulta namia. Se osaa kyllä pysähtyä käskystä, mutta heti naksauksen jälkeen, kun tilanne tavallaan loppuu, se ottaa askelia minua kohti. Eihän tässä sinänsä ole tehty vielä mitään väärin, mutta haluaisin poistaa kokonaan minua kohti kohdistuvan liikkeen. Eilen sitten tulikin hyvä neuvo treenikaverilta. Hän neuvoi heittämään palkkion Janen jalkoihin. Ja hommahan alkoi toimia. Samaan tapaan opetin Janen peruuttamaankin, niin miksei heittopalkkaa voisi käyttää tässäkin poistamaan eteenpäin suuntautuvaa liikettä. Miksen minä tätä ennemmin hoksannut?? ;) 2min mittainen harjoitus meni sitten uudella palkkaustekniikalla ihan hyvin. Janella oli vaan vähän vaikeuksia löytää nameja lumen seasta ja minulla vähän koordinaatio-ongelmia jalkojen, käsien, hihnan, namien ja naksuttimen kanssa ;) Mutta eiköhän se tästä, kun päästään rauhassa kotona treenailemaan.
Nyt vaan pitäisi sitten pikku hiljaa alkaa pidentämään seisomisen kestoa ja opettaa Jane seisomaan niin, että minä voin olla ihan missä kulmassa siihen nähden vaan. Kouluttaja-Samilta tuli vielä maanantaina treeneissä hyvä neuvo sanoa seisomisen jatkoksi peruutuskäsky. Niin eteenpäin suuntautuva liike vähenisi vielä entisestään. Meidän koirat kun osaa jo niin hienosti peruuttaa, että ne varmasti oikein ilahtuisivat semmoisesta tempusta :D Mutta ensin pitää saada se seisominen erillään tosi varmaksi, ettei ne ala sekoittaa sitä käskyä peruuttamiseen.
Sitten pitää vielä vähän hehkuttaa ;) Jane nimittäin onnistui viime maanantain treeneissä oikein hyvin paikkamakuussa. Se makasi koko vaaditun 2 min ajan nätisti paikoillaan monen koiran rivistössä! Kävin kyllä sitä välillä palkkaamassa muutaman kerran. Ei mene enää kovin kauaa siihen, ettei sitä tarvitse käydä palkkaamassa 2 min aikana kertaakaan. Hyvä Jane! Nyt vaan pikku hiljaa vähemmän ja vähemmän palkkausta, niin siitä se lähtee. (Tosin eilen homma ei mennyt treeneissä ihan yhtä hyvin. Minulta nimittäin putosi nami maahan ja Jane lähti etsimään sitä. Sitten sen keskittyminen herpaantuikin sen verran pahasti, että pylly pääsi nousemaan maasta pari kertaa itsestään. Mutta ei me lannistuta! ;))
Kotona olen nyt extratreeninä harjoitellut molempien koirien kanssa vaaputtimen päässä olevaan kosketuskeppiin koskemista. Niille jotka eivät tiedä, niin vaaputin on semmoinen kapistus, jolla kosketuskepin saa seisomaan pystyssä maassa. Idea on opettaa koira koskemaan keppiin, oli vaaputin sitten ihan missä paikassa vaan. Haaveena olisi nimittäin opettaa koirille agilitykontaktit uudestaan kosketuskepin ja vaaputtimen avulla.
Hyvin molemmilta koirilta on keppiin koskeminen alkanut sujua. Jane on oikein superinnokas asiasta. Jasulla tulee välillä pieniä ajatuskatkoksia ;) Pitäisi nyt vaan saada kosketukseen paljon lisää kestoa, ennen kuin vaaputinta voi oikeasti käyttää hyödyksi. Sunnuntaina kyllä meinasin raahata kapistukset mukaan agilitytreeneihin. Katsotaan sitten, että osaako Jasu koskea keppiin maneesissa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti