Puomipelon voittanut

Eilen oli agilityn alkeiskurssilla vuorossa pussi, puomi ja muuri. Kaikki Janelle siis ihan uusia esteitä. Ensin pääsimme testaamaan pussia. Putken tavoin Jane tuntui heti hoksaavan mistä on kyse ja singahti hirveällä vauhdilla luokseni pussin läpi hakemaan namia. Tietenkin apukouluttaja piteli pussia aluksi lyhyenä ja niin, että koira näki "kujasta" läpi. Sitten pidennettiin jo pussi täyteen mittaansa. Yhtä hienosti Jane suoritti pussin sittenkin. Seuraavaksi apukouluttaja laski pussia sen verran alemmas, ettei Jane enää nähnyt minua pussin suulla. Siinä vaiheessa neiti rupesi vähän tuumailemaan pussissa ja oli kääntyä takaisin. Kutsuin kuitenkin neitiä iloisesti luokseni ja sieltähän se taas singahti ulos pussin suulta. Kokeilimme vielä uudestaan. Sitten haparointia ei enää tullut. Pidimme hieman taukoa ja kokeilimme pussia vielä kerran. Apukouluttaja piti edelleen pussin suuta hieman avoimena. Tällä kertaa menin itse "lähtöpaikalle" lähettämään Janea. Käskin sen odottaa ja sitten vasta annoin luvan mennä pussiin. Juoksin itse pussin vierellä ja palkkasin Janen kun se tuli ulos pussista. Ei ongelmia :)

Seuraavaksi vuorossa oli hurja puomi. Osasin jo odottaa vähän vaikeuksia tällä kontaktiesteellä, kun A:kin oli Janesta aluksi varsin kammottava, eikä neiti tykkää esim. kävellä portaissa. Lähdimme suorittamaan puomia kouluttajan ja toisen avustajan avustuksella. Minä keskityin koiran käskyttämiseen, kehumiseen ja namien jakamiseen. Jane meni nousukontaktin jotakuinkin hiippaillen ylös asti, mutta kun päästiin puomin pitkälle ja korkealle osuudelle, neiti jämähti siihen. Meno oli aika hassun näköistä, kun kouluttaja tuuppasi takapuolesta ja avustaja veti valjaista pelokasta tyttöä eteenpäin. No, muutaman askeleen jälkeen pidettiin palkkaustauko ja Jane alkoi vähän rauhoittua. Hiljalleen me päästiin puomi alas asti, mutta Jane oli suorastaan kauhuissaan. Toisella yrittämällä neiti veti pakit jo puomin alkupätkällä. Nythän se tiesi, mitä edessäpäin odotti eikä se todellakaan ollut mitään mukavaa. Puomin pitkällä "lankulla" Jane suorastaan tärisi ja liikkui pienin pyrähdyksin. Pidettiin palkkaustaukoja, vaikka välillä neiti ei oikein edes meinannut ottaa namia. Loppuun asti kuitenkin päästiin ja koetettiin vielä kerran. Nyt Jane oli jo rohkeampi ja liikkui selvästi ripeämmin. Nyt se vaan ei oikein tuntunut pysyvän puomilla, vaan horjahteli puolelta toiselle ikään kuin katsellen itselleen sopivaa laskeutumispaikkaa. Tämän suorituksen jälkeen pidettiin luova tauko. Jane sai katsella sivusta, kun toinen koira suoritti puomia. Huomasin, että se selvästi katselikin :D

Sitten kun koitettiin puomia vielä uudestaan, oli ihan eri ääni kellossa. Enää ei ollut käytännössä mitään ongelmaa jäljellä :D Jane eteni nätisti koko pitkän korkean osan ja istahti nätisti käskystäni loppuun kontaktille. Ilmeisesti se siis oli katsellut toisen koiran menoa ja todennut, ettei tuossa hommassa ole mitään pelättävää. Hieno ja fiksu tyttö :) Ensi kerralla se ei varmaan enää muistakaan, että tarvitsisi pelätä (ainakin niin kävi A-esteen kanssa).

Sitten pääsimme kokeilemaan vielä muuria. Avustaja meni muurin taakse palkaamaan ja itse olin hihnan päässä. Ensimmäisellä kerralla otimme vähän liian vähän vauhtia, joten palikat pääsivät putoamaan. Otimme uudestaan vähän kauempaa ja johan Jane singahti kauniisti esteen yli. Seuraavaksi aloin jo vaatia siltä, että luvan saa vasta, kun malttaa olla paikoillaan. Neidillä kun tuntuu olevan niin hirmuinen kiire :D Ei senkään kanssa ollut ongelmia. Vähän Jane hyppäsi aina jotenkin vinosta kulmasta muurin yli, vaikka yritin asetella sen suoraan menosuuntaan. Mutta mitään ongelmia "namitädin" luokse menemisessä ja ponnistamisessa ei kyllä ollut. Hieno tyttö :)