Viime viikon agilityt lyhyesti

On ollut vähän laiskuutta havaittavissa tänne blogiin kirjoittelussa, joten tässä nyt pikapostaus. Tiistaina meillä oli Jasun kanssa mölliryhmässä seuraavanlainen rata:



Vaativaa radassa oli tietysti tuo A-esteen alta menevä putki. Koira pääsisi todella helposti lipsahtamaan väärälle esteelle. Jasulla alkupätkä ei kuitenkaan tuottanut ongelmia. Se meni ihan nätisti putkeen, kun juoksin putken suun oikealta puolelta. Pöydällekin Jasu pysähtyi ihan nätisti. Ongelmaksi sitten muodostui 7 esteen jälkeinen ohjaus. Jasu luiskahti pari kertaa takaisin pöydälle. Ohjasin sitä tiukemmin, mutta en kuitenkaan tarpeeksi tiukasti, kun seuraavaksi se sujahti A-esteen sijaan putkeen. Tosi vaikea käännös! Mutta saimme sen kuitenkin lopulta menemään ihan ok. Loppusuorakaan ei tuottanut suurempia ongelmia.

Seuraava rata oli vähän saman tyyppinen:




Tällä kertaa koira siis ohjattiin ensin A-esteelle putken sijaan. Ohjasin siis Jasua toiselta puolelta nyt, eli juoksin A-esteen vasenta puolta. Ihan hienosti Jasu juoksi oikealle esteelle. Mutta kääntö suoraan A:lta putkeen oli tosi vaikea. Ei meinannut aika riittää, kun Jasu on niin nopea. Seuraavaksi minun tulikin jo sitten ehtiä kuudennelle esteelle. Homma meni vähän sähellykseksi, mutta kyllä me kiemuroista joten kuten selvittiin. Kepeille meno ei kuitenkaan onnistunut ja jouduimme korjaamaan. Mutta loppupätkä meni sitten ihan hienosti. Meillä oli vähän kiire, joten emme ehtineet ottaa rataa uudestaan. Mutta kyllä se kuitenkin läpi meni pienellä sähellyksellä ;)

Keinua taas kokeiltiin vielä Jasun kanssa. Nyt ollaan menty taas vähän takapakkia.. Mutta itse olen alkanut vaatimaan enemmän. Ärsyttää jankata hommassa koko ajan paikoillaan, pitäisi saada jotain edistystä, muuten Jasu kyllästyy. Keinua pitäisi saada treenata enemmän radalla. Silloin se yleensä onnistuu paremmin, kun vauhti on kovempi ja Jasu ei ehdi tajuta, että "ainiin tämä oli tämä kamala este".

Janekin pääsi agilitaamaan viikonloppuna jopa kahdesti. Meillä oli sunnuntaina korvaustreenit, kun pari viikkoa sitten treenit jouduttiin perumaan. Perjantaina harjoittelimme puomia, aitaa, muuria, putkea ja pujottelua. Hyppyesteillä ja putkella ei ollut taaskaan minkäännäköistä ongelmaa. Putki oli jopa ihan mutkalla ja Jane singahti sinne oikein mielellään :) Puomilla mentiin nyt taas takapakkia.. Ei saatu oikeastaan yhtään siedettävään suoritusta aikaan.. Voihan kökkö. Pelkoa on siis edelleen ilmassa. Vaikeinta oli Janesta nousta sitä pelottavaa nousukontaktia ylös. Mutta sitten kun pääsi vauhtiin, niin mentiin kauhealla kiireellä, että pääsisi nopeasti pois pelottavasta paikasta. Ihan samanlailla se kiipeää meidän kerrostalon portaitakin.. Pujottelukin meni ihan hienosti. Kouluttaja sanoi jopa, että Jane kyllä osaa pujotella, mutta minä en osaa kertoa sille vielä.. Olen ehkä vähän eri mieltä. Sittenhän pujottelun voi vasta sanoa osaavansa, kun koira osaa ilman erityistä näyttöä.. No, kyllä se ainakin alkaa jo hoksata, että mistä on kyse.

Sunnuntain treeneissä pääsimme vihdoin kokeilemaan keinua. Osasin jo odottaa suuria ongelmia puomin takia, mutta keinu meni itse asiassa paremmin :) Aluksi Janea piti taas vähän tuupata pyllystä, mutta ihan rohkeasti se parin kerran jälkeen jo meni. Minusta tuntuu, että meidän kouluttaja antaa sille ylimääräistä tsemppiä, joka rohkaisee Janea toimimaan. Aina kun kouluttaja on katsomassa, niin homma menee tosi hyvin ;)

Sunnuntaina harjoittelimme myös pujottelua, rengasta ja putkea. Putken kanssa tuli nyt yllättäen ongelmia silloin kun se oli mutkalla. Jane yritti oikoa luokseni hakemaan namia, eikä olisi halunnut mennä putkeen. Mutta sitten kun juoksin itse putken pidemmän sivun kautta, neiti suoritti putken ihan yhtä iloisesti kuin ennenkin. Pussikin meni aivan loistavasti. Jane suoritti sen jopa viimeisenä ihan oikealla tavalla ilman kouluttajan avustusta niin että pussin pää oli maassa. Hieno tyttö!

Maahanmenoa jälleen

Maanantain tokossa jatkettiin samaa linjaa kuin viime kerralla, eli harjoiteltiin edelleen maahan menoa. Aluksi oli tarkoitus ottaa tietty aika vain nopeita maahanmenoharjoituksia, jotta liike nopeutuisi. Ohjaajan tuli toimia näin: askel taakse-koira maahan-palkka-askel taakse-koira maahan-palkka. Liike sujui meiltä Janen kanssa ilman ongelmia.

Sitten porukka taas jakaantui kahteen ryhmään ja alettiin suorittaa maahanmenoliikkeitä yksi koira kerrallaan oman tason mukaan. Tarkoitus oli tehdä kolme minuutin sarjaa vaatimustasoa vaikeuttaen. Joku katsojista laski onnistuneita suorituksia, toinen suoritusyrityksiä ja yksi otti aikaa kellolla. Tarkoitus oli, että 80% yrityksistä tuli onnistua. Tietysti oman tason mukaan tosiaan. Itse sai määrätä, mitä koiraltaan vaati onnistuneeseen suoritukseen. Ensin harjoittelimme Janen kanssa minuutin ajan pelkkää maahanmenoliikettä. Nyt se oli taas vähän haastavampaa, koska olimme viiime viikolla harjoitelleet aika paljon sitä peruuttamista. Vaatimuksena minulla oli, että Janen menisi maahan ensimmäisellä käskyllä nopeasti seisoma-asennosta ja pysyisi maassa siihen asti, kunnes annan sille palkan. Tässä vaiheessa en ottanut juuri kestoa maassa pysymiseen. Kunhan sen ajan pysyi, kun käteni liikkui kohti namipussia (se meillä olikin kotona harjoitellessa aluksi ongelmana).

Hienosti Jane suoriutui ensimmäisen minuutin harjoituksesta. Onnistumisprosentti taisi juuri lähennellä sitä 80%. Ainoat epäonnistumiset johtuivat siitä, kun pari kertaa Jane peruutti maahan menon sijaan. No, se annettiin nyt anteeksi. Kerran se taisi vain pompata ylös, kun käteni liikkui kohti namipussia. Mutta luopumisen kautta olen sitäkin yrittänyt harjoitella. Käsi liikkuu sitten pois namipussilta, jos pylly alkaa nousta ylös maasta. Hyvin äkkiä Jane kyllä tajusi, että kannattaa pysyä maassa.

Seuraavan minuutin ajan harjoittelimme samaa liikettä kestolla. Laskin kuuteen ennen kuin palkkasin Janen. Tällä kertaa ei tainnut tulla enää yhtään pahempaa virhettä. Viimeisen minuutin ajan harjoittelimme maahan menoa perusasennosta. Sitä olimmekin harjoitelleet jo kotona, joten Jane osasi liikkeen ihan hyvin. Vielä en kentällä jättänyt Janea paikoilleen makaamaan, vaan palkkasin hetimiten. Mutta kotona pystyin jo kävelemään muutaman metrin päähän ja palasin sitten palkkaamaan Janea sen vierelle. Ei siis onkelmia.

Ainiin Jasun suoritus.. En taaskaan päässyt näkemään, miten herra Pyllerö suoriutui maahanmenostaan, kun olimme eri ryhmissä. Jere kyllä kertoi, että Jasu oli ollut vähän raivostuttavalla tuulella eikä oikein jaksanut keskittyä hommaan. Maassa oli ollut niin kiinnostavia hajuja. Semmosta se Jasun kanssa kyllä aina on.. Mutta peruuttamisen Jasu oppi tosi hienosti! Harmi, kun ei ehditty näyttämään sitä ryhmälle.

Nyt meidän pitää taas harjoitella maahanmenoa kotona. Oikeastaan me oltiin otettu jo vähän varaslähtöä Janen kanssa, kun oltiin harjoiteltu perusasennosta maahan menoa jo viime viikolla. No, harjoitusta ei ole koskaan liikaa. Pitäisi ainakin enemmän harjoitella pihalla, koska sisällä homma tuntuu jo sujuvan ihan hyvin.

Puomipelon voittanut

Eilen oli agilityn alkeiskurssilla vuorossa pussi, puomi ja muuri. Kaikki Janelle siis ihan uusia esteitä. Ensin pääsimme testaamaan pussia. Putken tavoin Jane tuntui heti hoksaavan mistä on kyse ja singahti hirveällä vauhdilla luokseni pussin läpi hakemaan namia. Tietenkin apukouluttaja piteli pussia aluksi lyhyenä ja niin, että koira näki "kujasta" läpi. Sitten pidennettiin jo pussi täyteen mittaansa. Yhtä hienosti Jane suoritti pussin sittenkin. Seuraavaksi apukouluttaja laski pussia sen verran alemmas, ettei Jane enää nähnyt minua pussin suulla. Siinä vaiheessa neiti rupesi vähän tuumailemaan pussissa ja oli kääntyä takaisin. Kutsuin kuitenkin neitiä iloisesti luokseni ja sieltähän se taas singahti ulos pussin suulta. Kokeilimme vielä uudestaan. Sitten haparointia ei enää tullut. Pidimme hieman taukoa ja kokeilimme pussia vielä kerran. Apukouluttaja piti edelleen pussin suuta hieman avoimena. Tällä kertaa menin itse "lähtöpaikalle" lähettämään Janea. Käskin sen odottaa ja sitten vasta annoin luvan mennä pussiin. Juoksin itse pussin vierellä ja palkkasin Janen kun se tuli ulos pussista. Ei ongelmia :)

Seuraavaksi vuorossa oli hurja puomi. Osasin jo odottaa vähän vaikeuksia tällä kontaktiesteellä, kun A:kin oli Janesta aluksi varsin kammottava, eikä neiti tykkää esim. kävellä portaissa. Lähdimme suorittamaan puomia kouluttajan ja toisen avustajan avustuksella. Minä keskityin koiran käskyttämiseen, kehumiseen ja namien jakamiseen. Jane meni nousukontaktin jotakuinkin hiippaillen ylös asti, mutta kun päästiin puomin pitkälle ja korkealle osuudelle, neiti jämähti siihen. Meno oli aika hassun näköistä, kun kouluttaja tuuppasi takapuolesta ja avustaja veti valjaista pelokasta tyttöä eteenpäin. No, muutaman askeleen jälkeen pidettiin palkkaustauko ja Jane alkoi vähän rauhoittua. Hiljalleen me päästiin puomi alas asti, mutta Jane oli suorastaan kauhuissaan. Toisella yrittämällä neiti veti pakit jo puomin alkupätkällä. Nythän se tiesi, mitä edessäpäin odotti eikä se todellakaan ollut mitään mukavaa. Puomin pitkällä "lankulla" Jane suorastaan tärisi ja liikkui pienin pyrähdyksin. Pidettiin palkkaustaukoja, vaikka välillä neiti ei oikein edes meinannut ottaa namia. Loppuun asti kuitenkin päästiin ja koetettiin vielä kerran. Nyt Jane oli jo rohkeampi ja liikkui selvästi ripeämmin. Nyt se vaan ei oikein tuntunut pysyvän puomilla, vaan horjahteli puolelta toiselle ikään kuin katsellen itselleen sopivaa laskeutumispaikkaa. Tämän suorituksen jälkeen pidettiin luova tauko. Jane sai katsella sivusta, kun toinen koira suoritti puomia. Huomasin, että se selvästi katselikin :D

Sitten kun koitettiin puomia vielä uudestaan, oli ihan eri ääni kellossa. Enää ei ollut käytännössä mitään ongelmaa jäljellä :D Jane eteni nätisti koko pitkän korkean osan ja istahti nätisti käskystäni loppuun kontaktille. Ilmeisesti se siis oli katsellut toisen koiran menoa ja todennut, ettei tuossa hommassa ole mitään pelättävää. Hieno ja fiksu tyttö :) Ensi kerralla se ei varmaan enää muistakaan, että tarvitsisi pelätä (ainakin niin kävi A-esteen kanssa).

Sitten pääsimme kokeilemaan vielä muuria. Avustaja meni muurin taakse palkaamaan ja itse olin hihnan päässä. Ensimmäisellä kerralla otimme vähän liian vähän vauhtia, joten palikat pääsivät putoamaan. Otimme uudestaan vähän kauempaa ja johan Jane singahti kauniisti esteen yli. Seuraavaksi aloin jo vaatia siltä, että luvan saa vasta, kun malttaa olla paikoillaan. Neidillä kun tuntuu olevan niin hirmuinen kiire :D Ei senkään kanssa ollut ongelmia. Vähän Jane hyppäsi aina jotenkin vinosta kulmasta muurin yli, vaikka yritin asetella sen suoraan menosuuntaan. Mutta mitään ongelmia "namitädin" luokse menemisessä ja ponnistamisessa ei kyllä ollut. Hieno tyttö :)

Onnistumisia vauhtiradalla

Tiistaina meillä oli aika pitkä rata vaihteeksi mölliharkoissa. Tässä ratapiirros:



Eli kokonaista yksitoista estettä oli radalla. Ensimmäiseksi kompastuskiveksi muodostui toinen este, niin kuin arvalinkin. Tarkoitukseni oli tehdä ns. "twisteri" toisen aidan taakse (eli semmoinen liukuva valssi), niin että kaappaan Jasun pyörähtäen vasemmalla kädellä matkaan ja ohjaan putkelle. (Tosi helppoa selittää näin kirjallisesti!) Joo.. noita ratapiirustuksiani selventääkseni koiran tulisi suorittaa esteet aina siltä puolelta, missä numero on. Pari kertaa hinkattiin kahta ensimmäistä estettä, kun Jasu pääsi (taas!) lipsahtamaan minulta esteen väärältä puolen. No, kouluttaja sitten neuvoi, että lähtisin liikkeelle peruuttamalla ja niin, että samalla blokkaisin jalallani esteen väärän puolen. Se toimi ja pääsimme jatkamaan matkaa. Muurille asti homma toimi ihan hienosti, mutta siellä valssini oli vähän myöhässä. Jäin siinä sitten muutenkin Jasusta vähän jälkeen. Rengas-käskyn taisin vielä keritä sanoa, kun jalat lähtivät yht'äkkiä alta. Joo.. meidän ihanassa harjoitushallissa, kasvihuoneessa, on sellaisia ihania pituussuunnassa meneviä putkia maassa, joihin pelkään joka kerta kompastuvani. Onneksi en nyt sentään telonut nilkkaani, vaan liu'uin putkea pitkin kauniisti pyllylleni. Ei siis sattunut yhtään. Palkkasin Jasun siihen. Se ainakin oli tehnyt upeaa työtä siihen asti. Otimme sitten radan uudestaan alusta. Nyt menikin sitten vähän paremmin. Valssikin oli nopeampi ja käskyt jotakuinkin ajoissa. Kymmenennen esteen jälkeen vaan jostain kumman syystä vaihdoin puolta, vaikka ei ollut tarkoitus. Jasu sitten ajautui vähän kummallisessa kulmassa keinulle. Otettiin uudestaan ja homma meni jotakuinkin samalla tavalla. Keinulle menokulma oli suorastaan vaarallinen.. Saisiko sen jo taottua päähäni, että kulmissa otetaan vaan ihan rauhallisesti ja vedetään koira vaikka viiden metrin päähän, jotta suoritustilaa on tarpeeksi! *Hakkaa päätä seinään* ;) No, keinulle siis mentiin ja sain kuin sainkin tällä kertaa pidettyä itseni hiljaisena, vaikka kimeä kiljahdus oli jo huulillani. Eli Jasulle vaan möreää "hienopoikahyväJasuhienostimenee" -käskyä ja vinkulelua perään. Ja sehän meni suorastaan hienosti! (Siis edelleen madellen, mutta jo selvästi nopeammin kuin ennen joulua.)



Seuraavaksi harjoittelimme jännittäviä keppiohjauksia. Yllä olevaan piirrokseen on piirretty punaisella viivalla Jasun kulkureitti ja vihreä viiva yrittää kuvastaa sitä, että minun oli tarkoitus pysyä pelkästään keppien toisella puolella. Tässä kun mentiin kahdeksikkoa, niin kepit oli tarkoitus siis mennä kahdesti ja niin, että ohjaaja ohjaa koiraan nähden kepit molemmilta puolilta. Nojoo.. meillehän on vielä lähestulkoon mahdoton suorittaa kepit niin päin, että kuljen itse Jasun vasemmalla puolella. No, mutta kokeiltiin kumminkin. Aloitimme siltä "helpommalta puolelta". Olikin taas vähän sähellystä kepeille menon kanssa. Jasu taas komensi minua
armottomasti. Rankasti kun sitä käskytti, niin menihän se kepeille. Enää Jasu ei juurikaan tee sitä, että jättäisi viimeisen kepin väliin. Siinä ollaan ainakin edistytty. Muutenkin Jasu pujottelee ihan nätisti, mutta sisääntuloa siis tulisi treenata enemmän. Varsinkin siltä "väärältä puolelta"... Huh huh.. Päästiinhän me kurvaamaan aidat mutkasta ja yritettiin sitten pujottelua toiselta puolelta. Jasu pyyhkäisi tosi monta kertaa vaan kahden ekan kepin välistä ja sittan alkoi räksyttää minulle. Kun jätkä ei tiedä mitä tehdä, mutta kun ei saa näyttääkään. Vaikeaa! En nyt tiedä päästiinkö oikeastaan kertaakaan menemään keppejä loppuun asti siltä puolelta.. Piti meinaa mennä rakentamaan seuraavaa rataa.



Seuraava rata (yllä) oli varsin yksinkertainen. Ohjaajan tuli juosta vain ympyrää :D Mutta hikihän siinä hommassa tottakai tuli. Kouluttaja suorastaan julisti kisan koirakoiden välille, että kuka pääsee koko radan ensimmäisellä yrittämällä. Monille ongelmaksi tällä radalla voisi koitua koiran irtaantuminen. Sellainen koira, joka roikkuu koko ajan ohjaajassaan, ei ole parhaimmillaan tämän tyyppisellä radalla. Jasu on toista maata. Se on helppo koira pitkillä suorilla. Sille kun vaan huutaa seuraavaa käskyä, ongelmia ei ole. Osasin siis odottaa Jasulta puhdasta suoritusta. Ja hienostihan me päästiin maaliin asti ensiyrittämällä ja hirmuisella vauhdilla :) Hyvä Sasu! Kokeiltiin rataa vielä toiseenkin otteeseen. Väärästä käskystäni putkellakaan Jasun suoritus ei herpaantunut, vaan suoritimme radan puhtaasti toistamiseen. Eli voitettiin tämä leikkimielinen skaba ja saatiin kehuja kouluttajalta ja "kilpakumppaneilta". Jee :)

Maahanmenoa, maassa pysymistä ja peruuttamista

Nyt meidän tokoryhmään tuli vielä mukaan Henna ja Arttukin. Eli johan meillä on oikein kunnon russelioryhmä kasassa ;) Hyvin Arttu oli kuulemma selviytynyt ensimmäisistä harkoistaan. Tällä kertaa porukka jaettiin kahteen ryhmään. Minä, Jane, Anna ja Vieno oltiin samassa ryhmässä, joten en päässyt näkemään Hennan, Artun ja Jeren ja Jasun suorituksia.

Ensin tarkistimme viikkotehtävän tulokset. Aiheenahan viimeksi oli luokspäästävyys. Täytyy kyllä tunnustaa, että sitä liikettä ei treenattu kotona ollekaan. Janen kanssa olimme keskittyneet perusasennnon harjoitteluun. Luoksepäästävyys ei mennyt nyt ihan niin hyvin kuin viime viikolla. Jane pääsi säntäämään kohti ja tervehtimään lähestyvää henkilöä... Ups. Mutta pyysin sen taas uudestaan sivulle ja ihan nätisti liike meni loppuun asti, vaikka peräpää tuntui taas olevan vilkas ja istumapaikka pääsi vähän siirtymään. Jerellä ja Jasullakin oli liike mennyt kuulemma vähän huonommin kuin viime kerralla. Nyt hajut olivat kiinnostaneet Jasua, eikä se ollut malttanut oikein keskittyä.

Tämän viikon aiheena tokossa oli maahanmeno. Tarkoitus on nyt viikon aikana saada liikkeeseen lisää kestoa. Tavoitteena tällä kurssilla siis olisi saada koira menemään perusasennosta maahan ja pysymään paikoillaan niin pitkään, että ohjaaja voisi kävellä kentän toiseen päähän. Siinä onkin tavoitetta kylliksi. Ainakin Janelle ;)

Nyt kun maahanmenoa ei olla taas muutamaan viikkoon treenailtu, aloitettiin Janen kanssa ihan alkutekijöistä. Lähinnä oli tarkoitus vaan saada neiti pysymään hetken ajan makaamassa maassa. Pari kertaa pystyin jopa liikkumaan kaksi askelta taaksepäin ja palasin palkkaamaan takaisin. Kokeilin myös menisikö Jane perusasennosta maahan. Sitä se ei vielä hoksannut, joten käskin sen maahan vielä edessäni. Kouluttajalta saimme ohjeen, että viikon aikana liike pitäisi saada nopeammaksi. Ihan vaan toistamalla välillä pelkästään maahanmenoliikettä ilman kestoa. Jane kyllä osaa jo mennä aika vauhdikkaastikin maahan, mutta nyt se ei näköjään oikein enää muistanut liikettä. Ongelmana meillä on vaan lähinnä se maassa pysyminen. Jeren mukaan Jasulla ei ollut juuri mitään ongelmia maahanmenon ja siellä pysymisen kanssa (niin kuin arvelinkin). Jere oli mennyt noin hihnan mitan päähän Jasusta. Mutta myös Jere sai ohjeen treenata alasmenoliikettä nopeammaksi Jasun kanssa.

Toiseksi viikkoharjoitukseksi saimme peruuttamisen opettelun. Kouluttajan mukaan peruuttamaan voi opettaa muutamalla eri tavalla. Esim. opettaa koira peruuttamaan käsimerkistä odottamalla vain oikeaa liikesuuntaa tai luopumisen kautta. Liikettä voi vahvistaa heittämällä namin etujalkojen väliin, jolloin koira joutuu peruuttamaan enemmän. Myös käskyn voi alkaa littää liikkeeseen myöhemmin.

Nyt olemme muutaman päivän ajan harjoitelleet maahan menoa ja peruuttamista. Ongelmaksi maahanmenossa olen havainnut sen, että Jane monesti pomppaa ylös heti kun käteni liikahtaa kohti namipussia. Liikkeen täytyisi siis olla mahdollisimman huomaamaton. Kestoa olen lisännyt pikku hiljaa laskemalla. Viimeksi laskin kuuteen :D Jasu edelleen tekee liikkeen usein vähän hitaasti, kun se ei oikein taas tunnu muistavan, mitä "maahan" tarkoittaa.

Peruuttamisen opettaminen onkin sitten ollut paljon haastavampaa. Janen en ole juuri koskaan vapaaehtoisesti nähnyt peruuttavan, joten pitäisi keksiä keino, jolla sen saisi peruuttamaan. Ainut tilanne oikeastaan, missä Jane liikkuu taaksepäin, on sellainen tietty turhautumistilanne. Kun se ei esim. saa lelua tai namia, jonka se haluaa, se menee maahan ja alkaa kuristen pakittaa. Yritin saada tämän käytöksen toistumaan. Ihan aluksi kyllä kokeilin kouluttajamme neuvomalla tavalla luopumisen kautta. Mutta nyt kun olemme harjoitelleet luopumista aikaisemmin, Jane on oppinut jo katsomaan silmiin. Enää se ei siis tee rajumpaa perääntymisliikettä, minkä se teki aluksi. Se ei siis toiminut. Lisäksi nami oli tosi vaikea heittää sen jalkojen väliin. Sitten yritin saada aikaan sitä "turhautumisperuutusta ja kurinaa" ;) Otin ihan suosiolla vinkulelun käyttöön ja leikitin Janea ensin. Sitten otin lelun käteeni ja odotin mitä Jane tekee. Sehän tietty meni maahan ja istumaan ja tuijotti silmiin.. Niitä kun ollaan tässä aiemmin harjoiteltu. No, sitten piti alkaa vääntämään väkisin. Aloin ensin palkita Janea pelkästään seisomisesta, koska eihän peruuttaminen oikein onnistu maassa makaamalla. Sitten yritin heittää vingun aina sen mahan alle, kun neiti seisoi jaloillaan. Vaikka homma oli aikamoista säätöä, aloin kuitenkin monen toiston jälkeen huomata pientä kehitystä asiassa. Jane alkoi jo ottamaan muutamia peruutusaskelia! Aloin lisätä mukaan käskyn "pakki" ja hommahan alkoi toimia! Vingun heittäminen jalkojen väliin vaan oli tosi vaikeaa, koska väli on niin kapea ja Jane oppi ottamaan koppia. Usein vinku lensikin ihan jonnekin muualle, kuin jalkojen väliin. Mutta liikesuunta oli kuitenkin oikea. Nyt huomasin, että Janella alkoi olla jonkinlaista hajua käskystä ja liikkeen suunnasta. Eikun vaan lisää harjoitusta. Lopullinen liike tulisi olemaan sellainen, että kun otan vingun käteen ja sanon "pakki", Jane peruuttaa muutamia (5-10) askelia ja heitän sille vingun petään.

Jasukin harjoitteli tänään Jeren kanssa peruuttamista naksuttimen avulla. Ihan hyvin Jasukin tuntui liikkeen oppivan. Jasu kun peruuttaa usein automaattisesti kun ihminen kävelee sitä kohti. Naksulla Jere pystyi jo ihan hyvin kertomaan Jasulle, että liike oli oikea. Nyt ei Jeren tarvinnut välttämättä ottaa askelta, kun Jasu jo peruutti. Hyvä Jasu ja Jere!

Neiti intoa täynnä

Perjantaina päästiin Janen kanssa vihdoin agilityyn. Nämä olivat siis Janen toiset harkat ikinä. Tällä kertaa alkeiskurssilla oli vuorossa pujottelu, A-este, aita, rengas ja putki. Ensin pääsimme kokeilemaan pujottelua. Se meni ihan hienosti. Ohjasin tietenkin vielä kädellä ja Jane seurasi namia. Menimme ihan maksimissaan kolmea keppiä vaan. Seuraavaksi sitten menimme A-esteelle. Viimeksi Jane vähän pelkäsi A:ta, mutta nyt ei ollut enää pelosta mitään tietoakaan. Kamalalla vauhdilla Jane suoritti esteen ja eikä oikein malttanut hiljentää vauhtiaan alastulossa. Helposti sen kuitenkin sai pysähtymään kohtaktille. Yhden kerran Jane pääsi putoamaankin esteeltä. Se oli kyllä ihan oma vikani. Jane yritti tulla syliini, kun pidin namia ulommassa kädessä. Lisäksi menin ihan liian kovaa itse, joten Janelle tuli vielä enemmän kiire. Mutta sitten hillitsin vähän omaa vauhtiani ja ainakin ylösmeno sujui ihan hyvin. Mutta alastulossa Janella oli edelleen kiire ja se yritti jopa pyörähtää ympäri odottamaan minua.. Noh, kun vaan harjoitellaan aikamme hihnassa, niin että Jane ei pääse luistamaan kontaktilta, niin eiköhän se hidastamaan opi..

Seuraavaksi harjoittelimme aitaa. Halusin itse harjoitella ensin niin, että pyysin apuria pitämään valjaista kiinni ja Jane sai suorittaa aidan vasta käskystäni. Sillä kun tuntuu olevan niin kamala kiire suorittamaan estettä. Nyt Jane siis pysyi kuin pysyikin paikoillaan. Aluksi otettiin yksi kutsuhyppy, mutta sitten pystyin jo juoksemaan vierellä, kun Jane hyppäsi. Ei siis mitään ongelmia. Kouluttaja vaan tuli vielä viereen sanomaan, että pitäisi ottaa aitaa vielä niin, että avustaja on palkkaamassa ja ohjaaja hihnan päässä. Sekin meni hienosti. Jane irtosi ihan mukavasti minusta, kun namitäti houkutteli aidan yli. Jane myös ponnistaa todella kevyesti ja kauniisti. Ei ole ainakaan vielä kertaakaan yrittänyt mennä aidan ali tai muuta vastaavaa, niin kuin Jasu alkeiskurssilla ;) Ihan suorastaan luonnonlahjakkuus tuntuu neiti olevan.

Sitten seuraavaksi kokeilimme rengasta. Tämä oli siis meille ihan uusi este. Otimme tällä kertaa vain irtorengasharjoituksia, niin että rengas oli aluksi maassa. Ihan yhtä nätisti Jane ponnisti renkaankin läpi, kun oli namitäti houkuttelemassa. Ja valtavalla vauhdilla vielä! Naureskelin, kun Jane on ihan kuin jousi, kun sen päästää hihnasta menemään :D Seuraavalla kerralla voimme ehkä jo kokeilla oikeaa rengasta. Lopuksi vielä kaikki koirakot suorittivat järjestyksessä putken. Putkikin on meille kohtalaisen uusi este, joten ajattelin mennä Janea putken suulle vastaanottamaan. Enpä kyllä edes kerinnyt asemiin, kun kouluttaja sanoi "se lähti jo!" Eli Jane päätti suorittaa putken ihan itsenäisesti ja oli jo putken suulla odottamassa namia, kun itse ehdin juosta sinne :D Hieno ja rohkea tyttö!

Ja kehitystä vielä sekin, ettei Jane tällä kertaa pissannut kertaakaan halliin ;) Se ei myöskään räksytä radan reunalla, niin kuin Jasu. Eikä ole juuri kiinnostunut muista koirista eikä vihainen niitä kohtaan. Tosi kiva harrastuskaveri siis ja valtavan nopea oppimaan :) Janesta tulee vielä tosi hyvä.

Keppi- ja keinuoivalluksia

Tiistaina oltiin taas Jasun kanssa agilitaamassa mölliryhmässä. Meillä oli aika lyhyt rata, jossa oli taas varsin mielenkiintoisia kurveja.. Radan lopussa oli vielä keinu, jonka suorittaminen on ollut Jasulle aina todella vaikeaa. Tässä kuva ensimmäisestä radasta:



Aluksi tuli pieni haksahdus renkaan kanssa. Jasu hyppäsi siitä ohi. Mutta otettiin uudestaan ja oikein kunnon "rrrrrengas"-käskyllä, niin johan jätkä singahti renkaan lävitse. Ohjaukseni pukelle oli vähän myöhässä, mutta sain Jasun kuitenkin menemään sinne ihan ok. Samoin valssi neljännen esteen takana oli vähän myöhässä ja Jasu ponnisti muurille taas vähän kummallisesta kulmasta. Meillä sattui vaan tällä kertaa olemaan palikat häveissä, joten muurissa ei ollut palikoita. Ne olisivat kyllä varmasti lennelleet, jos olisivat olleet paikoillaan.. Pääsimme kuitenkin radan loppuun. Jopa keinunkin. Mutta matelemallahan se taas mentiin.

Otimme radan vielä uudestaan, josko saisin vähän aikaistettua käskyjäni ja valssin sujumaan paremmin. Rata meni jotakuinkin samalla tavalla kuin ensimmäiselläkin kerralla, mutta valssi oli hieman nopeampi (en kuitenkaan ollut itse vielä ihan tyytyväinen). Keinua sitten hinkattiin vielä muutama kerta. Jasu sai palkkioksi vinkulelun, mutta ei se paljoa menoa vauhdittanut.. Päätimme pitää pienen luovan tauon ja kokeilla vielä rataa uudestaan.

"Luovalla tauolla" sitten harjoittelin ohjausta aidalta kepeille, niin että Jasu siis tuli mutkan takaa kepeille. Ihan hyvin homma nyt sujui ja Jasu pujotteli joka kerta loppuun asti! Kepeille menossa vaan oli edelleen eniten vaikeuksia, kun Jasu usein jäi komentamaan minua haukkumalla eikä katsonut eteensä. Mutta sitten keksin sanoa käskyn "kepit!" vielä napakammin. Se auttoi ja Jasu tiesi oikeasti, että sen pitää mennä kepeille eikä jäädä räksyttämään minulle. Jes. Oivalluksia, oivalluksia :)

Sitten tosiaan kokeilimme rataa vielä uudestaan. Suoritus meni taas ihan hyvin, nyt jopa ehdin paremmin valssissa Jasun mukaan. Niinpä kouluttajamme käski kokeilla uutta ohjaustaktiikkaa. Rata hieman muuttui, joten tässä "pohjapiirros":



Viidennelle esteelle, eli muurille täytyi nyt tehdä uusi ohjauskuvio. Minun täytyi nyt ikään kuin jäädä odottelemaan Jasua muurin tolpalle ja ohjata se ensin oikealla kädellä muurin yli ja vaihtaa sitten ohjaava käsi vasempaan. Koiran tuli siis mennä selkäni takaa. Kieltämättä en pitänyt yhtään tästä ohjauskuviosta. Se soti kaikkea aikaisemmin oppimaani vastaan. Ennen joulua opin viikonloppukurssilla, että koiraa ei tulisi koskaan (tai siis ainakaan vielä tässä vaiheessa) jättää selän taakse, niin että näköyhteys katkeaisi. Seuraava uusi ohjauskuvio tuli sitten putkella, eli kuudennen esteen jälkeen koira tuli ohjata putkeen. Mutta tässä taas ohjauskäsi ei vaihtunutkaan vaan koiraa tuli jäädä odottelemaan siihen putken suulle, mistä se meni sisälle ja jatkaa sitten taas vasemmalla kädellä. Aika sekavasti selitetty, mutta sekavalta se tuntuikin. Ja taas tämä putkiohjaus soti ennen oppimaamme vastaan.. Grrr.. Minulle kun oli aiemmin sanottu, että koira on joka kerta saatettava putkeen ja haettava sieltä. Ja sen minulle opetti jo parikin russelia kolmosluokan koiriksi kouluttanut ihminen, joten luotan kyllä hänen oppeihinsa.

Koska en itse pitänyt näistä uusista ohjauskuvioista, homma meni ihan läskiksi. Mutta menipä ne nyt kumminkin jotenkin sinnepäin. Mutta turha tuollaisissa on mitään vaatimustasoa pitääkään, kun en tule luultavasti ainakaan moneen vuoteen ohjaamaan koiraani kisoissa noin! Ehkä sitten kun koirani osaa jo kaiken ja voin kikkailla sen kanssa.. Anteeksi nyt kiihtymykseni, mutta vähän potuttaa! Opetuksen taso kun vaan niin kovasti vaihtelee eri kursseilla..

Niin, sitten se keinuoivallus. Viimeisen radan tiimellyksessä (vai tulisiko sanoa säädössä) ohjasin koko ajan Jasua vahingossa putken jälkeen renkaalle, vaikka se olisi pitänyt ohjata keinulle. Sitten Jasu kuitenkin vähän kuin vahingossa luiskahti keinulle omasta tahdostaan. Annoin sen mennä ja sehän menikin! Kienu rämähti vielä oikein nätisti alas! Jes! Kouluttaja huomasi selvän eron omaan toimintaani. Hän sanoi, että tällä kertaa en kiljunut keinulla ;) Yleensä kun minulla on tapana ihan suorastaan kiljaista Jasulle, että "hyvä!" tai jotain muuta vastaavaa muka kannustavaa. Jasu ei ilmeisesti tykkääkään tuollaisesta neitimäisestä kiljunnasta, vaan suorastaan säikähtää, että mistäs nyt tuulee. Täytyykin tästä lähin kiinnittää erityistä huomiota äänen käyttööni. Jasu kyllä selkeesti innostuu möreämmästä kehumisesta, mutta kimeät äänet eivät ilmeisesti ole sen mieleen. Jasuhan on äijä, joka ei pidä mistään hempeilystä. Pitäs varmaan lahjoa Jere sen agilityohjaajaksi, niin homma toimis varmaan paljon paremmin ;)

Luoksepäästävyys

Nyt tokoryhmämme yhdistyi toisen syksyllä aloittaneen ryhmän kanssa. Eli nyt ryhmässämme on enemmän koirakoita kuin ennen. Nyt kun olemme ns. "jatkokurssilla" myös tehtävät vaikeutuvat. Koirien pitäisi osata nyt perusliikkeitä, joita alamme sitten yhdistämään kokonaisuuksiksi. Huh, tuntuu kyllä, että ne perusliikkeetkään eivät ole vielä täysin hanskassa..

Maanantain treeneissä harjoiteltiin luoksepäästävyyttä. Ihannesuorituksen luokepäästävyydessä tulisi olla seuraavanlainen: Koira pyydetään perusasentoon (eli istumaan ohjaajan vasemmalle puolelle). Kauempaa koiraa alkaa lähestyä toinen henkilö. Koiran ei tulisi huomioida lähestyvää henkilöä, vaan keskittyä ohjaajaansa. Henkilö tulee ihan lähelle, mutta koiran keskittyminen ei saisi herpaantua. Tokokokeessa liikkeestä pääsee kyllä läpi, vaikka koira katsoisikin lähestyvää henkilöä, mutta agressiivisuutta koira ei saisi ilmentää. Päätimme kuitenkin alusta saakka vaatia liikkeessä koiralta katsekontaktia ohjaajaan. Silloin liikkeestä tulee myös koiralle selkeämpi ja "hienomman näköinen" ;)

Luoksepäästävyyttä harjoitellessa lähestyvä henkilö kouluttaa koiraa. Rankaisu on se, että lähestyminen pysähtyy aina, kun koira katsoo henkilöä. Näin koiran on kannattavaa katsoa ohjaajaansa. Myös namipaloja voi käyttää alkuvaiheessa. Aina kun koira katsoo ohjaajaansa, se saa namia. Näin lähestyvän ihmisen seuraaminen ei ole koirasta kannattavaa toimintaa.

Janen luoksepäästävyys meni yllättävän hyvin. Yleensä se sekoaa ihan totaalisesti kaikista ihmisistä, koska sen mielestä kaikki on niin ihania ;) Mutta ihan yllätyin siitä, että namit olivat kuitenkin Janesta kiinnostavampia ja se selkeästi tajusi, että mitä siltä vaadittiin. Vähän kyllä huvitti, kun ihminen tuli lähelle, Janen häntä vispasi ihan vimmatusti. Katsekontakti silti säilyi. Istumapaikkakin pääsi yhdessä lähestymisessä vähän muuttumaan, mutta pääasia, että Jane katsoi kuitenkin minua... tai nameja... Pitäisi saada sen katsekontaktia siirtymään enemmän namikädestä silmiin. Mutta palkkaan sitä aina vaan silmiin katsomisesta.

Jasulla ja Jerelläkin luoksepäästävyys sujui kuulemma ihan hyvin (en itse päässy näkemään, kun liikettä suoritettiin samanaikaisesti). Pientä vilkuilua lähestyvää ihmistä kohtaan kuulemma oli, mutta muuten liike sujui ihan mallikkaasti. En kyllä olettanutkaan Jasulla suuria ongelmia tässä olevan. Sitä ei ihmiset kiinnosta niin paljon kuin Janea. Sen sijaan vieressä treenaillut dalmatialainen oli kuulemma vienyt Jasun kiinnostusta "väliajoilla".

Nyt saimme siis tehtäväksi harjoitella luoksepäästävyyttä kotona. Ollaan myös treenailtu Janen kanssa perusasentoon tuloa, kun se on päässyt vähän joululomalla unohtumaan.

Agilityä päiväryhmässä

Päästiinkin jo Jasun kanssa aloittamaan agility vuodenvaihteen jälkeen vähän etuajassa, kun ostin yhden kaupattavana olleen päiväryhmän treenivuoron. Ryhmä oli oikein mukavan pieni ja kouluttaja pätevä ja jo ennestään viikonloppukurssilta tuttu. Muutenkin oli mukava päästä treenaamaan valoisaan kasvihuoneeseen päivällä, jossa oli kerrankin myös tilaa liikkua (kun ei ollut muita ryhmiä samaan aikaan). Ensimmäinen rata oli seuraavanlainen:



..eli ei aluksi vaikuttanut kovin vaikealta. Eikä se sitten loppujen lopuksi kovin vaikea ollutkaan. Pientä alkukankeutta tosin oli aluksi ilmassa, nimittäin ei meinattu edes selvitä kolmesta ensimmäisestä esteestä. Jasu tuntui hiukan epäinnostuneelta. Omalla säätämiselläni olen näköjään saanut koiran vähän kyllästymään lajiin. Nyt kun olemme siinä pisteessä, että Jasu osaa, mutta minä en. No.. ohjasin siis jatkuvasti Jasun toisen esteen ohi. Täytyi olla tosi tarkkana, että saatan sen kunnolla esteelle, enkä jätä sille kulkureittiä päästä ohitse. Jasu myös varasti lähdössä aika monta kertaa. Malttamattomuus on siis jälleen palannut. Myös kepeille vienti tuotti ongelmia. Jasu tuntui vain roikkuvan kädessäni, eikä yhtään tiennyt, minne pitäisi mennä. Kummallista. Mutta sitten otettiin rata taas jälleen kerran alusta oikein kunnon agressiolla :D Ja johan rupesi sujumaan! Yhtä pientä keppivirhettä (otettiin kepit uusintana virheen jälkeen) lukuunottamatta päästiin rata oikein nätisti loppuun asti! Jee! Kun vaan saan itse otettua tarpeeksi agressiivisen ja vaativan ohjauksen käyttöön, Jasu toimii kuin unelma! Ongelmana on nyt taas se, että Jasu haluaisi jäädä haistelemaan maata. Minun täytyy olla tosi napakasti käskemässä sitä seuraavalle esteelle, ettei Jasulle jää yhtään aikaa haahuiluun. Eiköhän se taas tästä.. Koko ajan kuitenkin kehitytään hiljalleen ja opitaan uutta..

Toinen rata oli sitten seuraavanlainen. Tosi lyhyt: vain 6 estettä.



Nyt ohjaukseni toiselle esteelle (putkelle) onnistui ihan hyvin. Mutta kun Jasu oli putkessa, en odottanu tarpeeksi, vaan olin jo ehtinyt siinä vaiheessa kolmannelle esteelle. Näin Jasu alkoi oikomaan ja luiskahti esteen väärältä puolelta. Täytyi siis olla tosi tarkkana ohjauksessa taas. Tässä radassa tuli muutenkin vähän säätöä. Kun Jasua taas kiinnosti hajut pitkällä suoralla, putkeen meno epäonnistui. Tietenkin taas minusta johtuen, kun pysähdyin itsekin putken suulle. No, mutta palkkiona oli kiva vinkulelu, joten Jasu oli ihan innoissaan ainakin siitä.

Myös keinua kokeiliin taas. Nyt vinkulelun avustuksella. Ensin Jasu meni tosi nätisti melkein keinun päähän asti. Annoin sen pudota ihan omalla painollaan alas. Palkkioksi sitten lensi vinkulelu. No, harjoitus olisi ehdottomasti pitänyt jättää siihen. Toisella kertaa kun Jasu taas muisti, että "ainiin, täähän oli tää pelottava keinu". No, sitten mentiin taas krokotiilityylillä namien avulla keinun yli. Vinkulelustakaan ei ollut sitten enää mitään apua. Niinpä niin.. Ensi kerralla kyllä joku saisi olla kieltämässä minua ottamasta enää yhään ylimääräistä toistoa.