Sepon treenejä ja kotiläksyt

Tässä nyt nopeesti vähän muistiin viime viikkojen treenejä. Käytiin pari kertaa tuurailemassa Savikon Sepon treeneissä. Janella on ollut ihan hyvä meininki päällä nyt. Seppo löysi taas minusta ne kaikki virheet, mikä saa koiran vauhdin lässähtämään. Eli samat ohjeet saatiin kuin keväälläkin: enemmän lentävää palkkaa ja erityisesti niissä kohdissa, kun Jane menee ohi minusta. Lisäksi minun pitää opetella muun muassa valssia ja opettaa koira etenemään suoraan, kun juoksen vaan. Ihan perus jutut siis pissii.. ollaan varmaan edetty liian vaikeisiin asioihin liian nopeasti.



Yllä eka rata mitä tehtiin viikko sitten perjantaina. Alku oli radassa se haastavin ja sitä hinkattiinkin jonkin aikaa. Idea oli, että alku ohjattiin A-esteen puolelta ja niin, että koira mentiin ottamaan vastaan 3 hypyn ekan siivekkeen tienoilta. Eli oikealla kädellä käännettiin koira 2 hypylle. Ajoitus oli tosi tärkeä tässä. Alkuun Jane tietysti ohitti hypyn monta kertaa. Helpotettiin sitten hieman niin, että menin lähemmäs 2 hyppyä ja heitin palkkaa hypyn taa. Seppo myös sanoi minulle ajoituksen, milloin pitää kääntää. Lopulta opittiin Janen kanssa uusi asia oikein hienosti :)

Meille vaikeimmaksi kohdaksi osoittautui kuitenkin valssi, joka tuli tehdä 4 hypyn taa kohti 5 hyppyä. Niin.. nimenomaan KOHTI 5 hyppyä. Tämä oli minulle uskomattoman vaikea asia. Valssi valui liikaa 4 hypyn taa, enkä saanut tehtyä samalla vekkiä (joka myös olisi pitänyt tulla ennen 5 hyppyä). Vaikeaa! Jane meni joka kerta hypylle nro 7 ennen 6 hyppyä. Ei saatu kohtaa kuntoon, koska ei ollut tarpeeksi aikaa. Muutan rata sujui ihan suht ongelmitta. Paitsi ekan kerran Jane karkasi keinulle (joka oli ihan hämäyksenä), kun valuin taas itse liikaa ja blokkasin ekan keppivälin sen näköpiiristä. Ekan kerran myös muurin jälkeinen elämä oli vaikeaa. Käänsin taas itseni liian nopeasti ja Jane jäi selän taa. Tuollaisissa tilanteissa pitäisi vaan malttaa odottaa koiraa.



Sitten viime keskiviikon rata. Tässäkin tuli esiin ihan erilainen ratasuunnitelma, kuin mitä olisin itse valinnut. Seppo nimittäin kehotti menemään alun puomin vasenta puolta. Tämä osoittautui Janelle yllättävän vaikeaksi, vaikka putken jälkeen tulevan hypyn piti olla ihan selvää pässinlihaa eikä puomin layeroinnin pitänyt hämätä tässä koiraa. Itse kurotin liikaa kohti hyppyä ja tein siitä liian ison numeron. Pari kertaa otettiin niin, että Seppo palkkasi hypyn taa. Sitten ei tarvinnut enää kuin juosta vaan. Tämmöisiä pitäisi opetella. Jane oli ihan liikaa taas kiinni minussa.

Seuraavaksi tuli sitten taas kökköjä valsseja hypyillä 7 ja 9. Oikeesti, valssini ovat aivan surkeita! Ne eivät mene kohti seuraavaa estettä ja kumartelen liikaa. Huonoissa valsseissa Janen vauhti hidastuu ja se muuttuu epävarmaksi. Seppo neuvoi, miten palkkaan Janea valsseissa. Pitäisi palkata enemmän hypyiltä, niin Jane saisi intoa ja varmuutta suorittaa niitäkin. Ihan loppuun asti ei päästy tätä rataa, kun oli niin monta korjattavaa asiaa. A:n jälkeenkin onnistuin tässä jättämään Janen selän taa. Seppo sanoi, että kun juoksen eteenpäin ja näytän korkealla kädellä hyppyä, toinen käsi jää monesti selän taa. Jane monesti tulkitsee sen niin, että yritän tehdä persjättöä. Tuollaisessa tilanteessa pitäisi katsoa koiraa, eikä kääntää sille selkää.



Saatiin kotiläksyksi harjoitella niitä valsseja ja suoraan juoksua. Käytiin siis eilen Ojangossa vähän lenkkeilemässä ja samalla tehtiin yllä oleva pieni radanpätkä. Eli perjantain radan alkuosa ja sitten vähän valssikieputusta. Tein myös muutaman kerran irtoamista niin, että jätettiin 8 hyppy pois. Alku (hypyt 1-5) meni tosi hyvin joka kerta :) Kontaktin jälkeen oma meno taas lässähti monta kertaa. Heti tajusin, että mikä mätti taas, kun Jane hyppäsi 7 hypyn ihan liian pitkäksi. Valssin valmistelu piti aloittaa heti A-esteeltä. Lelun kanssa sainkin Janen sitten kääntymään tosi tiukasti. Lähinnä lelu oli kyllä nyt itseäni varten, että sain siitä turvaa ja tajusin alkaa toimimaan oikeassa kohtaa. Tämä oli tosi opettavainen harjoitus minulle itselleni!

Putki-pujottelu -erottelu

Nyt meillä on pieni vauva ja ollaan synnytyksestä hyvin toivuttu, joten jatkukoon täällä treeniblogissa juttu taas vähän aktiivisempaan tahtiin :D Viime tiistaina treenattiin omissa agitreeneissä putken ja pujottelun erottelua. Haluan ehdottomasti tämän treenin muistiin, joten laitetaanpa ratapiirros ja sepostusta tänne.



Treenin idea oli se, ettei putkiin saanut mennä. Ne olivat ihan suorastaan kiinni kepeissä. Aluksi oma ajoitus oli ihan hukassa ja tietysti Jane sujahti putkeen monta monituista kertaa. Ensin tehtiin rataa numerojärjestyksessä. Tarkoitus oli itse mennä keppien oikeaa puolta. Anna-koutsi antoi vinkiksi, että minun tulee asettua vastaanottamaan koiraa hypyltä ihan suorastaan putken U:n keskelle katse poispäin kepeiltä. Eli siis pakkovalssi oli se juttu. Ilman lelua homma ei kyllä onnistunut. Lopulta sain Janen kuitenkin tulemaan "tähän"-käskyllä hienosti kiinni leluun ja siitä sitten käänsin sen kepeille. Hienoa! Jane pujotteli kuulemma ihan täydellä vauhdilla ja todella matalana. Vau :) Oma liike vaan vastaantulevan putken takia pysähtyi monesti keppien lopussa. Siinä Jane sitten lopetti pujottelemasta. Jotta oma liike jatkui, layeroin toisen putken. Se onnistui hienosti :)

Sitten tehtiin vielä rataa toiseenkin suuntaan (kirjainjärjestyksessä). Siinä menin taas keppien oikeaa puolta, niin että vedin niistolla Janen ekaan väliin. Tämä oli ehkä helpompi, vaikka oma käsi oli välillä ties missä.

Jasukin teki radan nopsasti. Jasu ei ole niin putkihullu, mutta kyllähän sekin sinne pari kertaa sujahti. Hyvin kääntyi Jasukin tiukassa kulmassa kepeille ja layerointikin onnistui ekan kerran. Taitavat russet!

Rauniopäiväkirja 14.6.2011

Kyllä me ollaan raunioita treenailtu, mutta päiväkirjan pitäminen on vähän katkonaista.. :D Eilen tuli koettua taas ahaa-elämyksiä, joten kirjataanpa ne tänne ylös.

Janea on nyt alettu opettaa ilmaisemaan. Oikein hyvältä näyttää, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin! Luulin, ettei tuosta koirasta lähtisi ikinä ääntä (muuta kuin huomiohaukkua metsän möröille), mutta taisin olla väärässä. Haukkua irtoaa kyllä ja todella helposti :) Viikko sitten Janelle kävi vähän haveri treeneissä. Se satutti jalkansa johonkin. Aluksi pelkäsin, että siihen puri kyy, mutta ei kuitenkaan. Hyvin alkanut haukuttaminen koki treenissä pienen kolauksen, kun koira ei käyttäytynyt piiloilla normaalisti. Tajusimme sitten, että jokin oli vialla, kun Jane meni kolmella jalalla. Vaiva meni onneksi ihan yhdessä illassa ohi. Mutta viime kerran jälkeen en siis oikein uskaltanut odottaa paljoa tämän kerran ilmaisulta.

Mutta toisin kävi ja russeli näytti taas älykkyytensä! Pari ihmistä haukutti sitä lähtöpaikalla ennen etsintää ja palkaksi sai sen ihanan vinkupatukan, mitä Janella käytetään piiloillakin. Ongelmana nyt tuppaa vaan olemaan se, että Jane yrittää tunkea syliin hakemaan patukkaa. Kouluttaja antoikin vinkiksi, että palkinnon saa vaan, kun haukkuu nätisti jalat maassa. Palkka heitetään koiran taakse silloin kun Jane vähän perääntyy ja ei leikitä repimisleikkiä. Tämä toimi tosi hyvin! Nyt kyllä piilotkin oli semmoisia, että niihin oli vaikea tunkea maalimiehen syliin ;) Uskomatonta, mutta totta, Jane haukkui jokaisella kolmella piilolla tosi upeasti! Voi että olin ylpeä pikku koirastani :)

Tällä kertaa tuuli oli lähes olematonta ja oli juuri satanut paljon, joten kaikki hajut painuivat aika lailla maahan. Jasulle kouluttaja teki tosi vaikean etsinnän ihan kokeillakseen Jasun motivaatiota. Ensimmäinen piilo oli ihan radan lähtöpaikan tuntumassa, sitten oli piiiiitkä tyhjä alue. Yksi piilo oli ihan perällä nurkassa ja vika piilo taas ihan lähtöalueen tuntumassa. Lähdettiin kiertämään rataa kasa kasalta vastapäivään, koska tuulta ei tosiaan ollut nimeksikään. Ekan piilon sen haistoi heti, koska se oli ihan nenän edessä, kun lähetin Jasun matkaan. Sen jälkeen Jasu tsekkaili paikkoja aika rauhalliseen tahtiin. Välillä se selvästi sai hajua vähän vikasta piilosta, mutta tuli nätisti takaisin, kun kutsuttiin. Pitkä tyhjä väli tuntui jo vähän turhauttavalta (ainakin minusta), mutta sitten vihdoin näin, kuinka Jasu haistoi radan reunalta roskiksen. Sinne se lähti päättäväisesti ja tiesin heti, että piilo oli siellä. Ja ei mennyt aikaakaan, kun haukkua alkoi kuulumaan :D Tokan piilon löytämisen jälkeen Jasu vähän väsähti, eikä selvästi tehnyt hommia ihan kunnolla. Kouluttaja käski pysäyttämään etsinnän vähäksi aikaa ja rauhoittelemaan Jasua. Sitten lähetin sen uudestaan matkaan ja lähtihän se paljon innokkaammin taas. Vika piilo olikin haastava. Se oli taas roskisrivistössä, mutta tällä kertaa ihan vasemmanpuolimmaisessa roskiksessa. Jasu kun menee tsekkaamaan aina niitä oikean reunimmaisia. Se olikin selvästi vähän ihmeissään, eikä osannut paikantaa sitä oikeaa pönttöä. Sitten kouluttaja neuvoi viemään Jasun roskiksien taakse ja haistelemaan jokaista pöntössä olevaa reikää. Reiät oli pikkukoiralle vähän korkealla, mutta kyllä niistä hajun sai. Vikan roskiksen kohdalla Jasu vähän katsoi minua ja alkoi sitten haukkumaan. Nyt oli haju paikannettu. Sieltä tuli sitten nakkia reiästä :D Voi kun Jasu oli taitava pieni märkä karvapallo :D

TOKO-kurssilla 11.5.2011

Olen ilmoittanut Janen nyt kevääksi oman seuran tokokurssille. Kurssi alkoi jo viime viikolla, mutta silloin emme päässeet osallistumaan, joten eilen oli meille eka kerta. Tokoa ei olla tehty kunnolla aikoihin, joten ihan kiva taas muistutella asioita meidän molempien mieliin. Aluksi tehtiin luoksepäästävyys- ja "kehäänmenoharjoitus". Luoksepäästävyys sujui Janelta oikein hyvin. Kehään mennessä se vähän hötkyili. Sitten tehtiin erilaisia paikallaanoloharjoituksia. Vähän oli malttamattomuutta maassa pysymisessä, kun palasin vierelle. Palkkasinkin sitten paljon vähän etuajassa jo siinä vaiheessa, kun siirryin sivulle. Eiköhän se siitä taas ala muistumaan mieleen. Otettiin pari vauhdikasta luoksetuloakin koirakujan läpi. Jane on joskus vähän jänskäillyt vastaavassa tilanteessa muita koiria. Mutta nyt homma sujui oikein vauhdikkaasti, kun kouluttaja käski vaan kutsua koiraa lelun kanssa (ikään kuin peräänlähtötyyliin). Se olikin hyvä motivaattori Janelle. Toisen kerran pidin lelun piilossa ja kutsuin enemmän liikemäisesti, mutta kuitenkin tosi iloisesti. Enkä vaatinut mitään sivulle tuloa vaan palkkasin vaan lelulla. Se oli Janesta oikein kivaa :)

Tokoon otin nyt käyttöön vähän vähemmän kuumottavan lelun, nimittäin semmoisen vähän hiljempaa vinkuvan paloletkupatukan. Janella on alkanut vähän haukkumista ilmenemään tokossakin, kun agilityssä olen haukuttanut sitä. Mutta patukan kanssa haukkumista ei ilmene onneksi ihan niin paljon kuin "karvareuhkan" kanssa. Tunnin lopussa Jane sai kyllä retuuttaa reuhkaakin ;)

Uutena juttuna alettiin harjoittelemaan merkille menemistä. Jane hoksasi sen tosi nopeeta! Kouluttaja kehotti piirtämään maahan ns. sektorin, mille koiran pitäisi pysähtyä ja ihan namilla houkuttelemaan koiraa oikealle paikalle. Käsiavut sai Janen vähän kiihtymään, joten uskon, että parempaan tulokseen pääsisimme ihan vaan pelkän naksuttimen avulla. Naksutin meillä oli kyllä nytkin apuna ja se auttoi selvästi Janea hoksaamaan asiaa nopeammin. Se vaan luuli, että merkiksi laitettua kartiota pitäisi tökkiä nenällä. Kuitenkin, kun palkkasin vaan paikallaan tökkimättä olemisesta, se taisi pikkuhiljaa alkaa tajuamaan, että pitää olla tökkimättä. Oikea paikka sille ainakin alkoi hahmottua hyvin, kun se meni jo sinne ihan itsenäisesti :) Hienoa!

Kouluttaja opetti meille myös toisen uuden jutun. Hän kertoi, että tokossa voisi olla hyödyksi myös, että koira osaa kiertää jonkun esineen. Sillä tavalla voisi harjoitella esimerkiksi luoksetulon pysähdystä. Lähettää koiran kiertämään ja sitten takaisin päin tullessa pyytää pysähtymään. Silloin ei tarvitsisi joka kerta jättää koiraa tylsästi paikoilleen ja kävellä pois, vaan vauhti säilyisi harjoituksessa :) Pitääpä kokeilla. Janehan kyllä osaa jo kiertää asioita, kun ollaan sitä agilityä varten harjoiteltu.

Oikein kiva oli tokoryhmä. Taitavia, hallinnassa olevia koiria ja osaavia ohjaajia :)

Rauniopäiväkirja 9.5.2011

"Rauniokoutsi" käski alkaa pitämään raunioista päiväkirjaa, että oppisin ohjaamista tehokkaammin. Olenhan jotain tänne jo kirjoitellutkin, mutta ehkä tarkempi asioiden tarkastelu voisi olla paikallaan. Molemmat koirat ovat hommassa ihan ällistyttävänkin loistavia ja itse olen kovasti innostunut touhusta myös. Että ei tässä oikein vielä tiedä, että mihin asti tämä innostuksemme vielä tämän harrastuksen osalta viekään :) Eniten kyllä oma työskentely kaipaa hiomista. Kaikki on minulle vielä niin uutta. Toki myös koirista löytyy koko ajan lisää kehitettävää. Jane pitäisi myös opettaa ilmaisemaan ja Jasulle taas enemmän niitä tottisjuttuja. Tekemistä varmasti riittää vielä pitkäksi aikaa, kun pääse paremmin sisälle lajiin. Älyttömän mielenkiintoista hommaa!

En nyt oikein vielä tiedä, miten noita treenejä olisi hyvä raportoida. Mutta pistin nyt alkuun ainakin paperille ylös, minkälainen oli rata ja miten ohjasin. Iso ympyrä kuvaa koko aluetta ja piilot on merkitty rastilla kohtiin, missä ne suurin piirtein olivat. Oma liikkumissuunnitelma on merkitty katkoviivalla. Tietty "koutsi" mua vielä tosi paljon ohjeistaa, kun eilenkin katsoin tuulen suunnankin ihan väärin alkuun ;)



Kun Jane meni radalle, tuuli oli vielä aika voimakas. Kouluttaja kehotti pilkkomaan alueen osiin ja lähteä sitten haravoimaan. Oma liikkuminen painottui radan oikeaan puoleen, sillä tuuli toi hajut vasemmalta reunalta ja päädystä. Lähetin Janen etsimään alueen reunaa ja itse kävelemään keskiosaa kohti. Jane nappasikin ensimmäisen piilon heti ja eteni tosi nopeasti oikealle kasalle ja ilmaisi eleillään, että piilo on siellä. Pikkaisen minun piti varmistaa ja kiertää kasaa, että oikea paikka löytyi. Jane oli tosi taitava! Sitten lähdettiin kartamaan alueen perälle. Siinä vaiheessa kouluttaja huomautti, ettei ihan perälle asti kannata mennä, sillä haju tulee sieltä voimakkaasti, jos semmoista on. Jane haistoi alueen nopeasti ja totesi, ettei siellä ole mitään. Sitten sain ohjeen edetä kohti aidan reunaa. Jane nappaisi sitten hajut, jotka tulee väliin jääneeltä alueelta. Vähän muiden perässämme kulkevien ihmisten haju blokkasi piilojen hajua, joten Jane ei edennyt nyt niin vauhdikkaasti. Mutta heti, kun mökissä piilossa olevan ihmisen haju tarttui sen nenään aidan vieressä, tyttö pinkaisi suoraan möksälle. Sieltä alkoi kuulua vinkulelun vingutusta, joten piilo selvästi löytyi :) Kävin kehumassa koiraa ja jatkettiin aidan viertä. Viimeinen piilo löytyi myös ongelmitta viimeiseltä kasalta. Tosi taitava koira! Kouluttaja sanoi, että Janella on ihan "pirun hyvä nenä". Se oli mahtavaa kuulla, sillä koko ajan olen luullut, että Jasu on se meidän nenätyöskentelijä. Mutta ei Jane kyllä yhtään huonompi taida olla :) Ihanaa!



Jasun vuorolla tuuli oli lähes jo tyyntynyt. Meinasin, että otan ihan saman liikkumissuunnitelman kuin Janella, mutta kouluttaja taisi olla vähän sitä mieltä, ettei se ollut niin hyvä idea ;) Ja selväähän se on, että jos tuuli on tyytynyt, niin haju ei tule niin voimakkaasti koiran nenään. Heti alussa tein kuulemma mokan, kun en laittanut Jasua etsimään ihan alueen reunasta. Ihmettelin, miksi sen oli niin vaikea rauhoittua lähtöön. Kouluttaja sanoi, että Jasu oli saanut jo hajun ensimmäisestä piilosta siinä vaiheessa, siksi se oli niin levoton. Hyvä, ettei ohitettu sitä piiloa, kun laitoin Jasun etsimään väärästä kohtaa. Mutta onneksi kaveri oli tosiaan spotannut jo hajun ja osasi mennä sinne itse tumpelosta ohjaajasta huolimatta ;)

Eka ukko oli piilossa roskisrivistössä. Jasulla on kerran aiemminkin ollut siellä tyyppi piilossa, joten nyt se osasi jo selvittää ongelman. Nenällään se tökkäsi yhden roskiksen auki (roskikset on siis kumollaan) ja totesi sen olevan tyhjä. Sitten se siirtyi tosi topakkana haukkumaan oikean reunimmaista roskista. Ja sieltähän se ukko makkaroineen löytyi! Hieno Jasu! Sitten jatkettiin matkaa. Päätin vähän muuttaa suunnitelmaa ja kulkeakin vähän lähempää vasenta reunaa ja koukata perällekin enemmän, koska tuuli oli niin olematonta. Jasu tsekkasi kasoja järjestelmällisesti ja löysikin sitten yhden piilon radan reunasta. Loppupätkälle sein ohjeeksi edetäkin nyt enemmän keskilinjaa, kuin mennä reunaan tuulen heikkouden takia. Sieltähän se vika piilokin sitten löytyi samalta kasalta kuin Janen vika piilo. Jasu kävi siinä välissä kyllä tsekkaamassa meidän reput ja sun muut kamppeet lähtöpaikalla ;)

Mutta taitavat oli koirat ei voi muuta sanoa. Innolla odotan jo seuraavia treenejä :)

Yyyyh, nähtiin muuten radalla kyy! Onneksi ei ollut yhtään koiraa silloin siinä lähettyvillä.

Taitava koira :)

Tämmöistä rataa tehtiin eilen omissa treeneissä Ojangossa. Aika hankalalta vaikutti rataantutustumisessa, mutta yllättävän hyvin se sitten sujuikin. Jane oli tosi taitava! :) Kokeilin tehdä takaaleikkauksia vähän sinne sun tänne ja aika hyvin sujuivat. Muutenkin teemana oli taas mahdollisimman tiukat käännökset ja kyllähän se koira kääntyy, kun vaan itse en "valu" käännöksissä. Alussa 3. aidan takaakierto oli aika haastava. Päädyin sitten kuitenkin tekemään pakkovalssin siihen. Nyt selvisi perusvirheeni, että en vie tarpeeksi koiraa ensin esteen taakse rintamasuunta "väärään" suuntaan, vaan jäin tönöttämään katse kohti koiraa, joten Jane luki 3. aidan sitten väärältä puolen. Eli ensin piti viedä ikään kuin hämäyksenä koiraa kohti 5. aitaa, mutta kääntääkin se sitten kolmoselle.

Ennen keppejä päädyinkin sitten lopulta kokeilemaan takaaleikkausta, koska valssi nelosella käänsi Janen aika väljästi. Takaaleikkaus onnistui yllättäen tosi hyvin :) Jee! Hypyille ennen keinua Anna antoi ohjeeksi yrittää vain olla vielä enemmän koiraa edellä. Kun en jäänyt kökkimään kiinni ekaan siivekkeeseen, käännös meni tosi tiukasti. Vau! Tein siis siinä ensin takaakierron ja sitten pyöräytin itseni keinun oikealle puolen. Tuntui tosi kivalta, miten Jane lähti liikkeeseen mukaan ja kääntyi tiukasti kohti keinua :)

Keinun jälkeen takaaleikkaus toimi hyvin ja loppuratakin sujui ihan ongelmitta. Renkaan jälkeen tein valssin ja ekan kerran olin vähän hukassa, että mihin sitten piti mennä. Mutta hyvin Jane haki renkaan, vaikka joillain koirilla oli sen kanssa vähän ongelmia. Piti vaan olla tarkkana tuossakin, ettei valssi valunut liikaa. Aidalle ennen puomia olisin hyvin ehtinyt tehdä valssinkin, mutta se meni nyt vähän hätäisellä takaaleikkauksella. Loppusuora oli aika uuvuttava, mutta onneksi koira jaksoi, vaikka ohjaaja oli ihan tiltissä :D

Tiukkaa kääntöä

Eilen päästiin kevään ensimmäisiin oman seuran ulkotreeneihin Ojankoon, jihuu! Anna-koutsi oli käynyt hyppykurssilla, joten harjoiteltiin kurssin antia sitten. Tosi mukavat hyppyradat olivatkin ja niistä löytyi oikein sopivasti haastetta. Jane oli tosi vauhdikkaana ulkosalla :) Ennen treenejä koirat pääsivät juoksemaan pelloille. Kyllä ne oli onnellisia.



Ekalla radalla halusin kokeilla ohjata hypyt 6-7 kummaltakin puolen. Ensin kokeilin lähempää 9 estettä. Siinä tuli auttamatta kiire, koska jäin tietysti ohjaamaan Janea putkeen. Sitten juoksin 6 aidan jälkeen lähes koiran päälle. Ei yhtään hyvä. Paremmin käännös sujui, kun jäin 6 esteen taakse ja otin vastaan seiskalta ja lähetin putkeen. Jane kääntyi lopulta oikein tiukasti :) Ennen 5 putkea oli paras tehdä persjättö. Alussa koira piti jättää aika suoraan linjaan kohti ekaa hyppyä, muuten se lähti helposti lukemaan väärää putken suuta.



Alku oli tässä sama, mutta ei mentykään toiseen putkeen vaan käännyttiin aidalle. Tässä ajoitus oli hyvin tärkeä. En saanut valua liikaa kohti 6 hyppyä, muuten Janen käännöksestä tuli liian suuri. Yhden toiston sain sen ainakin kääntymään hyvin, kun peruutin oikea-aikaisesti kohti 7.hyppyä. Aika haastava! Ohjasin siis S-kirjaimen muotoisen kurvin 10 putkeen hyppyjen "alapuolelta" kuvasta katsoen. Kun sain tarpeeksi etumatkaa seiskalle, Jane tuli tosi vauhdilla ja pystyin hallitsemaan hyvin tilanteita. Ennen viimeistä putkea oli vielä pari haastavaa valssia, joiden täytyi olla oikea-aikaiset. 12.hyppy onnistui hyvin, mutta sitten jäin siihen helposti "ihastelemaan" ja sitten olin jo myöhässä seuraavalla.

Tosi kivoja harjoituksia saada Jane kääntymään optimaalisesti. Ja sehän kääntyy tosi hyvin, kuhan vaan itse osaan ajoittaa liikkeeni oikein. Näitä pitää tehdä joskus toistekin!



Tänään käytiin vielä Sporttikoirahallilla ja tehtiin yllä olevaa pätkää. Laitoin ennen keinua putken tilalle vaan kepit. Jane ei ollut ihan yhtä vauhdikas kuin eilen ulkosalla, mutta ihan ok meni tämäkin treeni. Halusin lähinnä treenata kontakteja perjantaista kisaa varten. Kepeillä se helposti jätti vikan välin pujottelematta usein, kun oli niin kiire keinulle. ÄÄh! Ehdin jopa kerran palkata Janen siitä ja kerran huomasin asian ihan liian myöhään, kun se oli jo keinulla. Jäi vähän harmittamaan, kun tuli virheellisiä toistoja niin monta. Laitoin tarkoituksella kepit nurkkaan päin, ohjasin vaikeammalta puolelta ja keinu houkutti. Eli kepeille vaan häiriötreeniä lisää. Pitäisi varmaan hankkia jotain apuvälineitä, ettei tule noita virheitä.

Jasu on vähän aristanut toista takajalkaa taas :( En siksi viitsinyt tehdä tällä viikolla mitään sen kanssa. Lenkillä menee kyllä ok, mutta usein ylös noustessa selvästi vähän varoo sitä ja yksi päivä jopa linkutti. Toivottavasti se menisi levolla ohi.